Mulla oikeestaan muutaman ekan raskauskuukauden jälkeen alkoi olo helpottaa. Selvästi hormonimäärät rupes tasaantumaan kehossa, väsymys väheni ja olotila parani huomattavasti. Elämä niin sanotusti ”normalisoitui.”
Joku sanoi, että raskauden 2/3 on huomattavasti yleensä helpompi kuin ensimmäinen ja sitä se todellakin on ollut. Välillä sitä voi jopa ”unohtaa” olevansa raskaana, kunnes pikkutyyppi laittaa sellaisen pesukoneen pyörimään vatsaan.
Juhannuksen aikaan tunsin kunnolla ensimmäiset liikkeet ja potkut. Sitä ennen ensimmäiset pienemmät tuntemukset oli hieronnassa… vatsamakuu-asento ei selvästi miellyttänyt Papua.
Eli tasan raskausviikolla 21 rupesi liikkeet kunnolla tuntumaan. Istukka mulla on edessä, joka on varmasti ollut osakseen vaimennin kaikelle liikkeelle. Tämän kyseisen päivän jälkeen ei olekaan kauheesti ollut vaimentimia… Potkut ja liikkeet ovat jatkuvasti läsnä, ja hyvä niin, koska tiedän, että siellä kasvetaan vauhdilla.
On ihan älyttömän hauska lukea raskauden eri vaiheesta ja kun kaikkialla lukee, miten ihanilta ensimmäiset liikkeet tuntuu: kun olisi perhosia tai kultakala vatsassa. Nooh… tämän typyn kohdalla tuntemukset eivät ihan noin ”Liisa ihmemaassa”– meininkiä ole. Lähinnä sellainen olo, että olisi ukkosmyrsky ja salamointi vatsassa.
Liikkeet alkavat eniten just sillä hetkellä kun saan itse ottaa iisisti. Aamuyöllä 3 tai 6 aikaan… seuraavaksi aamulla 8 aikaan, vaikka olisi kerrankin mahdollisuus nukkua pitkään. Seuraavaksi yleensä lounaalla jos kerkeen päivän aikana istumaan ja vielä yleensä illalla kun palaan takaisin kotiin ja pääsen istumaan tai makaamaan, ja tietysti just silloin kun on aika mennä nukkumaan. Likka tietää selvästi, milloin saa eniten olla huomion keskipisteenä.
Kuitenkin joka kerta on yhtä hauska pysähtyä tunnustelemaan, että miten päin siellä vatsassa ollaan ja tuleeko tällä kerralla lyöntejä vai potkuja.
Samaan aikaan kun liikkeet alkoi enemmän tuntumaan on vatsan koko ottanut myös isoja harppauksia. Kun puhun omasta kupolista tai patukkamaisesta ruhosta tai tynnyristä niin lähinnä kerron omia tuntemuksia miltä mun keho tuntuu. Mulle on täysin toissijaista miltä mä näytän tai tulen loppuraskaudessa näyttämään. Raskaus ja pikkutyyppi saa oottaa just sen verran tilaa kun itse tarvitsee. Mutta on siis todella huvittavaa, kun oma kehontuntemus muuttuu niin paljon viikoittain. Aamusin on vielä ihan jees olo, kun vatsa on tyhjä ja pikku babybelly paistaa, mutta mitä enemmän päivää menee eteenpäin ja syö… niin iltaa kohden on jo aika tukala olla. Pitkään paikallaan istuminen alkaa jo tuntumaan ja yöllä saa etsiä jatkuvasti hyvää asentoa olla. Tää on oikeestaan ainut ”oire” jos tätä voi edes oireeksi sanoa, mistä tiedän olevani raskaana, muuten kaikki menee tosi helposti eteenpäin.
En kärsi mielialanvaihteluista, mieliteoista, pahoinvoinnista tai muusta mitä ehkä jollain saattaa olla. Liitoskipuja oli alussa mutta nyt ne ovat helpottaneet, ainakin toistaiseksi.
Uskon vahvasti myös siihen, että miten iso merkitys elintavoilla on tähän raskauteen. Liikun edelleen erittäin aktiivisesti keskimäärin 5 kertaa viikossa. Paljon vähemmän kuin yleensä, mutta riittävästi tähän elämänvaiheeseen. Lisäksi arki on muutenkin aktiivista eikä istumaan paljon päivän aikana kerkiä.
Syön tosi terveellisesti, monipuolisesti ja säännöllisesti ihan niin kuin aina ennenkin. Yöheräämisten takia olen panostanut siihen, että saan silti nukuttua tarpeeksi. Ja huollan kroppaa oikeestaan kokoajan.
Uskon, että monien huonovointisuus johtuu paljon myös omista elintavoista ja niihin panostamalla raskaus voisi monilla helpottua. Enkä nyt todellakaan yleistä, on tapauksia joille raskaus on yhtä tuskaa, eikä olotilaan auta mikään.
Hyvä on kuitenkin muistaa, että: ei meistä kukaan voi hyvin jos sallimme itsemme syödä mitä sattuu ja päivät ovat inaktiivisia, saati sitten raskaana…
Urheilu raskauden aikana herättää monissa närkästystä, mutta turhaan. Olen tästäkin asiasta keskustellut nyt monen urheilulääkärin kanssa ja viimeisimmissä tutkimuksissa on todettu, että jo ennen raskautta olevat aktiiviset ihmiset ja urheilijat voivat jatkaa treenaamista lähes normaalisti raskauden ajan. Oma keho kertoo, kyllä jos tahtia pitää höllätä. Juosta voi vaikka loppuun asti jos pystyy.
Se mihin urheilijan keho on tottunut ennen raskautta ei raskauden aikana katoa mihinkään ja jos joku tuntee oman kehonsa hyvin niin urheilijat ja aktiiviliikkujat.
Ei siis kannata verrata omaa liikkumista kenenkään sellaisen liikkumiseen, kenelle se on jatkuva elämäntapa ja työ. Tutki omaa kehoa ja päättele sen perusteella, mitä pystyt tekemään. Ei ole olemassa yhtä neuvoa treenaamiseen raskauden aikana, on suuntaviivoja, joista täytyy löytää itselleen ne sopivimmat.
Itse en ole enää pystynyt lenkkeilemään, pyöräily ja uinti tuntuu paremmalta, mutta esim. perusvoimaharjoittelua teen ihan normaalisti. Painoja olen tiputtanut, myös ihan siitä syystä, että olen kärsinyt sekä polvi- että selkävammoista ja huomaan omalla kohdalla, että raskaus on löystyttänyt niveliä, enkä halua ottaa riskiä, että joku paikka hajoaa uudestaan.
Hei, mulla itsellä oli niin paha pahoinvointi toista lasta odottaessa että oksensin kaikkialla ja kaikkialle. Pyörällä ajaessa , kävellessä, kaupassa, kaupan pihalla, töissä (myyjä), Autolla mennessä töihin oksensin jopa syliin monesti ja jouduin jättämään työpäiviä välistä. Kaupan pihalla monesti istuin autossa tunninki, kun koko kauppa kuvotti. 😀 Ja se että koitin kaikkee, söin säännöllisesti pieniä aterioita -> ei auttanu, söin isoja aterioita säännöllisen epäsäännöllisesti-> ei auttanu, olin syömättä -> ei auttanu. Söin terveellisesti-> ei auttanu, söin mitä teki mieli -> ei auttanu. Söin pahoinvointi lääkkeitä ja oli kaikki maholliset rannekkeetki käytössä ja mikään ei helpottanu, sitä kesti se 25 viikkoa ennen kun alko helpottamaan etten oksentanu 20x vuorokaudessa ja ollu 24/7 huono oll. loppujen lopuks aloin jo pelkäämään sitä oksentamista kun ne oksentamiset ei ollu mitään pieniä pukluja vaan vatsa tyhjäks ja sit vielä yritin varmaan vauvanki lopuksi saada pihalle suun kautta. .
Molemmissa raskauksissa nivelet löystyny niin että vasen lonkka pääsi menemään virheelliseen asentoon istuessa/seistessä/kävellessä/maatessa millon missäki asennossa ja se sattu aivan saatanasti ja ekalla kerralla soitettiinki ambulanssi, kun en tienny mistä se kipu johtu, enkä paikantanu kipua,koska se sattu niin saatanasti (anteeksi voimasanat). Mulla oli tosi pahat selkä ongelmat. Ekassa raskaudessa tulehtu pahasti si-nivel, en pystyny juuri kävelemään ja koko alaselkä oli ihan kosketus arka. En pystyny sängyssä kääntämään itse kylkeä, koska se tunne että sulla on puukko pystyssä selässä jos edes varvasta liikutat, mitä enemmän olin liikkunu sitä pahempi se kipu oli pysähdyttyä, varsinkin yöllä.
Olisin ollu onnellinen jos olisin pystyny liikkumaan raskausaikana tai edes ajattelemaan ruokaa oksentamatta tai ajattelematta sitä onko tää ruoka nyt helppo oksentaa vai meinaanki tukehtua tähä . 😀
Kehot on niin erilaisia, ja ne toimii niin erilailla. Mulla on kaksi raskautta takana ja molemmat on ollu ”hankalia” ,mutta eri syistä.
Olisin ollu niin onnellinen jos raskaudesta olisi pystynyt nauttimaan.
Kiva että sulla raskaus on sujunu hyvin ja oot pystyny urheilemaan! 🙂 ihanaa loppu odotusta!
Joo siis ihan kamalaa! Niin kauheeta kun jollain ei auta mikään. Lähipiirissä myös näitä tapauksia ja vaikka kaikkea kokeiltu niin ei auta. En voi edes kuvitella miten raskasta aikaa toin on ollut?
Olen todella iloinen että itsellä kaikki mennyt hyvin. Ja toivottavasti menee loppuun asti. ?
Ihana lukea muiden raskauksista vaikka en itse ole niistä ehkä riittävästi osannut nauttia. Uskon itse myös vahvasti elintapojen merkitykseen raskauksissa. Olen saanut kaksi ihanaa poikaa ja voinut raskauksissa enemmän kuin hyvin. Molempien kanssa olen 4 päivää ennen laskettua aikaa soutanut soutulaitteella 10km treenin ? Pidin treenin mukana raskauksissa loppuun asti. Lähinnä myös koska se oli minulle sitä mistä nautin. Kun toinen raskaus oli mennyt 12 päivää yli lasketun käytiin koko perhe juoksemassa ylämäkivetoja. Tätä ei voinut mainita kun odotuksestani tehtiin vauva lehteen juttu, koska se voi herättää närkästystä. Juuri tätä en ymmärrä! Sinäkin olet liikkunut varmasti siitä asti kun äitisi on sinut ulos puskenut, luulen että se olisi kropalle suurempi shokki jos nyt lopettaisit. Ihanaa loppu odotusta ja huikkasinkin sinulle Leppävaaran maauimalassa, synnyttäisin milloin vain uudestaan. Se on maailman upein kokemus!!! ?
Heippa!
Kiitos paljon ihanasta viestistä! Uskon myös vahvasti tähän vaikka tietysti on poikkeuksia eikä kaikkien kohdalla auta mikään 🙂
Joo kyllä, äitinihän oli menossa synnärille fillarilla :DD eli kyllä treenaaminen ja liikunta oli loppuun asti mukana.
Ja uskon myös, että jos yhtäkkiä lopettaisi liikkumisen olisi se isompi shokki keholle. Jokaisen on vaan kuunneltava sitä omaa kroppaa ja mentävä juuri sen mukaan. 🙂
Toivotaan, että oma synnytys on yhtä mukava kokemus! siihen on vielä aikaa eikä etukäteen osaa stressata kun ei tiedä mitä odottaa!
Ihanaa loppu kesää!
Oona
Moikka Upea Oona?
Ihanaa lukea näitä sun odotusajan kirjoituksia! Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta muistoja nämä herättää.
Olen ollut myös hyvin onnekas, kun olen pystynyt liikkumaan loppuun saakka joka raskaudessa. Esikoisen (23-v) ollessa vatsassa, kävin vielä perjantai-iltana balettitunnilla ja hän syntyi lauantaina puolelta päivin? Kaikkea Hyvää Loppu raskauteen❤️
Oi miten ihanaa! 🙂 Kiitos viestistä Minna <3