Terve urheilu

10559913_10152572691629933_5624504182674593243_n

Kuvaaja: Sami Siilin Fitnesstukku magazine

Muutamat lukijoista tietävätkin jo urheilutaustani, mutta voisin vielä hieman lyhyesti avata sitä… ”Syntynyt lenkkarit jalassa” lukee monissa artikkeleissä mitä minusta on kirjoitettu, tietenkin humoristisena ilmauksena tarkoitetaan, sitä että pienestä pitäen urheilu on vieny minua eteenpäin. Satubaletista kaikki alkoi, mikä ei todellakaan ollut oma lajini.. en pysynyt muiden lasten mukana vaan juoksin ympäri salia pää kolmantena.. eli käytännössä häiritsin samalla muiden harjoittelua. Tämä laji jäi lyhyeen jonka jälkeen menin yleiurheilun maailmaan ja samalla kävin telinevoimistelukerhossa. Yleisurheilussa kovimpia lajejani oli 100m ja pituus.. 6 vuotta ehdin yleisurheilua harrastaa ja telinevoikka jäi alkeisiin. Äitini kehotus oli harrastaa jotain muuta, sillä hän kärsi voimisteluajoillaan lukuisia loukkaantumisia.

Yleisurheilun jälkeen löysin fudiksen, jota olin jo monta vuotta pelannut harrastemielessä poikien kanssa. Fudikseen rakastuin heti ja samalla aloin treenaamaan karatea. Harjoituksia, pelejä ja kisoja alkoi olemaan liikaa, joten 5 vuoden aikana saavutin sinisen vyön karatessa ja sitten jouduin tekemään valinnan fudiksen ja karaten välillä. Joukkueurheilu vei voiton!

Jalkapalloa pelasin yhteensä 12 vuotta, kokien piiri-, alue- ja katsauksen maajoukkueesta sekä pelasin 4 viimeistä pelivuottani  Fc Hongan naisten liigajoukkueessa. Nämä neljä vuotta eivät kohdallani olleet kuitenkaan sitä mistä olin unelmoinut. Kärsin näiden 4 vuoden aikana myös 4 polvileikkauksta. Kaikista kuntouduin vaikka ensimmäisellä kerralla tilanne näytti jo nuolta kohti pelikatsomoa ja lopetusta fudiksesta.

Vaikka tein kaikki kuntoutuksen eteen, jäi takaraivoon kuitenkin arvet. Tilanne miten loukkaannuin ei ole koskaan haihtunut mielestä, tunnen edelleen kylmiäväreitä kun nään samanlaisen tilanteen peleissä tai koen sen itse. Myöskään se tunne kun polvi ei ole siinä asennossa kuin pitäisi välähtä satunnaisesti sekä mielessä, että unissa.

Monesti mietin, että miksi loukkaannuin! Tein kaiken urheilun eteen, söin terveellisesti, nukuin hyvin, venyttelin, harjoittelin niin hyvin kuin ikinä pystyin. Olin niin kurinalainen valmentajaa kohtaa sekä ureilijana kuin ikinä voi olla. En pysty käsittämään miksi loukkaannuin.

Vaikka olisinkin voinut jatkaa fudista, tein kuitenkin ison päätöksen ja lopetin. Urheilu ei kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Siitä on nyt kaksi vuotta ja nyt olen tässä, jatkoin omaa terveellistä elämäntyyliäni sekä treenaan kahta kovempaa kuin koskaan ennen, mutta mikä minussa muuttui..? Kasvoin ihmisenä todella paljon, arvostan nykyään terveyttä aivan uudella tavalla ja jos jotain olen oppinut niin tiedän, että jos jotain haluaa sen voi saavuttaa, mutta siihen tarvitaan periksiantamatonta asennetta.

Tällä hetkellä tavoitteeni on jatkaa täysillä urheilemista, kokeilla sekä kokea kaikkia eri lajeja. En ole vain ”fitnesskisaaja” vaan se on yksi osa kaikkea mitä teen. Kisaan jos siltä tuntuu, mutta aerobisia tai extreme lajeja en jätä sen takia, että keskittyisin vaan bodyfitnesin maailmaan. Tulevaisuuteni on valmennus puolella sekä muiden ihmisten auttamisessa ei kireissa biksuissa lavalla. 1937452_739606849438494_988584745314958981_n

Mutta palaten siihen mikä jäi harmittamaan loukkaantumisessa, kun nyt jälkeenpäin mietin, oli se että mikä sai minut loukkaantumaan. Oliko kyse huonoista tukilihaksista vai tilanteesta missä maalivadin yli hyppäsin ja laskeuduin väärin maahan. Jos olisin tiennyt miten ehkäistä loukkaantumista olisin tehnyt kaiken sen eteen. Mutta turha jossitella!

Hyviä asiaoita tapahtuu jos on tarkoitus, ja niin tapahtui myös tänä kesänä. Niin kuin aijemmin puhuinkin, jätti loukkaantuminen isot arvet polveen sekä sisäisesti mieleen. En tee koskaan kyykkyjä salilla, miettimättä polveani saati sitten missään muussakaan treenissä. Mikä on huojentavaa on se, että nyt asialle tehdään jotain, yhteistyö erittäin ammattitaitoisen fysioterapeutin sekä ureilijoiden testaajan Jarno Keskisen kanssa alkoi noin kuukausi sitten. ”tavoitteena terve urheilu” on myös meidän tavoite, tähän liittyy myös erittäin tärkeä asia nimittäin testaaminen jonka avulla ehkäistään riskiä loukkaantua, tulen kertomaan tästä myöhemmin tarkemmin, ei ole nimittäin mikään pikku juttu! Saatte myös seurata vierestä miten jo loukkaantunut Oona pidetään mahdollisimman terveessä kunnossa!

Jos jotain kiinnostaa terve ja laadukas urheilu voi jo halutessaan tutustua KemedSportin sivuihin löytyy linkki tästä: www.kemed.fi

 

Antoisaa keskiviikko iltaa 😉

30 kommenttia

  1. Avatar

    Moi Oona!
    Oot huippumimmi ja huhhuh missä kunnossa oot!! ihan älyttömän nätin näköstä! 🙂 Oon viime päivinä lueskellu sun blogin vanhoja postauksia, ja mulle on tullu mieleen muutamia kysymyksiä! Jos on liian henkilökohtasta niin ei tietenkään tarvii vastata. 🙂
    Pysähtykö sulla hormoonitoiminta (kuukautiset) sinä aikana kun treenasit fitnessmalli kisaan? Ja jos, niin kuinka nopeesti kisan jälkeen alko tulemaan taas normaalisti?
    Onko personal trainer ja valmentaja eriasioita? Kun sanoit jossain vanhassa ILtv:n videossa että valmentaja on kätevä olla apuna jos muokkaa kroppaa, niin onko erikseen valmentajia ja personal trainereita vai onko ”rakkaalla lapsella” vaan monta nimeä? 😀
    Muistatko yhtään vaa’an lukuja parinvuoden takaa kun treenasit fitnessmalli kisaan? Kiinnostais lähinnä painoero sun lähtötilanteen ja kisalavalle nousun välillä.
    Mulle tuli kyllä monia asioita mieleen joista ajattelin että pitää kysästä, mutta enpäs enään muista niitä nyt kun aloin kommenttiani kirjoittamaan… 😀 Jatka samaa rataa, oot niin monelle nuorelle (minut mukaanlukien) roolimalli upean elämänasenteesi vuoksi, ja sun kroppa kannustaa muutkin treenaamaan ja pitämään itsestään huolta! Kiitos!<3
    PS, sun blogi on niin siitiä luettavaa, että uskon ettei monikaan pistäisi pahaksi jos ehtisit ja jaksaisit postailla hiukan useammin! 😛

    • Avatar

      Heippa!

      Kiitos viestistäsi mukava kuulla, että pidät blogista 🙂
      Hormonitoiminnassa tapahtuu usein muutoksia, dietin aikana ja kuukautiset jäävät pois. Toki kaikki on hyvin yksilöllistä. Kun pikkuhiljaa paino palautuu normaaliin tulee myös kuukautiset takaisin, joillain ne voi jäädä pidemmäksi aikaa myös pois. Hyvin vaihtelevaa.
      Fitnessmallikisa oli täysin eri kun kunnon fitnesskisat, oikeastaan fitnessmallikisaan ei edes lätenyt painoa niin paljon pois mutta bodyfitneskisaan 10kg.

      Pt, olet kun olet käynyt lisenssoidun pt-koulutuksen, jolloin olet tietty myös valmentaja. Mutta mielummin jos kisaamaan haluaa niin kannattaa ottaa valmentaja jolla on kokemus kisaamisesta eikä välttämättä vain pt-kurssi käytynä 🙂

      Postailen tänne oikeastaan aina kun ehdin, kokopäivtyön, treenejen ja keikkatöiden lisäksi valitettavasti aikaa ei ole niin paljon kun haluisin! 🙂 mutta yritän aina kun vaan kerkiän kirjoittamaan. Aiheita on niin paljon mistä olisi kiva kirjoitella.

      Oikein hyvää kesää sinulle!

  2. Avatar
    elinachristine

    Moikka!

    Luin noista sun polvileikkauksista ja nyt rohkenen kysymään sulta kysymyksiä mihin en lukuisilta personal trainereilta ole saanut vastausta.

    Mulla on tositosi heikot polvet. En voi oikeastaan edes prässiä tehdä salilla, kun alkaa jo vihlomaan 🙁 12 vuoden karateharrastelun aikana tätä ei ilmennyt, mutta nyt saleillessa polvituet ovat olleet tarpeen, apu vain ei ole ollut kummoinen. Onko sinulla jakaa mitään vinkkiä siihen, miten polvia voisi kehittää, voiko edes?

    • Avatar

      Moikka!

      Tukilihasten treenaaminen on ehdoton, aloita heti kuntoutus. Tasapainolautailu, kuminauha- treeni kaikki mikä kehittää polven ympärillä olevia tukiliaksia. Näin vahvistat samalla polvea ja kivut vähenevät. Treenaan edelleen kuntotus harjoituksia.

  3. Avatar

    Mitkä sun ennätykset on yleisurheilun puolella :)?

  4. Avatar

    Moi Oona! Oon jo pitkän aikaa seurannut sua facessa ja instassakin, ja oot kyllä huippu!:) aattelin et voisitkohan neuvoo mua? Mä voitin lahjakortin Lifen myymälään, mut en tiiä noista Cocovi ym. tuotteista kovin paljoa:D mitä tuotteita suosittelisit 17v yleisurheilijalle? 3-loikka on mun päälaji:) oon käyttänyt aikasemmin tota Fastin suklaaprotskujauhetta ja gainomaxeja:) kannattaisko mun ostaa jotain noita herneproteiinijauheita vai mitä? 🙂

    • Avatar

      Heippa!

      Mukava kuulla 🙂
      oOii hienoa, siellä on vaikka mitä ihania tuotteita! Ostaisin sinuna opti msm jauheen jota voisit laittaa aina juomapulloon sekaan, tekee hyvää nivelille, jotka sulla on kovalla koetuksella. Kannattaa ostaa jotain muuta protskua ja gainomaxeissa on aika paljon sokeria, vaitaisin mielummin treenin jäleiken hiilarilähteen johonkin muuhun kuin sokeripitoiseen juomaan.

      Hyviä treenejä!

  5. Avatar

    Moikka! Pystyn niin samaistumaan noihin polvihaaverin tuottamiin fiiliksiin.. Omakin polvi pääsi nimittäin leikkauspöydälle noin vuosi sitten. Kova pala näin urheilijana, oppi taas arvostamaan terveyttä ihan uudella tavalla. Ja niin kuin sanoit, ei ole kyykkyä tai treeniä jossa polvea ei miettisi. Onneksi tämmöiset takapakit kasvattaa ja tärkeintä on pitää positiivinen asenne niiden sattuessa 🙂 Tsemppiä treeneihin, oot upeassa kunnossa! 🙂

  6. Avatar

    Moi Oona! Pakko kommentoida kun sun loukkaantumishistoria on hyvin lähellä omaani. Olen pelannut nyt 13 vuotta futista ja polvet leikattu 7 kertaa, joista kaksi on onneksi vaan ollut isompia leikkauksia (eturistiside). Nyt mulla pamahti saman polven ristiside kuitenkin kolmannen kerran ja mun on varmaan pakko vaan lopettaa futis. Vaikka tein aivan kaiken kuntoutuksen eteen niin ei se polvi vaan kestä, joten totuus pitäis vaan hyväksyä minunkin. Miten sä oikein pääsit yli siitä ettei sun polvet kestä futista?

    • Avatar

      Hei!

      Todella ikävä kuulla! Ei todellakaan ole helppoa kuntouttaa aina uudestaan ja uudestaan. Sinun kannattaisi testata loukkaantumisrsiki ja mitkä osat kehostasi ovat heikompia ja voivat aiheuttaa sen, jotta pääsisit kierteestä yli.
      En halunnut enään fudiksen takia riskeerata terveyttäni, sen takia lopetin! 🙂
      Tsemppiä!!! 🙂

  7. Avatar

    Moikka! Täällä kanssa yksi kohtalontoveri polven suhteen. Fudiksessa omakin meni ja nyt jo 4vuotta ja 2 leikkausta takana loukkaantumisesta eikä vieläkään ole päiviä taikka treenäjä joita en miettisi miten polvi kestää tai suhtautuu johonkin harjoutukseen. Kentille ei ole ollut paluuta, mutta onneksi on muitakin lajeja. Vieläkään ei polvi ole kuntoutunut täysin vaikka kuinka olen tehnyt töitä sen eteen ja fyssarilla käynyt.

    Mulle on herännyt samanlaisia ajatuksia loukkaantumisen jälkeen kun sulle. Miksi loukkaannuin, mitä tein väärin vaikka kuinka tein harjoutukset huolella ja tarkasti.
    Mutta ei auta kun mennä eteenpäin!

    Ps. Sulla on kiva blogi. 🙂

    • Avatar

      Kiitos paljon! mukava kun laitoit viestiä. Paljon tsemppiä ja nauti asioista, joita pytyt tekemään ja mitkä tekevät sinut onnelliseksi!

      Mukavaa kesää! 🙂

  8. Avatar

    Tuli jotenki niin hyvä olo kun luin tuon sun tekstin, oot ihanan aito ja rispektii sulle siitä! Monet fitnesskisaajat elää siinä vaaleanpunasessa kuplassa ja kaikki on niin siistii ja muu elämä unohtuu. On niin hienoo seurata sun elämäää ku näyttää siltä et sä teet just sitä mitä sä haluat! En oikein osaa pukea sanoiksi mun ajatuksia, mutta ihailen sua ja sun valintoja hirveästi!! 🙂

    • Avatar

      Heippa!

      Kiitos paljon, tulipa tästä hyvä mieli! Mun elämä ei todellakaan ole pelkkää fitnestä eikä tule koskaan olemaan:) elämän mahtuu paljon muutakin, ei ikinä kannata sulkea ja rajoittaa omaa elämää liikaa! 🙂

      Huippu kesän jatkoja! 🙂

  9. Avatar

    Hei! Haluaisin kysyä vähän niksejä tämmöstä asiaa koskien. Loukaantumiset on kaikille urheilijalle todella raskaita ja pitkäaikaisia juttuaja. Ja sittä puheen ollen minulle on tässä puolen vuoden aikana todettu rasitusastma. Astma vaikeuttaa minulle rakasta lajiani nyrkkeilyä todella paljon koska laji on hyvin intensiivinen ja rasittava keukoille että en pysty suorittamaan harjoituksia saati kilpailemaan kunnolla. Rasitusastma on mahdollisuus hoitaa mutta alkaa itsellä jo louttamus parantumista kohtaan vähentymään. Tämä parantumisprossessi on niin pitkä. Joten kysyisinki sinulta, joka olet aurinkoinen ja roolimalli monelle oman positiivisen elämänasenteen takia, että miten ylläpitää uskoa parantumuseen? Olen tehnyt kaikkeni. Vetäny lääkkeitä ja laittanu hyörystimiä huoneeseen että ilma pysyisi kosteana ja helpompana hengittää mutta muutosta ei ole tapahtunu ja olen miettinyt rakkaan lajini lopettamista mikä alkaa aina surettamaan koska minulla riittäisi vielä annettavaa. Haluasin vähän kannustusta parantumisen uskoon. 🙂

    • Avatar

      Yksi vinkki,(voi olla että onkin jo tiedossasi) maitotuotteet pois, kerää turhaa limaa! ja kaasunaamari harjoitukset voisivat väkisinkin jopa auttaa sinua parentamaan hapenottokykyä. 🙂

      Erittäin monille urheilijoilla on rasitusastmaa ja sen pystyy kyllä pitämään kurissa, välillä helpommin ja välillä ei lainkaan, mutta uskoisin myös että jos saat stressin ja focuksen siirrettyä vaivaamasta asiastasi johonkin muuhun ei energiasi kuluisi paranemisen mietimiseen. 🙂 jos mietit sitä kokoajan nii uskon että se vaikuttaa erittäinkin negatiivisesti parantumiseen.

      Paljon tsemppiä! olen varma että saat astman vielä kuriin!

  10. Avatar

    Heips Oona!! 🙂
    Ekaks näin sanon et sulla on tosi hyvä blogi, oot rehellinen ja pidät omat mielipiteet ja kuuntelet myös muita. Mulla tuli tosta futiksen lopettamisesta jotenkin tuttu fiilis vaan kun luin näitä. Ite pelasin kans 13vuotta maalissa ja piiri-ja aluejutut tulivat tutuiksi samote ku sulla. Loukkaantumisia ei itselläni ollut mutta muistan sen kun jouduin tekeen sen päätöksen että nyt on aika lopettaa. Viimeset 2vuotta oli pakko pullaa.. pelattiin kakkosessa ja noustii ykköseen ja sillä tasolla kun olen lyhyt niin pelaajat osasivat roikuttaa jo ylitseni 🙂 silloin oli haikea fiilis ja futis on vieläkin sydämen lähellä. Toimin erotuomarina ja maajoukkueotteluitakin takana ja teidänkin peleis olin linjalla kun tulitte tänne pelaamaan ja muistan sut sitä kautta erittäin voimakkaana ja taidokkaana pelaajana:-)) täs lueskellu sun vanhoja tekstejäkin ja oon vaan niin samaa mieltä kanssasi mitä fitness on ja et kuinka se tuppaa vähä menettää myös arvostusta kun siitä puhutaan nykyään nii paljo kaikkee ns.huonoa eikä sit lopulta monetkaan edes tiiä et mitä se oikeesti on!! Susta saa kauheesti lisää inspistä ja nyt itellä elämäntapamuutosta takana vuoden ja nyt uskaltauduin ottaan itselleni valmentajan. Tavoitteena vielä päästä liigaan takas tuomarina mutta sali ja hyvät elämäntavat on myös pääasiana! Kisatkin joskus voisi tulevaisuudessa kiinnostaa mutta mistäs sitä viel tietää. Eka nyt valmentaja 6kk ja sinä aikana tulee varmasti opittuu ja nähtyy uusii asioita ja oppii varmaa myös tunteen itseensä enempi et mitä sitä oikein haluaa. Myös siitä olen kanssasi samaa mieltä että hiljaa hyvä tulee!! Tsemppiä tulevaisuudelle ja 6.8 extreme tapahtumaan!! Tulen jatkossa oleen aktiivisempi lukija kun oot vaan myös älyttömän fiksu ja kirjotat hyvin :-))

    • Avatar

      Waude! Kiitos paljon viestistäsi, piristi uskomattomasti päivää.
      Sinusta huomaa miten paljon sisälläsi on paloa.. jatka samalla asenteella niin vain taivas on rajana, jos edes sekään 😉
      Mukavaa kesää ja paljon tsemppiä!!!

  11. Avatar
    Urheilu osa elämääni

    Minulle urheilu on myös tärkeä osa elämääni ja on mielenkiintoista lukea sinun ajatuksia urheilusta. Kiitos vertaistuesta,pystyn ymmärtämään sinua paljon, koska itsekin olen pohtinut täysin samoja asioita, kun loukkaannuin lentopallossa nelisen vuotta sitten. Leikkuupöydän kautta on nyt kuntoutettu ja monesti samat ajatukset kuin sulla pyörii mielessäni. Loukkaantuminen oli iso juttu minullekin, kun olin tottunut aktiivisesti urheileen. Onneksi nyt voi taas suht normaalisti urheilla, mutta vääjäämättä loukkaantumiset ei unohdu mielestä, vaan niiden myötä huomio kohdistuu siihen treenatessakin. Nyt osaa arvostaa terveyttä ja onnistuneet treenit on yhtä hunajaa 🙂

  12. Avatar

    Moi! Mua kiinnostaa sinun voimatasot. Paljonko on maksimi maastavedossa, penkkipunnerruksessa ja jalkakyykyssä? Paljonko on painoa enimmillään kun teet hauiskääntöä käsipainoilla? Minkälaisilla rasva%-alueilla liikut? Tsemppiä treeneihin!

    • Avatar

      MAximi suorituksia en ole tehnyt piiiitkään aikaan. MAx voima puntit koostuu aina sarjoista, ei yhdestä toistosta joten tähän en pysty vastaamaan. Pitää joku kerta ottaa tulokset niin kerron sitten miten kävi 😉
      Hauiskääntö sarjat esim 3×12 teen 15kg käsipainoilla. Rasvaprosentti on siinä 16% paikkeilla.
      Toivottavasti sait vastauksia!

  13. Avatar

    Moi! Vielä piti kysymän sun upeiden hauisten ympärysmittaa..

  14. Avatar

    Löysin sattumalta tänne sinun blogiin, kun etsin mitä on vipunosto suomeksi 🙂 ja aloin sitten lukemaan näitä postauksia taaksepäin. Ja nyt on pakko kommentoida…
    Minulla on syntyperäisenä vikana sijoiltaan lähtevät polvet, jotka eräässä vaiheessa menivät lopulta niin pahaksi, etten pystynyt päätä kääntämään ilman, että patellat nousivat kuopistaan ulos. Good times. Jouduin todellakin taistelemaan, että pääsin edes leikkauksiin ja nyt polvet ovat ainakin virallisesti kunnossa. MUTTA se psykologinen issue onkin paljon isompi. Minun on välillä todella vaikea uskoa, että jalkoihin voi luottaa. Kukaan, jolla ei itsellään ole ollut mitään jalkaongelmia, ei ymmärrä miten tarpeelliset jalat ovat. Jos toinen on pelistä pois, niin on toinenkin. Toimintasäde omassa elämässä muuttuu hyvin lyhyeksi. Koko ajan piti laskea, että riittääkö voimat siihen ja siihen reissuun. Onko se ja se reissu välttämätön. Käsi jos menee paskaksi, voi toisella aina soveltaa mutta jalat tarvitsevat toisensa.
    On minulla tässä tarinassa pointtikin…On todella helpottavaa lukea, että muutkin ’struggle with the mental issues’. Ja ehkä se, että meillä on ollut jalkavaikeuksia, auttaa meitä ymmärtämään ne seuraukset mitä itsestään huolehtimatta jättämisestä tulee. Okei, minulla oli perinnöllinen vika, joten se oli vain ajan kysymys mutta tiedostan tämän muussa kropassa. Tulevaisuus ja vanhuus pyörätuolin ja rollaattorin kanssa ei houkuta. Sellainen elämä muuttuu äkkiä kovin pieneksi.

    • Avatar

      Kiitos viestistäsi. Todella harmillista että joudut taistelemaan tuollaisen asian kanssa, ei todellakaan ole kivaa! Mutta erittäin rohkeaa että kirjoitit siitä tänne avoimesti, varmasti inspiroit monia jotka kommenttisi lukevat.
      Voimia ja paljon tsemppiä sinulle 🙂

  15. Avatar

    Heippa ihana Oona! Mistä noi sun harmaat pökät on, minkämerkkiset? Tosi makeen näköset 🙂 Ovatko saumattomat?

Vastaa viestiin Fitoona Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*