Rauha olla raskaana

”Koita nyt vaan levätä ja ota ihan rauhassa- oothan sä kuitenkin raskaana…” – Tämän lauseen kuulee lähes päivittäin, viikottain ja kuukausittain sen jälkeen, kun joku tietää, että olet raskaana. Parasta on vielä saada ulkopuolisilta ihmisiltä kuulla, ketkä ei todellakaan ole alan-ammattilaisia, että mitä saa tehdä ja mitä ei. ”Raskaana et missään nimessä saa kantaa mitään raskasta! Et missään nimessä voi enää imuroida! Nyt sun täytyy syödä kahden edestä! Sun ei missään nimessä kannata nyt treenata, ettet saa keskenmenoa…?!!??!”…. ja näitä perättömiä viisauksiahan riittää.
Raskaus on jostain syystä aihe, mistä jokainen jolla on lapsia kokee olevansa oikeutettu kommentoimaan tuleville äideille. Jostain syystä yhteiskunnassa on joku ihme ”käsitys”, että raskaudet olis jollain tavalla kopiokoneesta tulostettuja ja kaikki tapahtumat koskevat kaikkia odottajia… valitettavasti asia on hyvin kaukana tästä.
Raskauksia on yhtä monta erilaista, kun on odottajaakin ja jo yhden odottajan kohdalla voi olla kolme aivan erilaista raskautta, joten jo tämän pitäisi olla meille pieni vinkki siitä, että ehkä ne mun kokemukset eivät ole samat mitä joku toinen tulee kokemaan.

Kuvat: Petteri Peltonen

Kokemuksia on hauska jakaa ja niistä on hyvä puhua ääneen, mutta neuvot ilman faktaperäistä lähdettä kannattaa jättää ammattilaisille, niin kuin olen jo aiemmissa teksteissä tuonut ilmi.
Raskaana oleva nainen ei ole lähtökohtaisesti sairas. – Kyllä, tiedän, että on poikkeuksia. Osalle raskauden aika on yhtä piinaa: jatkuvaa pahaa oloa, oksentamista ja kipuilua, mutta näitä tapauksia on oikeesti suuremmasta kastista tosi vähän. Enkä tässä tekstissä vähättele tai halua ottaa kantaa näihin, koska niin kuin sanoin jokaisella raskaus on erilainen ja on todella ikävää, jos jollain on raskauden aikana niin paljon erilaisia ylimääräisiä oireita, joihin ei vaan auta mikään. Uskon kuitenkin, että tämä murto-osa raskaana olevista ovat valmiita tekemään mitä tahansa, kohentaakseen omaa oloa, eivätkä he ole niitä ketkä jäävät sohvalle makaamaan tarkoituksella.

Raskauden yhteydessä puhutaan usein sallimisesta, itselle armollisuus on ihan eri asia kun asioiden salliminen virikkeellä, että olen raskaana. Armollinen pitää olla itseä kohtaan, mutta jatkuva salliminen usein kääntyy itseään vastaan. Armollisuutta on kuunnella omaa kehoa ja elää kehon tuntemuksen mukaan, salliminen on usein enemmän itsensä säälimistä ja huonojen ”valintojen” sallimista elämään. Tällä lauseella ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta haluaisin, että moni ymmärtäisi näiden asioiden eri yhteydet.
Itse todellakin liputan sen perään, että kun on väsynyt ja kroppa kertoo siitä, niin lepäämme ja rauhotamme kehon. Palautuminen ja lepo ovat tasapainon vastapuoli kaikelle aktiivisuudelle ja jos emme opi palautumaan, emme myöskään pysty aktiivisesti toimimaan. Niin kauan kuin lepo ja palautuminen parantavat vireystilaa ja jaksamista, ovat ne todellakin tulleet tarpeeseen ja kehoa on kuunneltu oikein, mutta jos lepo kääntyy jatkuvaksi löhöilyksi ja inaktiiviseksi elämäntavaksi, ei se enää vie vireystilaa eteenpäin vain juuri päinvastaiseen suuntaan.

Raskaudessa usein ongelma on se, että sallimme inaktiiviset elämäntavat sekä epäterveellisen ravinnon ja perustelemme näiden valintojen jälkeen huonovointisuutta raskaudella. (Ja nyt en edelleenkään puhu niistä, kenelle raskaus aiheuttaa tämän huonovointisuuden, koska heitäkin on!!)
Ihan ilman raskautta, jokainen tietää voivansa huonosti, kun syö mitä sattuu eikä liiku, tämä ei muutu raskaanakaan. Se, että tarviiko raskaana olla yhtä aktiivinen kuin normaalisti niin ei, ja juuri armollisuutta on näissä tilanteissa kuunnella kehoa ja tehdä asioita oman vireystilan sekä jaksamisen mukaan. Kuitenkin se, että lähtee liikkeelle kohentaa todistetusti jokaisen vireystilaa ja jaksamista raskaanakin, joten on tärkeä löytää itselle sopiva tapa liikkua myös raskaana.
Ravinnerikas ja monipuolinen ravinto edistää vireystilaa ja terveyttä, myös ja eritoten raskaana. Kaiken tämän lisäksi huolehdit myös siitä, että pikkuinen, joka kasvaa sisälläsi kasvaa ja kehittyy niin kuin pitääkin. Hän ei tarvitse ylimääräistä rasvaa ja sokeria kehitykseen vaan monipuolista ja terveellistä ruokaa. Ja vaikka, joku sanoisi sinulle, että et saa treenata raskaana, niin: liikunnan on tieteellisesti todettu parantavan lapsen kasvua ja kehitystä sekä myös valmistavan raskaana olevaa paremmin itse synnytykseen ja siitä palautumiseen, eli nämä kommentit ovat vain tietotaidon puutetta ja näitä henkilöitä kannattaa positiivisessa ilmapiirissä valistaa oikealla informaatiolla, etteivät enää jakaisi yhteiskunnassa vääristynyttä tietoa asiasta ja turhia paineita odottaville äideille.

Jokaisessa raskaudessa on riskinsä, mihin odottava äiti ei pysty millään tavalla vaikuttamaan. On turha lisätä kommenteille lisää stressiä ja pelkoa äideille, kun focus pitäisi olla kaikessa siinä positiivisessa, mitä raskaus oikeasti on. Jokainen odottava äiti pelkää jo omassa alitajunnassa, että vauva ei kehity niin kuin pitää, tai vauvalla on jokin hätänä, tähän ei auta yhtään pelon lietsominen väärällä informaatiolla.

Mulle tulee välillä ihan myötähäpeän olo, kun kuulen millaisia kommentteja moni on raskaana ollessaan saanut ja välillä lukiessani niitä, mitä itse saan. Mutta toisaalta on erittäin tärkeä huomata, miten huonossa jamassa tietotaito yhteiskunnassamme on ja viedä sitä puolta eteenpäin, jotta jotain muutosta oikeesti tapahtuisi.
Ja koska ymmärrän, että moni odottava äiti on todella herkillään raskaana ja kommentit saattavat mennä todella syvälle ihon alle, haluan täältä tsempata teitä kaikkia ja muistuttaa, että: tiedän tasan tarkkaan teistä jokaisen ajattelevan vain parasta, omalle pikkuruiselle ihmeelle vatsan sisällä, joten uskokaa ja luottakaa itseenne!!
JA jos kaipaatte asioista tietoa, niin kysykää neuvolassa osaavilta terveydenhoitajilta ja lääkäreiltä, annetaan ammattilaisten antaa ne neuvot ja muilta ottakaa vain positiiviset vinkit ja tsempit vastaan!

ps. Eikä tätä tekstiä kirjoita täällä mikään oireeton superodottaja! Täälläkin liitoskivut vaivaa, leikatut polvet ilmoittelee itsestään löystyneiden nivelten muodossa, yöllä hormoonit valvottaa ja pitkien päivien jälkeen pohkeet pakottaa ja väsyttää. Mutta, jos joku on auttanut vireystilaan niin: järkevä aktiivisuuden ja levon tasapaino yhdistettynä ravinnerikkaaseen ravintoon ja stressittömään ilmapiiriin!

Tsemppiä kaikille!

4 kommenttia

  1. Todella tärkeä keskustelun avaus – kiitos! Itse en ole raskaana, enkä äiti, mutta samaistun tekstiin oman kokemukseni kautta sairauden näkökulmasta. Kun on sairas (enkä nyt puhu perusflunssasta tai muusta nopeasti ohimenevästä), on niin helppo sallia itselle huonot elintavat, koska ”kyllähän sairaana pitää saada ottaa rennommin”. Sitten syytetään sairautta ja lääkkeitä siitä että olo on huono, paino nousee eikä jaksa tehdä mitään. Itse ajattelen, että juuri näissä tilanteissa pitää erityisesti pitää huolta itsestään ja tehdä hyvinvointia tukevia asioita jaksamisen puitteissa.

    Ihanaa siis, että avasit ehkäpä hieman arkaa aihetta. Toivottavasti siitä syntyy hyviä ajatuksia ja keskustelua.
    Voi hyvin ja jatka samaan malliin 🙂

    • Elina ihan älyttömän hyvä kommentti ??
      Olet ihan oikeassa ja juuri asian ytimessä. Juuri näissä tilanteissa omasta hyvinvoinnista on vaan pakko huolehtia, jotta hyvinvointi ja jaksaminen pysyy hyvänä tai esim. Sairauksien kohdalla toimintakyky ja terveys saataisiin mahdollisimman hyvin säilytettyä ?

  2. Tämä kommentointi jatkuu valitettavasti myös raskauden jälkeen. Kaverin pojalla oli vaikeuksia kerätä riittävästi painoa ja vähän muutakin terveyshuolta minkä vuoksi olivat pätkiä sairaalassa. Viimein paino alkoi nousemaan ja on nyt jo lähellä normaalia. Eiköhän viime sairaalaressulla sitten joku neropatti kommentoinut odotushuoneessa kaverilleni että kylläpä on iso poika, ei varmaan ihan noin paljoa kannattais syöttää.. Tämä oli kaverilleni aika kova paikka kun oli ollut niin suuri huoli pikkuisen painosta.

    • Joo, voin vaan uskoa. Ja juuri tämän takia on tärkeä puhua asioista ääneen ja saada ihmiset vähän miettimään.
      Tälläsiä kokemuksia ei toivoisi kenellekkään mitä ystäväsi on saanut ?

Vastaa viestiin Elina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*