Synnytystarina

Terveiset ”baby kuplasta” ensimmäinen viikko pienen kanssa on mennyt niin nopeasti, etten ole yhtään kerinnyt kirjoittamaan. Moni teistä on pyytänyt tarinaa synnytyksestä, niin tässä se vihdoin tulee…

Synnytystä edeltävänä päivänä kehossa ei ollut mitään tuntemuksia siitä, että seuraavana aamuyönä alkaisi pitkään odotettu synnytyksen käynnistyminen.
Kävin vielä kunnolla salilla ja saunomassa, toki ajattelin niillä puskea itse vauhtia synnytykseen.
No seuraavana aamuna klo. 4.00 heräsin koviin alavatsa ja selkäkipuihin, josta seurasikin melkein hetkessä supistukset. En koko raskauden aikana saanut mitään harjoitussupistuksia tai ainakaan en osaa sanoa saaneeni niitä. Joten oli selvää, että nyt h-hetki lähestyy. Jaksoin sinnitellä muutaman tunnin, kunnes herätin Pekan ja ilmoitin, että tänään muuten mennään Jorviin! (Espoon sairaalaan). Kärvistely jatkui kotona vähän vaille kymppiin kunnes ainoa asento missä pystyin olla oli rukousasento polvillaan sänkyä vasten. Supistukset tulivat 3-6 minuutin välein ja oli vaan pakko lähteä katsomaan synnärille tilannetta.

Sinne me sitten jäätiinkin… Samantien synnytyssaliin ja odottamaan senttien etenemistä.
Tunnit olikin sitten tosi tosi pitkiä ja apua sain heti alussa tens-laitteesta ja myöhemmin ilokaasusta, joka ei kyllä sopinut mulle yhtään, sillä oksennushan sieltä tuli. Tens-laitetta pidin oikeastaan siihen asti, kunnes illalla kahdeksan aikaan kalvojen puhkomisen jälkeen alkoi niin järkyttävän kovat supistuskivut, että epiduraali ja kipulääkkeet oli pakko saada. Sitten vaan odoteltiin, että pikkunen valmistautuu maailmaan tuloon.


Vasta aamulla 5.00 jälkeen pääsin ponnistamaan pikkuisen maailmaan. Ponnistusvaiheen haasteena oli lyhyt napanuora joka hankaloitti pikkusen pääsyä ulos. Juuri ennen kuin lääkäri oli päätymässä imukuppiin saatiin pikkunen turvallisesti ulos. Ilman episotomiaa ei kuitenkaan vältytty, mutta olin valmis ihan mihin tahansa, että saan rakkaan ihmisen turvallisesti ulos. Ja kun alavatsan päälle (koska lyhyt napanuora) sain pikku rakkaan olin niin onnellinen, siinä ei paljoa omat kivut tuntuneet. Kaikin puolin, olin varautunut siihen, että kipu kuuluu asiaan ja monien muiden leikkausten takia sairaalaympäräristö oli tuttu, joten osasin ottaa yllättävän rennosti.

Sairaalassa päivät meni perhehuoneessa tutustuen uuteen perheenjäseneen. Ja kun putkeen oltiin valvottu 35h, voin sanoa, että oltiin aika väsynyttä mutta onnellista porukkaa.
Sairaalasta päästin lopulta keskiviikkoaamuna kotiin. Seurailtiin pikkuisen tulehdusarvoa joka oli vähän koholla synnytyksestä. Kaikki kuitenkin muuten paremmin kuin hyvin ja lääkärin tarkastuksessa, lääkäri totesi vain, että ”kympin tyttö!” joka oli tietenkin meille vanhemmille huokaus helpotuksesta. Mitat pikkusella oli 49.5 cm ja 3.3 kg.

En oikeestaan jännittänyt synnytystä, toimenpiteitä tai mitään muuta kuin sitä, että lapsi on terve. Ja täytyy sanoa erityis kiitos kaikille Espoon sairaalaan kolmen vuoron kätilöille, jotka meidän kanssa oli koko synnytyksen ajan. Todella ammattitaitoista, ihmisläheistä ja turvallista toimintaa. Oli helppo vain itse olla ja toimia ohjeiden mukaan. Synnytykseen liittyy paljon usein pelkoa, kipua, tietämättömyyttä, epämukavaa oloa, ja jopa häpeää omaan kehoon, jonka ammattitaitoiset kätilöt osaavat hyvin poistaa mielestä. Itse koin ainakin oloni todella hyväksi vaikka kipu oli välillä sietämätöntä.

Eilen Pavulla tuli viikko täyteen täyttä elämää! Nyt voi jo sanoa, että aikamoinen temperamentti asuu tässä likassa, mutta samalla hän on niin suloinen ja ihana, että voisi vaan tuijottaa kokoajan.
Täällä siis kaikki paremmin kuin hyvin, arki rullaa omalla painollaan. Välillä öisin valvotaan ja päivät nukutaan ja välillä toisinpäin. On huikeeta elää hetkessä ja katsoa miten hieno pieni ihminen kehittyy päivä päivältä meidän edessä!

Lisäksi pyritään pysyä kuitenkin liikkeessä niin vauvan rutiinien luomisen takia, että oman kehon palautumisen. Vaikka kipuja on ja välillä kävely (varsinkin alussa) oli hankalaa, niin joka päivä on parempi fiilis kun lähtee liikkeelle ja saa kehossa vetenkierämään ja aineenvaihdunnan käyntiin. Tulen kirjoittamaan vielä palautumisesta erikseen, oman tekstin tänne blogiin.

Mutta nyt haluan vielä sanoa paljon kiitoksia kaikille muistamisesta ja onnitteluista, ollaan täällä vauvan kanssa kukkien ja korttien keskellä! Ihana huomata miten moni elää ja hengittää siellä mukana, tätä meidän uutta elämän vaihdetta!

  • Terkut Papulta ❤️

16 kommenttia

  1. Avatar

    Onnea❤️ Hän on kyllä super söötti tyttönen ? Omani täyttää perjantaina 17 vuotta. Matkaan on mahtunut iloja ja suruja. Rakkautta on monenlaista mutta rakkaus omaa lastaan kohtaan on aina yhtä luotettava ja vahva. Se on ikuista no matter what. Ihania hetkiä teille, muistakaa nukkua, paljon??

  2. Avatar

    Itse synnytin Jorvissa lauantaina ja ihan mieletön kokemus! Itselleni tehtiin myös episiotomia vauvan uhkaavan tilanteen takia. Kiinnostaisi tietää sinun kokemuksia tuosta haavasta, sen paranemisesta ja vaikutuksesta arkeen. Toki aihe on aika intiimi, niin ymmärrän jos et halua tästä jakaa mitään.

    Paljon onnea teille uuteen arkeen, on tämä vaan ihmeellistä ❤️

    • Avatar

      Voi ihanaa, onnea ❤️
      No siis tällä hetkellä haava on ainut suurempi hidaste. Se on kipeä ja särkylääkettä olen syönyt. Istuminen on välillä tosi vaikeaa.
      Lähdin heti sairaalassa liikkumaan niin paljon kuin mahdollista ja käyn joka päivä kävelyllä ja muuten teen jumppaa enemmän Yläkroppa painotteella ja kevyesti vain liikkeitä alakropalle, en halua että tikit repeää, osa lähti jo synnärillä pois.
      Haava tuntuu siis kokoajan, mutta myös paraneminen on edennyt. Haavan hoito ollut myös tärkeä ja ilma kylpy ? mutta rehellisesti todellakin odotan sitä hetkeä kun kivut loppuu ja parantuu, koska nyt se rajoittaa eniten olemista.
      Tsemppiä myös sinne! Niin ikävä vaiva, mutta sillä saatiin vauva turvallisesti maailmaan, ?

  3. Avatar

    Kiitos synnytystarinasi jakamisesta! Niitä on aina niin ihana lukea, kun itsellä synnytys on muutaman kuukauden päästä myös edessä! Minua jäi kiinnostamaan, miksi kalvot päätettiin puhkaista? Onnea vielä ihanasta nyytistä! <3

  4. Avatar

    Ihana pieni papu, onnittelut? Itsellä rv40 ja kaikki tuo uusi edessä lähiviikkoina, jännittävää! Varsinkin kun täälläkään ei mitään supistuksia/muita merkkejä ole ollut! ? Koitko jotain juttua tosi tärkeeks pakata sairaalakassiin? Tai erityisiä vinkkejä siihen mitä pitäs pakata? ? Ja mietin mitä miehelle pitää napata mukaan, jos siellä kuitenkin yhdessä jokunen päivä parhaimmassakin tapauksessa vietetään? Kaikkialla on vaa vinkkejä mitä mamalle, mut onko miehelle kans ihan ”normi yökyläkamat”? ?

    • Avatar

      Paljon kiitoksia! <3
      Ja tsemppiä loppurutistukseen, kohta on ihana nyytti sylissä (voi olla, että onkin jo 🙂 )
      Kunnolla kannattaa olla eväitä ihan molemmille, ruokaa saa mutta itselle se ei oikein riittänyt ja paljon on sellaista välipala tyyppistä, että teki hyvää syödä ihan kunnolla.
      Sähköpumppu myös hyvä, sairaalassa on lainaan kyllä, mutta niitä ei välttämättä riitä kaikille!

      Miehelle normi vaihtovaatteet/yökamat ja just sitä ruokaa!! :DD niillä me pärjättiin. Miehen kannattaa myös ottaa läppäri mukaan, koska aika käy välillä tosi pitkäks. Toivottavasti ehdin olla avuksi näissä!

  5. Avatar

    Onnea ihanasta tytöstä. Olipa vain mielenkiintoista lukea vastaavanlainen kokemus lyhyestä napanuorasta. Oispa vain mullakin lääkäri malttanut sen verran, ettei olisi heti epparin leikkuun jälkeen imukuppua vauvan päähän törkännyt. Ei edes ehtinyt voimaa imuun laittaa niin puskin babyn ulos. Ja siihen navan alapuolelle jäi baby makoileen, kun ei riittänyt napanuoran pituus. Babylle pikku pahka päähän ja sinivalo hoitoon.

    • Avatar

      Kiitos paljon!
      Meillekin tuli yllärinä lyhyt napanuora, ei siis tiedetty sitä kun vasta vauva oli syntynyt. Tosi lähellä oli imukupin käyttö myös, koska pikkusen sykkeet rupes laskemaan, eli uskon että sen mukaan on teidän kohdalla myös ratkaisu tehty <3

  6. Avatar

    Minua kiinnostaa lähestyvän oman (ekan) synnytykseni vuoksi sellainen juttu, että teillä siis oli etukäteen jo tiedossa, että napanuora on lyhyt, oliko se saatu ultraamalla tai aiemmissa tutkimuksissa jo selville? Eräs tuttuni nimittäin synnytti pitkään ja hartaasti kunnes päädyttiinkin sektioon, jonka jälkeen huomattiin ettei lapsi edes olisi päässyt alateitse tulemaan koska napanuora oli niin lyhyt.
    Kiinnostaa siis että voinko tuollaisenkin asian pyytää ennen synnytystä jota kuta katsomaan/selvittämään.

    • Avatar

      Hei!

      Ei ollut etukäteen tiedossa, vaikka oltiin perus ultrien lisäksi myös 4d ultrassa. Uskon, että sitä kannattaa ultrassa kysyä jos mietityttää. Meillä ei käynyt edes mielessä. 🙂

  7. Avatar

    Miten paljon synnytys sattui asteikolla 1-10? Pelkään liikaa synnytyskipuja, jo kova alavatsakipu sää itselleni joskus paniikin päälle.

    • Avatar

      Kivut vaihtelevat tosi paljon mutta täytyy sanoa että kivunlievityksillä saa tosi paljon apua, ja kivut lähes kokonaan pois eli kannattaa rehellisesti puhua kätilön kanssa näistä heti ?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*