Vihdoin pääsen kertomaan viime reissun surffauskokemuksesta. Nimensä mukaisesti: maailman vaikein laji! – Tuli huomattua, että paikkaansa pitää tämä titteli.
Olimme joulukuussa reissussa ja kohteeksi valikoitui paikallisten mukaan ”Euroopan paras surffikohde” eli Espanja, Fuerteventura. Parhaasta en osaa sanoa, mutta ihan mielettömän kovia aaltoja löytyy jos haluaa ja kokemus riittää.
Kävimme muutaman päivän kurssilla Protest Surfschoolissa- Espanjalaiseen tyyliin hetki kuivaharjoittelua ja samantien aaltojen keskelle tosi toimiin. Ensimmäisenä päivänä aallot olivat onneksi pieniä, mutta seuraavalla kerralla alkoi jo mennä pelon puolelle. Ekalla kerralla kun kerran pääsi kunnolla laudan päälle edes hetkeksi tuli voittaja fiilis. Toiselle kerralla osasi jo fiksummin katsoa sopivaa aaltoa ja ranta-aaltojen kyytiin hyppääminen luonnistui hyvin. Seuraavat lomakohteet valikoituvat varmasti myös surfauksen perusteella.
Tärkeimmät opit
Laudan pitäminen aina pitkittäissuunnassa jottei aallot heitä lautaa päin naamaa. Odotetaan sopivaa aaltoa ja kun sopiva tulee niin käsin ”melominen” on kaikkein tärkein, sillä saadaan hyvä vauhti alkuun ja kun aalto lähtee viemään punnerretaan ylös ja hypätään laudalle. Tasapaino on kaikki kaikessa ja painopiste pidetään melko alhaalla. Tämän kaiken on tapahduttava nopeasti. Laudan päällä kropan painopisteellä päätetään suunta. Laji on fyysisesti raskasta, joten kannattaa rauhassa katsoa aina uutta aaltoa, eikä väsyttää itseä ihan loppuu. (Niin kuin me teimme alku fiilareissa 😉 .)
Aluksi melkein jokaisella yritykselle tuli monta kuperkeikkaa heitettyä aallon mukana pinnan alla. Laji vaatii kärsivällisyyttä ja oikeaa ajoitusta. Lauta millä harjoittelimme oli harjoituslauta eli ihan erilainen kuin kunnon surffilaudat. Niko selvitti, että mitä taitavampi surfaaja sitä pienemmäksi laudan koko menee. Ehkä sitten joskus 😉
Mikä tekee lajista vaikean?
Surfaus näyttää vaikealta, mutta todellisuudessa on kymmenen kertaa vaikeampaa, eikä lumilautailu taidoilla ole surfauksen kanssa tekemistä, muuten kuin suunnan muutoksissa. Lajista tekee vaikein se, että aallot tulevat juuri sieltä suunnasta mistä haluavat sekä määrittävät itse onko 20 cm kokoisia vai 5 m. Ei voi vaan päättää, että tänään haluan surfata vaan kaikki on kiinni ilmasta (tuulesta). Rannan pohja on myös vaikea arvioida, sillä jos pohja on täynnä kiviä tekee se kaatumisesta vaarallisen, suosittelen suosittuja surffirantoja. Lisäksi kannattaa varoa muita surfaajia tai uimareita, itsekin sain kurssilla kaverin laudan päin naamaa.
Kokemus oli todella upea vaikka itselleni vesi ei ole mikään lemppari elementti. Surffaaminen vaatii tarpeeksi hyvää uimataitoa ja rohkeaa asennetta! Olen pitkään halunnut jo kokeilla kyseistä lajia, nyt onneksi menimme vain! Suosittelen kokeilemaan, jos vähänkin kiinnostaa. Muutenkin kurssin alussa harjoitellaan vaan laudalle nousua ja oikeaa ajoitusta sekä pysytellään enemmän ”valkoisissa” aalloissa. Eli alussa rannasta ollaan vain 20-30 m.
Tämä oli ehdottomasti vuoden 2015 mahtavin lajikokemus, en edes saa tänne sanoiksi kuvattua mitä fiiliksiä surffaaminen sai aikaan. Pakko tänä vuonna päästä johonkin uudestaa laudan päälle. Unelma olisikin joskus harrastaa kyseistä lajia viikoittain.
Kivaa viikonloppua!
-O
