Avainsana-arkisto: yksityinen neuvola

Toisen raskauden ensimmäinen kolmannes- ”Siinähän se vain meni”

***Teksti toteutettu kaupallisessa yhteistyössä: Felicitas Mehiläisen kanssa***

Kuva: Lauri Kalima

”Siinähän se vain meni” – Kuvaa hyvin toisen raskauden ensimmäistä kolmannesta. Jos raskauksia voi keskenään verrata, niin jostain kumman syystä toinen raskaus on nopeampi, vaikka sitähän se ei tietysti ole. Taaperon kanssa eläminen, yrittäjyys ja urheilu täyttävät omat viikot niin pohjasta pintaan, että pöydältä saa siivota myös ylikuohuovat kuplat.
En edes muista hetkeä, milloin tuntuisi siltä, että kaikki hommat on hoidettu ja nyt voi vaan ”relata.” Lähinnä sitä miettii, mitä on pakko hoitaa nyt ja mitä voi hoitaa myöhemmin. Rento asenne ja huumori on kyllä ollut kaikkein tärkein.
Teksti meinaa luistaa ihan eri raiteille niin palaan nyt kuitenkin raskauden ensimmäisen kolmanneksen ajanjaksoon…

Joulukuun alussa rupesin huomaamaan, että taitaa meidän perhe kasvaa uudella jäsenellä. Väsymystä oli enemmän kuin normaalisti, ihme tuntemuksia kropassa- ja hormonitoiminnassa, jotenkin olin ihan varma, että raskaana sitä ollaan ja niinhän sitä oltiinkin. Joululahja tuli tietoon etukäteen, mutta samaan aikaan oltiin juuri tehty kaupat tontista ja päätetty rakentaa talo. Tuntui aikamoiselta vuodelta ajatella siinä hetkessä, että rakennetaan talo ja perhe kasvaa toisella pikkuisella. Samalla oma haave kesän 2022 Rugbyn EM- kisatavoitteista muuttuivat ihan muihin ajatuksiin. Niin se elämä voi muuttaa suuntaa kerta heitolla.

Pikkuneidin reaktio uudesta tulokkaasta 😀

Alkuraskaus oli todella samanlainen kuin ensimmäisessä raskaudessa. Ensin hyvin omituinen olo, jatkuva odotus siitä, että kohta ne menkat alkaa ja viikkojen edetessä väsymys kasvoi ja etovaolo oli aika lailla normaalia arkea. Moni ruoka-aine, mikä aiemmin kuului arkisyömiseen ei napannut yhtään. Kahvia en voinut kuvitellakaan juovani. Hedelmät ja kaikki raikas maistui sitäkin enemmän. Ja siis, mitä erikoisempia juttuja tuli taas vastaan!

Huvittavaa on myös se, miten tarkaksi hajuaisti muuttui, en voinut olla talon toiselta puolelta haistamatta, jos taaperon vaippa täytyi vaihtaa. Tietä täytyi vaihtaa kadun toiselle puolelle, jos joku tupakoi lähellä.  Tupakan savu, jos joku aiheutti aivan kauhean puistatus reaktion, en muutenkaan voi sitä sietää, mutta raskaana saa jo pidättää hengitystä savun lähellä.

Treenata pystyin ihan normaalisti ja rugbya kävin pelaamassa vielä tammikuun maajoukkueleirillä. Toki taas koronan rajoitukset muuttivat suunnitelmat, mutta siihen asti aika normaalisti olin mukana. Oikeastaan ensimmäisellä kolmanneksella ei tarvinnut itse harjoittelua muuttaa, mutta tavoitteet muuttuivat heti ja ne jo itsessään muuttaa tietysti harjoittelun sisältöä. Ei tarvinnut enää keskittyä maksimivoimaan vaan muokkasin salitreenejä heti ihan erilaisiksi. Ainoat ns. ”oireet” olivat, että hengästyin helpommin. Lisäksi illalla vatsa oli paljon turvonneempi kuin ensimmäisessä raskaudessa samaan aikaan ja sen takia iltapainotteinen treenaaminen ei tuntunut enää hyvältä. Lisäksi liikunta auttoi tälläkin kerralla huomattavasti alun etovaan oloon, oli se sitten ihan vaan ”happi-hyppely” raittiissa ilmassa, niin jo sillä oli tosi paljon vaikutusta vointiin.

Raskaaksi tuleminen ei myöskään lisännyt tarvetta ”syödä kahden edestä”- kun treenimäärät ja treeni-intensiteetti muuttuvat, eikä kulutus ole lähelläkään sitä, mitä se aiemmin oli, ravinnon tarve on vähentynyt ei kasvanut. Kuitenkin tärkeäksi muodostui heti raskauden alussa, pitää vireystila tasaisena pitkin päivää, eli ateriavälit eivät saa mennä liian pitkiksi.

Kaikin puolin raskauden ensimmäinen kolmannes meni tosi hyvin, tutut oudot tuntemukset kropassa, mutta todella paljon nopeampi ajankulku kuin ensimmäisessä raskaudessa. Sitä ei ihan samalla tavalla ole jännittänyt ja seurannut jokaisen viikon kulkua. Vaan aika rauhallisin mielin olen jatkanut elämää normaalisti, mutta tietysti erittäin onnellisin fiiliksin.


Neuvolakäynnit palasivat tietysti taas arkeen mukaan ja itseasiassa nyt päädyin siirtyä kokonaan Felicitas Mehiläisen neuvolaan. Meidän pikku tyyppi käy Lasten Mehiläisessä neuvolassa, joten tuntui myös luonnolliselta mennä nyt itse raskauden ajaksi Felicitas Mehiläiseen. Vaikka kyseessä on toinen raskaus, eikä samanlaista jännitystä oikeistaan ole, tuntuu silti kivalta päästä nyt samalle hoitajalle, tässä tapauksessa kätilö Satu Peussalle ja lääkäri Minna Tikkaselle jokaisella kerralla.
Ensimmäisessä raskaudessa neuvola sekä terveydenhoitajat vaihtuivat niin moneen kertaan, että nyt tuntuu helpommalta kuin tunnen ammattilaiset, ketkä seuraavat raskautta, eikä hoitosuhdetta tarvitse joka kerta aloittaa uudestaan ja saan myös käydä aina samassa paikassa.
Olen entistä luottavaisemmin mielin, joka tekee nyt kaiken muun elämän kiireen ja hässäkän keskellä tosi hyvää. Ensimmäisessä raskaudessa sitä ihan liikaa tuli kannettua stressiä sikiön kehityksestä ja koko raskaudesta, vaikka kuinka yritti ottaa rennosti.  Nyt päälle puskeva taloprojekti, yrittäjyys ja arki taaperon kanssa, niin ei enää muuta lisä stressiä kaipaa.

Äitiysneuvolapolun voi siis halutessaan käydä myös yksityisellä tai kunnallisen neuvolan lisäksi käydä osittain, tarpeen mukaan yksityisellä puolella. Apua saa kyllä kaikkiin huoliin!
Olen myös kuullut, että osa käy kunnallisella terveydenhoitojakäynnit, mutta lääkärikäynnit yksityisellä, eli myös näin voi tehdä.
On myös mahdollista käydä esim. kätilön kanssa läpi synnytyspelkoon, synnytys– sekä perhevalmennukseen liittyvät käynnit.

Tärkeä olisi myös käydä esim. äitiysfysioterapiassa, mikäli raskauden aikana ilmenee toimintakyvyssä haasteita. Moniin toiminnallisiin- ja fyysisiin vaivoihin sekä kiputiloihin voi saada apua, joten jos ilmenee esim. pahoja selkäkipuja, issias.vaivaa, liitoskipuja suosittelen ehdottomasti käymään äitiysfysioterapeutilla. Ja varsinkin synnytyksen jälkeen käynti on enemmän kuin suositeltavaa, jotta palautumista raskaudesta ja synnytyksestä voidaan seurata. Itse koin käynnin todella tärkeäksi ensimmäisessä raskaudessa, ja sain konkreettista tietoa myös omasta palautumisesta.

Kuva: Lauri Kalima

Tulen kertomaan raskauden vaiheista ja tästä ajanjaksosta elämässäni enemmänkin, mutta haluan taas painottaa, miten tärkeä on muistaa, että jokaisen raskaus on erilainen. Koko se matka alusta loppuun ja kaikki ne tunteet ja tuntemukset, mitä se pitää sisällään. Muiden kokemuksia on kiva lukea, mutta vain oman raskauden pääsee oikeasti elämään ja kokemaan, tästä syystä vertailu on turhaa ja aito energia kannattaa keskittää siihen, mitä omassa elämässä tapahtuu!

Nyt haluan toivottaa mukavaa viikonloppua kaikille!

0 kommenttia