Artava kokemus

Vihdoin pääsen kertomaan viime reissun surffauskokemuksesta. Nimensä mukaisesti:  maailman vaikein laji! – Tuli huomattua, että paikkaansa pitää tämä titteli.

Olimme joulukuussa reissussa ja kohteeksi valikoitui paikallisten mukaan ”Euroopan paras surffikohde” eli Espanja, Fuerteventura. Parhaasta en osaa sanoa, mutta ihan mielettömän kovia aaltoja löytyy jos haluaa ja kokemus riittää.

Kävimme muutaman päivän kurssilla Protest Surfschoolissa- Espanjalaiseen tyyliin hetki kuivaharjoittelua ja samantien aaltojen keskelle tosi toimiin. Ensimmäisenä päivänä aallot olivat onneksi pieniä, mutta seuraavalla kerralla alkoi jo mennä pelon puolelle. Ekalla kerralla kun kerran pääsi kunnolla laudan päälle edes hetkeksi tuli voittaja fiilis. Toiselle kerralla osasi jo fiksummin katsoa sopivaa aaltoa ja ranta-aaltojen kyytiin hyppääminen luonnistui hyvin. Seuraavat lomakohteet valikoituvat varmasti myös surfauksen perusteella.

Tärkeimmät opit

Laudan pitäminen aina pitkittäissuunnassa jottei aallot heitä lautaa päin naamaa. Odotetaan sopivaa aaltoa ja kun sopiva tulee niin käsin ”melominen” on kaikkein tärkein, sillä saadaan hyvä vauhti alkuun ja kun aalto lähtee viemään punnerretaan ylös ja hypätään laudalle. Tasapaino on kaikki kaikessa ja painopiste pidetään melko alhaalla. Tämän kaiken on tapahduttava nopeasti. Laudan päällä kropan painopisteellä päätetään suunta. Laji on fyysisesti raskasta, joten kannattaa rauhassa katsoa aina uutta aaltoa, eikä väsyttää itseä ihan loppuu. (Niin kuin me teimme alku fiilareissa 😉 .)

Aluksi melkein jokaisella yritykselle tuli monta kuperkeikkaa heitettyä aallon mukana pinnan alla. Laji vaatii kärsivällisyyttä ja oikeaa ajoitusta. Lauta millä harjoittelimme oli harjoituslauta eli ihan erilainen kuin kunnon surffilaudat. Niko selvitti, että mitä taitavampi surfaaja sitä pienemmäksi laudan koko menee. Ehkä sitten joskus 😉

Mikä tekee lajista vaikean?

Surfaus näyttää vaikealta, mutta todellisuudessa on kymmenen kertaa vaikeampaa, eikä lumilautailu taidoilla ole surfauksen kanssa tekemistä, muuten kuin suunnan muutoksissa. Lajista tekee vaikein se, että aallot tulevat juuri sieltä suunnasta mistä haluavat sekä määrittävät itse onko 20 cm kokoisia vai 5 m. Ei voi vaan päättää, että tänään haluan surfata vaan kaikki on kiinni ilmasta (tuulesta). Rannan pohja on myös vaikea arvioida, sillä jos pohja on täynnä kiviä tekee se kaatumisesta vaarallisen, suosittelen suosittuja surffirantoja. Lisäksi kannattaa varoa muita surfaajia tai uimareita, itsekin sain kurssilla kaverin laudan päin naamaa.

Kokemus oli todella upea vaikka itselleni vesi ei ole mikään lemppari elementti. Surffaaminen vaatii tarpeeksi hyvää uimataitoa ja rohkeaa asennetta! Olen pitkään halunnut jo kokeilla kyseistä lajia, nyt onneksi menimme vain!  Suosittelen kokeilemaan, jos vähänkin kiinnostaa. Muutenkin kurssin alussa harjoitellaan vaan laudalle nousua ja oikeaa ajoitusta sekä pysytellään enemmän ”valkoisissa” aalloissa. Eli alussa rannasta ollaan vain 20-30 m.

Tämä oli ehdottomasti vuoden 2015 mahtavin lajikokemus, en edes saa tänne sanoiksi kuvattua mitä fiiliksiä surffaaminen sai aikaan. Pakko tänä vuonna päästä johonkin uudestaa laudan päälle. Unelma olisikin joskus harrastaa kyseistä lajia viikoittain.

Kivaa viikonloppua!

-O

Olen muutaman päivän pohtinut, mitä lupaan vuodelle 2016! Joskus lupaukseni ovat olleet saavutuksia mihin olen halunnut päästä. Maaliskuussa julkaisen ensimmäisen kirjani ja toukokuussa olisi tarkoitus saada paperit käteen koulusta, mutta ne eivät silti ole uudenvuoden lupauksiani.

Sitten mietin käytöstapoja ja malleja, haluanko niihin lupauksia, mutta pidän suoraan sanoen itsestään selvänä, että avaan muille ovia, kiitän, hymyilen ja olen oikeudenmukainen.

Hyvinvointi on minulle aina ollut tärkeää, joten myöskään terveellisen ruuan syöminen ja treenaaminen eivät tarvitse olla itselleni lupaksia, sillä ne toteutuvat joka tapauksessa.

Pitkän pohdinnan jälkeen vihdoin keksin…! Olen melkein joka vuosi tutustunut johonkin uuteen lajiin kunnolla, käynyt kursseilla, opetuksessa ja kokeillut lajia enemmän kuin kerran. Viime vuosina uuteen lajikirjoon on tullut kalliokiipeily, motocross, suppaus, suunnistus ja viimeisenä surffaus.

Ja täten lupaan, että myös vuonna 2016 tutustun kunnolla uuteen urheilulajiin! 

Tutustuminen johonkin uuteen avartaa aina. Ennakkoluulot ja omat ”mukamas” tietämykset ovat usein kilometrin todellisuutta kauempana. Alan ammattilaisilta saa ihan uuden näkemyksen ja usein arvostus tätä kautta nousee. Uuden lajin kokeminen tuo tullessaan haasteita ja usein myös onnistumisen kokemuksia, joita ei tutut ja turvalliset omat treenit tuo samalla tavalla tullessaan. Tätä tunnetta ja fiilistä haluan saavuttaa myös vuonna 2016.

Haastan teidät kaikki kokeilemaan vuonna 2016 jotain ihan uutta! Onko se sitten liikuntalji tai jotain ihan muuta! 

Hyvää uutta vuotta kaikille! Tuokoon uusi vuosi uusia kokemuksia, oivalluksia, hämmennyksiä ja iloa. 

-O

Tuntui niin hyvältä hetki hengähtää. Suomessa miljoona deadlinea painaa päälle ja välillä tuntuu, että elämä menee liian minuuttiaikatauluksi ja asioiden suorittamiseksi. Silloin on hyvä hakea happea jostain missä et ole lähelläkään kiireitä. Ja niin me päätettiin tehdä ja lähdimme Espanjaan, Fuerteventuuraan!

Tarkoitus oli reissussa aktiivisesti myös blogata, mutta Hotellin netti ei ihan ollut sitä luokkaa, yhtäkään postausta en saanut julkaistua. Kuitenkin perästä kuuluu ja tässä lyhyesti reissustamme…

Buuggasimme reissun kuukausi ennen lähtöä jolloin hinnat olivat hyvin edulliset. Varasimme hotellin tällä kertaa Apollon kautta, vaikka yleensä suosin ihan lentojen ja hotellin ottamista erikseen. Hotelli mihin päädyimme oli Corralejossa sijaitseva: Oasis Papagayo, sillä se oli sijainniltaan rannan ja kävelykadun välissä, mahdollisuus oli valmistaa itse ruokia sekä hotellilta löytyi treeni mahdollisuuksia. Moniin hotelleihin kuuluu ”all inclusive” eli kolme ruokaa päivään buffa-tyylillä, mutta me emme päätyneet tähän vaihtoehtoon sillä bongasimme Tripadvisorista muiden asiakkaiden kommenteista, että ruoka oli ollut pettymys. Ja kun pari kertaa kävimme aamupalalla niin ei se kovin erikoinen ollutkaan. Hyvä oli myös huomata, että ennakkoon ruoka olisi maksanut jopa muutaman euron enemmän/ kerta kuin vasta paikan päällä.

Correlajon kaupunki oli pieni, ei mikään shoppailijan paratiisi ellei suffitarvikkeita ole metsästämässä. Paljon samanlaista turistitavaraa mitä kaikkialla on, sekä lisänä muutama tunnettu kauppaketju, kuten esim. Zara ja Bershka. Ravintoloita oli sitäkin enemmän, mutta suosittelen katsomaan myös niiden arvosanoja ja varsinkin ihmisten kommentteja Tripadvisorista. Meille tästä palvelusta tuli lomalla ihan läppä! Katsoimme lähes jokaisen ravintolan sieltä sekä annoimme aina palautetta.

Ranta oli todella huikea! Vesi puhdasta ja rantaa ennen sai kävellä jonkin matkaa hiekkadyynejä pitkin. Jos kiinnostaa Wind-surfing niin sitä pääsi tällä rannalla kokeilemaan.

Matkustelu on aina ollut minulle paljon muutakin kuin altaalla löhöilyä, esimerkiksi uusien kokemuksien saamista ja vielä siistimpää on jos oppii jonkun uuden lajin (alkeet siitä). Myös tällä reissulla oli pakko kokeilla jotain uutta, nimittäin surffausta..! Siitä kerron myöhemmin lisää omana postauksena… 😉

Lisäksi reissun aikana treenasimme aktiivisesti niin aamulenkkeillen ja iltaisin hotellin kuntosalilla. Yhtenä päivänä päätimme vuokrata maastopyörät ja taittaa muutama kilsa niillä saareen tutustuen.

Palailen vielä postauksissa surffauksen lisäksi, että miten pitää itsensä ruodussa loman aikana. 😉

-O

En ole missään, ikinä kokenut näin aitoa onnistumisen tunnetta, iloa kilpailemista sekä liikuntaa kohtaan, kun eilen keskiviikkona vammaisten sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten Junior Gameseissa.

Eilen Yle Urheilussa: http://yle.fi/urheilu/urheilun_riemua Pidempi pätkä nähtävillä 2.12 puoli seiskassa ylellä!

Tapahtuma vetää satoja lapsia ympäri suomea kilpailemaan! Mutta silti on vielä satoja ketkä eivät ehkä tapahtumasta tiedä tai kykene itse paikalle tulemaan, joten sanan levitys Junior Gameseista on myös tärkeää.

Pääsimme Jukolatiimin kanssa paikan päälle seuraamaan, että mihin keräämämme tempauksen varat käytetään ja voin kertoa, että tekisin kaiken milloin vain uudestaan. Pääsimme haastamaan toisiamme eri lajeihin, niin sokkopingikseen kuin pyörätuolikelaukseen, jossa mieletön pyörätuolikoripalloa harrastava pikkupoika tuli heti paikalle auttamaan minua, että miten pyörätuolikelaus tapahtuu. Apua ei edes tarvinnut kysyä kun hän reippaasti ilmottautui auttamaan.. WAU!!!

Mitä mieltä olet siitä, että lapset kilpailevat keskenään? Tämäkin kysymys herättää montaa eriävää mielipidettä. Oma mielipiteeni asiaan on, että jokaisen lapsen taustoista tai rajoitteista huolimatta on saatava mahdollisuus kilpailla positiivisessa ilmapiirissä, jotta oppii voittamisen lisäksi häviämistä sekä sitä, että mikään ei ole liian vakavaa.

Miksi me päättäisimme sen, että saavatko lapset kilpailla toisiaan vastaan? Tärkein on kuulla ja seurata lapsia, aiheuttaako kilpailu hallaa lapsen kehitykselle… Eri asia on jos vanhemmat pakottavat lapsensa kilpailemaan tai kilpailu ei ole positiivisesti toteutettua, mutta jos puhutaan lasten välisistä kilpailutapahtumista, missä jokaiselle löytyy jokin laji missä saa kisata niin, ettei oma rajoite näy lainkaan eikä tule sellainen olo, että olisi erilainen. Mielestäni tässä ei ole mitään muuta kuin hyvää! Toivon todellakin, että Junior Gameseilla on mahdollisuus tulla joka vuosi järjestetyksi.

En tule varmaan koskaan elämässäni kokemaan mitään samanlaista, kuin paikan päällä koin. Kisojen ilon määrällä koko Suomen valtio saisi hymyn korviin asti. Näiden lasten hetkessä eläminen ja tunteiden näyttäminen oli jotain uskomattoman hienoa, että taisin muutaman kerran omillakin kasvoilla kyynel vierähtää.

Lemppari tyttö 6 v. Venla kuvassa ja Venlan sisko Sonja sylissä!

Viattomuus, aitous, iloisuus… Näitä taitoja meistä jokainen tarvitsisi lisää. Meillä on paljon opittavaa ihmisistä, joilta on viety jotain mitä meillä muilla on, mutta silti heiltä löytyy paljon sellaista mitä meidän pitäisi oppia arvostamaan ja katsomaan ihan uusin silmin. Usein unohdamme mikä on oikeasti tärkeää, emme arvosta tarpeeksi toisiamme ja vasta silloin kuin kohdallemme sattuu jotain, rupeamme arvostamaan terveyttä ja onnellisuutta.

Kuinka moni auton rattiin hypätessä, osaa olla tarpeeksi varovainen, miten usein avaamme oven kuin näemme ettei vastaan tuleva henkilö ehkä kykene avaamaan sitä yhtä helposti kun me kykenemme, milloin valitsemme portaat hissin sijasta kun näemme, että henkilö pyörätuolissa odottaa myös ylöspäin menoa… Niin näitä on hyvä jokaisen pohtia, toteutuvatko ne kohdallasi, jos ei niin ehkä on peiliin katsomisen paikka.

Suosittelen jokaista käymään tutustumassa Junior Gamesin tyylisiin tapahtumiin, voin kertoa että ne avartavat enemmän kuin osaat edes kuvitella… Tulet ehkä hämmentymään ja kyseenalaistamaan oman arvomaailmasi muutamaan kertaan, niin minulle kävi…

Erittäin positiivista viikkoa kaikille! Haastan jokaisen elämään edes kerran hetkessä! <3

Artikkeleita aiheeseen liittyen:

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/junior-games-

http://yle.fi/urheilu/kuusivuotias_venla