Bloggaaja vai sisällön tuottaja…. Siinäpä kysymys. Sisällön tuottoa on paljon lehdissä; esitellään uusimmat treenimuodot, tulevan kevään muotivaatteet ja värisävyt, paljastetaan uusimmat hitti tuotteet ja kaikkein terveellisimmät reseptit. Näitä kaikkia pääset lukemaan yleensä lehdistä. Mistä blogimaailma sitten on lähtenyt..?
Olen kirjoittanut blogia jo pitkään, ensimmäiset tekstit julkaisin vuonna 2012, jolloin blogit olivat hyvin päiväkirja-tyyppisiä, useemmin vailla kunnollisia kuvia. Keskityttiin tekstin sisältöön, ei niinkään kuviin ja kerrottiin usein itsestä ja omasta aiheesta päiväkirjan muodossa. Nyt oikein naurattaa kun olen löytänyt vanhoja tekstejä joissa olen kirjoitellut oman päivän menoja. Mutta tekstit olivat super suosittuja siihen nähden, ettei blogeja silloin ollut paljon eikä varsinkaan urheiluun, hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä blogeja. Blogeja ei myöskään luettu niin paljon kuin nykyään, koska niistä ei tiedetty ja somen vaikuttavuus oli paljon pienempää. Se, että vuodessa 1.2 miljoonan kävijän rajan ylitti vaati muutakin huomiota kuin päiväkirja- muodossa kirjoitetut tekstit.
Eri ammattien ammatillisia blogeja on ollut jo pidempään, mutta niissäkin hyvin rajallinen lukijakunta. Monet tekstit ovat teräksisellä ammattitaidolla kirjoitettuja ja tieteeseen viitattuja. Itsekin enemmän ehkä tämän tyyppisiä blogeja olen lukenut oman ammattitaidon harjoittamisen yhteydessä. Olen halunnut lukea jotain, mistä opin itse lisää! Lisäksi ennen reissuja olen bongannut matkakohteista tekstejä sekä tarpeen vaatiessa etsinyt netistä hyviä reseptejä. Aiemmin luotin reissupostauksien suosituksiin.. nykyään olen ruvennut kyseenalaistamaan, että onko kohteissa käyty omasta intohimosta vai puhuvatko taalat puolestaan.
Tällä hetkellä blogeja on paljon, todella paljon! On hienoa, että tästä on tullut ihan oma värikäs ala. On eri aiheisia blogeja, erilaisia tarinoita, kokemuksia sekä tietoa. Hyvä on kuitenkin muistaa, että harvemmin blogitekstit perustuvat faktatietoon vaan yleensä ihan vain kirjoittajan omaan mielipiteeseen ja tuntemukseen. Jos tekstissä taas on viitattu luotettaviin lähteisiin tai blogin kirjoittaja edustaa itse ammattiryhmää, jonka takaa kirjoittaa voi teksti olla faktoiltaan luotettavempaa. Mutta jos jossain on hyvä olla medialukutaitoa, niin blogeja lukiessa.
Kirjoitan sekä lähteisiin viittaavaa tekstiä oman ammatin kautta sekä ihan fiiliksiin ja mielipiteisiin perustuvaa tekstiä, joissa usein kerron: että tämä on toiminut minulle, mutta se ei tarkoita, että toimisi myös sinulle. Blogini ei siis ole vain liikunnanalan-ammattilaisen tekstiä vaan hyvin paljon elämäntyyliini perustuvaa tekstiä ja intohimoa urheilua kohtaan. Eli: urheiluhullun lifestyle- blogi, voisi parhaiten kuvata tätä kattausta, höystettynä rennolla ja positiivisella elämänasenteella mutta samalla jatkuvalla oman ammattitaidon kehittämisellä.
Kun kyseessä on lifestyleblogi, ajattelen ensimmäisenä aitoutta. Jos elämän tyylistä halutaan blogata tulisi oikeasti elää elämää, josta kirjoittaa ja seistä sanojen takana. Blogitekstit pitäisi olla koettua elämää tunteilla ja intohimolla ei kuvattua elämää sisällön tuoton ja rahan takia. Tämäkin mielipide täysin omani, mutta toivon, että jokainen lukija ymmärtää, ettei kenenkään elämä ole vain kauniita asuja, treenattua kroppaa tai täydellisiä ruoka-annoksia. Jokaisen blogin takana seisoo ihan tuiki tavallinen ihminen, vaikka blogi antaisikin ihan erilaista kuvaa. En itse todellakaa herää tukka upealla kiharalla, vaan aivan pystyssä silmät rähmässä, sairastan flunssaa ihan kuin muutkin ihmiset ja kyllä välillä omassakin naamassani on finnejä. –Kukaan ei ole superihminen, eikä onneksi tarvitse olla!
Moni muokkausohjelma saa elämän näyttämään kirkkaammalta, paljon paremmalta kontrastilta kuin omasi, mutta elämän sisältö voi olla oikeasti hyvinkin lattea. Treenaamaan mennään, koska halutaan kuvata treeni lukijoille, lopulta koko treeniä ei olla edes itse tehty. Resepti laitetaan kauniisti lautaselle, mutta sitä ei lopulta edes syödä. Lasketellessa otetaan upeita kuvia korkealta vuorelta kauniit vaatteet päällä, kun todellisuudessa lasketaan auraamalla kypärä syvällä silmien päällä hirveessä lumimyräkässä. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, mutta miksi blogit ajautuvat tähän, vai odottaako lukijat vain täydellistä elämää? – Jos omat tekstini rupeavat näyttämään tältä, haluan kuulla sen teiltä heti. En halua, että elämäni näyttää täydelliseltä, koska sitä se ei ole. Enkä kirjoita blogia yhteistöiden puitteissa ja rakenna tekstejä vain niiden ympärille. Olen tehnyt useita yhteistöitä yritysten kanssa, joiden arvot voin itse jakaa, joiden tuotteita oikeasti arvostan ja useimmiten haluankin jotain pidempiaikaista rakentaa heidän kanssaan. Koen olevani heidän työntekijä, koska teen heidän kanssaan töitä.
Oma päätyöni ei ole blogi enkä halua myydä tekstejä paremman kuukausipalkan toivossa, vaan keskityn valmentamiseen ja haluan pitää blogin harrastuksena. Kirjoitan, kun minulla on kirjoitettavaa ja oikeasti aikaa panostaa tekstiin. En halua sivulle täytettä vain sen takia, että saisin lisää klikkauksia. Blogin sisältö on jokaisen oma valinta ja arvostan todellakin esimerkiksi sitä, että joku jaksaa panostaa upeisiin kuviin, se vaatii oikeasti myös visuaalista silmää ja aikaa. Oma intohimoni ei ole muokata kuvia ja panostaa visuaalisuuteen, sen enempää. Ehkä joskus pitäisi luoda kauniimpaa sisältöä, mutta olisiko blogi silloin minun näköinen? – En usko! Enkä halua luoda sisältöä mikä olisi kaukana todellisuudesta sekä haluan näyttää kuvissa kuitenkin itseltäni! Haluan jakaa teille sisältöä, mikä voisi tuoda inspiraatiota ja motivaatiota mihin tahansa elämän osa-alueeseen sekä samaistuttaa. Lisäksi toivon, että teihin lukijoihini pysyy luottamus siitä mitä kirjoitan ja tottakai valmentajana haluan lisää terveitä ja onnellisia ihmisiä.
En elä hienosto- elämää, elämäni ei ole juhlaa ja parempia piirejä. Elämäni on siistiä, tavallista arkea, urheilua, intohimoa omaa ammattia kohtaan, inspiroimista, kouluttamista, uusia ihania ihmisiä ja heidän tarinoita. Tapaan jatkuvasti ammatissani erilaisia haasteita, pääsen joka kerta haastamaan itseäni valmentajana ja jokainen asiakkaani vie myös omaa ammattitaitoani eteenpäin. Niin kuin blogi on vienyt kirjoitustaitoani. Lukihäiriön ehkä voi tarkkasilmäinen huomata, mutta ai vitsit, että virheet ovat vähentyneet, eivät toki poistuneet…
Samalla draivilla jatketaan!
-O.T
