Avainsana-arkisto: suunto

Huh, en tiedä mistä aloittaa. Koitan miettiä sanoja ja ensimmäisenä tulee mieleen vain sana Kiitos! Oon niin kiitollinen, että saan olla osana niin hienoa joukkuetta ja seuraa kuin Helsingin Rugby Club (HRC) on…

Viikonloppu oli kohokohta koko mun koko urheiluvuodelle. Käytiin hakemassa tyttöjen kanssa Hämeenlinnasta pytty kotiin, eikä se ollut mikään helppo haku. Jyväskylän Rugby Club laittoi kyllä sellaisen vastuksen, että tota finaalia en tule ikinä unohtamaan. Lopullinen piste-ero oli vain kaksi pistettä, mutta se riitti! Palaten edellisiin kausiin omalta osalta niin kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Ensimmäisenä vuotena semifinaalipelissä loukkasin polven ja jouduin polvileikkaukseen, toisena vuonna epäonnekseni taklaus lipsahti korkeaksi ja sain punaisen kortin.. olin pelikiellossa sekä semifinaalit, että finaalin. Tänä vuonna tulos oli onneksi toinen… kai se kolmas kerta oikeesti toden sanoo.

Pakko sanoa, että rugbya on niin siisti pelata Suomessa kun lajin sisällä, joukkueiden välillä on niin hyvä yhteishenki. Jyväskylän joukkueessa pelasin omia rakkaita maajoukkuekavereita, peli oli siistiä ja kunnioituis on ihan 100% vastustajaa kohtaan, vaikka välillä rapatessa roiskuu ja vahinkoja sattuu.
Aikuisiällä ei mitään turhaa sikailua ja huonoa käytöstä vaan jaksa katsoa kentällä. Mulle on muutenkin tullut aina ihan myötähäpeä olo, jos joku jatkuvasti sikailee ja käyttäytyy miten sattuu. Urheilussa pitäisi aina olla tietyn tason kunnioitus niin omia kuin vastustajan pelaajia ja tuomareita kohtaan. Rugbyssa onneksi tämä tavoite on melkein täyttynyt. Finaalissa se todella täyttyi!

Mikään voitto ei tunnu miltään ilman joukkuetta. Olen huomannut, että joukkueurheilu on vaan mun juttu, vaikka tykkään haastaa itseäni myös yksilönä.
Joukkueurheilussa ei riitä vaikka itse antaisit kaikkesi, joukkue voi silti hävitä tai vaikka pelaisit huonoimman pelisi koskaan, joukkue voi silti voittaa. Joukkueessa ratkaisee niin moni asia: mielestä, ryhmädynamiikkaan ja yhteisiin onnistumisiin, mihin yksilö ei voi pelkästään vaikuttaa.
Mestaruus tuntui todellakin joukkuevoitolta. Jokainen taisteli ihan loppuun asti ja meidän joukkue on kasvanut hyvin koko kauden myötä viimeiseen otteluun asti. Oltiin johdossa, oltiin häviöllä ja viimeisillä minuuteilla siirryttiin takaisin voittoon ja voitettiin mestaruus… joukkueurheilun todellinen suola. Vaikka mieli haluaa häviön hetkellä usein luovuttaa niin jostain löytyy silti se viimeinen taistelutarmo, ja se löytyi meiltä!

Kovalla sisulla päästiin ratkaisemaan Suomen tuplamestaruus niin rugby-seiska kuin nyt rugby-viistoista kausilla. Enkä voi olla unohtamatta meidän Suomen seiskamaajoukkueen huikeeta kesän menestystä EM- kisoissa. Tämä vuosi on urheilun puolesta ollut mulle kaikkein hienoin ikinä! Vammoitta en ole selvinnyt, mutta ne valitettavasti kuuluu urheiluun. Nyt on kuitenkin aika levätä, saada kroppa takaisin toimintaan ja palata punttien kimppuun talvikaudeksi. Olen kyllä odottanutkin voimatreenejä ne on niin mun juttu!

Mulla on myös aivan älyttömän vahvat ja tarkkaan valitut yhteistyökumppanit, jotka ovat täysillä tukemassa mun urheilua sekä töitä. Haluan kiittää teitä kaikkia: Fitnesstukku, Under Armour, Nocco, Barebells, Stadium, Pihlajalinna, Helsingin Hieronta-Akatemia, Fressi & Suunto.
Rakkaan puolison, perheen ja ystävien tuen lisäksi on ihan mieletöntä ja etuoikeutettu olo saada sekä tukea, että olla näiden yritysten yhteistyökumppani.

Mitähän seuraavaksi…. saa nähdä 😉

Joka vuosi on kiva luvata itselleen jotain. Viime vuonna lupasin tutustua uusiin lajeihin ja sitä todellakin tein; ensimmäinen kunnon rugby vuosi, tuulitunneli-lento, wakeboardaus, sisäsurffaus, airyoga ja mitähän muuta vielä… tuli todellakin kokeiltua kaikenlaista. Vuosi oli ihan uskomaton, mutta jos jossain itselläni on viime vuodesta petrattavaa niin unessa ja ylipäätään levossa. Unella on todella suuri merkitys kehitykseen, vointiin ja vireystilaan. Heti kun on nukkunut huonosti sen huomaa suorituskyvyssä ja ihan yleisesti omassa tarkkuudessa tehdä asioita.

Huomasin loppu vuotta kohden, että ensinnäkin tein ihan liikaa töitä, ja liika kofeiinin juonti on vetänyt kropan ylikierroksille. No, pisteenä i:n päälle polvileikkaus ja sen mukana tuoma ”stressi-kuorma”. Vuosi on ollut ikimuistoinen, mutta erittäin rankka jos jostain olen tinkinyt niin levosta, mistä ei missään nimessä saisi tinkiä.

Nukkuma-puitteeni ovat oikeasti todella hyvät; pimeä ja viileä huone, juuri itselleni sopiva todella hyvä sänky sekä pidän lähes aina huolen, että menen aikaisin nukkumaan.  Silti ihmeellistä väsymystä on ollut syksystä nyt talveen. Uni on jostain syystä nyt ollut katkonaisempaa kuin yleensä sekä illalla on ihan liikaa asioita mielessä kun menen nukkumaan. Rupesin nyt seuraamaan Suunnon uuden päivityksen:  uniseurannan kautta omaa untani. Uniseuranta kertoo nukutusta yöstä esimerkiksi:

• Nukkumaanmeno- ja heräämisajan 
• Unenkeston
• Keskisykkeen
• hereilläoloajan
• Syvän unen ajan

Lisäksi kellosta voi seurata edellisen yön nukkumisajan, viikon keskiarvon sekä viikon jokaisen yön keskisykkeen, jotta saa pidempiaikaista dataa nukkumisesta. Haluan nyt tosissaan seurata, onko nukkumisessani jotain huomioitavaa. Viimeksi kun seurasin unta, huomasin että luulin nukkuvani enemmän kuin oikeasti nukuin. Olin yöllä enemmän ”valveunessa”- kun osasin odottaa, joka vähensi todella paljon unen loppulukemaa. Luulin nukkuneeni 8-9h/vrk, mutta todellisuudessa unitunnit olivat keskimäärin 6-7h/vrk. Nyt kun olen seurannut unta Suunnon uniseurannalla, huomaan että keskisyke on korkeammalla kuin yleensä levossa, sekä nukahtamisaika on pidentynyt.

Tässä vinkkejä, mitä itse mietin, ennen nukkumaan menoa:

• Vältän kofeiinipitoisia juomia ennen nukkumaanmenoa
• Vältän 2-3h ennen nukkumaanmenoa kovia treenejä, ettei elimistö jää ns. ”käyntiin”
• Pyrin syömään illalla kevyesti, mutta riittävästi ei ähky-oloa, mutta en mene myöskään nälkäisenä nukkumaan, muuten herään kesken unien nälkään
• Juon eniten aamusta- päivään, vältän runsasta juomista illalla
• Pidän makuuhuoneen viileänä,  ei saisi olla liian lämmin tai kylmä. Lisäksi makuuhuoneen olisi hyvä olla tarpeeksi pimeä, näin talvella sen suhteen ei ole ongelmaa.
• Rentoudun kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Sänkyyn yleensä menen vasta, kun olen oikeasti valmis nukkumaan. Huomaan, että piikimatosta on ollut paljon hyötyä rauhottumiseen, usein nukahdan jo siihen.

Joku käyttää aina treenatessa kuulokkeita, joku raapustaa treenit ylös muistivihkoon, mulle taas Suunnon Spartan -kellosta on tullut ihan must! Tuntuu oudolta ensinnäkin olla ilman rannekelloa saati sitten treenata ilman kelloa. Kun jonkin aikaan rupeaa seuraamaan treenien sisältöä, palautumista, kulutusta ja tehoja, huomaan, että en pysty jättämään kelloa mistään treeneistä pois. Toki kontaktilajeissa kello on jätettävä pois ihan turvallisuuden takia, mutta kaikissa muissa treeneissä sen haluaa pitää mukana. Seurantaan jää positiivisesti koukkuun ja on hauska kerätä dataa treeneistä pidemmältä aikaväliltä. Joskus kirjoitin treenejä paperille ylös, jopa vuoden putkeen, mutta nyt en millään jaksa ja harvemmin treenien yhteydessä on aikaa ylimääräiselle. Parempi, että ”joku muu” hoitaa sen puolen puolestani.

Huomaan, myös miten hauskaa on verrata eri lajien dataa toisiinsa. Aktiivilomilla sen varsinkin huomaa, kun tulee harrastettua paljon eri lajeja, mitä ei oikeastaan muualla tule edes harrastettua. Espanja viikon aikana tuli käytettyä kelloa uinnissa, kuntopyöräillessä, painoharjoittelussa, melonnassa, supatessa ja vaelluksen aikana. Harvasta sporttikellosta löytyy kaikkia näitä lajeja, mutta Spartanista löytyy! Melonnassa itseäni kiinnosti tehot ihan eri tavalla kuin painoharjoittelussa, jota tulee muutenkin joka viikko tehtyä. Taas vaelluksen aikana; korkeus meren pinnasta, matkan pituus sekä reittivalinnat kiinnostivat eniten.

En seuraa dataa, koska minun olisi pakko päästä joka päivä tiettyyn treeni- tai askelmäärään, vaan olen vain kiinnostunut esimerkiksi; jos huomaan olevani joku viikko tosi väsynyt ja taas toisella viikolla jaksaisi treenata tuplasti, että mitä dataa näin erilaiset viikot antavat. Yleensä jos olen normaalia väsyneempi, huomaan miten sykkeet huitelevat korkealla ja taas virkeämmällä viikolla sitä jaksaa painaa kovallakin sykkeellä pidempään.

Urheilun ei todellakaan pidä tai tarvitse olla materiaalin haalimista ympärille, mutta jos koet jostain olevan hyötyä omaan liikkumiseen tai tasapainon löytämiseen kovien ja kevyempien treenien välille voi treenikellosta olla isoakin hyötyä.

Upeaa alkavaa viikkoa kaikille!

 

Seuraan paljon dataa treeneistäni, varsinkin kokonaiskuvaa viikoista ja kuukausista. Käytän lähes aina sykekelloa sekä arjessa- että treeneissä, mutta esimerkiksi rugbyssa kontaktin aikana kellon on pakko ottaa pois, joten treeneistä ei saa ihan täyttä dataa. Arjessa minua eniten kiinnostaa askeleet ja kulutus, jotta oikeasti söisin kulutukseen nähden tarpeeksi. Olen jatkuvasti jalkojen päällä ja liikkeessä, joten kulutus on normaalia suurempaa. Ruokamääriä oli pakko nostaa kun opiskelut vaihtuivat työskentelyyn, koska arki-aktiivisuus lähes tuplaantui.

Suunnon kellon kautta paras tapa seurata dataa on Movescount– josta näen tarkkaan yksittäisten treenien,-  treeniviikkojen- sekä kuukausien sisältöä. Pystyn seuraamaan treenejä kellon lisäksi puhelimesta ja tietokoneen kautta. Eniten minua kiinnostaa seurata omia; syke-alueita treenin aikana sekä keskisykettä treenin jälkeen, treenin kulutusta, nopeutta, kokonaismatkaa sekä ylipäätään esim. omaa fiilistä treeniviikon aikana, laittamalla jokaisen treenin jälkeen myös fiiliksiä ylös kelloon. Lisäksi pystyn suunnitella valmiita treenejä tai vaikka reittejä suoraan movescountiin, jotta voin suoraan esimerkiksi, reissussa käydä juoksemassa suunnittelemani reitin.

Esimerkkinä semifinaaleihin valmistavan- viikon yleiskuva Movescountista:

 

Treenit olivat viikolla suhteessa kevyempiä, lyhyempiä ja tavoitteena valmistaa viikonlopun peliin. Lisäksi kautta oli jäljellä enää 2 viikkoa, joten tavoite oli palautua edellisestä pelistä mahdollisimman hyvin.

Maanantaina: Juoksulenkkki

Tiistaina: Rugby treenit

Keskiviikkona: Pyöräily + avaukset

Torstaina: Pyöräily + voimaharjoittelu sekä Rugby treenit

Perjantaina: Pyöräily + avaukset sekä nopeustreeni

Lauantaina; PELIPÄIVÄ

 

Huonolla tuurilla onnistuin loukkaamaan polven ja tällä hetkellä odottelen keskiviikon magneettikuvausta ja ortopedi-käyntiä. Vasta sitten saan tietää lisää tilanteestani.  Viikonlopun SM -finaali jää itseltäni väliin, joka on niin suuri pettymys, mutta nyt ei auta itku asiaan vaan nostaa pää pystyyn ja keskittyä saamaan kroppa taas täyteen kuntoon. Lisäksi luotan meidän huikeaan jengiin niin paljon, että tiedän heidän tekevän parhaansa puolustaakseen suomen mestaruutta. Tällä kaudella on lisäkseni ollut liian monella pelaajalla huonoa tuuria loukkaantumisten kanssa, joten kausi ei ole ollut todellakaan helppo meidän joukkueelle. Pitäkää kaikki peukut pystyssä lauantaina varten!!!

Tässä vaiheessa oppii ottamaan askeleen ajatusmaailmassa taaksepäin ja miettimään oikeasti miten tärkeää terveys on. Jo se, että voin itse kävellä ja liikutella tavaroita pisteestä A pisteeseen B on niin iso juttu. Nyt kun jo arkiaskareet ovat todella työläitä, tajuaa miten itsestäänselvyytenä omaa terveyttä ja liikkumista pitää. Itselleni kovin paikka on olla jatkuvasti passattavana, inhoan sitä että joku joutuu jatkuvasti auttamaan minua vaikka onkin ihan mieletön rikkaus, että ympärilläni on ihmisiä, jotka välittävät eikä tätä kiitollisuuden määrää pysty edes kuvailemaan.

Jarrusukista huolimatta, elämä menee eteenpäin!!

– Oona

 

Meillä kaikilla on omat yksilölliset sykerajat. Toisilla leposyke on todella matala ja toisilla taas monta lyöntiä korkeampi. Toisten maksimisyke liihottaa treenien aikana kovissa,  220 paikkeilla ja joillain syke ei edes nouse yli 190. Syke on siis todella yksilöllinen ja jokaisen olisikin hyvä selvittää oma sekä lepo- että maksimisyke, jolloin myös pystyy paremmin lukemaan omia sykealueita ja määrittämään harjoituksissa sopivan kuormitusalueen. Sekä tärkeä tieto on myös seurata omaa palautumista harjoituksen aikana sykkeestä.

Leposyke on meidän alin mahdollinen mitattava syke. Sykkeen mittaus on kaikista tarkin kun se otetaan hyvin nukutun yön jälkeen vielä makuuasennossa juuri heräämisen jälkeen. Leposyke on myös yhteydessä kestävyyskuntoon sillä kunnon parantuessa usein myös leposyke laskee. Taas jos huomaa oman leposykkeen olevan selkeästi korkeampi, voi kyse olla huonosti nukutusta yöstä tai alkavasta flunssasta.

Maksimisyke on taas suurin sydämen sykintätaajuus, joka voidaan mitata kovan rasituksen aikana. Joskus voidaan hyödyntää maksimisykkeen selvittämiseen kaavaa: 220- oma ikä, mutta esimerkiksi itselläni se ei ole koskaan pitänyt paikkaansa, juuri sykkeen yksilöllisyyden takia, laskuvirhe voi olla jopa huomattavan suuri. Kuitenkin se voi olla suuntaa antava mittari.

Moni luulee, että alhainen maksimisyke on suoraan yhteydessä hyvään kuntoon, mutta kyse on hyvästä palautumissykkeestä. Palautumissykkeessä katsotaan rasituksen jälkeisen sykkeen laskua suhteessa aikaan; missä ajassa syke laskeutuu takaisin alas harjoituksen aikana. Ja jos syke palautuu nopeasti alas ja pystyy jatkamaan treeniä kovalla intensiteetillä, on silloin kyse hyvästä kunnosta.

Sykkeeseen vaikuttaa kuitenkin yksilöllisyyden lisäksi muutkin tekijät…

Iän myötä syke laskee, eikä nuorena normaalina ollutta 220 sykettä saavuteta enää ollenkaan. Lisäksi sykkeeseen vaikuttaa harjoitustausta, jossain lajissa syke voi pysyä hyvinkin maltillisena kun taas joku uusi laji mitä ei ole aiemmin tehty voi nostaa sykkeen aluksi korviin. Kehon asento vaikuttaa sykkeeseen ja esimerkiksi pystyasennossa syke on korkeampi kuin vaakatasossa, johtuen siitä, että painovoima ei vastusta laskimoveren paluuta sydämeen yhtä paljon kuin pystyasennossa. Lisäksi syke voi olla normaalia korkeampi kylmässä ja kuumassa, koska elimistö pyrkii pitämään ruumiinlämpötilan optimaalisena. Muita sykkeeseen vaikuttavia tekijöitä ovat: päihteet, väsymys, lääkitys, stressi sekä ravitsemus.

Syke-eroista olemme Nikon kanssa huomanneet, että esimerkiksi: peruskuntolenkki 60 min- oma sykkeeni on lenkin aikana 120-140 kun  Nikolla se on 130-150, riippuen toki maastosta. Eli keskiarvoltaan Nikon keskisyke on aina 10 lyöntiä enemmän kuin omani. Meillä molemmilla on käytössä tällä hetkellä Suunto Spartan sport wrist hr– kellot, jotka mittaavat sykkeen suoraan ranteesta. Tässä edellinen postaus sykekellosta, ja siitä miksi käytän sykekelloa.

lähteet: 

Terveyskirjasto.fi /Tohtori.fi/ edu.fi