Avainsana-arkisto: Treeniblogi

Laadukkaan harjoittelun kriteerit, jotta kehitystä tapahtuu

Miten voin treenata laadukkaasti… Miten laadukas treenaaminen edes määritetään…
Jokaiselle treenin laadun määrittäminen voi pitää sisällään hyvin erilaisia peruspilareita, mitkä pitää täyttyä. Ja jokainen varmasti haluaa treeniltä niin erilaisia asioita, tavoitteesta riippuen, mutta kuitenkin pitää muistaa, että fysiologian peruspilareiden yli ei voi hypätä, tietyt asiat kohdistuvat myös meihin kaikkiin. Silti jokainen on niin oma yksilönsä myös harjoittelun suhteen, että erilaiset harjoittelun tehokeinot toimii kaikilla vähän eri tavalla.
Ajattelin kuitenkin kertoa omaa ideologiaa siitä, mitä koen erittäin tärkeäksi, jotta treeneissä laatu olisi oikeesti hyvää ja sitä kautta myös kehittyminen olisi optimaalista.

Kuvat: Petteri Peltonen

Palautuminen – hermosto- stressi

Ensimmäisenä kannattaa huomioida, että optimaalinen treenaaminen tarvitsee tuekseen optimaalisen palautumisen. Edelleen luullaan, että kehitys tapahtuu treenin aikana, vaikka uuden opin/tiedon prosessointi oikeasti tapahtuu vasta levon aikana.
Jos treenaa hampaat irvessä ja ihmettelet kun mitään muutosta ei tapahdu niin valitettavan usein unen määrä on ihan liian niukka.
Lisäksi monille tulee yllätyksenä, miten paljon enemmän hermosto tarvitsee lepoa, jotta se palautuu. Lihakset palautuvat paljon nopeammin kuin hermosto, varsinkin jos sitä ylikuormittaa pitkäaikaisesti. Täällä on tosi hyvin maallikolle kerrottu pitkittyneestä stressistä sekä autonimisesta hermostosta.. kannattaa lukea jos tiedät, että näiden asioiden kanssa on haasteita. Ja esim. univaikeuksia.

Kuormittavat työ- tai opiskelupäivät kuormittavat myös kehoa ihan siinä missä treenikin, unohtamatta ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Jos ympärillä on paljon stressiä, ei treeni voi tuoda sitä keholle yhtään enempää. Osana palautumista on myös fiksu treenijaksotus, mikä pitää kovien treenien lisäksi sisällään kehoa palauttavia ja rentouttavia treenejä.

Ravinto

Jos uni on kunnossa, mutta syöminen retuperällä on siinä jo seuraava kynnys mihin harjoittelun ja kehittymisen laatu pysähtyy tai sitten ravintoa ei ole riittävästi eikä se ole tarpeeksi monipuolista ja harjoittelua tukevaa.
Ravinnon ihan perus idea on pitää verensokeri tasaisena pitkin päivää (eli pitää vireystila tasaisena), tästä syystä jokaisessa ravinto-ohjeessa korostetaan säännöllistä syömistä ja sopivaa ateriaväliä.
Perus terveellinen ruokavalio mistä jätetään pois turhat sokerit, valkoinen vilja ja kermakastikkeet on usein jo riittävän hyvä.
Tärkeä on kuitenkin huomioida, että lautasella on kaikkia makroravinteita: niin proteiinin, hiilihydraatin kuin hyvän rasvan lähteitä. Mutta terveellinen ruokavalio ei tarkoita pelkkää kanaa, riisiä ja parsakaalia.
Mitä enemmän treenataan – sitä enemmän pitää myös syödä. Kun treenataan aktiivisesti on pakko panostaa siihen, että ravinnon saanti on riittävää. Moni ihmettelee kun tulosta ei tule, mutta kun katsotaan mitä tulee päivän aikana syötyä, niin hyvä kun määrä riittää edes tyydyttämään perusaineenvaihduntaa.

Liikkuvuus ja kehonhallinta

Kun perus pilarit kehityksen kultaisesta kolmiosta on saavutettu niin on aika hypätä itse treenaamisen sisältöön.
Jokainen liike vaatii tietyn tason liikkuvuutta ja kehonhallintaa. Mikäli liikkuuvuutta tai kehonhallintaa ei ole, jokainen ymmärtää, että jossain menee pieleen. Kun suoritamme monta toistoa väärällä liikeradalla, kun liikkuvuutta oikeaan liikerataan ei ole- aika nopeasti joku paikka kipeytyy. Kipu voi olla ohimenevää, mutta pitkällä aikavälillä voi ilmaantua pahempia rasitusvammoja tai pahimmassa tapauksessa pahempia vammoja, jotka vaativat leikkaushoitoa.
Nyt puhun vielä ihan perus harjoittelusta, missä ei ole mukana ulkoista tekijää ja kilpailullisia muuttujia, kuten kilpaurheilussa.
Otetaan tähän esimerkiksi, vaikka saliharjoittelu ja yksittäinen liike, kuten mave tai kyykky. Maastavedossa tai kyykyssä moni valittaa, kun alaselkä kipeytyy, kun ruvetaan pilkkomaan liikettä huomataan miten erikoisia kompensaatio- liikkeitä tai asentoja kroppa saa aikaan kun henkilön oma liikkuvuus ei vaan ole vielä tarpeeksi hyvä liikkeiden tekemiseen. Painoja lastataan usein silläkin uhalla, että joku paikka voi mennä rikki.
Liikkuvuuden lisäksi kehoa pitää osata hallita. Jo ihan seisominen vaatii tasapainoa, saati sitten erilaiset fyysiset liikkeet- ne todellakin vaativat tasapainoa. Kuitenkin aika moni jättää tasapaino- ja kehonhallintaharjoitteet välistä ja hyppää heti muihin liikkeisiin.
Välillä kannattaa testata pystynkö seisomaan yhdellä jalalla minuutin ilman, että tarvitsen tukea ja vasta sitten miettiä 100kg kyykkyä.
En ikinä valmentajana laittaisi kenellekään jäätäviä painoja ilman, että kehonhallinta kykenee painoja hallitsemaan tai liikkuvuus handlaamaan oikeita liikeratoja.

Nöyryys harjoitteluun

Nöyryys on harjoittelun laadun kannalta todella tärkeää!
Palaa joskus ihan perusteisiin, mistä olet harjoittelun aloittanut. Mieti niitä yksittäisiä oppeja ja oivalluksia mitä harjoittelu on sinulle joskus antanut.
On tärkeä testata, ovatko ne pysyneet harjoittelun mukana. Perustaitoja ei voi koskaan harjoitella liikaa.
Jalkapallossa sisäsyrjäsyöttö on ehkä lajin ensimmäinen asia mikä opetetaan, silti sitä toistetaan jokaisessa treenissä tuhansia kertoja eikä sen harjoittelu lopu koskaan.
Sama idea kannattaa siirtää ihan perus salitreeneihin. Mieti mistä perusliikkeistä kaikki on alkanut ja palaa niihin tarpeeksi usein, jotta ne sujuvat kuin vettä vaan. Lisäksi esim. juuri saliharjoittelussa on tärkeä välillä ottaa harjoittelusta painot pois ja perustaa harjoittelu pelkkiin laadukkaisiin tekniikoihin. Unohtaa heilurit ja feilurit ja keskittyä ilman painoja tai ihan minipainolla pelkästään siihen, että oppii hermottamaan lihaksia oikein.

On taito treenata ilman painoja niin, että saa treenistä tehot irti!

Kehon tunteminen

Vaikka joskus on ihana laittaa aivot narikkaan ja vaan treenata jonkun ohjauksessa, on silti tärkeä osata itse ymmärtää mistä liike lähtee ja millä lihaksella työskentelee, jotta liikkeet menevät oikeasti perille ja harjoittelulla on jotain vaikutusta kehitykseen.
Keho pitää oppia tuntemaan ja lihasryhmät tunnistamaan, jotta tiedät oikeasti meneekö liikkeet perille. Jos teet jonkun liikkeen, eikä sinulla ole mitään hajua millä osalla kehoa sen teet, kannattaa todellakin tutustua kroppaan.
Alussa voi lähteä miettimään millä lihaksilla nouset tuolilta ylös tai nostat juomalasin. Jos et tiedä millä lihaksilla, joku liike pitää tehdä niin kysy! Aina kannattaa olla itse tietoinen oman kehon toiminnasta ja tutustua vaikka valmentajan avulla eri lihaksien funktioon.
Kehon tunteminen ei liity myöskään pelkkään treeniin ja oikeiden lihasten aktivointiin sekä hermottamiseen vaan ihan siihen, että tunnistat myös kun keho tarvitsee lepoa. On opittava tietämään myös, että mitä keho tarvitsee!

Lihastasapaino

Suurimmalla osalla ihmisistä on esimerkiksi vahvat etureidet, mutta heikot takareidet ja pakarat. Tai oikea käsi paljon vahvempi kuin vasen. Nämä ovat hyvin tyypillisiä ongelmia, joihin myös kannattaa laadukkaassa treenaamisessa paneutua.
Hyvä lihastasapaino auttaa myös hermottamaan lihakset oikein, voiman tuotto paranee ja loukkaantumisriski laskee.
On sitten lajisi mikä tahansa, hyvällä lihastasapainolla voit saada todella paljon enemmän irti siitä mitä teet. Kannattaa esimerkiksi miettiä dominoiko vahvat etureidet kaikissa liikkeissä niin, ettei takareidet tai pakarat aktivoidu.
Jos kyse on isoista puolieroista jalkojen tai käsien välillä, kannattaa harjoittelua modifoida niin, että suorittaa liikkeitä yksi raaja kerrallaan ja välttää aluksi liikkeitä missä ”vahvempi” puoli pääsee jatkuvasti dominoimaan. Jos kyse taas on siitä että etureidet on suhteessa paljon vahvemmat, kuin takareidet pitää aloittaa liikkeistä, missä tietää saavansa varmasti aktivoitua pelkästään heikompia lihaksia. Aloittaa systemaattisesti harjoitukset hermottamalla vaikka juuri mainitsemiani takareisiä.
Joskus hermotus ja lihasaktivointi vaatii lukuisia toistoja ja älytöntä keskittymistä, mutta kaikki on mahdollista kun ottaa liiallisen temmon ja painot pois ja keskittyy juuri siihen mitä on tekemässä.
En ole valmennushistoriani aikana tavannut ketään, keneltä ei olisi saatu hermotettua heikompia lihaksia tai puolia vaikka olisi hermovaurioita, mutta helppoa se ei aina ole ja vaatii todella paljon duunia.

Monipuolisuus

Harjoittelun olisi aina syytä olla monipuolista, oli sitten kyseessä mikä tavoite tahansa. Toki monipuolisuutta on hyvin erilaista ja jos on joku tietty tavoite mihin voi päästä, on hyvä löytyä tavoitteeseen sopivat monipuoliset harjoitteet.
Pelkkä yhden lajin harjoittelu ei useasti vie kovin pitkälle, mutta jos pilkkoo lajin vaatimat ominaisuudet osiin ja harjoittaa jokaista ominaisuutta monipuolisesti, on tulos yleensä paljon parempi.

Koko elämän tasapaino

Huomasin itse jossain vaiheessa, että treenasin ihan liikaa suhteessa muuhun elämään. Olin tottunut käymään aamulla lenkillä ja illalla salilla melkein joka päivä, samaan syssyyn lisäsin rugbyn ja jos joku halusi lähteä pelaamaan jotain olin ihan messissä. Kunnes kroppa ei vaan palautunut. Huomioiden näihin treenimääriin vielä pitkät fyysiset työpäivät.
Treenimäärät olivat ihan liian korkeat suhteessa lepoon, vaikka osa treeneistä olikin kevyempiä ei silti palautumista ollut riittävästi. Palautumisen lisäksi tämä näkyi suoraan kehittymisessä ja keho oli jatkuvasti krempoilla.
Kun tykkää liikkua ja työ on fyysistä on vaikea löytää omat rajat, mutta ne on vain pakko löytää mikäli haluaa treenaamisesta saada jotain irti ja kehittyä. Voin sanoa, että kun tiputin treenimäärät melkeen puoleen siitä mitä ne olivat aiemmin, olin lopulta paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen.
Tuli todellakin koettua sanonta: ei se määrä vaan laatu!
Harjoittelu pitää suhteuttaa omaan muuhun elämään ja joskus ihan viikko kerrallaan suunnitella millä kapasiteetilla pystyy treenata.
Tässä on myös hyvä huomioida, että aloittelijan kannattaa aloittaa hyvin rauhallisesti, jotta välttää ylirasitustilat ja ylikunnot. Sama pätee kaikkiin niihin, jotka ovat olleet pitkään liikkumatta ja yhtäkkiä aloittavat taas. Liian kova harjoittelu ei tee kenellekään alussa hyvää, vaikka mielelle se tuntuisikin parhaalta vaihtoehdolta.

Panostakaa perusteisiin niin varmasti tulee tulosta!

0 kommenttia

Palautumisen ja treenin välinen tasapaino hukassa

Urheilu on yhtä palautumisen ja äärimmäisen suorituskyvyn välillä tasapainottelua. Kun kilpaurheillaan, tehdään jokainen kisasuoritus niin hyvin kuin mahdollista, eikä silloin enää mietitä täysin terveyttä vaan sitä, että saadaan mahdollisimman kova suoritus aikaan. Taas treenaamaan mennään lähtökohtaisesti terveyden ehdoilla, jottei kova kisakausi katkea turhiin loukkaantumisiin.
Kilpa- ja ammattiurheilun välillä on vielä oma eronsa. Usein kilpaurheilijoilla on urheilun lisäksi opiskelut tai ammatti, joka vievät paljon aikaa sekä energiaa. Vaikka kuinka haluttaisiin panostaa lajiharjoitteluun, joudutaan valitettavasti myös panostamaan työhön.
Ammattiurheilijoilla usein taas on mahdollisuus panostaa 100% niin harjoitteluun kuin palautumiseen. Toki väliin mahtuu monia, joilla saattaa olla puolittaisia työviikkoja urheilun lisäksi, mutta jokainen ymmärtää, että kun joudut jakamaan aikasi jonkun muun kuin urheilun kanssa, on se aina pois siitä täydellisesti palautumisen ja harjoittelun yhtälöstä.

Liikuntabuuminen yhteiskunta painostaa tällä hetkellä kaikkia liikkumaan. Liikkuminen on hyvästä, mutta tasapaino liikunnan ja levon välillä on sitäkin tärkeämpää. Ja liikkua voi niin monella eri tavalla, aina ei tarvitse treenata täysillä! Ongelmaksi usein muodostuu se, että yritämme treenata samalla tavalla kuin kilpa- tai ammattiurheilijat. Mutta se ei vaan ole mahdollista eikä myöskään tarpeen. Lisäksi meillä on niin vääristynyt kuva siitä miten urheilijat oikeesti treenaavat. Kilpa- ammattiurheilussa ei treenata jatkuvasti täysillä, vaan harjoittelu on fiksusti jaksotettu huomioiden lajin vaatimat eri ominaisuudet, tekninen puoli ja palautuminen.

Täysillä tai ei ollenkaan

Suurin ongelma terveysliikkujilla on juuri siinä, että treenit vedetään aina joko ihan täysiä tai sitten ei treenata ollenkaan. Ajatellaan, että harjoituksen pitää aina olla isku vasten kasvoja ja nollata täysin esimerkiksi, vaikka kiireinen työviikko. Kun näitä iskuja tulee tarpeeksi, on kroppa niin rikki, ettei se kestä enää yhtään harjoitusta ja taas saattaa tulla pitkä ajanjakso ilman liikuntaa. Pahimmassa tapauksessa kroppa prakaa ja sen takia joutuu olemaan sivussa.
Ymmärrän, että on monista on vaikea treenata kevyemmin, koska se ei tunnu samalla tavalla kehossa, mutta aina voidaan palata yhteen faktaan: kehoa ei voi huijata! Keho kertoo kyllä heti, jos treenit ovat liian kovia, siihen nähden mitä se voi ottaa vastaan.

Nimi: terveysliikunta, tarkoittaa juuri sitä, miten se on kirjoitettu. Se on terveyttä edistävää ja ylläpitävää liikuntaa, sen tarkoitus ei ole viedä terveyttä pois. Jos treenit tehdään aina täysillä, voi jo arvata, ettei hyvä heilu.
Jos harjoittelu on säännöllistä esimerkiksi 3-6 kertaa viikossa ja harjoitukset vaihtelevat kevyiden ja kovempien treenien välillä, on ok treenata myös kovempia treenejä. Silloin keho on tottunut kovempaan rasitukseen, eikä mene siitä rikki. Mutta mitä enemmän treenejä tulee viikkoon, sitä enemmän tasapainoa palauttavien kevyempien ja kovien treenien välille joutuu miettimään.

Kuvat: Jere Hietala / UA

Vaikka kuinka haluat uskotella itsellesi, että vain kovilla treeneillä on merkitystä niin fysiologisesti ollaan hyvin eksyksissä. Välillä on todellakin hyvä haastaa kehoa ja käydä äärirajoilla, mutta jokainen kova treeni vaatii taas vieläkin pidemmän palutumisajan. Lisäksi pitää ymmärtää oman hyvinvoinnin kokonaiskuva. Katsoa omaa liikuntataustaa, mitä on tullut aiemmin tehtyä, mitä olen tehnyt viimeisen 6kk aikana, jos olet viimeksi treenannut kovaa 5v sitten, et voi edes olettaa pystyväsi nyt samaan. Anna keholle aikaa, totuttele se pienemmillä askelilla ja valmista keho kohti kovempia harjoituksia. Kun keho saa tottua rauhassa harjoitteluun ja treenaat säännöllisesti, nousee rimasi hitaasti mutta varmasti ylöspäin. Huomaat, jo ihan muutamassa viikossa eron, kun voit ruveta lisäämään harjoittelussa tehoja.

Pohja pitää saada aina ensin kuntoon!

Juoksu on liikuntalajina ehkä tunnetuin ja koetuin esimerkki. Jokainen joka on joskus juossut säännöllisesti, tietää miten juoksu rupeaa jossain vaiheessa kulkemaan hyvin, kehossa tuntuu hyvältä ja juoksu rullaa eteenpäin. Sitten käy jotain, olemme pitkään juoksematta ja kun yritämme aloittaa juoksun uudestaan, se tuntuu ihan hirveältä. Kehoa särkee, askel painaa ja keuhkot meinaavat sanoa sopimuksen irti.
Tässä kohtaa huonoin vaihtoehto on juosta sitä vauhtia, mitä olit aiemmin juossut. Palaa niihin hetkiin milloin aloitit juoksun ja aloita samasta tahdista. Tee tukevia harjoituksia, jotta kehosi kestää taas rasitusta, huolla ja palauttele kehoa, jotta se on taas nopeammin valmiimpi uuteen harjoitukseen. Kukaan ei polkaise tyhjästä, luota lihasmuistiin ja pitkäjänteisyyteen niin tulosta tulee varmasti.

Malttia malttia… 😉

0 kommenttia

Treenit Allas Sea poolilla

Kävin eilen ensimmäistä kertaa testaamassa Helsingin keskustan Allas Sea Poolin. Ilma ei onneksi ollut ihan paras mahdollinen, joten pääsimme rauhassa testailemaan Lappsetin Fitness- treenilaitteita sekä uimaan mahtui. Uskon, että hyvällä säällä ja varsinkin viikonloppuisin paikka on tupaten täynnä porukkaa, joten suosittelen altaalle menoa arkiaamuisin.

Lappsetin välineitä löytyi alueen meren puoleiselta sivulta, joten niitä voi hyvin hyödyntää ennen uintia tai uinnin välissä. Puitteet löytyy monipuoliseenkin lihaskuntoharjoitteluun. Vaikka epätodelliselta tuntui treenata keskellä ydinkeskustaa ja satamassa ihan meren ääressä. Todella hauska uusi treenipaikka, suosittelen testaamaan.

Tässä 5 liikkeet pikatreeni, minkä voit tehdä ennen uintia:

Suosittelen suorittamaan liikkeet kuntopiirinä: 3-4 kierrosta ja 10-20 toistoa/liike

 

Polvet rintaan- Vatsalihasliike

Kylki- maastaveto, vain toisella kädellä tangosta kiinni

Penkin yli hypyt- kädet penkillä

Punnerrus- kapea ote, kädet yhdessä

Kylkirutistus

Lisää treenejä, sekä artikkeleita löydät sekä blogistani (hakusana Lappset) ja Lappsetin sivuilta, linkki TÄÄLLÄ!

3 Kommenttia

Somepaine

On se paikka missä vain, minulta kysytään ”somevaikuttajana” olemisesta, kuten: keskustelutilanne läheisten, tuttujen ja tuntemattomien kanssa, puhekeikat suurelle yleisölle tai sähköpostiviestit lukijoiden kanssa.
Yleisimmät kysymykset: onko paine pitää jatkuvasti blogia yllä, miten sinulla on kaikkeen aikaa muiden töiden ohella…? Ajattelin avata teille vähän omaa fiilistäni tästä kaikesta sekä täysin omia mielipiteitäni ja tapoja. En usko, että kukaan meistä ”bloggareista” ajattelee täysin samalla tavalla, jokaisella meistä on eri lähtökohdat blogin ylläpitoon, täysin eri sisällöt, mitä haluamme luoda sekä täysin erilaiset arvot mitä haluamme korostaa ja miten elämme.
En suoraan sanoen ole tyypillinen kirjoittaja, joka rakastaa sanojen takana esiintymistä. Puhuminen on minulle kaikki kaikessa, rakastan syvällisiä keskusteluita ja vuorovaikutustilanteita. Olen täällä blogissakin maininnut, että minulla on lievä lukihäiriö, joka näkyy edelleen kirjoituksissani, mutta mitä sitten? – sama asia, että minulla on huono englannin kielioppi, pisamia ja länkkärijalat. Ne ovat ominaisuuksia, joita ei kannata hävetä vaan kääntää vahvuudeksi.
Miten lukihäiriö vaikuttaa kirjoittamiseeni; ovat hassun hauskat lauseet mitä välillä kirjoitan, niissä ei ole päätä eikä häntää, mutta suurin osa teistä lukijoista nappaa punaisen langan silti. Kaikki eivät, ja välillä saankin kielioppi-ryöppyä niskaan. Sekin on ihan hyvä, jos samalla korjaatte virheet niin opin itsekin. 😉

@Petri Mast

-En kirjoita blogia, tuottaakseni täydellistä tekstiä vaan tukeakseni teidän hyvinvointia.
Puhun blogissa: niin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, jaan treenejä, reseptejä sekä arvonaailmaani. Haluan viestittää hyvää oloa ja luonnollisuutta, haluan vaikuttaa ulkonäköpaineisiin ja negatiivisen ”minäkuvan”- ajatteluun. Sillä voin allekirjoittaa, että tämän hetkinen maailma ja varsinkin some, ovat täynnä luonnotonta materiaalia ja ulkonäkökeskeisyyttä, niin naisten kuin miestenkin osalta. Kuvilla pyritään täydellisyyteen ja usein niistä tulee myös kulissimainen fiilis. -Jokaisen kuvan takana on kuitenkin tavallinen ihminen!
Työskentelen blogin ohella täyspäiväisesti, en siis vain kirjoita blogia ja treenaile työkseni. Olen aikatauluttanut itselleni tietyn määrän postauksia kuukaudessa, johon pyrin aina. Joskus pystyn luomaan enemmänkin sisältöä, mutta tällä hetkellä työelämäni liikunnanalan ammattilaisena ja valmentajana vie niin paljon aikaa, enkä halua kirjoittaa pelkkää täytetekstiä.  Postaus vaatii usein oman työpäivän. Joskus kirjoitan yhtä postausta monta päivää vähitellen, lisäksi kuvien ottaminen esimerkiksi treenipostauksissa vie aikaa. Ajattelen blogin ylläpidon enemmän harrastuksena, koska työ tuo eteen paljon vastuuta ja aikataulua. Haluan, että tekstit tulevat itseltäni luonnostaan, eivätkä ole väkisin väännettyjä. Toivepostaukset, ovat kuitenkin ihan suosikkejani, koska tätä kautta pääsen myös vastaamaan teidän toiveisiin.

Blogitekstit saavat uutta ilmettä joka vuosi. Asenteet muuttuvat yhtälailla kun itsekin muutun vuosien myötä. Veikkaan, että jos lukisin ensimmäisiä tekstejä mitä olen v. 2012 kirjoittanut voisin työntää pääni hiekkaan ja potea kovaa myötähäpeää. Onneksi kaikki me kuitenkin kasvamme ja opimme elämän myötä sekä ulosantimme paranee jatkuvasti, joten sallittakoon myös ne jutut, mitä silloin aiemmin on ollut. –Tärkeintä blogin kirjoittamisessa on kuitenkin aina ollut se, että seison sanojeni takana.

@Petri Mast

Blogeja löytyy melkein jokaisesta aihepiiristä ja blogit eroavat artikkeleista, usein sen takia, että blogissa tulee vahvasti kirjoittajan mielipiteet esille. Miksi blogeja pitää lukea suurella sihvilällä, johtuu siitä, että harvemmalta bloggarilta löytyy kuitenkaan koulutusta aihepiiriin liittyen. Jos tekstissä lukee vaikka: ”näin saat vatsalihakset esiin”  tai ”paras ruokavalio laihdutukseen” on syytä kriittisesti lukea tekstejä ja huomioida esim. vaikka terveys- ja liikuntapuolella, että kaikki on hyvin yksilöllistä. (Juha Hulmin Lihastohtori- blogissa oli hyvä teksti tähän aiheeseen liittyen: löydät sen täältä.) Blogit ovat lähes aina jonkun henkilön tekstiä ja fiiliksiä eivät tutkittuja faktoja, ellei niitä ole erikseen laitettu lähteenä blogiin. Toki eri asia on kun ammattilaiset kertovat blogeissaan ammattiin liittyvistä aihepiireistä ja tekstien takaa löytyy vankka koulutustausta ja kokemus, usein näissä blogeissa myös mainitaan henkilön omista koulukunnista ja mielipiteistä. Suuri muutos blogeissa on kuitenkin ollut se, että jokainen haluaa tuottaa lehtienomaisia artikkeleita, jotka piilottavat helposti taakseen kirjoittajan todellisen persoonan ja luonteen. Olen huomannut, että yhä enemmän ”lavastetaan” tilanteita blogin takia, eikä eletä elämää ja kirjoiteta ohella blogia… ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Toki blogejakin on erilaisia.. toisten on enemmän ammatillisia ja toisien taas kertomusta omasta elämästä tai intohimosta. Jokainen blogi voi aiheesta riippumatta olla hyvä, jos kirjoittajan intohimo paistaa lauseiden välistä ja stressitön aito halu kirjoittamiseen. Oma blogi on vähän näitä kumpaakin.. haluan ammatillisia tekstejä, jakaa vinkkejä ja tietoiskuja liikunnasta, mutta samalla kertoa kivoja kokemuksia ja spontaaneja asioita arkielämästäni. En halua liikaa miettiä miten kirjoitan vaan annan fiiliksen viedä, mutta kun kyseessä on ammatilliset tekstit luon tekstiä oman koulutuksen ja osaamisen kautta faktat edellä.

Kuvat: Petri Masti

Yllättävän monet bloggaajat palavat loppuun ja kertovat avoimesti omista ongelmista niin omassa itsetunnossa kuin elämän hallinnassa. Ulospäin kaikki on näyttänyt täydelliseltä, mutta sisällä on ollut kauhea stressi ja paine. Ymmärrän tämän täysin, blogin pitäminen ei ole suoraan menestymisen saavuttamista, makeita yhteistyökuvioita ja suosiota. Jokaisen ruudun takana on tavallinen inhimillinen ihminen, jos työpaineet kasvavat liian suuriksi ja tavoittelee blogissa vain täydellisyyttä niin varmasti kyseenalaistaa oman osaamisen ja palaa stressaamalla loppuun. Vauhtisokeus sokaisee monen! Jos itselläni jossain vaiheessa intohimo katoaisi ja joutuisin tekemään tätä pakkopullana, lopettaisin heti. En kestä turhaa suorittamista ja täydellisyyden tavoittelua, missä en ehdi nauttia siitä mitä teen. En koe, että minun tarvitsisi pitää hienoa ”kulissi-elämää” yllä ja elää materiaalinkiilto silmissä, jotta olisin onnellinen. Pienemmät asiat ratkaisevat, sen tulee jokainen jossain vaiheessa huomaamaan.

8 Kommenttia

Räjähtävä, staattinen ja toiminnallisempi jalkatreeni

Treenipostauksia on toivottu niin paljon, että pyrin niitä luomaan nyt enemmän. Tässä ensimmäisenä vähän toiminnallisempi, tasapainoa ja räjähtävyyttä vaativa jalkatreeni. Paljon yhden jalan suorituksia, jolloin vahvempi jalka ei pysty dominoimaan harjoitteissa ja molemmat jalat tekevät yhtä paljon lihastyötä. Välillä kannattaa tehdä ihan erilaisella ärsykkeellä varusteltuja treenejä, jotta myös kehittyisi.

TREENI

Lämmittely 15min juoksu,

Superina 3x: Penkille nousu käsipainot (kp. 14kg) käsissä x 16 + penkille hyppy tanko (20kg) niskassa x10

-Penkille nousussa tärkeä huomio on säilyttää polvi-varvaslinja (vältä polven pettämistä sisäänpäin) sekä ponnistaa penkillä olevan jalan pakaralla. Ylös tullessa nosta toisen jalan polvi ylös. Penkille hyppäämisessä räjähtävyys on tärkeää sekä alastullessa jousta aina polvista. 

Bulgarialainen kyykky pumppauksella 3x 10/jalka :

-Pidä selkä suorana ja vatsa tiukkana. Suorita lihastyö etummaisen jalan pakaralla ja etureidellä

1 jalan mave (+50kg) 

– Pidä lantio suorassa ja vatsa tiukkana, jotta alaselkään ei kohdistu painetta. Työtä tekevä lihas: takareidet ja pakarat.

1 jalan Hack-kyykky

Huolehti polvilinjasta, ja pidä vatsa tiukkana. Työtä tekevät lihakset: etureidet ja pakarat 

Superi x3: yksi jalka kerrallaan reiden koukistus x12/jalka +  1 jalan, selän ojennus x12/jalka (+10kg levy)

Reiden koukistuksissa pidä lantio kiinni penkissä ja nilkka mahdollisimman rentona. 1 jalan selän ojennuksessa pidä vatsa tiukkana ja suorista kroppa takareisillä, pakaroilla sekä selänojentajalla. 

vaatteet: UA

 

Loppuun jalkojen venytykset ja rullailu!

2 Kommenttia