Avainsana-arkisto: Inspiraatio

Blogin takana tavallinen ihminen

Bloggaaja vai sisällön tuottaja…. Siinäpä kysymys. Sisällön tuottoa on paljon lehdissä; esitellään uusimmat treenimuodot, tulevan kevään muotivaatteet ja värisävyt, paljastetaan uusimmat hitti tuotteet ja kaikkein terveellisimmät reseptit. Näitä kaikkia pääset lukemaan yleensä lehdistä. Mistä blogimaailma sitten on lähtenyt..?

Olen kirjoittanut blogia jo pitkään, ensimmäiset tekstit julkaisin vuonna 2012, jolloin blogit olivat hyvin päiväkirja-tyyppisiä, useemmin vailla kunnollisia kuvia. Keskityttiin tekstin sisältöön, ei niinkään kuviin ja kerrottiin usein itsestä ja omasta aiheesta päiväkirjan muodossa. Nyt oikein naurattaa kun olen löytänyt vanhoja tekstejä joissa olen kirjoitellut oman päivän menoja. Mutta tekstit olivat super suosittuja siihen nähden, ettei blogeja silloin ollut paljon eikä varsinkaan urheiluun, hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä blogeja. Blogeja ei myöskään luettu niin paljon kuin nykyään, koska niistä ei tiedetty ja somen vaikuttavuus oli paljon pienempää. Se, että vuodessa 1.2 miljoonan kävijän rajan ylitti vaati muutakin huomiota kuin päiväkirja- muodossa kirjoitetut tekstit.

Eri ammattien ammatillisia blogeja on ollut jo pidempään, mutta niissäkin hyvin rajallinen lukijakunta. Monet tekstit ovat teräksisellä ammattitaidolla kirjoitettuja ja tieteeseen viitattuja. Itsekin enemmän ehkä tämän tyyppisiä blogeja olen lukenut oman ammattitaidon harjoittamisen yhteydessä. Olen halunnut lukea jotain, mistä opin itse lisää! Lisäksi ennen reissuja olen bongannut matkakohteista tekstejä sekä tarpeen vaatiessa etsinyt netistä hyviä reseptejä. Aiemmin luotin reissupostauksien suosituksiin.. nykyään olen ruvennut kyseenalaistamaan, että onko kohteissa käyty omasta intohimosta vai puhuvatko taalat puolestaan.

Tällä hetkellä blogeja on paljon, todella paljon! On hienoa, että tästä on tullut ihan oma värikäs ala. On eri aiheisia blogeja, erilaisia tarinoita, kokemuksia sekä tietoa. Hyvä on kuitenkin muistaa, että harvemmin blogitekstit perustuvat faktatietoon vaan yleensä ihan vain kirjoittajan omaan mielipiteeseen ja tuntemukseen. Jos tekstissä taas on viitattu luotettaviin lähteisiin tai blogin kirjoittaja edustaa itse ammattiryhmää, jonka takaa kirjoittaa voi teksti olla faktoiltaan luotettavempaa. Mutta jos jossain on hyvä olla medialukutaitoa, niin blogeja lukiessa.

Kirjoitan sekä lähteisiin viittaavaa tekstiä oman ammatin kautta sekä ihan fiiliksiin ja mielipiteisiin perustuvaa tekstiä, joissa usein kerron: että tämä on toiminut minulle, mutta se ei tarkoita, että toimisi  myös sinulle. Blogini ei siis ole vain liikunnanalan-ammattilaisen tekstiä vaan hyvin paljon elämäntyyliini perustuvaa tekstiä ja intohimoa urheilua kohtaan. Eli: urheiluhullun lifestyle- blogi, voisi parhaiten kuvata tätä kattausta, höystettynä rennolla ja positiivisella elämänasenteella mutta samalla jatkuvalla oman ammattitaidon kehittämisellä.

Kun kyseessä on lifestyleblogi, ajattelen ensimmäisenä aitoutta. Jos elämän tyylistä halutaan blogata tulisi oikeasti elää elämää, josta kirjoittaa ja seistä sanojen takana. Blogitekstit pitäisi olla koettua elämää tunteilla ja intohimolla ei kuvattua elämää sisällön tuoton ja rahan takia. Tämäkin mielipide täysin omani, mutta toivon, että jokainen lukija ymmärtää, ettei kenenkään elämä ole vain kauniita asuja, treenattua kroppaa tai täydellisiä ruoka-annoksia. Jokaisen blogin takana seisoo ihan tuiki tavallinen ihminen, vaikka blogi antaisikin ihan erilaista kuvaa. En itse todellakaa herää tukka upealla kiharalla, vaan aivan pystyssä silmät rähmässä, sairastan flunssaa ihan kuin muutkin ihmiset ja kyllä välillä omassakin naamassani on finnejä.  –Kukaan ei ole superihminen, eikä onneksi tarvitse olla! 

Moni muokkausohjelma saa elämän näyttämään kirkkaammalta, paljon paremmalta kontrastilta kuin omasi, mutta elämän sisältö voi olla oikeasti hyvinkin lattea. Treenaamaan mennään, koska halutaan kuvata treeni lukijoille, lopulta koko treeniä ei olla edes itse tehty. Resepti laitetaan kauniisti lautaselle, mutta sitä ei lopulta edes syödä. Lasketellessa otetaan upeita kuvia korkealta vuorelta kauniit vaatteet päällä, kun todellisuudessa lasketaan auraamalla kypärä syvällä silmien päällä hirveessä lumimyräkässä. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, mutta miksi blogit ajautuvat tähän, vai odottaako lukijat vain täydellistä elämää? – Jos omat tekstini rupeavat näyttämään tältä, haluan kuulla sen teiltä heti. En halua, että elämäni näyttää täydelliseltä, koska sitä se ei ole. Enkä kirjoita blogia yhteistöiden puitteissa ja rakenna tekstejä vain niiden ympärille. Olen tehnyt useita yhteistöitä yritysten kanssa, joiden arvot voin itse jakaa, joiden tuotteita oikeasti arvostan ja useimmiten haluankin jotain pidempiaikaista rakentaa heidän kanssaan. Koen olevani heidän työntekijä, koska teen heidän kanssaan töitä.

Oma päätyöni ei ole blogi enkä halua myydä tekstejä paremman kuukausipalkan toivossa, vaan keskityn valmentamiseen ja haluan pitää blogin harrastuksena. Kirjoitan, kun minulla on kirjoitettavaa ja oikeasti aikaa panostaa tekstiin. En halua sivulle täytettä vain sen takia, että saisin lisää klikkauksia. Blogin sisältö on jokaisen oma valinta ja arvostan todellakin esimerkiksi sitä, että joku jaksaa panostaa upeisiin kuviin, se vaatii oikeasti myös visuaalista silmää ja aikaa. Oma intohimoni ei ole muokata kuvia ja panostaa visuaalisuuteen, sen enempää. Ehkä joskus pitäisi luoda kauniimpaa sisältöä, mutta olisiko blogi silloin minun näköinen? – En usko! Enkä halua luoda sisältöä mikä olisi kaukana todellisuudesta sekä haluan näyttää kuvissa kuitenkin itseltäni! Haluan jakaa teille sisältöä, mikä voisi tuoda inspiraatiota ja motivaatiota mihin tahansa elämän osa-alueeseen sekä samaistuttaa. Lisäksi toivon, että teihin lukijoihini pysyy luottamus siitä mitä kirjoitan ja tottakai valmentajana haluan lisää terveitä ja onnellisia ihmisiä.

En elä hienosto- elämää, elämäni ei ole juhlaa ja parempia piirejä. Elämäni on siistiä, tavallista arkea, urheilua, intohimoa omaa ammattia kohtaan, inspiroimista, kouluttamista, uusia ihania ihmisiä ja heidän tarinoita. Tapaan jatkuvasti ammatissani erilaisia haasteita, pääsen joka kerta haastamaan itseäni valmentajana ja jokainen asiakkaani vie myös omaa ammattitaitoani eteenpäin. Niin kuin blogi on vienyt kirjoitustaitoani. Lukihäiriön ehkä voi tarkkasilmäinen huomata, mutta ai vitsit, että virheet ovat vähentyneet, eivät toki poistuneet…

Samalla draivilla jatketaan! 

-O.T

 

2 Kommenttia

Täydellinen versio itsestäsi

Olen onneni kukkuloilla kun saan työskennellä unelma-ammatissani valmentajana. Mikä minua motivoi, on asiakkaiden onnistumiset heidän omilla ehdoilla. En ole mikään kopio kone, joka valmentaa ruudun välityksellä ja kopioi samoja treenejä kaikille, se ei vaan ole mahdollista kun halutaan optimaalisesti edistää ihmisten terveyttä. Jokainen asiakas on oma yksilö, omien vahvuuksien, heikkouksien ja tavoitteiden kokonaisuus.

Omat asiakkaani ovat kaikki todella erilaisia, heidän kanssa edetään ihan eri polkuja. Yksikään treeni ei voi olla samanlainen kuin toisella asiakkaalla. Jollain on ongelmia keskivartalon hallinnassa, toisella lihastasapainossa ja hermotuksessa, jonkun kanssa on kuntoutus isommasta operaatiosta tai vammasta, joku hakee apua tasapainon löytämiseen liikunnan ja muun elämän välille ja taas toinen haluaa päästä vieläkin kovempaan fyysiseen kuntoon. Kun näitä tavoitteita jo katsoo, niin jokainen ymmärtää, että samat ohjeet eivät vain voi toimia kaikille.

En ole koskaan kertonut sen tarkemmin asiakkaistani, koska olen työssäni vaitiolovelvollinen, mutta Elsan kanssa sovimme yhdessä tästä tekstistä, sillä hän voi omalla esimerkillään inspiroida teitä, jotka kamppailevat samoista asioista…

Elsa on erittäin tyypillinen esimerkki siitä kuinka media ja netissä joka tuutista tykitetyt kuvat ja ohjeet saavat pään pyörälle. Hän vaati itseltä täydellistä suorittamista niin treeneissä kun kaikessa muussakin, joka on vain aiheuttanut suurempaa stressiä. Hankalinta oli liikunnan ja oikeanlaisen ravitsemuksen löytäminen osaksi elämäntapaa ilman stressiä. Hän on kokeillut nettivalmennuksia, jossa kroppa kuihtui mutta samalla myös onnellisuus, joten nyt halusimme löytää yhdessä stressittömän hyvinvoinnin.

”Minä olen äiti ja avopuoliso. Perheeseemme kuuluu myös kaksi rottweilerpoikaa. Työkseni olen ollut keittiön vuoromestari ja nyt syksyllä lähden opiskelemaan finanssialalle.

Tänäpäivänä vapaa-aika menee perheen kanssa. Koirien kanssa juoksulenkillä, lapsen kanssa leikkipuistoissa ja omaa aikaa kuntosalilla noin neljästi viikossa.

Hakeuduin Oonan valmennukseen marraskuussa 2016. Olin tyytymätön omiin tuloksiini ja kamppailin tasapainoisen ja terveellisen elämän tavoittelun kanssa. Minulla on ns. nettivalmennustausta, mutta sen pintapuolisuus on ollut voisipa jopa sanoa hidasteena kokonaisvaltaisesti hyvinvoivan kehon ja mielen saavuttamisessa.  

Täydellisyyteen pyrkiminen on aina ollut suurin kompastuskiveni. Ja mikä onkaan täydellistä? Ei varmasti yksikään ihminen omasta mielestään. Sosiaalinen media ja ne niin täydelliset Fitness-kuvat pääsivät päähäni ja vertasin itseäni niihin. Lapseni syntymän jälkeen homma karkasi hanskasta. Oli pakko päästä raskauskiloista eroon ja heti. Söin huonosti, laihduin ja olin väsynyt.  Mulle-heti-kaikki-nyt -asenteella ei pitkälle pötkitä – varsinkaan yksin. Tästä seurasi helposti on-off elämäntapa; ensi tein kaikki täysillä ja hetken päästä huomasin puhdin loppuneen ja meni taas hetki ennen kuin tein mitään. Tätä jatkui tosi pitkälle ennen kuin päätin hakeutua kontaktivalmennukseen.

Oonan kanssa treenatessa olen oppinut itsestäni paljon. Kuinka pitää kaikki langat käsissä ja tasapainotella niiden kanssa. Tässä on ollut Oonan mentaalivalmennuksella suuri rooli ja olen iloinen, että olen oppinut ymmärtämään mikä minulle on oikeasti tärkeää. Se ei suinkaan ole se miltä joku yksittäinen kuva näyttää ja kätkee väsymyksen taakseen vaan se, että musta tuntuu että mä jaksan, olen syönyt hyvin ja mitä kaikkea sillä kropalla pystyy tekemään. On mulla toki ulkoisiakin tavoitteita tässä matkanvarrella ollut, kuten lihastasapainon parantaminen. 

Terveiset 

Karsi elämästäsi turha stressi pois ja sano ääneen mitä haluat. Ole armollinen itsellesi. Kaiken ei tarvitse tapahtua kerralla.  

-Elsa”

 

Hyvinvointi on elämänmittainen matka ja juuri siitä syystä tavoitteiden tulee olla itselle armollisia. Lopeta tietyn painon tuijottaminen ja keskity siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Paino ei itsessään määritä terveyttä ja onnellisuutta, eikä mitään tärkeää ja laadukasta saavuteta sormia napsauttamalla. On turha tavoitella täydellisyyttä; kun olemalla itseensä tyytyväinen on jo täydellinen versio itsestä.

Toivottavasti Elsan tarina motivoi myös sinua pysähtymään ja ajattelemaan. Voin kertoa olevani todella ylpeä Elsasta ja on mieletöntä jatkaa töitä hänen kanssaan kun vain taivas on rajana!

Hyvää viikonloppua!

 

0 kommenttia

Somepaine

On se paikka missä vain, minulta kysytään ”somevaikuttajana” olemisesta, kuten: keskustelutilanne läheisten, tuttujen ja tuntemattomien kanssa, puhekeikat suurelle yleisölle tai sähköpostiviestit lukijoiden kanssa.
Yleisimmät kysymykset: onko paine pitää jatkuvasti blogia yllä, miten sinulla on kaikkeen aikaa muiden töiden ohella…? Ajattelin avata teille vähän omaa fiilistäni tästä kaikesta sekä täysin omia mielipiteitäni ja tapoja. En usko, että kukaan meistä ”bloggareista” ajattelee täysin samalla tavalla, jokaisella meistä on eri lähtökohdat blogin ylläpitoon, täysin eri sisällöt, mitä haluamme luoda sekä täysin erilaiset arvot mitä haluamme korostaa ja miten elämme.
En suoraan sanoen ole tyypillinen kirjoittaja, joka rakastaa sanojen takana esiintymistä. Puhuminen on minulle kaikki kaikessa, rakastan syvällisiä keskusteluita ja vuorovaikutustilanteita. Olen täällä blogissakin maininnut, että minulla on lievä lukihäiriö, joka näkyy edelleen kirjoituksissani, mutta mitä sitten? – sama asia, että minulla on huono englannin kielioppi, pisamia ja länkkärijalat. Ne ovat ominaisuuksia, joita ei kannata hävetä vaan kääntää vahvuudeksi.
Miten lukihäiriö vaikuttaa kirjoittamiseeni; ovat hassun hauskat lauseet mitä välillä kirjoitan, niissä ei ole päätä eikä häntää, mutta suurin osa teistä lukijoista nappaa punaisen langan silti. Kaikki eivät, ja välillä saankin kielioppi-ryöppyä niskaan. Sekin on ihan hyvä, jos samalla korjaatte virheet niin opin itsekin. 😉

@Petri Mast

-En kirjoita blogia, tuottaakseni täydellistä tekstiä vaan tukeakseni teidän hyvinvointia.
Puhun blogissa: niin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, jaan treenejä, reseptejä sekä arvonaailmaani. Haluan viestittää hyvää oloa ja luonnollisuutta, haluan vaikuttaa ulkonäköpaineisiin ja negatiivisen ”minäkuvan”- ajatteluun. Sillä voin allekirjoittaa, että tämän hetkinen maailma ja varsinkin some, ovat täynnä luonnotonta materiaalia ja ulkonäkökeskeisyyttä, niin naisten kuin miestenkin osalta. Kuvilla pyritään täydellisyyteen ja usein niistä tulee myös kulissimainen fiilis. -Jokaisen kuvan takana on kuitenkin tavallinen ihminen!
Työskentelen blogin ohella täyspäiväisesti, en siis vain kirjoita blogia ja treenaile työkseni. Olen aikatauluttanut itselleni tietyn määrän postauksia kuukaudessa, johon pyrin aina. Joskus pystyn luomaan enemmänkin sisältöä, mutta tällä hetkellä työelämäni liikunnanalan ammattilaisena ja valmentajana vie niin paljon aikaa, enkä halua kirjoittaa pelkkää täytetekstiä.  Postaus vaatii usein oman työpäivän. Joskus kirjoitan yhtä postausta monta päivää vähitellen, lisäksi kuvien ottaminen esimerkiksi treenipostauksissa vie aikaa. Ajattelen blogin ylläpidon enemmän harrastuksena, koska työ tuo eteen paljon vastuuta ja aikataulua. Haluan, että tekstit tulevat itseltäni luonnostaan, eivätkä ole väkisin väännettyjä. Toivepostaukset, ovat kuitenkin ihan suosikkejani, koska tätä kautta pääsen myös vastaamaan teidän toiveisiin.

Blogitekstit saavat uutta ilmettä joka vuosi. Asenteet muuttuvat yhtälailla kun itsekin muutun vuosien myötä. Veikkaan, että jos lukisin ensimmäisiä tekstejä mitä olen v. 2012 kirjoittanut voisin työntää pääni hiekkaan ja potea kovaa myötähäpeää. Onneksi kaikki me kuitenkin kasvamme ja opimme elämän myötä sekä ulosantimme paranee jatkuvasti, joten sallittakoon myös ne jutut, mitä silloin aiemmin on ollut. –Tärkeintä blogin kirjoittamisessa on kuitenkin aina ollut se, että seison sanojeni takana.

@Petri Mast

Blogeja löytyy melkein jokaisesta aihepiiristä ja blogit eroavat artikkeleista, usein sen takia, että blogissa tulee vahvasti kirjoittajan mielipiteet esille. Miksi blogeja pitää lukea suurella sihvilällä, johtuu siitä, että harvemmalta bloggarilta löytyy kuitenkaan koulutusta aihepiiriin liittyen. Jos tekstissä lukee vaikka: ”näin saat vatsalihakset esiin”  tai ”paras ruokavalio laihdutukseen” on syytä kriittisesti lukea tekstejä ja huomioida esim. vaikka terveys- ja liikuntapuolella, että kaikki on hyvin yksilöllistä. (Juha Hulmin Lihastohtori- blogissa oli hyvä teksti tähän aiheeseen liittyen: löydät sen täältä.) Blogit ovat lähes aina jonkun henkilön tekstiä ja fiiliksiä eivät tutkittuja faktoja, ellei niitä ole erikseen laitettu lähteenä blogiin. Toki eri asia on kun ammattilaiset kertovat blogeissaan ammattiin liittyvistä aihepiireistä ja tekstien takaa löytyy vankka koulutustausta ja kokemus, usein näissä blogeissa myös mainitaan henkilön omista koulukunnista ja mielipiteistä. Suuri muutos blogeissa on kuitenkin ollut se, että jokainen haluaa tuottaa lehtienomaisia artikkeleita, jotka piilottavat helposti taakseen kirjoittajan todellisen persoonan ja luonteen. Olen huomannut, että yhä enemmän ”lavastetaan” tilanteita blogin takia, eikä eletä elämää ja kirjoiteta ohella blogia… ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Toki blogejakin on erilaisia.. toisten on enemmän ammatillisia ja toisien taas kertomusta omasta elämästä tai intohimosta. Jokainen blogi voi aiheesta riippumatta olla hyvä, jos kirjoittajan intohimo paistaa lauseiden välistä ja stressitön aito halu kirjoittamiseen. Oma blogi on vähän näitä kumpaakin.. haluan ammatillisia tekstejä, jakaa vinkkejä ja tietoiskuja liikunnasta, mutta samalla kertoa kivoja kokemuksia ja spontaaneja asioita arkielämästäni. En halua liikaa miettiä miten kirjoitan vaan annan fiiliksen viedä, mutta kun kyseessä on ammatilliset tekstit luon tekstiä oman koulutuksen ja osaamisen kautta faktat edellä.

Kuvat: Petri Masti

Yllättävän monet bloggaajat palavat loppuun ja kertovat avoimesti omista ongelmista niin omassa itsetunnossa kuin elämän hallinnassa. Ulospäin kaikki on näyttänyt täydelliseltä, mutta sisällä on ollut kauhea stressi ja paine. Ymmärrän tämän täysin, blogin pitäminen ei ole suoraan menestymisen saavuttamista, makeita yhteistyökuvioita ja suosiota. Jokaisen ruudun takana on tavallinen inhimillinen ihminen, jos työpaineet kasvavat liian suuriksi ja tavoittelee blogissa vain täydellisyyttä niin varmasti kyseenalaistaa oman osaamisen ja palaa stressaamalla loppuun. Vauhtisokeus sokaisee monen! Jos itselläni jossain vaiheessa intohimo katoaisi ja joutuisin tekemään tätä pakkopullana, lopettaisin heti. En kestä turhaa suorittamista ja täydellisyyden tavoittelua, missä en ehdi nauttia siitä mitä teen. En koe, että minun tarvitsisi pitää hienoa ”kulissi-elämää” yllä ja elää materiaalinkiilto silmissä, jotta olisin onnellinen. Pienemmät asiat ratkaisevat, sen tulee jokainen jossain vaiheessa huomaamaan.

8 Kommenttia

Urheilijat: parhaita esikuvia!

Olen monta vuotta putkeen osallistunut Urheilugaalaa, joka henkilökohtaisesti merkitsee eniten kaikista gaaloista. Miksi? – koska olen pienestä tytöstä asti arvostanut sekä katsonut urheilijoita ylöspäin, huoneeni oli täynnä urheilijoiden julisteita joita keräilin tapahtumista ja lehtien välistä, sillä tätä porukkaa oikeasti ihannoin!

Vuoden 2017 vuoden urheilijatittelin vei kotiin Leo-Pekka Tähti, VIHDOIN! Palkinnon Tähti olisi ansainnut ja vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Myös hänen urheilutaivalta monta vuotta seuranneena arvostan sitä nöyryyttä ja taistelutahtoa mitä hänessä on. Uskoisin hänen olevat yksi inspiroivimmista suomalaisista urheilijoista, jopa inspiroivin.

Suomessa harrastaminen on helppoa ja vaihtoehtoja eri lajeille löytyy, mutta tukirangan saavuttaminen muulta kuin perheeltä ja seuralta ei ole lainkaan helppoa. Suomessa urheilija saa äänen ”mahdollisesti” kuuluviin vasta kun menestyy, mutta ei välttämättä myöskään silloin. Syy ei ole vain medialla, ei lajiliitoilla vaan suurimmaksi osin meidän kannatuskulttuurissa. Emme ole tarpeeksi kiinnostuneita Suomen laajuisesti urheilusta, varsinkaan pienemmistä lajeista. Oli erittäin mielenkiintoista katsoa dokumentti Ayrton Sennasta.. kärki formula-kuskista, joka kuoli vakavassa onnettomuudessa vasta 34 vuotiaana. Dokumentti oli surullinen, mutta mitä itse jäin ihailemaan oli se miten iso stara Senna oli Braziliassa. Sen ajan köyhistä oloista huolimatta Senna toi iloa Braziliaan. Saisikohan Suomessakin huonommat olot kiinnostuksen syttymään urheiluun…. Suomessa on paljon staroja, vielä pienemmissä lajeissa kun formula tai jääkiekko. Meidän pitäisi heistä saada lisää iloa ja inspiraatiota sekä ehkä tärkein: tukea tätä kautta heidän urheilu taivalta. Uskon, että osana menestymistä on tieto siitä, että kotimaasi on tukemassa jokaista urheilusuoritustasi, niin onnistunutta kuin epäonnistunutta suoritusta. Jokainen kuitenkin tietää, miten Suomessa reagoidaan pieleen menneisiin suorituksiin…

Urheilugaala on siitä hieno tapahtuma, että yhteen areenaan on kutsuttu koolle paljon upeita urheilijoita, valmentajia, taustahenkilöitä ja vaikuttajia. Upeista suorituksista, saavutuksista ja teoista jaetaan krediitit. Tästä johtuen tämä tapahtuma on aina jännittänyt sekä koskettanut. Jo yhdessä illallispöydässä on niin paljon inspiraatiota, että jokaisen pitäisi välillä käydä istahtamassa yhteen pöydistä kuuntelemaan niitä kokemuksia ja muistoja. Uskoisin, että se olisi varma tapa saada meidän inspiroitumaan, ei välttämättä liikunnan pariin vaan ihan mihin tahansa asiaan elämässä, minkä koemme tärkeäksi.

Palkintokategoriat ovat osuvasti valittu, niin yksilöt kuin joukkueet saavat palkinnot sekä henkilökohtaiset suosikkini ovat vuoden esikuva ja taustavaikuttujien palkinnot. Jokainen tietää, että kukaan urheilija ei ole yksilö vaan kaikilla on jonkin näköinen taustaporukka jokaisen kisasuorituksen takana. Onneksi myös heille on osoitettu palkinnot! Lisäksi esikuvana oleminen on jokaisen urheilijan tehtävä, ja se että, kaikkien urheilijoiden joukosta saat tämän palkinnon kuten Enni Rukajärvi tänä vuonna on todella upeeta! Enni on tehnyt huikeeta työtä lumilautailun eteen ja vielä se, että omistaan antaa muille on todella arvostettavaa.

Palkinnot menivät mielestäni hyvin oikeisiin osoitteisiin ja jo ehdolla oleminen on voitto itsessään! Suomen 2017 seuraavaa urheiluvuotta odotan enemmän kuin innoissaan: (Helmikuu) alppihiihdon, ampumahiihdon ja maastohiihdon MM-kisat. (Toukokuu) Jääkiekon MM-kisat. Fudista touko-kesä.. Eurooppa-liigan sekä Mestarien liigan loppuottelut. (Elokuu) Yleisurheilun MM-kisat sekä koriksen EM-kisat, ja paljon muuta!!

Paljon on tullut kyselyitä reissujen ja muiden kuvieni jälkeen, että millä olen kuvat ottanut niin… kaikki kuvat ovat otettu Panasonic Lumix– kameralla sekä tällä objektilla! Kätevä, tarpeeksi pieni ja näppärä sekä saa todella laadukasta materiaalia aikaan! 😉

 

0 kommenttia

6 liikkeen paritreeni

Kelit ovat olleet koko viime viikon ihan mielettömiä ja laskiskelin juuri, että yleensä treenaan 4-5 kertaa viikossa salilla ja 2-3 kertaa ulkona niin nyt on mennyt viikko ihan toisinpäin. Aina kun on pystynyt niin pihalle vaan, ei sisällä edes malta olla!

Kävimme Nikon kanssa Matinkylässä tekemässä lihaskuntotreenin Lappsetin Street Workout- pisteellä,

1

2

3

4

5

6

Lämmittelynä: 5 min juoksu

1. Köydet 30 sec

2.Rengaslauat x 10

3.Dippi x15-20

4.Vatsat- jalkojen heitolla x15

5.Askelkyykky-hypyt penkille x 20

6. Vatsarutistukset roikkuen x 15

Yht. 3-4 kierrosta. Toisen tehdessä toisella on lepo..

Loppuun voitte kokeilla kumpi pysyy kauemmin ”humanflagissä” meillä ei ollut epäselvää kumpi… (Niko vei!)

Collage_Fotor_Fotor

Frendit tai puoliso mukaan ja nyt kaikki ulos treenaamaan. Urheilupuistoissa on yleensä vaikka mitä puitteita toteuttaa treenit. Vielä kun treenaa toisen kanssa saa tsemppipotkua siinä samalla!

Paljon on tullut kysyntää, että missä kaikkialla näitä Lappsetin huikeita treenimestoja on niin, tässä vähän listaa :

  • HIETARANTA, HELSINKI
  • MATINKYLÄN LIIKUNTAPUISTO, ESPOO
  • PIRKKOLAN ULKOKUNTOILUALUE, HELSINKI (MUUTAMA TUOTE)
  • PÄIVÄRINTEEN MONITOIMITALO, PAROLA
  • PALOHEINÄN LÄHILIIKUNTA-ALUE, HELSINKI
  • KARTANONKOSKI, VANTAA
  • MATLIDENS SKOLA, ESPOO
  • IMATRAN LYSEO, IMATRA
  • PIISPANLÄHTEEN KOULU, KAARINA
  • ISOSÄKYLÄN LIIKUNTAPUISTO, SÄKYLÄ
  • ELOVENARATA, MASKU
  • MARJALANSAARI, JOENSUU
  • KODDERVIK, PORVOO
  • HARJUN REITTI, LOHJA
  • HIETARANNAN UIMARANTA, HELSINKI
  • LAUKAAN SATAMA, LAUKAA
  • HIIRONEN, OULU
  • REDI KALASAMAN LÄHILIIKUNTA-ALUE, HELSINKI
  • VÄÄKSYN YHTEISKOULU, ASIKKALAN KUNTA
  • TERVOLAN KUNNAN ULKOILUREITTI, TERVOLA
  • SKINNARILAN PIHA-ALUE, SAIMAAN AMMATTIKORKEAKOULU
  • SALPAKANKAAN KOULU, HOLLOLA
  • KIRKKOPUISTO, JYVÄSKYLÄ
  • SERVINMAIJANTIE 10-11, AALTO-YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA (pieni alue)
  • LAMMINRANNAN LÄHILUUKUNTA-ALUE, FORSSA VÄHÄJÄRVI, PIRKKALAN KUNTA

Varmasti on tullut jo lisää muuallekin, jos olet bongannut muitakin paikkoja niin kommentoi tähän ihmeessä niin muutkin saavat tiedon!

 

 

Edelliset treenipostaukset Lappsetin miljöössä:

10 Kommenttia