Avainsana-arkisto: pihlajalinna

Varmasti paljon tutkittu ja samalla kiistelty aihe on polven kuntoutus leikkauksen jälkeen. Toki pitää muistaa, että comebackissa vaikuttaa eniten se, että mitä polvesta on operoitu. Jokainen leikkaus on erilainen ja jokainen henkilö on yksilöllinen, eli ei ole olemassa yhtä ja samaa vammaa ja kuntoutusta vaan jokaisella paulautuminen on hyvin yksilöllinen. Pitää myös huomioida, että jokainen myös kuntouttaa operoidun vamman eri tavalla. Eli muista, että vammoja ja kuntoutuksia on vaikea verrata keskenään.

Itselläni reilu vuosi sitten leikattiin Pihlajalinnassa eturistiside ja liitettiin kierukka, jossa oli kassin kahva repeämä. Kävin lokakuussa testaamassa lihasten tilannetta vuoden jälkeen laikkauksesta, Mbody-älyhousujen avulla, jotka ovat kuopiolaisen Myontecin keksintö. Halusimme Jarkon (fyssari) kanssa katsoa mitä tuloksia lihasaktivoinissa – sekä lihastasapainossa ilmenee vuoden kuntoutuksen jälkeen. Tuloksia on siis verrattu oikean ja vasemman jalan välillä.

Testi kesti noin 40 min. Testasimme kuntopyörän, bulgarialaisen kyykyn, etureiden ojennuksen, takareiden koukistuksen, porrasjouksun sekä tärkeimpänä kuinka nopeasti lihakset palautuivat harjoituksen jälkeen. Testissä seurattiin etu- ja takareisiä sekä pakaroita, miten paljon ne aktivoituvat eri harjoituksissa ja millä prosenteilla. Päällisin puolin yhteenveto lihasten välillä oli tämä…(vasen leikattu/oikea):

Etureidet 53,4%/46,6%

Takareidet 47,3%/52,7 %

Pakarat 45,5%/54,5%

Jalkojen välinen lihastasapainoero oli 49,3% / 50,7%, eli todella hyvä kun leikkaukesta oli testi hetkellä kulunut vasta vuosi! 

Ja pitää huomioida, että tuloksissa vaikuttaa myös se, että joissain liikkeissä kuten bulgarialaisessa kyykyssä leikatulla puolelle etureisi kompensoi vielä paljon pakaran heikkoutta, jolloin lihasaktivaatio on suurempi, joten siitäkin syystä prosentit leikatussa isommat kuin toisessa. Tuloksia pitää osata lukea eri kanteilta ja katsoa jokaisen liikkeen omaa tulosta.

Bulgarialaisessa kyykyssä isoin ero oli se, että kun viimeksi leikattu puoli, eli vasen jalka oli edessä – aktivoitui lihastyössä ihan liikaa takimmaisen jalan etureisi. Kun liikkeessä isoin lihastyö pitäisi tulla etummaisen jalan pakarasta ja osakseen etureidestä. Kun taas oikea jalka edessä lihastyö oli juuri oikean puolen pakarassa ja vähän etureidessä, eikä takajalka kompensoinut liikettä.

Etureiden ojennus oli molemmissa jaloissa hyvin tasainen. Leikatulla puolella oli vähän enemmän kompensointia muista lihasryhmistä, mutta hyvin vähän. Takareiden koukistusksessa oli selvempää eroa, sillä juuri takareidestä otettiin ristisiteen siirre. Selvästi vasemman jalan pakara yritti työskennellä koukistuksessa.

Palautumisessa oli kuitenkin herättävin tulos! Vasemman jalan eli leikatun jalan lihakset eivät palautuneet yhtään niin nopeasti kuin oikean ”terveen” puolen. Eli kun järjellä miettii, esim. turnauksissa, jossa on monta peliä tai pidemmässä pelissä, jos jalat eivät palaudu tasapuolisesti, voi se johtaa kompensointiin ja tätä kautta uusiin vammoihin. Eli vaikka sitä kuinka itsekin on pitänyt palautumista samana jalkojen välillä, niin silti eroa oli.

Joskus on puhuttu, että eturistiside-kierukkaleikkauksessa kuuden kuukauden kohdalla voi palata takaisin lajin pariin ja nyt vuosia myöhemmin on siirrytty ennemmin 9-11 kuukauden kohdalle. (Esim. Fifa suosittelee jo 9-11kk.) Enkä ihmettele yhtään. Oma kuntoutus meni siis älyttömän hyvin ja eteni jatkuvasti edellä suunnitelmaa. Lihasmassa parani asteittain yli 5 cm erosta lähes samaan. Vuosi leikkauksen jälkeen eroa taisi olla enää muutama milli. Voimatasot paranivat myös asteittain sekä liikkuvuus. Kuitenkin, vaikka erot eivät ole hälyttäviä jalkojen välillä on silti paljon asioita, mitä on syytä huomioida harjoittelussa. On myös todettu, että mitä myöhemmin lajin pariin palaa kierukan liitäntä-operaation jälkeen, niin sitä paremmin liitos on oikeasti pysynyt. Lisäksi lajiin ei oikeasti pitäisi palata, ennen kuin jalkojen väliset erot saisi tasattua.

Vaikka tuntuisi siltä, että pystyy palaamaan oman lajin pariin ajoissa, on mahdoton tietää oikeasti omaa lihastasapainoa, lihasaktivointia sekä palautumista. Liian nopealla comebackillä voi aiheuttaa nopeasti myös uuden comabackin leikkauspöydälle. Kuntouttakaa maltillisesti ja palatkaa oman lajin pariin asteittain.

Tsemppiä ja ihanaa alkanutta joulukuuta!

Ensimmäiset lomat on lomailtu ja tässä välissä kahden viikon työputken jälkeen olisi seuraavalla viikolla loman toisen osuuden aika. Mikä siisteintä, niin lomaviikko alkoi ensimmäisellä rugbypelillä 9 kuukauteen.

Osa teistä onkin tarkkaan seurannut kuntoutusta, mutta ne ketkä eivät vielä ole aiemmin aiheeseen eksynyt, niin viime kauden lopussa onnistuin konversiopotkun alastulossa rikkomaan vasemman polveni. Oikeasta polvesta on jo kymmenen vuotta sitten korjattu eturistiside ja kierukka, sekä tehty muutamia putsaus tähystyksiä. Viime syksynä meni sitten myös vasemmasta polvesta eturistiside ja kierukka rikki. Kierukka ommeltiin ja eturistiside tehtiin takareidestä otetusta siirteestä. Polvivammat ovat vähän liiankin tuttu yhtälö, mutta kaikilla meillä on selkeesti joku ”akilleen kantapää”, joka tahtoo mennä helpoiten.

Matka on ollut pitkä tähän päivään asti, mutta sitäkin enemmän sen eteen on tehty töitä. Tuumaakaan en ole antanut periksi, koska hyvää kuntoutusta ei voi korvata millään. Mutta en kiellä ettei välillä olisi tehnyt mieli heittää hanskoja tiskiin, onneksi kuntoutuksessa ei vaan ole sellaista vaihtoehtoa, kun luovuttaminen.

Ensimmäinen sarjapeli oli jo 5.7, josta pelasin puolet ja polvi tuntui tosi hyvälle. Asteittain harrastusten pariin palaminen isojen leikkauksen jälkeen on suositeltavaa. On hyvä totutella pikkuhiljaa kroppa lajin pariin. Pelin jälkeen ei ollut turvotusta eikä kipua, joten jotain on tehty oikein. Turvotus on ollut itselläni todella tyypillistä rasituksen jälkeen, joten on ihan luksus pelata peli ilman turvotusta. Reisilihasten välillä on enää puolen sentin ero, joten sieltä roikkuvasta nahasta on hyvin kiritty takaisin. Reisilihasten puoliero oli monta senttiä, johtuen 6 viikon yhtäjaksoisesta kepeillä kävelystä. Lihaskato on ihan silmiin pistävää, kun joutuu olla käyttämättä toista jalkaa.

Tavoitteeksi kuntoutuksessa asetin toiset Unkarin EM-kisat, jotka olivat tasan 9kk kohdalla leikkauksesta ja lopulta myös sinne päästiin. Peleissä polvi tuntui normaalilta juuri sellaiselta kuin olin toivonut. En varonut lainkaan, vaan pystyin pelaamaan täysin normaalia peliä. Vaikkakin juoksuvauhdissa ja räjähtävyydessä on vielä oma tekemisensä. ”Harjoitus tekee mestarin”- kyllä nopeus ja räjähtävyys palaa itsestään siihen missä, se on ollut kun tarpeeksi jaksaa tehdä töitä.

Avasin jo aiemmissa teksteissä, että jo viime vuonna toiseksi vaivaksi sain välilevytyrän lannerankaan, joka on nyt huomioitava omassa harjoittelussa. Nyt se on ilmennyt peleissä kovalla säären- alueen hermosäryllä, mutta jatkuvasti selvitellään mitä sen paranemiseksi voitaisiin tehdä. Kun kroppa asetetaan äärirajoille urheilussa, syntyy vammoja, niiltä ei voida välttää mutta niiden ennaltaehkäisy ja kuntoutus ovat sitäkin isommassa roolissa.

Kuvat: Petteri Peltonen

Pakko vielä sanoa iso KIITOS, Pihlajalinnan porukalle: ortopedille Mikko Kirjavaiselle sekä fyssarille Jarkko Räsäselle, tuntui aivan sairaan siistiltä kun polvi ei estänyt kentillä kirmaamista! Ihan huippu osaajia, voin lämpimästi suositella molempia!

Viime vuonna treenejä, pelejä sekä turnauksia vaivasivat säärien säteilyt. Paine kasvoi kovan kuormituksen johdosta ja säärissä ilmeni ihmeellistä säteilyä, joka lähti nilkasta ja kulki säären ulkoreunasta kohti polvea.

Keskityin jatkuvaan kehonhuoltoon ja yritin saada sillä kivut pois. Välillä säteily lähti kokonaan pois ja toisinaan se tuli sitten uudestaan takaisin, lisäksi pohjeluun päässä tuntui tosi outoa poksumista, aina kun koukistin jalkaa. Lääkärit epäilivät pohjeluun murtumaa. Kävin röntgenissä, magneetissa ja hermoratatutkimuksessa, – eikä mitään löytynyt. Kuukausi sitten sain vahvistuksen kun Pihlajalinnassa pääsin lannerangan magneettikuvaan- välilevytyrä ja nikamalaskeuma lannerangassa, joka painaa tietenkin hermoon.

Selkä ei ole koko aikana oireillut. Ei särkyä treenatessa tai nukkuessa, ei eteen- eikä taakse taivutuksessa. Kova treenikuormitus ja leikatun polven turpoaminen ovat ainoat, mitkä ovat lisänneet ihmeellistä säteilyä säärien ulkopinnoille. Pahimmassa tapauksessa viime vuonna todella kova kipu kohdistui sääriin ja jalka tuntui pettävän alta.

Polven kuntoutus jatkuu edelleen samalla tavalla, mutta nyt pitää selkä huomioida treenin suunnittelussa. Onneksi on Pihlajalinnan osaava henkilökunta tukena, niin eiköhän tästä kohta päästä pelikuntoon. Muutaman kuopan kautta vuoren huipulle.

Mikä on välilevytyrä?

”Välilevyn pullistuman ja välilevytyrän syynä on selkärangan nikamien välilevyn rappeutuminen tai repeäminen. Kipu johtuu siitä, että välilevytyrä ja joskus myös pullistuma puristaa selkäydinhermoa tai aiheuttaa paikallisen reaktion, joka saa hermon ärtymään. Iskiaskipu heijastuu alaraajaan. Kipua voi tuntua myös alaselässä, mutta pääasiallinen kipu painottuu pakaraan ja alaraajaan. Välilevyn pullistuma on erittäin yleinen ja sitä ilmenee 40% suomalaisista. Lisäksi se on yleinen vaiva urheilijoilla.”

Välilevyn pullistuma- Välilevyn ikääntyessä se menettää nestepitoisuuttaan ja joustavuuttaan. Säiemäisen renkaan osittain repeytyessä välilevyn sisällä oleva hyytelömäinen massa tunkeutuu taaksepäin aiheuttaen sinne paineen nousua ja mahdollista kipua. Suurin osa pienistä välilevyn pullistumista on oireettomia.

Välilevytyrä- Välilevyn pullistuessa taaksepäin se liikkuu kohti säierustoisen renkaan ulkosäikeitä. Renkaan täydellisessä repeytymisessä pehmeä hyytelömassa pursuaa ulos, jolloin hermojuuri ärtyy. Ärsytys saattaa johtua pullistuman painaessa iskiashermoa tai happaman välilevymassan ärsyttäessä hermoa. (lähde: selkäkanava.fi)

Välilevynpullistuma

Kivusta huolimatta on tosi tärkeää jatkaa normaalia liikkumista, tottakai kivun sallimissa rajoissa. Istumista kannattaa välttää, jos on vaan mahdollista. Lisäksi välilevypaine on suurimmillaan aamuisin, joten sen tasaamiseksi kannattaa kevyesti nostaa lantiota puolelta toiselle seisoma-asennossa. Lisäksi välttää liian rajuja kierto ja eteentaivutus- liikkeitä, ennen kuin paineen on saanut tasoitettua.

Vaikka itse vaiva poistuu yleensä itsestään ja sanotaan ettei vaivaan ole mitään tehtävissä, kannattaa silti pitää huolta kehonhuollosta. Avata lihaksia: venyttely, rullaus, hieronta- varsinkin hermoradan ympäröittämältä alueelta: pakarat- takareidet, etureidet, reiden sisä- ja ulkopinnat, pohkeet, sääret.  Lisäksi roikkuminen tekee todella hyvää selälle. Rankaan kannattaa rauhallisesti tehdä ”tilaa.”

Välilevynpullistuman/tyrän leikkauksista ollaan ihan kahta mieltä, eikä oikeaa vastausta tähän ole. Vain itse pystyt sanomaan, onko kivut siedettävät ja niiden kanssa pystyy elämään vai onko jo arkiaskareiden tekeminen mahdotonta. Osalla kivut ovat jääneet samantien leikkauspöydälle ja toipuminen leikkauksesta on tosi nopea. Toisilla taas leikkaus ei olekaan auttanut asiaan. Omasta lähipiiristä olen nähnyt, miten iso apu tästä pienestä leikkauksesta on lopulta ollut. Kun pullistuma on putsattu pois on kävely ollut heti kivutonta. Suosittelen miettimään rauhassa omalla kohdalla miten kauan kipua on ollut ja kannattaako leikkaukseen mennä.

Itse en ole menossa leikkaukseen, koska pystyn kaiken tekemään ihan normaalisti, vain erittäin kova fyysinen kuormitus tällä hetkellä aiheuttaa kipua. Mikäli kivut menevät niin pahaksi, etten pääse sängystä ylös voin harkita muita toimenpiteitä. Tällä hetkellä pyrin kaikin keinoin itse kuntouttamaan vaivan pois. Vahvistavilla liikkeillä, sekä hyvällä- ja monipuolisella kehonhuollolla. Teen avaavia liikkeitä joka päivä sekä roikun monesti päivässä.

@Petteri Peltonen

Lähteet:

http://www.potilaanlaakarilehti.fi 

http://selkakanava.fi/

http://www.terveyskirjasto.fi

Aika todellakin on mennyt nopeasti vaikka silti kuntoutus on tuntunut pitkästyttävältä ja hinku pelikentille vain kasvaa. Kun menee yhteen rugbytreeniin mukaan haluaa jo seuraavaksi ottaa täysillä kontaktia, maltti on tässä kuntoutuksessa kaikkein pahin vastus.

Polven tämän hetkinen kunto on todella hyvä. Toiminnallisten, – sekä voimatestien tuloksissa on vielä pientä puolieroa. Tässä fyssarin kommentit viime kerralta: ”Liikkuvuus polvessa hyvä, reisilihasten ympärysmitassa vain sentin ero (pienentynyt tasaisesti), pientä kudosturvotusta vielä esiintyy, nivelontelossa ei ylimääräistä nestettä.” 

@Tommi Mankki

Teimme viime kerralla mittausten lisäksi erilaisia testejä ja tässä muutamia, mitkä osaa teitä saattavat kiinnostaa:

• Reisien ympärysmitta oikea 55cm / leikattu vasen 54cm
• Yhden jalan vauhditon pituushyppy:  oikea 182,5 cm / leikattu vasen 168 cm  (ka. suhde  operoimaton vs. operoitu oli 92%, vaikkakin molemmat polvet ovat todellisuudessa operoitu.)
• 8-juoksu, suora + laukka. Ensin lähtö merkin oik puolelta, toinen merkin vas puolelta. Lähtö oik. 15,22 sek & Lähtö vas. 15,02 sek. Aikaero kiertosuuntien välillä 0,2 sek. Jaloissa ei tapahtunut kompensatorista painonsiirtoa.
• Reiden ojennuslaitteessa jalkojen välinen suhde oli 83%.
• Reiden koukistuslaittaassa ero oli hiukan suurempi eli 75%, mutta huomioiden viime kertaan jolloin takareisi oli laitteessa lähestulkoon vaikea edes aktivoida, koska siirre otettiin takareidestä, oli tulos parantunut.
• Lopuksi oli vielä yhen jalan kyykky (bulgarialainenkyykky- tyylillä) ja jalkojen suhde oli vain 83,3%.

Testeissä tarkoitus on tehdä tulokset molemmilla jaloilla ja ajatellaan, että terve jalka on 100% ja verrataan puoli eroa jalkojen välillä. Joten niin kuin tuloksista huomaa ei eroa ole paljoa enää jäljellä. Olisi lähes mahdotonta, että tässä vaiheessa jalkojen kunto olisi täysin tasapainossa. Varsinkin takareiden kanssa pitää olla maltillinen, koska sieltä otettiin siirre uudeksi eturistisiteeksi.

Tässä vaiheessa kuntoutusta juoksutreenien määrä tulee kasvamaan. Peruskuntolenkkien lisäksi teen paljon intervall-tyyppisiä lenkkejä ja vetoja. Suunnanmuutos-juoksut tehdään vielä maltillisesti. Lisäksi rugbyn puolella voi kontaktia ottaa hallitusti taklaus-pädeihin sekä muuten olla mukana pallollisissa treeneissä. Voimaharjoittelu jatkuu samalla tavalla progressiivisesti painoja lisäten. Nyt olen panostanut eniten kestovoimaharjoitteluun ja tarkoitus on siirtyä kesää kohti nopeusvoiman puolelle.

Alussa kierukan iso liitäntä aiheutti vieläkin maltillisempaa kuntoutusta, mutta nyt pikkuhiljaa syväkyykkyyn saa mennä ja treenaaminen tätä kautta helpottuu. Tällä hetkellä kuntoutuksen ainoa hidaste on ollut välilevyongelmat, joihin tulen palaamaan myöhemmin postauksissa.

Olen tosi kiitollinen Pihlajalinna Dextralle, tästä avusta mitä olen saanut sekä operaatioon, että kuntotukseen. Tämä Pihlajalinnan parivaljakko ortopedi Mikko Kirjavainen ja fyssari Jarkko Räsänen, ovat pitäneet meikäläisestä erittäin hyvää huolta ja olen voinut luottaa heidän ammattitaitoon 100%.

Yhteistyössä: Pihlajalinna

Ensimmäiset ”hoki-hölkkä”- askeleet, kyykyt, hypyt ja koordinaatiotreenit tekevät melkein enemmän hyvää mielelle kuin polvelle. Jos joku treenimuoto on pitkästyttävää, niin kuntoutus. Kaikki tempo ja erikoistekniikat ovat riisuttu ja keskitytään erittäin pieniin asioihin, kuten liikelaajuuksiin ja lihaksen hermotukseen takaisin kohti normaalia liikerataa. Tässä vaiheessa tylsistymiselle ei kuitenkaan ole tilaa, vaan on pakko nöyränä jaksaa tehdä jokainen kuntoutusliike kunnolla, vaikka saisikin jo tehdä paljon enemmän.

Vaihe jolloin saat luvan kävelyhölkätä, tarkoittaa oikeasti vain kävelyhölkkää. Tässä vaiheessa on turha kokeilla rajoja. Kun syväkyykyt kielletään ei ole mitään järkeä mennä syväkyykkyyn. Lisäksi kaikki lajinomainen liikkuminen kannattaa suosiolla unohtaa. Todella tylsää, -”tiedetään!.” Se, että olen jaksanut tehdä jokaisen tylsän kuntoutusliikkeen on vienyt minua jatkuvasti eteenpäin ja kuntoutus on edennyt aikataulussa. Silti ei saa keskittyminen herpaantua…

Joka toinen viikko olen käynyt Pihlajalinnassa Fyssarilla (Jarkko Räsänen). Jarkko testaa aina missä mennään, seuraa mittoja sekä antaa luvan tehdä enemmän liikkeitä ja edetä kuntoutuksessa. Jos joudutte polvileikkaukseen niin vaatikaa fysioterapiaa ja apua kuntoutukseen. Liian moni jää ilman sitä, eikä edes hoksaa pyytää. Hyvällä fyssarilla on iso merkitys kuntoutuksessa. Leikatusta polvesta ei tule koskaan entisen vertoista, jos sitä ei kuntouta kunnolla. Eikä kannata liikaa itse sooloilla, sitä usein tekee joko liikaa kaikkea tai sitten ihan liian vähän ja pelkää jokaista askelta. Lisäksi leikkauksia ja vammoja on hyvin erilaisia, toiset saavat luvan kävellä sairaalasta kotiin ja toiset, esim. itse jouduin kävellä reilun kuukauden kepeillä. Kieltoja on edelleen voimassa kierukan liitännän takia, vaikka uusi eturistiside antaisi jo tehdä vaikka mitä.

Tällä hetkellä kun melkein 14 viikkoa on kulunut leikkauksesta saan tehdä… Aerobisena harjoitteluna: kuntopyörää, crossaria, vesijuoksua ja kevyesti soutua ja ihan lyhyttä hölkkää. Suoritan intervall- treenit kuntopyörällä ja crossarilla, vesijuoksussa haen juoksunomaista liikerataa ja liikkuvuutta. Kevyt hölkkä on siis todella kevyt, ihan vain juoksuun totuttelua ja molempien jalkojen yhteistä toimintakykyä.

Tasapainoa treenaan lähes joka päivä; bosulla, erilaisilla 1- jalan kevennetyillä kyykyillä ja penkille nousuina. Bulgarialainen kyykky on ollut erittäin hyvä, lisäksi TRX.llä avustettu kyykky ja yhden jalan kyykyt. Bosu tuo mukavan haasteen treeniin ja aktivoi paremmin tukilihaksia.

Voimaa ja lihasta treenaan lisäksi laitteilla: reiden ojennus ja koukistus, prässi, smithkyykky, etukyykky, pakaratyöntö, taljapotkut, lähentäjät ja loitontajat. Kaikki hallitusti ja melkein minimi painoilla, tosi rauhallinen suoritustempo ja täysi keskittyminen tekniikkaan. Näillä voi saada helposti polven rikki sekä kasvatettua jalkojen välistä puolieroa, malttia, malttia…

Stabiliteettia treenaan tasapainon lisäksi erilaisilla hypyillä: luisteluloikat, stepperille hypyt, loikat eteen, taakse ja sivuille, sekä bosun päälle. Näissä myös tärkeää on keskittyä jokaiseen toistoon ja sen laatuun. Pidä linjaukset kunnossa ja aloitta asteittain, jotta polvi tottuu. Leikatun jalan räjähtävä voimantuotto on alussa ihan olematonta, joten myös näillä on erittäin tärkeä osa kuntoutusta.

Koordinaatio on alussa ihan hukassa, tikkailla suoritetut liikkeet ovat todella hyviä, lisäksi laukat ja ristiaskeleet. Vaikeustasoa voi jatkuvasti nostaa ja näillä saa varmasti päänkin sekaisin. Ajatuksen ottaminen mukaan treeniin kannattaa aina!

Älä myöskään unohda liikkuvuutta, varsinkin siirteen ottaminen esimerkiksi takareidestä, tekee takareidestä todella kireän. Tee rauhallisia pumppaavia venytyksiä ja avaavia liikkeitä ihan koko kropalle sekä rullaa. Yksi heikko kohta kropassa vetää usein koko kroppaa väärään asentoon ja jumiin. Jokainen ymmärtää, että mikä tahansa liike on kyseessä se vaatii oikeanlaista liikkuvuutta, jotta liike menee perille. Jos ei koskaan huolehdi liikkuvuudesta, voivat liikkeet junnata ihan väärillä liikeradoilla, eivätkä mene koskaan perille. Lisäksi leikatun jalan aineenvaihdunta on selkeästi huonompi. Rullaamalla ja hieronnalla saa kuonan paremmin liikkeelle.

Polvi kerää edelleen todella paljon nestettä pitkien työpäivien jälkeen. Treeni ei sinällään turvota polvia, mutta jatkuva seisominen kylläkin. Ainoa apu on ollut Gameready, kylmäkompressio-laite, jota edelleen käytän turvotuksen hoitoon. Ainoastaan turvotus aiheuttaa tällä hetkellä kipua ja vihlontaa polveen, enkä missään nimessä halua enää syödä kipulääkkeitä. Gamereadyllä saan turvotuksen lisäksi kivun pois. Laitteen voi vuokrata myös Pihlajalinnasta!

Yhteistyössä: Pihlajalinna 

Tsemppiä kaikille kuntoutukseen!