2019

Uusi vuosi buustaa monia aina uudestaan treenien pariin mikä on tosi hyvä juttu, mutta miksi emme aloita rauhassa ja keskity siihen, että liikunta olisi osa meidän elämäntapaa, ei pelkkä ohimenevä buumi.
”Kaikki- tänne-heti” – ajattelumaailma on todella inhimmillistä ja moni meistä voi myöntää kuuluvansa tähän joukkoon. Silti pitäisi muistaa että elämäntapa-asioissa se ei ole toimiva ajattelumalli.

Liikuntaa pitäisi harrastaa joka viikko- Liikkuminen pitäisi kuulua meidän arkisiin elämäntapoihin ihan niin kuin nukkuminen ja syöminenkin. Se, että miten liikumme on jokaisen ihan oma valinta ja siihen kannattaakin valikoida ne tavat, mitkä tietää pitävänsä jokaisena viikkona mukana. Arkiaktiivisuus on jo osa liikkumista, mutta jos päivästä toiseen istut työpaikalla, eikä aktiivisuutta viikossa ole kuin lyhyet kävelymatkat, niin on pakko etsiä joku uusi harrastus tai muuttaa omaa tapaa kulkea töihin (jos se on mahdollista).

Aika tuskin on mikään syy, jos avataan viikkoa tarkemmin, niin kyllä sitä aktiivisuutta saadaan pienillä muutoksilla aikaan. Erilaista syiden taakse on helppo tekeytyä, mutta kun kunto romahtaa, loppuu usein kaikki syyt kuin seinään. Loppu peleissä, jokainen meistä haluaa olla terve!
Opimme usein liian myöhään arvostamaan tärkeitä asioita, mikäli ne eivät ole aiemmin tuoneet meille hyvää fiilistä ja tulosta.

Jos heti alkuvuodesta aloittaa niukan dietin ja treenaa hampaat irvessä, ei sellaista kukaan jaksa montaa viikkoa noudattaa. Homma loppuu kuin seinään ja samat elintavat palavat takaisin.
Jokainen tietää, ettei missään asiassa kannata valita alkuun sitä ääripäätä, mutta silti haluamme sen. Nyt kun kyse on terveydestä ei kroppaa kannata rasittaa kahden ääripään välillä vaan löytää järkevä toteutus jostain keskiväliltä.
Yritä löytää joku tapa lisätä arkista liikuumista, ilman että muutat yhtäkkiä kaiken. Ehkä joku uusi laji, viikottaiseksi harrastukseksi tai sitten ihan rutinoi joku tapa, mikä lisää liikuntaa. (Joka torstai kävelen, pyöräile, juoksen töihin tai aina perjantaina teen koiran kanssa pidemmän lenkin…). Mahdollisuuksia on oikeesti tosi paljon, monilla on varmasti lapsi, joka harrastaa- niin lisää samaan aikaan itselle joku tapa liikkua kun lapsi menee harkkoihin.

Tässä vielä toiminnallinen ulkotreeni koko kropalle, mikäli läheisestä treenimaastosta löytyy näitä huikeita ulkotreenipuistoja. Tämä Lappsetin Fitness- teenipuisto löytyy Espoosta, Matinkylän urheilupuistosta. (Jäähallin läheltä).

Ulkotreeni koko kropalle

ROPES- Punnerrusasennossa: Asetu punnerrusasentoon yhden käden varaan. Pidä kroppa tiukkana, suorita köyden ”heilautus” aina yksi käsi kerrallaan yht. 10-15 kertaa ja vaihda kättä.

Soutu- lankkuroikunnasta- Pidä kroppa ihan tiukkana ”lankkuna”, lähde soutamaan lapajohtoisesti rinta kohti tankoa, niin että yläasennossa lavat ovat niin yhdessä kuin mahdollista. 8-10 kertaa.

Bulgarialainenkyykky hypyllä- Aloita liike bulgarialaisenkyykyn ala-asennosta. Lähde ponnistamaan hyppy niin korkealle kuin mahdollista ilman, että takajalka irtoaa korokkeesta. Huomioi pehmeä ja joustava sekä suora polvilinja alastullessa. 10 kertaa/puoli.

1- jalan hidastettu puolikaskyykky korokkeen päällä- Huolehti tukijalan polven asennosta. Pyri siirtämään painopiste tukijalan (korokkeen päällä oleva jalka) kantapäälle, jotta saat pakarasta voiman liikkeeseen. Mene hidastetusti alas niin, että jalka hipaisee maata ja sieltä räjähtävästi ylös. 10 kertaa/puoli.

Pistoolikyykky penkille/korokkeelle- Samantyyppinen kyykky kuin edelle oleva, mutta vieläkin aikaisemmin työnnetään pylly taakse ja painopiste vahvasti kantapään kautta pakaralle. Suorita liike jarruattaen alas penkille asti ja sieltä hae voima uudestaan ja ponnista yhdellä jalalla ylös. 10 kertaa/puoli.

Vuorikiipeilijä- korokkeeseen nojaten- Pidä kroppa staattisessa ”lankku” asennossa, napa kiinni selkärangassa. Ponnista vuorotellen polvi koukkuun ylös. 20 kertaa.

Toes to bar- vatsalihasliike- Nosta jalat suorana niin korkealle kuin mahdollista ja laske jalat hidastetusti alas. Suorita liike rauhallisesti ilman ylimääräistä vartalon keinuntaa. 10-12 kertaa.

Ihan mahtavia treenihetkiä vuodelle 2020!

Usein mietin, että kuinka moni asia vaikuttaa onnistumisiin ja menestykseen… Onko kyseessä vain tuuria vai mitkä asiat saavat meidät saavuttamaan asioita, joista olemme ehkä aina unelmoineet tai emme välttämättä ole edes osanneet unelmoida.

Viime vuosi oli mielestäni oman elämäni onnistunein vuosi. Elän kyllä yleensä niin hetkessä, että on vaikea edes muistaa menneitä, mutta miksi sanon näin, johtuu siitä että osasin tehdä kaiken paljon rennommin, kuin ikinä ennen. Ja kun asioita tekee rennosti, sillä on ollut suora vaikutus myös omaan hyvään tulokseen.
Tärkeä on ollut myös huomata, miten ihan vapaapäivien ottaminen kiireisen yrittäjän arjessa, on muuttanut omaa jaksamista.

Lisäksi olen omassa elämässä huomannut, että kun joku asia ei tunnu hyvältä, niin sen asian saaminen pois elämästä on nostanut omaa vireystilaa huomattavasti. En esimerkiksi halua kuluttaa omia voimavaroja tekemällä töitä joista en tykkää. Parasta on se, että saan joka päivä mennä töihin tietäen, että kuljen omaa polkua juuri siihen suuntaan mitä haluan ja teen töitä millä on merkitystä. Ja ihmiset ympärillä ovat iso osa omaa energiatasoamme, jos ympärillä on ihmisiä, jotka ravitsevat omia energiatasoja on huomattavasti kevyempi elää.

Mitä vuosi 2019 pitikään sitten sisällään… helpoiten pysyn kärryillä kun skrollaan puhelimen kuvia, puhelimesta löytyy hyvin kaikki muistot viime vuodesta ja tässä tuleekin tiivistetysti mun vuosi 2019:

• Mikään ei voita rakkaiden ihmisten kanssa olemista. Perhe, ystävät ja puoliso. Vaikka vuosi oli kiireinen, löytyi myös aikaa perheelle ja ystäville, toki aina voisi olla enemmän yhteistä aikaa, mutta tähän elämäntilanteeseen nähden tuli paljon nähtyä tärkeitä ihmisiä.
  Lisäksi Pekan kahden paikkakunnan välillä ravaaminen, on kyllä asia mistä olen todella kiitollinen. Tästä aiheesta aasinsiltana, koinkin itselle hyvin tärkeäksi olla mukana, kun Pekka päätyi lopettamaan uransa jalkapalloilijana ja siirtymään kohti uusia haasteita. Urheilu-uran lopettaminen ei ole koskaan helppo päätös, ja on tosi tärkeää, että silloin on tukiverkosto kunnossa!

• Valmistuminen urheilutoimittajaksi Haaga- Heliasta! Upea koulutus ja on hienoa nähdä mihin tämä polku johtaa tulevaisuudessa.

• Lähemmäs tuhat tuntia ihmisten valmentamista: aivan huikeita yksilövalmmennettavia, pienryhmävalmennuksia, yhteistyökumppaneiden treenejä, yritysvalmennuksia…. Valmentaminen täyttää viikostani eniten työtunteja. Teen noin 20-30h viikossa valmennuksia ja nautinkin niistä kaikista eniten. Kentältä en todellakaan halua pois!

• Juonto-, puhe,- ja luentokeikkoja ympäri Suomea.

• Julkaisin Urheilun äärellä Podcastin toisen kauden, jossa oli mukana taas ihan huikeita vieraita ja aiheita. Moni onkin kysellyt kolmannen perään… voin sanoa, että haluan kolmannen tehdä ja se onkin suunnitteluvaiheessa menossa.

• Mielettömän upeita reissuja: Malediivit siskon kanssa, Sevilla La Ligan ja C-moren kanssa, Ruotsiin parikin kertaa yhteistyökumppaneiden luo, Alicanteen, Malmöön ja Lissaboniin rugbyn perässä pelireissuille ja EM- Kisoihin, Kroatiaan vetämään treenilomaa, Norjaan Barebellsin kanssa ja Balille ihan lomareissulle Pekan kanssa. Upeita kokemuksia ja unohtumattomia muistoja jäi jokaisesta reissusta.

• Tuli tehtyä viime keväänä kaksi eri Tv- formaattia. Gladiaattoreiden toinen kausi sekä uusi Tikissä – ohjelma, joka saa ensi näytöksensä tv.ssä 7.1.2020.

• Kirjoittelin muutamaan lehteen ja nettisivuille treenijuttuja sekä opiskelusta ja unelmien uran saavuttamisesta. Tykkään tosi paljon kirjoittaa juttuja muuallekin kuin omaan blogiin, varsinkin silloin kun kyseessä on urheilujournalismi.

• Rugbyssa satojen treenituntien lisäksi saavutimme joukkueena sekä 7- että 15- Suomen mestaruudet! Sekä meidän naisten 7-maajoukkue nosti taas upeasti tasoa ja sijoituttiin Em- trophy kisoissa kolmanneksi. Henkilökohtaiset parhaanpelaajan palkinnot tuntuu aina kivalta ja niistä saa olla tosi kiitollinen, mutta mikään ei voita sitä fiilistä kun voitamme joukkueena. Tämä vuosi oli niin upea rugby- vuosi niin meidän seurajoukkueelta Helsinki Rugby Club kuin maajoukkueelta.

• Tänä kesänä vietettiin myös paljon juhlia: mummon 75v synttäreitä, siskon ylppäreitä ja läheisten valmistujaisia, rakkaiden ystävien polttareita ja häitä! On aina ihana olla mukana tärkeiden ihmisten juhlissa. Häät ovat varsinkin juhla, joka saa ainakin mut joka kerta liikuttumaan. Niin autenttista, kaunista ja aitoa….

• Vuoteen mahtuu aina myös alamäkiä ja ikäviä uutisia. Jouduin kesän loppupuolella sanomaan rakkaalle perheenjäsenelle hyvästit, joka oli munkin elämässä ollut 12- vuotiaasta asti. Rakas Siru koira, oli jo 14 vuotias, kun eläinlääkäri päätti, että nyt Sirun on parempi lähteä. Voin sanoa, että luulin jo, että osaan hyväksyä tilanteen, mutta kun kaikki tapahtui, oli se yksi kauheimmista tilanteista missä olen ollut. Onneksi on paljon ihania muistoja ja niitä haluan muistella jatkossa <3

• Viime vuonna tuli kirjoitettua 43- Blogitekstiä. Blogi on ollut mukana elämässäni kohta jo 9 vuotta. Aloitin kirjoittamisen, koska halusin pitää itselleni treenipäiväkirjaa. Ensimmäisen blogini nimi olikin yksinkertaisesti: ”Treeniblogi” – treeniblogeja ei siihen aikaan paljoa ollut, kuin aloitin, nyt kaikkia on inspiroimassa erittäin iso joukko kirjoittajia.
  Oma henkilökohtainen tavoite on kirjoittaa väh. yksi juttu viikossa, mutta tähän tavoitteeseen en ihan päässyt, toivotaan, että tänä vuonna riittää enemmän aikaa kirjoittamiselle.

• Sain kun sainkin luettua yhden kirjan kokonaan, mutta sitäkin enemmän tuli rentouduttua leffan ääreen. Elokuvia olen katsonut todella monta tänä vuonna.
  Luen oikeestaan enemmän uutisia sekä oman alan tutkimuksia ja uutta tietoa. Ihan perus kirjojen lukeminen on mun kohdalla ollut jo pitkään ihan surkeeta ja siinä pitäisi ehkä tsempata.

• Joka vuosi tuntuu onnistumiselta kaikki ihan mielettömän upeat projektit yhteistyökumppaneiden kanssa. Myös tähän vuoteen on mahtunut monia yrityksia ja olen todella kiitollinen, että olen päässyt tekemään yhteistyötä näistä jokaisen kanssa viime vuonna: Fitnesstukku, Nocco, Under Armour, Barebells, Stadium, Foodin, Lappset, Pihlajalinna, Helsingin Hieronta- Akatemia, Fressi, Suunto, Petteri Peltonen Photography, Selected Brands, Mtv3, C-more, Yourhumble, Aarniwoods, Lidl, Huawei, Iseyskyrbar, Monochoreme, Storytell, Oral-B, HallaXHalla, Tjräreborg, Personalplanner, Neste, 123 Tuulilasi, Haaga- Helia, Sportlehti, Fit- lehti, Discovery, La Liga Experience… toivottavasti muistin mainita kaikki!

Kiitos vuosi 2019, kohtelit mua erittäin hyvin: haastoit suoriutumaan paremmin, tekemään enemmän hyvää, treenaamaan järkevämmin, huolehtimaan palautumisesta.

Mutta mitä tuleva vuosi 2020 tuo tullessaan…..

Voin vain sanoa, että viikonloppuna suuntaamme Bremeniin, Saksaan. Pekka kutsuttiin legendojen turnaukseen, sekä kuun lopussa treeniloma Kap Verdellä odottaa!!
Lisäksi tottakai teen töitä ihan normaalisti valmentajana, eli jos kaipaat uutta inspistä tulevalle vuodella ja tarvitset siihen apua, niin ota rohkeasti yhteyttä.
Muuten annan vuoden näyttää mitä se haluaa tällä kertaa mulle tuoda eteen!

Oikein hyvää uutta vuotta 2020 kaikille!

Huh, en tiedä mistä aloittaa. Koitan miettiä sanoja ja ensimmäisenä tulee mieleen vain sana Kiitos! Oon niin kiitollinen, että saan olla osana niin hienoa joukkuetta ja seuraa kuin Helsingin Rugby Club (HRC) on…

Viikonloppu oli kohokohta koko mun koko urheiluvuodelle. Käytiin hakemassa tyttöjen kanssa Hämeenlinnasta pytty kotiin, eikä se ollut mikään helppo haku. Jyväskylän Rugby Club laittoi kyllä sellaisen vastuksen, että tota finaalia en tule ikinä unohtamaan. Lopullinen piste-ero oli vain kaksi pistettä, mutta se riitti! Palaten edellisiin kausiin omalta osalta niin kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Ensimmäisenä vuotena semifinaalipelissä loukkasin polven ja jouduin polvileikkaukseen, toisena vuonna epäonnekseni taklaus lipsahti korkeaksi ja sain punaisen kortin.. olin pelikiellossa sekä semifinaalit, että finaalin. Tänä vuonna tulos oli onneksi toinen… kai se kolmas kerta oikeesti toden sanoo.

Pakko sanoa, että rugbya on niin siisti pelata Suomessa kun lajin sisällä, joukkueiden välillä on niin hyvä yhteishenki. Jyväskylän joukkueessa pelasin omia rakkaita maajoukkuekavereita, peli oli siistiä ja kunnioituis on ihan 100% vastustajaa kohtaan, vaikka välillä rapatessa roiskuu ja vahinkoja sattuu.
Aikuisiällä ei mitään turhaa sikailua ja huonoa käytöstä vaan jaksa katsoa kentällä. Mulle on muutenkin tullut aina ihan myötähäpeä olo, jos joku jatkuvasti sikailee ja käyttäytyy miten sattuu. Urheilussa pitäisi aina olla tietyn tason kunnioitus niin omia kuin vastustajan pelaajia ja tuomareita kohtaan. Rugbyssa onneksi tämä tavoite on melkein täyttynyt. Finaalissa se todella täyttyi!

Mikään voitto ei tunnu miltään ilman joukkuetta. Olen huomannut, että joukkueurheilu on vaan mun juttu, vaikka tykkään haastaa itseäni myös yksilönä.
Joukkueurheilussa ei riitä vaikka itse antaisit kaikkesi, joukkue voi silti hävitä tai vaikka pelaisit huonoimman pelisi koskaan, joukkue voi silti voittaa. Joukkueessa ratkaisee niin moni asia: mielestä, ryhmädynamiikkaan ja yhteisiin onnistumisiin, mihin yksilö ei voi pelkästään vaikuttaa.
Mestaruus tuntui todellakin joukkuevoitolta. Jokainen taisteli ihan loppuun asti ja meidän joukkue on kasvanut hyvin koko kauden myötä viimeiseen otteluun asti. Oltiin johdossa, oltiin häviöllä ja viimeisillä minuuteilla siirryttiin takaisin voittoon ja voitettiin mestaruus… joukkueurheilun todellinen suola. Vaikka mieli haluaa häviön hetkellä usein luovuttaa niin jostain löytyy silti se viimeinen taistelutarmo, ja se löytyi meiltä!

Kovalla sisulla päästiin ratkaisemaan Suomen tuplamestaruus niin rugby-seiska kuin nyt rugby-viistoista kausilla. Enkä voi olla unohtamatta meidän Suomen seiskamaajoukkueen huikeeta kesän menestystä EM- kisoissa. Tämä vuosi on urheilun puolesta ollut mulle kaikkein hienoin ikinä! Vammoitta en ole selvinnyt, mutta ne valitettavasti kuuluu urheiluun. Nyt on kuitenkin aika levätä, saada kroppa takaisin toimintaan ja palata punttien kimppuun talvikaudeksi. Olen kyllä odottanutkin voimatreenejä ne on niin mun juttu!

Mulla on myös aivan älyttömän vahvat ja tarkkaan valitut yhteistyökumppanit, jotka ovat täysillä tukemassa mun urheilua sekä töitä. Haluan kiittää teitä kaikkia: Fitnesstukku, Under Armour, Nocco, Barebells, Stadium, Pihlajalinna, Helsingin Hieronta-Akatemia, Fressi & Suunto.
Rakkaan puolison, perheen ja ystävien tuen lisäksi on ihan mieletöntä ja etuoikeutettu olo saada sekä tukea, että olla näiden yritysten yhteistyökumppani.

Mitähän seuraavaksi…. saa nähdä 😉