Avainsana-arkisto: Työ

Oma yrittäjätarina

Pienenä tyttönä en ajatellut, että musta tulee oikeesti yrittäjä. Seurasin oman äidin työtä kampaajana, mutta vasta myöhemmin tajusin, että hän on yrittäjä.
En todellakaan tiennyt mitä tarkoittaa olla yrittäjä, onko se helppoa vai vaikeaa ja mitä kaikkea se pitäisi sisällään. Usein kun, joku aikuinen kysyi mitä äitini tekee työkseen ja mainitsin, että hän on kampaaja ja yrittäjä niin moni kertoi arvostavansa yrittäjyyttä todella paljon, ja nyt vasta ymmärrän, että miksi… Silloin en todellakaan ymmärtänyt, olin sen verran onnellisessa asemassa, että äitini ei todellakaan tuonut töitä ”kotiin” ja valittanut jatkuvasta työtaakasta, vaikka joskus varmasti hänenkin olisi tehnyt mieli.

Kuvat: Aleksi Ahokas

Olen ollut pienestä asti urheiluhullu ja elänyt liikunnan sekä treenaamisen ympärillä. Jos joku asia on tehnyt mut onnelliseksi niin urheilu. En kuitenkaan ajatellut, että teen liikunnasta työn ja alan valmentamaan muita. Unelmoin pitkään poliisin ja rikostutkijan ammatista. Mutta kuitenkin urheiluveri veti kohti liikunta-alaa.
Koin tosi tärkeäksi akateemisen pohjan osaamisen sekä kattavan ammattitaidon, kun kyse on vastata ihmisten terveydestä. Tästä syystä päätin mennä Ammattikorkeakouluun.

Koulussa tajusin nopeasti, että haluan kulkea työelämässä omia polkuja, joten yrittäjyys sopi omaan tekemiseen loistavasti.
Olin saanut kotona hyvän mallin yrittäjyydestä, joten se ei pelottanut ollenkaan, vaikka laitoinkin yrityksen pystyyn samalla kun vasta opiskelin alaa.
Uusia asioita tuli alussa todella paljon, mutta jos jotain kannattaa heti alussa tehdä kunnolla, niin hankkia hyvä ja luotettava kirjanpitäjä. Kirjanpitäjä osaa neuvoa oikeastaan kaikessa, mitä yrityksen pyörittämiseen tarvitset sekä antaa vinkkejä, että miten asiat kannattaa hoitaa. Itse olisin ihan pulassa ilman ammattitaitoista kirjanpitäjää, ihan tänä päivänäkin vaikka olen ollut jo monta vuotta yrittäjä.
Ylipäätään ympärille kannattaa löytää ihmisiä, jotka ovat fiksumpia kun itse olet, eikä avun pyytäminen ole häpeä. Vain tekemällä ja yrittämällä oppii, mutta yksin ei kannata tuskailla kun apua on aina tarjolla kun sitä uskaltaa pyytää.

Yrittäjyys vaatii varsinkin alkuvaiheessa tosi paljon töitä ja eforttia, joten liiketoimintasuunnitelmasta ei ole lainkaan haittaa. Kannattaa oikeasti suunnitella ylös, miten haluaa yrittäjyyden aloittaa. Tekeekö töitä opiskeluiden tai esim. toisen työn ohella. Kuinka paljon on aikaa markkinoida omaa osaamista, hoitaa hallinnollisia töitä ja vielä tehdä itse työtä. Olin itse hyvässä asemassa, kun perustin yrityksen juuri tarpeen takia; tein jo töitä niin valmennushommissa kuin yhteistyökumppaneille blogin ja sosiaalisen median kautta, joten oma alku oli varmasti helpompi kuin monen muun. Lisäsin töitä aina sitä mukaan, miten opiskelun ohella pystyin tekemään. Lisäksi yhdistin koulun ja työt yhteen ja toteutin töitä osana isompia kouluprojekteja, joten tilanne oli oikeasti tosi hyvä. Lisäksi pystyin tekemään työharjoittelut omalle yritykselleni.

Muussa tapauksessa alussa olisi ehdottomasti mennyt enemmän aikaa markkinointiin ja toiminnan käynnistämiseen. Tärkeä on kuitenkin muistaa, että harvoin töihin haetaan kotoa ja yrittäjänä olet itse vastuussa kaikesta. Siitä, että sovitut työt tulee hyvin tehtyä ja siitä, että töitä on jatkossakin tarjolla.
Yrittäjällä harvemmin on kellokorttia jonka leimaa kun tulee töihin ja rupeaa jo vilkuilemaan 10 min ennen kelloa, että milloin saa leimata itsensä pois. Työt helposti venyvät pidemmälle, kun olit ajatellut ja työpäivät voivat olla joka päivä hyvin eri pituisia.

Yrittäjän ei tarvitse kuitenkaan olla kokoajan töissä, vaikka näin väitetäänkin. En sano, ettei itsellä olisi koskaan työtunnit menneet överiksi, mutta on hyvin paljon itsestä kiinni miten viikot suunnittelee. Joskus on vaikea erottaa työt vapaa-ajasta mutta toisinaan se onkin työn parhaita puolia.
Oman jaksamisen kautta olen huomannut, mikä työmäärä on itselleni tarpeeksi. Jos teen liikaa töitä, se näkyy heti vireystilassa väsymyksenä, niin kuin myös se, että teen liian vähän, koska silloin on paljon ylimääräistä energiaa ja saattaa käynnistää turhan monta uutta projektia päällekäin.

Jokaisen, mutta erityisesti yrittäjän on hyvä kuunnella omaa jaksamista, koska jos työtä tekee jatkuvasti uupuneena vaikuttaa se varmasti lopputulokseen, sekä asiakaskatoon. Omassa työssäni ihmisten parissa, tärkeintä on antaa muille energiaa, eikä viedä sitä pois. Lisäksi koen erittäin tärkeäksi, että seison itse jokaisen asian takana mitä opetan, joten jos oma elämänhallinta on yhtä kaaosta niin siinä on turha opettaa ketään muuta. Jokainen yrittäjä on usein omassa työssään itse se ”käyntikortti”, joten on todella tärkeä olla ammattiylpeyttä ja edustaa itse sitä mitä opettaa. Omalla kohdallani se on sporttisuutta, terveyttä ja hyvinvointia.

Yrittäjänä on usein myös ammatissa mikä on itselle se intohimo ja helposti työt seuraavat mukana kaikessa. Lisäksi kun kukaan muu ei hoida töitä kun sinä itse, niin joskus on pakko hoitaa töitä myös kotona, vapaa-ajalla.
Olen kuitenkin huomannut miten tärkeä on osata sulkea kalenteri. Moni ajattelee, että yrittäjät ovat aina töissä; niin aamut, illat kuin viikonloputkin, mutta ihan niin se ei kuitenkaan mene. Kukaan ei halua tehdä aamusta iltaan töitä jatkuvana putkena ja vielä viikonloppunakin, tai ainakaan kovinkaan pitkälle niin ei pötkitä.
Pääsääntöisesti en esimerkiksi itse valmenna yksilöasiakkaita viikonloppuisin enkä myöhään iltaisin. Muita satunnaisia töitä saattaa olla viikonloppuisin, kuten tapahtumia, koulutuksia, puhekeikkoja ja satunnaisia ryhmävalmennuksia, mutta jos näin on otan vapaapäiviä arkisin. Työn ohella pitää olla myös omaa aikaa tehdä omia juttuja, treenata, nähdä rakkaita ihmisiä ja ihan vaan olla myös kotona.

Yrittäjyyttä ei ole Suomessa tehty helpoksi, mutta silti en vaihtaisi päivääkään siitä mitä tällä hetkellä saan tehdä. Valmentamisesta varsinkin yksilöiden kanssa koostuu suurin osa omista työtunneista ja nautin siitä työstä ihan täydellä sydämellä. Lisäksi käyn paljon kouluttamassa, puhumassa, luennoimassa kaikesta liikunnan- ja terveyden ympärillä sekä toki myös yrittäjyydestä. Satunnaisesti teen myös urheilutoimittajan töitä ja juonnan tapahtumia. Eikä saa unohtaa tätä blogia ja sosiaalista mediaa, jotka ovat olleet sisällön tuottamisena yhteistyökumppaneiden kanssa isona osana omaa uraa jo yli kahdeksan vuotta.
Tähän upeeseen työkenttään mahtuu tietysti treenilomat ja yritys-työhyvinvointitapahtumat joita järjestän. Joten en voi koskaan sanoa, että viikot olisivat samanlaisia. Aina tulee uusia hauskoja projekteja ja keikkoja, joita pääsee tekemään ja se on yksi isompia asioita työssäni mistä nautin todella paljon.

Yrittäjyys ei välttämättä ole vakio tuloja, eikä vakiotyötunteja, tutussa ympäristössä ja työkavereiden keskellä, mutta yrittäjyys voi olla täynnä uskomattomia kokemuksia, voit tavata mielettömiä ihmisiä, löytää itsesi mitä hienommista paikoista ja päästä tekemään jotain millä on todella iso merkitys.
Voit jatkuvasti kehittää itseäsi työssä ja haastaa itseäsi ihan uudelle tasolle. Kukaan muu ei päätä mitä sun pitää tehdä vaan saat vastata itse kaikesta, niin omasta kehityksestäsi kuin yrityksen kehityksestä. Ja jos haluat menestyä voit menestyä täysin omilla ehdoilla, kulkemalla ihan omia polkuja.

Jos muutaman vinkin voin tuleville tai nykyisille yrittäjille antaa niin: ole rohkea ja mene epämukavuusalueelle, yleensä sieltä löytyy jotain niin siistiä, tunne aitoa ammattiylpeyttä omaa työtäsi kohtaan kehittämällä ja opiskelemalla itsesi huippuosaajaksi sekä ymmärrä työsi sekä aikasi arvo, ole nöyrä, mutta älä nöyristele. Seiso sanojesi ja arvojesi takana, niin teet työstäsi aina hyvällä mielellä.

Voin suositella yrittäjyyttä kaikille!

0 kommenttia

Mitä mulle kuuluu?

Olette varmaan huomanneet, että olen kirjoittanut viime viikot tosi harvakseen. Syynä ei todellakaan ole motivaationpuutos tai kirjoittamisinnon lopahdus vain yksinkertaisesti aika. Ajattelinkin kertoa tässä postauksessa vähän mitä mulle kuuluu, mitä kaikkia projekteja elämässäni on tällä hetkellä ja mikä vie bloggaamis aikaa muualle…

Ensimmäinen vuosi täyspäiväisenä yrittäjänä, ilman koulun kolkuttelua olan takana on muuttanut myös arkeani eri suuntaan. Nyt voin sopia töitä joka väliin enkä edes kyseenalaista omia resurssejani, toisin kuin pitäisi. Eli töitä olen painanut joka viikko menemään satalasissa. Valmennuksia, luentoja, koulutusta, kuvauksia ja taas valmennuksia. Rakastan ammattiani ja sen huomaa viikkotuntien määristä. Normaalisti työpäiväni ovat 10h pintaan. Viikonloppuisin kuitenkin pyrin olemaan vapaalla, koska pakko sitä on muutakin elämää olla. 😉

Tough Viking viikinkipäällikön paikka yhdessä Nikon kanssa alkoi maaliskuun loppupuolella. Vastaamme kaikkien aamu, – ja erikoistreenien organisoinnista, suunnittelusta ja vedosta. Ihan megahauskaa ovat olleet ensimmäiset reilu 10 treeniä ja lisää on tulossa syksyn Tough Viking- tapahtumaan asti. Tulkaa ihmeessä mukaan, sillä treenit ovat kaikille avoimet ja ilmaiset. Treeneissä jokainen pääsee haastamaan itseään sekä parantamaan kuntoaan kohti Tough Viking esterata- juoksutapahtumaa. 

Lisäksi ostin ensiasunnon ja tottakai lähes ”pommin”, jonka remppaaminen ei ole ihan vain maalipensselin heilauttelua. Jos oikeasti haluisi niin siellä saisi ihan viikkotyön verran töitä kulutettua jokainen viikko, mutta töiden ohella vain illat ja viikonloput ovat pyhitetty sille. Kylpyhuonetta ja keittiötä emme tietenkään tee itse, mutta jo suunnittelu ja kontaktointi sekä asioiden vienti maalia kohti kestää turkasen kauan! Yksittäisiä asioita tulee kokoajan lisää, mitä enemmän työmaalla aikaa viettää. Koko remonttiprojektista on tulossa kattavaa postausta, kunhan asiat vain etenisivät. Tällä hetkellä vasta pintoja ollaan saatu kuntoon ja keittiöpurettua.

Rugby itsessään vie aikaa: treenit, oheistreenit, pelimatkat, kotisarjapelit ja maajoukkuereissut. Rugby on tehnyt itselleni niin hyvää, aivot narikkaan ja kentälle! Voin kertoa, että koko mieli tyhjenee arjen stressistä kun pääsen kirmaamaan nurmelle ja pelaamaan. Parasta vastapainoa kaikelle ja upeita kokemuksia yhdessä huikeiden tyyppien kanssa. Rugbyn lisäksi omaan harjoitteluun kuuluu noin. 3 voimatreeniä ja 2-3 juoksutreeniä viikkoon.

Ja kirsikkana kakun päälle Gladiaattoreiden uusi tuotantokausi, jossa saan kunnian kantaa Safiirin nimeä! Olen vähän kammoksunut ohjelmien mukaan lähtemistä, mutta kun soitto tuli koskien Gladiaattoreita oli pitkän harkinnan jälkeen mentävä. Äitini sekä hyvä ystäväni sanoi, että tulisin varmasti katumaan, jos en lähtisi mukaan: ”Kadut enemmän sitä mitä jätit tekemättä, kuin sitä mitä teit” – pitää monessakin asiassa paikkaansa. Odotan tätä uutta haastetta todella innoissaan, kuitenkin pitämällä oman meininkini kohdillaan: raikkaudella, sporttisuudella, hyvällä urheiluhengellä ja olemalla oma itseni. Onneksi hahmoni tulee edustamaan näitä arvoja! 🙂

2-9.6.17 Gladiaattorit kuvataan Tampereella, Tähtiareenalla- tulkaa tsemppaaamaan, liput voit ostaa koodilla: gladiaattorit2017  5€ hintaan TÄÄLTÄ! 

Ja voin nyt jo vastata; ”Hirveästi ei tarvitse päivisin katsoa kelloa ja potea turhia tunteja.” Askelmittari näyttää päivittäin jotain 15 000- 25 000 väliltä, iltaisin pystyy vain kaatumaan sänkyyn, ei tietoakaan uniongelmista. Miten sitten jaksan? – tärkeässä roolissa on itseni johtaminen, viikottainen suunnitelmallisuus. Ruokavaliosta, kehonhuollosta ja unesta on pidettävä huolta. Lisäksi kiire tulee usein sykleissä, kun remppa valmistuu voin taas hetken ottaa iisimmin. Ja nuorena sitä jaksaa! 😉

Mahtavaa maanantaita ja viikon alkua kaikille!

2 Kommenttia

Somepaine

On se paikka missä vain, minulta kysytään ”somevaikuttajana” olemisesta, kuten: keskustelutilanne läheisten, tuttujen ja tuntemattomien kanssa, puhekeikat suurelle yleisölle tai sähköpostiviestit lukijoiden kanssa.
Yleisimmät kysymykset: onko paine pitää jatkuvasti blogia yllä, miten sinulla on kaikkeen aikaa muiden töiden ohella…? Ajattelin avata teille vähän omaa fiilistäni tästä kaikesta sekä täysin omia mielipiteitäni ja tapoja. En usko, että kukaan meistä ”bloggareista” ajattelee täysin samalla tavalla, jokaisella meistä on eri lähtökohdat blogin ylläpitoon, täysin eri sisällöt, mitä haluamme luoda sekä täysin erilaiset arvot mitä haluamme korostaa ja miten elämme.
En suoraan sanoen ole tyypillinen kirjoittaja, joka rakastaa sanojen takana esiintymistä. Puhuminen on minulle kaikki kaikessa, rakastan syvällisiä keskusteluita ja vuorovaikutustilanteita. Olen täällä blogissakin maininnut, että minulla on lievä lukihäiriö, joka näkyy edelleen kirjoituksissani, mutta mitä sitten? – sama asia, että minulla on huono englannin kielioppi, pisamia ja länkkärijalat. Ne ovat ominaisuuksia, joita ei kannata hävetä vaan kääntää vahvuudeksi.
Miten lukihäiriö vaikuttaa kirjoittamiseeni; ovat hassun hauskat lauseet mitä välillä kirjoitan, niissä ei ole päätä eikä häntää, mutta suurin osa teistä lukijoista nappaa punaisen langan silti. Kaikki eivät, ja välillä saankin kielioppi-ryöppyä niskaan. Sekin on ihan hyvä, jos samalla korjaatte virheet niin opin itsekin. 😉

@Petri Mast

-En kirjoita blogia, tuottaakseni täydellistä tekstiä vaan tukeakseni teidän hyvinvointia.
Puhun blogissa: niin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, jaan treenejä, reseptejä sekä arvonaailmaani. Haluan viestittää hyvää oloa ja luonnollisuutta, haluan vaikuttaa ulkonäköpaineisiin ja negatiivisen ”minäkuvan”- ajatteluun. Sillä voin allekirjoittaa, että tämän hetkinen maailma ja varsinkin some, ovat täynnä luonnotonta materiaalia ja ulkonäkökeskeisyyttä, niin naisten kuin miestenkin osalta. Kuvilla pyritään täydellisyyteen ja usein niistä tulee myös kulissimainen fiilis. -Jokaisen kuvan takana on kuitenkin tavallinen ihminen!
Työskentelen blogin ohella täyspäiväisesti, en siis vain kirjoita blogia ja treenaile työkseni. Olen aikatauluttanut itselleni tietyn määrän postauksia kuukaudessa, johon pyrin aina. Joskus pystyn luomaan enemmänkin sisältöä, mutta tällä hetkellä työelämäni liikunnanalan ammattilaisena ja valmentajana vie niin paljon aikaa, enkä halua kirjoittaa pelkkää täytetekstiä.  Postaus vaatii usein oman työpäivän. Joskus kirjoitan yhtä postausta monta päivää vähitellen, lisäksi kuvien ottaminen esimerkiksi treenipostauksissa vie aikaa. Ajattelen blogin ylläpidon enemmän harrastuksena, koska työ tuo eteen paljon vastuuta ja aikataulua. Haluan, että tekstit tulevat itseltäni luonnostaan, eivätkä ole väkisin väännettyjä. Toivepostaukset, ovat kuitenkin ihan suosikkejani, koska tätä kautta pääsen myös vastaamaan teidän toiveisiin.

Blogitekstit saavat uutta ilmettä joka vuosi. Asenteet muuttuvat yhtälailla kun itsekin muutun vuosien myötä. Veikkaan, että jos lukisin ensimmäisiä tekstejä mitä olen v. 2012 kirjoittanut voisin työntää pääni hiekkaan ja potea kovaa myötähäpeää. Onneksi kaikki me kuitenkin kasvamme ja opimme elämän myötä sekä ulosantimme paranee jatkuvasti, joten sallittakoon myös ne jutut, mitä silloin aiemmin on ollut. –Tärkeintä blogin kirjoittamisessa on kuitenkin aina ollut se, että seison sanojeni takana.

@Petri Mast

Blogeja löytyy melkein jokaisesta aihepiiristä ja blogit eroavat artikkeleista, usein sen takia, että blogissa tulee vahvasti kirjoittajan mielipiteet esille. Miksi blogeja pitää lukea suurella sihvilällä, johtuu siitä, että harvemmalta bloggarilta löytyy kuitenkaan koulutusta aihepiiriin liittyen. Jos tekstissä lukee vaikka: ”näin saat vatsalihakset esiin”  tai ”paras ruokavalio laihdutukseen” on syytä kriittisesti lukea tekstejä ja huomioida esim. vaikka terveys- ja liikuntapuolella, että kaikki on hyvin yksilöllistä. (Juha Hulmin Lihastohtori- blogissa oli hyvä teksti tähän aiheeseen liittyen: löydät sen täältä.) Blogit ovat lähes aina jonkun henkilön tekstiä ja fiiliksiä eivät tutkittuja faktoja, ellei niitä ole erikseen laitettu lähteenä blogiin. Toki eri asia on kun ammattilaiset kertovat blogeissaan ammattiin liittyvistä aihepiireistä ja tekstien takaa löytyy vankka koulutustausta ja kokemus, usein näissä blogeissa myös mainitaan henkilön omista koulukunnista ja mielipiteistä. Suuri muutos blogeissa on kuitenkin ollut se, että jokainen haluaa tuottaa lehtienomaisia artikkeleita, jotka piilottavat helposti taakseen kirjoittajan todellisen persoonan ja luonteen. Olen huomannut, että yhä enemmän ”lavastetaan” tilanteita blogin takia, eikä eletä elämää ja kirjoiteta ohella blogia… ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Toki blogejakin on erilaisia.. toisten on enemmän ammatillisia ja toisien taas kertomusta omasta elämästä tai intohimosta. Jokainen blogi voi aiheesta riippumatta olla hyvä, jos kirjoittajan intohimo paistaa lauseiden välistä ja stressitön aito halu kirjoittamiseen. Oma blogi on vähän näitä kumpaakin.. haluan ammatillisia tekstejä, jakaa vinkkejä ja tietoiskuja liikunnasta, mutta samalla kertoa kivoja kokemuksia ja spontaaneja asioita arkielämästäni. En halua liikaa miettiä miten kirjoitan vaan annan fiiliksen viedä, mutta kun kyseessä on ammatilliset tekstit luon tekstiä oman koulutuksen ja osaamisen kautta faktat edellä.

Kuvat: Petri Masti

Yllättävän monet bloggaajat palavat loppuun ja kertovat avoimesti omista ongelmista niin omassa itsetunnossa kuin elämän hallinnassa. Ulospäin kaikki on näyttänyt täydelliseltä, mutta sisällä on ollut kauhea stressi ja paine. Ymmärrän tämän täysin, blogin pitäminen ei ole suoraan menestymisen saavuttamista, makeita yhteistyökuvioita ja suosiota. Jokaisen ruudun takana on tavallinen inhimillinen ihminen, jos työpaineet kasvavat liian suuriksi ja tavoittelee blogissa vain täydellisyyttä niin varmasti kyseenalaistaa oman osaamisen ja palaa stressaamalla loppuun. Vauhtisokeus sokaisee monen! Jos itselläni jossain vaiheessa intohimo katoaisi ja joutuisin tekemään tätä pakkopullana, lopettaisin heti. En kestä turhaa suorittamista ja täydellisyyden tavoittelua, missä en ehdi nauttia siitä mitä teen. En koe, että minun tarvitsisi pitää hienoa ”kulissi-elämää” yllä ja elää materiaalinkiilto silmissä, jotta olisin onnellinen. Pienemmät asiat ratkaisevat, sen tulee jokainen jossain vaiheessa huomaamaan.

8 Kommenttia

Lehden kansikuvauksen kulissien takana

Taas on uusi viikko ja tietenkin uusi treeniklippi: Hiit- kotitreeni löytyy TÄÄLTÄ 

Jos kaipaat kotitreeneihin buustia niin käy bongaamassa meikäläisen muutkin treenivideot Fit.fi. 🙂

oona_1

Joskus olen miettinyt mitä lehden kansikuvaukseen kuuluu, olen pohtinut muokataanko kuvia ihan kauheasti muuallakin kuin muotikuvissa ja mitä kaikkea kuvan tekeminen oikeasti vaatii, niin ajattelin vähän avata teille uudistuneen Fiti.n sporttisen kansikuvan toteutusta.

Jos joku luulee, että laihdutan kuvauksiin ja kuivatan kroppaani jättämällä juomisen niukaksi niin en todellakaan 😀 Eiköhän kuvissa ole tärkeä antaa terveellinen maanläheinen kuva. Jos diettaamista kaivataan niin jätän mielummin kuvat väliin.

Tässä video siitä mitä kansikuvan tekeminen lyhyesti on:

Fit-lehden kansikuvaukset

Kuvaaja: Fabian Björk/Aller

Tyyli: Salli Raeste

Meikki- ja hiustaitelija: Piia Hiltunen

Kuvausassistentti: Tommi Mäntysalo

Videon kuvaaja ja editoija: Eva-Lisa Orupöld/Aller

oona_2

Kuvaukseen tarvitaan tietenkin huippuosaajia: Kuvaaja, stailisti, meikkaaja, hiustaiteilija, kavausassistentti ja jos halutaan ottaa videoitakin vielä niin videon kuvaaja sekä editoija. Lisäksi lehden raati joka valitsee parhaan kuvan. Eli paljon ammattiosaamista, kovaa työtä ja suunnittelua vaatii kansien tekeminen ammattitaitoisesti.

Me usein näemme vain sen lopputuloksen josta kehut ja greditit saa vain kuvan malli. Usein unohdetaan koko porukka kaiken takana. Minusta mallilla on melkeinpä kuvauksien helpoin tehtävä. 😉

 

Uudistunut lehti on nyt  tarjouksessa –> 5 nroa 19,90 €

+ yllätyslahja blogini lukijoille!! sekä kätevän kokoinen treenipyyhe ja Face Stockholmin matkakokoiset kylpytuotteet tilauksen mukana.  

TILAA LEHTESI TÄÄLTÄ!

10 Kommenttia