Avainsana-arkisto: HRC

Arkeen paluu

Ensimmäinen viikko työmaalla takana, ai vitsit että on siistiä päästä takaisin ihmisten ilmoille. Fiilis on kun Gladiaattoreissa kunnon taklauksen jälkeen! Nyt kun miettii niin kuukausi meni yllättävän nopeasti ohi, vaikkei se siltä tuntunut kun joutui kotona nököttämään. Hankalaa oli vielä alkuviikosta kepeillä kulkea kun työskentely vaatii jatkuvaa liikkumista ja seisomista. Nyt kuitenkin torstaista asti olen saanut vihdoin aloittaa varaamaan jalalla, ja harjoitella kävelyä. Kotona mennään ilman keppejä, mutta muualla olen vielä turvautunut yhteen keppiin. Kävely ei ole vielä normaalia ja leikattu jalka väsähtää nopeasti.

On ollut hauska nähdä mitä koordinaatiolle on tapahtunut tässä viiden viikon aikana. Kun pitkään kävelee kepeillä on alussa normaali, tasapainoinen kävely hankalaa sekä erilaiset kävelytyylit, toispuoleinen asento vetää kropan ihan killiin ja kepeillä kävely saa lavat, rintaragen sekä niska-hartiaseudun jumiin. Pienikin treeni saa kropan tärisemään, kun hermotus on vielä ihan pihalla leikkauksesta. Kuntoutus ei päde pelkkään polveen- ja polven tukilihaksiin vaan ihan koko kropan asento kärsii loukkaantumisten aikana, eikä sitä ole syytä unohtaa. Lantion asento pitää saada heti suoraksi ja lopettaa vahvemman jalan kompensointi kävelyssä. Lisäksi katse ylös lattiasta, kepeillä kun kävelee on pakko katsoa mihin ”astuu”, ja nyt huomaa kuinka jumissa niska- ja hartianseutu ovat.

Jos jotain pitempien sairaslomien jälkeen oppii huomaamaan, niin sen kuinka paljon nauttii siitä työstä mitä tekee. Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsen taas valmentamaan ja näkemään asiakkaitani. On niin antoisaa nähdä asiakkaiden ilmeet, kun vihdoin taas pääsemme treenien makuun. On ollut pikkutytöstä asti selvää, että jos jotain haluan tehdä niin saada ihmiset hymyilemään ja voimaan paremmin. Joten oikean työn olen valinnut!

Eilen oli myös ihan mieletöntä nähdä koko joukkuetta, kauden päätösjuhlassa. Rugbyssa vallitsee upea yhteen puhaltamisen henki ja perhemeininki, jota arvostan. Sain ylpeänä ottaa vastaan ”Rookie of the year”– palkinnon ja toivon todella, että pääsen nopeasti takaisin kentille. Noiden mimmien seuraa kaipaan todella paljon!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

0 kommenttia

Kulta maistuu parhaalta

Kaikki on tapahtunut niin äkkiä, en ole edes päässyt kirjoittamaan aiheesta, koska en ole käsitellyt koko viime viikonloppua kunnolla. Nyt kun vappu on taputeltu, tulee kylmät väreet kun ajattelee koko asiaa…

Liikunta ja terveys evät vaadi kilpailuviettiä, voittoa tai häviötä, mutta ai että itse henkilökohtaisesti rakastan kilpailemista ja varsinkin suorityskyvyllistä kilpaurheilua. Se, että laittaa itsestä kaiken likoon ja samalla tähtää täysillä voittoon, on vain parasta urheilussa.

Kun lopetin fudiksen, luulin että olen asian kanssa sujut. En jäänyt niinkään kaipaamaan lajia vaan kaipasin kilpailuviettiä: voittoja ja häviöitä, joukkuetta, säännöllistä harjoitusrytmiä sekä pelireissuja. Kisasin välissä Bodyfitnessissä, mutta se ei todellakaan ollut oma juttuni, eikä tuonut minulle sitä törkeen hyvää ja energistä fiilistä, mitä suorituskykyyn tähtäävät lajit tuovat. Omassa treenaamisessa oli pitkään tyhjä palanen johon ei pelkkä yksilönä treenaaminen tuonut tarvittavaa täytettä. Kaipasin joukkuetta, super hyvää pelimatka-läppää ja sitä yhteishenkeä, mitä joukkueurheilu on parhaimmillaan. Lisäksi palloilulajit on vaan mun juttu, kun pelaan en edes ajattele, että liikun vaan meen pelaamaan ja nautin siitä.

Suoraan sanoen uuden lajin aloittaminen pelotti! Hyvä yhteishenki ei todellakaan ole itsestäänselvyys, sekä tottakai myös katsoin olan taakse omaa loukkaantumishistoriaa, joka meinaa aina mentaalisesti ja välillä fyysisesti jarruttaa omaa urheilua. Ekoissa treeneissä kuitenkin kiitin itseäni, että päätin tulla treeneihin, koska samalla sekunnilla tiesin, että: ”Tänne mä kuulun!”  

Joukkueessa vallitsee todella hyvä yhteishenki, joka on varmasti syy siihen, että nostimme viikonloppuna kirkkaimman pokaalin ilmaan ja voitimme rugby-7- Suomen mestaruuden. Pelaamme yhteen, kannustamme toisiamme ja samalla pidämme aivan sairaan hauskaa. Olen löytänyt joukkueen, jossa todellakin haluan pelata! Iso kiitos vielä meidän ihan mielettömän hyvälle valmentajalle Miialle, joka valitettavasti jättää valmennuspestin ja siirtyy uusiin haasteisiin. Hän otti minutkin uutena pelaajana upeasti mukaan joukkueeseen.

Ensiviikolla pääsen isojen haasteiden äärelle, kun lähdemme Naisten7 – maajoukkueen kanssa pelaamaan Pariisiin! Pitäkää peukkuja! 😉

4 Kommenttia