Avainsana-arkisto: itsetunto

”Ulkonäkökommentoinnin” avaus blogissa…

Jo yli vuosi sitten pyysin Nooralotta Nezirin Urheilun äärellä- podcastiin vieraaksi puhumaan urheilusta ja ulkonäköpaineista. (Jakson voit käydä kuutelemassa täällä: https://www.supla.fi/grid/26001035?current_primary_content=series&current_series_content_order_direction=desc&current_series_id=3311881) Juteltiin paljon mm. yleisurheilusta ja siitä miten paljon juuri ulkonäköä lajissa arvostellaan, vaikka luulisi, että urheilusuoritus näyttelisi pääosassa.
Nooralotta mm. kertoi miten mediassa nostettiin esille hänestä kaksi eri kisakuvaa, missä toimittajan mielestä hän oli toisessa selvästi huonommassa kunnossa. Nooralotta oli kärsinyt ylikunnon aiheuttamasta uupumisesta, joka jo itsessään vaikuttaa älyttömän paljon kehonkoostumukseen. Vaikka jokainen meistä voi sanoa, että hän oli silti erittäin sporttisessa kunnossa molemmissa kuvissa. Silti jostain syystä elämme aikaa, jossa sallitaan jatkuva ulkoinen arvostelu urheilijoita kohtaan.

Otin eilen aiheeseen kantaa instagramissa, koska myös aiturinaisista Lotta Harala oli joutunut osaakseen samantyyppisen ulkonäkökommentin lynkkauksen alle. Ne jotka eivät ole instagramissa voivat lukea tekstin tästä:

Nyt aukee Tolppasen valikoitujen sanojen arkku liittyen ulkonäkö kommentteihin. Haralan Lotta sai kisojen jälkeen kommentin, että hänellä on liikaa löysää josta pitäisi päästä eroon, että aitajuoksu alkaisi kulkemaan… Tälläset kommentit on luokattomia, mutta valitettavasti nykyään ihan arkipäivää.
Tuntuu, että nykyään pinnallisuudella ei ole enää rajaa. Onko somen muokkausohjelmat ja photoshopit saanut maailman kommentoimaan kehoja eri tavalla kuin ennen…?!

Lotta niin kuin moni muukin urheilija on aivan jäätävän kovassa kunnossa, niin kovassa kunnossa ei kenenkään edes tarvitsisi olla.. Onko juuri tämä se syy, että kun on kovassa kunnossa, on suurempi oikeus kommentoida ulkonäköä… – EI todellakaan!!!

Urheilussa täysi focus on suorituskyvyssä ei ulkonäössä, vaikka urheilijat näyttävätkin upeilta ja kovakuntoisilta on se niiden satojen tuhansien treenituntien ja terveellisten elämäntapojen tulos, eikä se millä voitetaan kisoja. Jokaisella meistä on myös oma optimaalinen paino ja kehonkoostumus, mikä toisella voi olla tiukempi kuin toisella mutta silti suorituskyky molemmilla optimaalinen. Riippuen myös lajista keho muokkautuu vuosien ajan harjoittelun mukana.

Urheilijoiden eikä kenenkään muunkaan pitäisi kohdata kommentteja koskien ulkonäköä vaan esimerkiksi itse suoritusta.
En vaan voi ymmärtää miten pinnalliseksi tää maailma oikeesti muuttuu ja kun kohdataan ihminen niin katsotaan ekana miltä se näyttää, eikä mietitä pintaa syvemmälle.

Esimerkiksi vaikka yleisurheilijat, eivät todellakaan ole ”näyttäytymässä” lineupissa vaan pyrkivät koviin fyysisiin suorituksiin. Haluisin nähdä sen kommentoijan pukeutuvan kisa-asuun ja asettuvan samaan riviin näiden aituri naisten kanssa kaiken arvostelun kohteeksi ja samalla sun ammatin tärkeimpään koitokseen eli kilpailuun jossa sulla on se 13 sekuntia aikaa näyttää se kaikki optimaalinen fysiikka mitä kehosta lähtee irti, jota varten oot treenannut vuosia. Vois kommentti olla tämän jälkeen jotain ihan muuta.

Naisten jalkapallossa joskus keskusteltiin shortsien vaihtamista hameisiin, jotta saataisiin nostettua katsojalukuja, rantalenttiksessä ei mitään asiaa pidempiin vaatteisiin, ja näitä esimerkkejähän riittää…
Ylipäätään varsinkin naisurheilijoihin kohdistuu aivan älyttömästi ulkonäköön liittyvää kommentointia ja palautetta eikä itse suoritukseen joka pitäisi olla sen urheilun ydin.
Ei ole omallakaan kohdalla yhden käden sormilla laskettavissa ne uutisoinnit kun: ”Gladiattori kaunotar näyttää treeniliikkeitä” kun yleensä miesten kohdalla puhutaan ammattivalmentajasta, joka sattuu myös olemaan oma leipätyö, eikä ”kaunottarena” oleminen.

Olis ihan mieletöntä jos naisten kohdalla pysyttäisiin myös titteleissä, ammattitaidossa, suorituskyvyssä ja jätettäisiin se ulkonäkö pois näistä yhteyksistä. Ja sama pätee myös miehiin, en todellakaan toivo, että kenenkään tarvitsee kokea kenenkään arvosteluja ulkonäköön liittyen ei negatiivisia eikä myöskään ammattitaidon sivuuttamista ulkonäköön liittyvillä adjektiiveilla.

Päivitys herätti paljon keskustelua ja niin oli myös tarkoitus. Jostain syystä urheilijoiden kun ihan kaikkien ihmisten ulkonäön arvostelu kovaäänisesti on nykyään enemmän normaalia kun normaalisti poikkeavaa.
Moni ei ehkä mieti omaa käytöstä arvostelijana tai edes ajattele, että sanoilla voi olla jopa isompi merkitys kuin uskookaan.
Vaikka monella urheilijalla voi olla vahva itsetunto, ei se poista sitä faktaa, että kaikilla ei ole. Ne nuoremmat urheilijat ottaa mallia omista esikuvistaan, niillä nuorilla aiturinaisilla ei välttämättä ole yhtä vahva itsetunto ja pienelläkin kommentilla saattaa olla iso vaikutus urheilijan identiteetin löytämiseen. Minkä ihmeen takia me käytetään energia mollaamalla meidän omia suomalaisia huippu-urheilijoita, kun focus pitäisi olla nostamassa heidän nimet maailman kartalle!

Meistä ei varmasti kukaan voi sanoa, ettei olisi koskaan arvostellut ketään, mutta jokainen meistä voi miettiä NYT, että mitä positiivista me saamme arvostelulla aikaan… viekö meidän kommentti esim. ulkonäköön liittyen tämän henkilön uraa tai suorituskykyä eteenpäin tai tuleeko meille itselle siitä hyvä mieli kun sanomme sen ääneen.
Jokaisen mielipiteelle on tilaa, mutta jos se mielipide ei tee mistään asiasta parempaa, niin mun puolesta se mielipide kannattaa pitää itsellään.

Täytyy sanoa, että olen tosi onnellinen siitä kasvatuksesta minkä olen omilta vanhemmilta saanut. He eivät ole kommentoineet omaa tai meidän lasten ulkonäköä negatiivisesti. He ovat pyrkineet kasvattamaan meille jokaiselle terveen itsetunnon ja ovat siinä onnistuneet.
Olen itse saanut oman uran aikana kuulla vaikka minkälaisia kommentteja ihan oman äidinkin ikäisiltä naisilta, miten nuorena tyttönä näytän mieheltä, miten lihaksikkaat ja treenatut naiset ovat vaan rumia ja näitähän kommentteja on vuosien varrella riittänyt.
Ne eivät ole onneksi kasvatuksen ansiosta vaikuttaneet muhun, mutta mä haluankin puhua niiden puolesta keneen ne vaikuttaa! Ja täytyy sanoa, että nyt kun odotan omaa esikoislasta, niin tiedän tasan tarkkaan (valitettavasti) minkälaiseen maailmaan hänet pitää varsinkin naisena kasvattaa.

Nämä keskustelut tulevat varmasti jatkumaan koko mun elämän ajan. Uskon, että toisaalta some vie pinnallisuutta vaan pahempaan suuntaan, mutta toisaalta kaikilla kenellä on vähänkin valtaa vaikuttaa, voi viedä suuntaa myös parempaan.
Tämä keskustelu kuuluu myös niiden asioiden joukkoon, missä jokainen yksilö voi vaikuttaa siihen miten itse asiat tekee. Jatkaako samalla arvostelevalla linjalla, vai keskittyykö sen sijaan kohentamaan omaa oloa ja itsetuntoa, jolloin harvemmin muita tarvitsee kommentoida.

….. <3

0 kommenttia

Onni omasta elämästä ja itsensä hyväksymisestä

Saan paljon yhteydenottoja koskien ulkonäköpaineisiin ja itsetuntoon. Joko kirjoittaja itse kokee itsensä hyväksymisen vaikeaksi tai vanhemmat kirjoittavat huolestuneena oman lapsen tai teinin minäkuvasta. Nykypäivän ihanteet ja maailmankuva on ihan erilainen, kuin mitä se on aiemmin ollut. Sosiaalinenmedia lisää paineen tuntua ja varmasti jokainen joutuu joskus kamppailemaan tämän aiheen kanssa. Vaikka kuinka tiedostamme, että jokainen tuo sosiaalisenmedian kautta omat parhaat puolet ja onnistumiset esille, kompastumme silti helposti tähän onnellisuuden ja menestyksen kulissin omaiseen ojaan, jolloin on vaikea erottaa oikeaa väärästä.

Kenenkään elämä ei loppupeleissä ole täydellistä. Aina voisi toivoa, että joku asia olisi paremmin. Olisipa enemmän rahaa, olisinpa paremmassa kunnossa, kunpa olisi aikaa enemmän matkustella ja nähdä kavereita, –Näitä toiveita ja haaveita on meillä kaikilla, vaikka somesta saattaakin tulla sellainen kuva, että jollain on kaikki se, mitä itse haluat… valkoisia hampaita myöten.

Asiat ei vaan mene niin, että kaiken voi muuttaa hetkessä ja avot: onnellisuus on saavutettu! Ei me ihmiset osata olla täysin tyytyväisiä mihinkään elämäntilanteeseen. Aina me halutaan jotain, mitä meillä ei juuri sillä hetkellä ole ja varsinkin jos jollakin toisella on se mitä haluat. Hyvä oivallus tähän oli yhdeltä vanhemmalta rouvalta, joka aluksi toivoi olevansa edelleen yhtä kaunis mitä nuorena oli. Hetken mietinnän jälkeen, hän muisti ettei silloinkaan pitänyt itseään lainkaan kauniina, vaikka sitä hän omasta mielestään vasta vanhempana tajusi olevansa.. Tämä kertoo juuri siitä, että emme ole koskaan tyytyväisiä. Tai se, että ajattelemme toisen olevan menestynyt vain sen perusteella mitä hän näyttää ulospäin; hieno auto, siistit vaatteet, merkkilaukku ja kymmenentuhatta someseuraajaa, eivät välttämättä kerro menestymisestä vielä mitään.

Mikä sitten kertoo menestymisestä? – Siinä vasta kysymys. Onko se rahaa ja näkyvyyttä, hieno talo ja auto, menestynyt business… se voi olla joku näistä tai ei mikään näistä. Ei meistä kukaan voi tarkasti sanoa, milloin joku olisi tai ei olisi menestynyt. Uskon, että jokainen meistä voi itse määrittää oman menestymisen mittarin. Kaikkia ei kiinnosta yritysjohtajana oleminen, suurperheen pyörittäminen, julkisuudessa keikkuminen, hieno auto tai vaikka vene. Meillä kaikilla on omat unelmat ja haaveet, jotka ehkä osalla määrittävät sen, että milloin menestymme.

Ajattelemme monista, että onpa hän menestynyt tietämättä mitään henkilön taustoista. Haluamme tehdä juuri niitä asioita elämässä mitä joku toinen tekee, vaikkemme ole tietoisia siitä, kuinka paljon työtunteja hän on käyttänyt kaiken saavuttamiseksi. Joskus on hyvä miettiä, että mitähän toi ihailemani henkilö on tehnyt, jotta on saavuttanut sen pisteen missä hän on juuri nyt. En usko, että kukaan vastaisi: ” Napsautin sormia.” Työtunnit voivat jopa olla sitä luokkaa, ettet edes uskoisi.

Saati some, jossa kuka tahansa voi näyttää rikkaalta, kauniilta, hyväkuntoiselta tai ihan miltä itse haluaa.. saa meidät ajattelemaan, että joku on tosi menestynyt. Osalla on ihan mielettömän aitoja, maanläheisiä ja inspiroivia päivityksiä ja osasta voi suoraan huomata perfektionistin hätähuudon. Some on niin täynnä kaikkea ääripäästä toiseen, että on hyvä aina muistaa keskittyä elämään omaa elämään, eikä kadehtimaan kenenkään toisen, varsinkaan linssin läpi. Somesta voi saada inspiraatiota, motivaatiota, vinkkejä ja iloa, mitä sitten voi hyödyntää kukin tavallaan omissa jutuissa. Mutta kenenkään elämää ei kannata haluta, vaan keskittyä tekemään omasta elämästä parhaan mahdollisen.

Onnellisuus löytyy usein sitä kautta, että löydämme ensin itsemme. Se, että hyväksymme itsemme, tiedämme mitä haluamme, mistä koostuu arvomme auttaa myös muita hyväksymään meidät. Kun itseään ei hyväksy, koittaa ulkopuolisilla asioilla tuoda elämään onnellisuutta, vertaamme itseämme muihin, arvostelemme ja kadehdimme muita. Jatkuvassa negatiivisessa energiassa eläminen käy pidemmän päälle raskaaksi. Sama pätee tälläisten ihmisten kanssa olemiseen, on raskasta tehdä onnelliseksi ihmistä joka ei tee myöskään itseään onnelliseksi.

Kuvat: Petteri Peltonen

Hyvinvointi ei ole vain treenejä, terveellistä ruokaa ja unta vaan siihen liittyy pitkälti oma psyykkinen hyvä olo ja onnellisuus. Pienemmistä asioista nauttiminen ja itsensä hyväksyminen. Kun avaatte somen, muistakaa aina, että se kuva mikä siihen feediin ensimmäisenä pompahtaa ei kerro koko totuutta siitä ihmisestä. Joten parasta on keskittyä omaan elämään!

0 kommenttia

Vartalomallien ”muotivillitykset” vaihtuvat jatkuvasti, eikä muodin mukana tarvitse muuttua

Se mitä teemme, miten nukumme, syömme ja liikumme on yksi osa sitä kokonaisuutta, miltä näytämme mutta isompi osa sitä, mitä tunnemme ja miten voimme.

Liikunnalla ja terveellä ravinnolla voimme paljon vaikuttaa siihen miltä näytämme, mutta silti meillä jokaisella on se oma uniikki ruumiinrakenne. Vaikka kuinka katselisit netistä kuvaa miltä haluat näyttää, niin ei ole mahdollista, että näytämme samalta kuin henkilö kuvassa. Juuri tästä syystä olisi tärkeä olla ylpeä siitä miltä näyttää ja muistaa, ettei kukaan tässä maailmassa näytä samalta kun sä.

Nettisyöverin vääristyneet illuusiot ja plastikkakirurgian maailma muokkaa aika paljon sitä todellisuutta, jolloin myös oma silmä voi eksyä uskomaan, että johonkin tiettyyn muottiin kuuluisi mahtua. Noh onneksi ei oikeesti tarvitse!

Muistan joskus yläasteella kun jouduin arvostelun kohteeksi lihaksikkaista reisistä ja vatsalihaksista, usein kuulin selän takana, miten mua pidettiin: miehekkäänä ja äijämäisenä. Silloin ei fitness ja athleettinen kroppa ollut ”muodissa” vaan lähinnä ihannoitiin laihaa olemusta. Kauneusihanteet muuttuvat jatkuvasti eikä ole mahdollista olla aina niiden suosiossa. 

Olisin super rikas kun saisin jokaisen tajuamaan, että jokainen riittää sellaisena kun on. Enkä puhu rikkauden määrityksestä rahassa, vaan omassa henkisessä pääomassa. Silti maailma ei tule koskaan muuttumaan siihen suuntaan. Haluamme usein aina jotain muuta kuin olemme. Mutta toivon silti, että edes osa kääntyy ajattelemaan asioista maanläheisemmin ja maailmassa vallitsisi enemmän luonnollisuus ja itsensä hyväksyminen. 


Toisaalta on parasta esim. se miten paljon pystymme jo terveellisillä elämäntavoilla muokkaamaan sitä, kuka olemme niin ulkonäöllisesti kuin psyykkisesti. Mieli näistäkin silti tärkeämpänä… Muistan joskus katsoneeni haastattelun missä joku sanoi, ettei terveellä naisella voi näkyä vatsalihakset niin vastauksena kyllä voi, mutta ei tarvitse. Elämän valinnat muokkaavat kroppaa, mutta jokaisella hyvin yksilöllisesti. Niin kuin tiedättekin, että jokaisella meistä, treenaaminen muokkaa vartaloa eri tavoin. Toisella jalat kehittyvät hetkessä ja toisella taas yläkroppa, jollain taas enemmän fyysiset ominaisuudet. Kova työ tuottaa kyllä tulosta, mutta ei kannata liikaa tavoitella juuri jotain tiettyä vartalomallia, sillä myös jokaisen keho ottaa treeniä ihan eri tavoin vastaan. Isoja lihaksia ei myöskään kannata pelätä, koska lihakset eivät kasva kenelläkään sormia napsauttamalla. 

Tärkein olisi pyrkiä rakastamaan itseä juuri sellaisena kuin on. Muottiin ei tarvitse muuntautua, eikä ketään muuta tarvitse yrittää saada omalla ulkonäöllä tyytyväiseksi. 

Kuvat: Petteri Peltonen

Psst. Isoista reisistä ja vatsalihaksista on muuten ollut paljon hyötyä omissa urheilulajeissa, onneksi en antanut arvostelijoiden kommenttien masentaa vaan jatkoin linkkareita ja kyykkyjä! 😉

6 Kommenttia

Aito ja uniikki

Pysähdy hetkeksi ja mieti.. maailman väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2017 olevan yhteensä 7,6 miljardia ihmistä ja väkiluku on edelleen kasvussa. 7,6 miljardia erilaista naurua ja surua, niin monta erilaista persoonaa ja uniikkia ulkonäköä. On pitkiä on lyhyitä, on vaalea- ja tummatukkaisia, on sinisiä silmiä ja ruskeita. On pisamia ja hymykuoppia… Maailmassa ei ole ketään täysin samanlaista kuin sinä olet.

Vaikka meistä jokainen on omanlainen ja uniikki, niin silti vertaamme itseämme toisiin ja jostain syystä haluamme jotain mitä emme ole. Seuraamme viimeisteltyä ja siloteltua sosiaalistamediaa, jossa moni kuva uhkuu täydellisyyden tavoittelua ja kulissia. Mitä elämä ei oikeasti ole..

Moni on myöntänyt tekevänsä esimerkiksi instagramista, vain kaunista valokuva-sivua, jossa jokaisen kuvan eteen on nähty paljon vaivaa. Täydellinen valo yhdistettynä täydelliseen väriyhdistelmää on ollut iso vaivannäkö. Myönnän, usein itsekin olen mennyt samaan lankaan ja ihastellut kuvan kaunista maisemaa tai lookkia, joka ei kuitenkaan todellisuudessa ole vastannut lainkaan kuvaa. Eikä ole väärin tehdä visuaalisen kauniita juttuja, mutta minne aina unohtuu se median- ja kuvienlukutaito. Ehkä meidän tapa unelmoida ylipäätään asioita, on saanut meidät seuraamaan illuusiota. Haluamme katsoa kauniita kuvia ja samalla alitajunta luulee kaiken olevan juuri, niin kuin miltä ne näyttävät.Illuusio saa aikaan vertailua. Ihmettelemme miksei itsellä ole sitä virheetöntä tai kauniin väristä ihoa mitä kuvassa olevalla on. Tai miten kuvassa olevan hiukset ovat jopa sotkuisena viimeisen päälle. Todellisuus jää taas ihailun taka-alalle!

Kaikesta huolimatta huolestuttavinta on, se paine mitä jo ihan yksittäiset somesivustot ja henkilöt tuovat. Luodaan ylimuokattuja kauneusihaneita ja vartalomalleja, joissa ei ole enää mitään luonnollista. Luonnottomuuttakin pahempaa on se terveysriski minkä tämän tyyppinen buumi voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa. Ymmärrän, että jokainen ihannoi erilaista ulkonäköä ja saa olla juuri sellainen kuin haluaa. Mutta vaikuttavuus tuo vastuuta, joten mitä enemmän ja mitä isommalle yleisölle vaikutat, sitä tarkempi ja vastuullisempi sinun on oltava. Toivoisin todella, että jokainen vaikuttaja miettisi miten ehkäisisi ulkonäköpaineita eikä lisäisi niitä.

Kun katsot ja kadehdit jonkun toisen elämää, muista että jokainen on lopulta ihan tuiki tavallinen ihminen. Se ihminen kenen elämää pidät hienona, ei välttämättä ole sitä mitä luulet. Yhtä lailla moni ihminen tekee ja kamppailee niistä samoista arkisista asioista kuin sinä, muttei tuo niitä julki. Super- kiiltokuvaista elämää ei ole kellään, eikä elokuvista tuttua: ”täydellistä heräämis-lookkia” ole olemassakaan.

Kuvat: Petteri Peltonen

Jokaisella on elämässä haasteita ja alamäkiä sekä onnea ja ylämäkiä. Terve tyytyväisyys itseensä ei kuitenkaan ole pahasta. Voimme olla täysin tyytyväisiä siihen ketä olemme ja miltä näytämme, mutta voimme silti elämän muilla osa-alueilla kuin, ulkonäkö-puolella muokata ja haastaa itseämme.

Raikasta alkavaa viikkoa kaikille!

4 Kommenttia

Kuinka paljon painan? – BMI.n mukaan lievästi lihava

Paino kiinnostaa… miksi? Ja onko sillä oikeasti mitään väliä, että kuinka paljon painamme, jos voimme hyvin ja olemme terveitä. Miksi painoa tarkkaillaan? Miksi painosta ollaan jo lapsien kohdalla huolissaan, vaikka kyseessä saattaa olla ihan normaali kokoinen lapsi. Aiheuttaako painon tarkkailu lapsena elinikäisen ongelman painonhallintaan?

Olen ottanut lähipäivinä tarkoituksen mukaisesti painon keskustelun aiheeksi. Olen kysellyt monilta painon merkityksestä, kokemuksia milloin paino on noteerattu ja millä tavoin.

Painan itse vähän päivästä riippuen noin. 63-67kg. Tänään kävin vaa’alla, koska en tiennyt mitä painan ja tulos oli 66kg. En seuraa painoa vaan omaa oloani ja sitä miltä kehossa tuntuu. Paino voi heitellä päivän mukaan muutamaa kiloa sinne tänne. 3 kg painon nousu ei ole vielä mikään painonnousu, joten ihan turhaa olet huolissaan jos vaaka joskus näyttää normaalia enemmän!

Olen kysynyt muutamalta asiakkaaltani, kun he ovat ajatelleet painavansa paljon, vaikkakin ovat olleet täysin normaali painosia, että kuinka paljon minä heidän mielestä painan. Vastaus on aina ollut n. 8-10 kg alikanttiin. Heille on tullut yllätyksenä, että näinkin lyhyt tyttö hyvässä kunnossa painaa melkein 70kg. Ja tässä juuri tullaan siihen asian ytimeen, että ei kannata tarkkailla yksiselitteisesti omaa painoa, koska siihen vaikuttaa moni tekijä. Saati verrata omaa painoa toisen painoon, kun meillä on jokaisella erilainen ja eri painoinen rakenne.

Huolestuttavin aihe, mikä keskusteluissa kävi ilmi oli painon tarkkailu lapsilla. Eräs kertoi, että tuttavan lapsen painosta oltiin huolissaan, koska se oli bmi- taulukossa ylärajoilla. Ei kuitenkaan huomioitu, että poika oli erittäin urheilullinen ja aktiivinen, lapseksi hänellä oli jo todella kehittyneet lihakset. Onko terveydenhuollon ammattilaisille iskostettu päähän ajattelumalli taulukosta, mihin kaikkien pitää vartalomallista riippuen mahtua, vai onko tähän tullut muutosta vuosien saatossa? Muistan itsekin koulussa kun terveydenhoitaja sanoi, että juuri ja juuri olin normaalipainoinen. Vatsalihakset näkyivät jo silloin ja en paljon muuta tehnytkään kuin urheillut. Onneksi kotoa olin saanut kasvatuksen terveeseen itsetuntoon, niin en ottanut aihetta kuullakseen. Toisilla eväillä, voisin tällä hetkellä jojoilla painoni kanssa jatkuvasti!

Moni urheilija on BMI-taulukon mukaan joko juuri normaalipainoisen rajamailla tai lievästi ylipainoinen… pitäisikö taulukkoon lisätä pykälä, missä huomioitaisiin, että lihas painaa enemmän kuin läski.

Tämän BMI- taulukon mukaan olisin taas lievästi lihava! Joten nyt varmaan ymmärrätte, että jos joku katsoo tästä taulukosta oletteko normaalipainoisia vai lihavia kannattaa tätä tietoa miettiä kahteen otteeseen.

Monien kanssa olen myös jutellut, siitä miksi he tarkkailevat niin paljon omaa painoaan? Lähes jokainen on sanonut, että koska painoa on tarkkailtu lapsesta asti. Joko terveystarkastuksessa lapsena on kuullut, että painoa pitää tarkkailla tai hallita, tai sitten se on tullut vanhempien tai valmentajien kautta. Olen oikeasti ihan aidosti huolissaan, että miksi kenenkään lapsen täytyisi tarkkailla omaa painoaan? Lapsen ei todellakaan pitäisi miettiä tälläisiä asioita vaan keskittyä olemaan lapsi ja elämään hetkessä.

Kannattaa miettiä tosi tarkkaan kun lapsille puhuu painosta, ettei siitä iskostu pinttymä lopun elämäksi päähän. Olisi hienoa, että lasten kohdalla keskityttäisiin tukemaan terveellisiä elintapoja ja panostettaisiin terveen itsetunnon rakentamiseen. Lapsena kohdattu arvostelu seuraa helposti koko lopun elämän eikä siitä ole niin helppo päästä irti myöhemmin.

Kuvat: Petteri Peltonen

Lopuksi haluan sanoa, että painolla ei oikeasti ole mitään väliä kun vain olet terve ja voit hyvin! Mikään tietty kilomäärä puntarissa ei rakenna vahvaa onnellisuutta eikä tarkkailu tuo koskaan elämään lisää särmää!

Huikeeta juhannusviikkoa!

42 Kommenttia