FITOONA

FITOONA

Myös energiapakkauksilla on huonoja päiviä

Hyviä lukijaviestejä tullut teiltä, ja tämä postaus käsitteleekin muutamaa kysymystä ja teksitoivetta.. Voitko kirjoittaa postauksen sun huonoista päivistä. –Eikö sua koskaan väsytä? -Onko sulla koskaan huonoja päiviä?  – Melkein mun parempi puolisko voisi vastata näihin kysymyksiin ja sieltä tulis myönteinen vastaus. Väsyttää välillä ihan niin kuin meitä kaikkia. Kovat työkiireet ja paineet, sekä niiden johtamat huonot yöunet näkyvät kyllä seuraavana aamuna naamalla. Muutama kuppi kahvia aamulla ja elämä taas jatkuu. Väsymys on myös tunne, joka satunnaisesti vaivaa meitä kaikkia, siinä vaiheessa kun se vaivaa pidempään on syytä etsiä syitä: Nukunko huonosti? panostanko omiin elämäntapoihin? Valvonko liikaa? Stressaako työasia? Huolehdinko liikaa ympärillä tapahtuvista asioista? 

Niin kuin jo sanoin aiemmin; satunnainen väsymys on normaalia ja sitä on meillä kaikilla. En usko, että kukaan ihminen on aina pirteä. Vaikka yleisesti minutkin tunnetaan iloisena ja energisenä, niin silti pitkien päivien jälkeen jatkuva ylienergisyys tipahtaa melkein nollaan. Tekee hyvää vain istua alas ja olla hetki ihan hiljaa. Työskentelen melussa ja olen jatkuvasti vuorovaikutuksesssa ihmisten kanssa, joten tuntuu todella hyvältä iltaisin rauhottua täysin. Osa ei varmaan edes perheenjäsenistäni usko, että sanon näin. ”Oonako muka rauhottuu joskus tai on hiljaa!”  En ehkä ole hiljaisemmasta päästä ja tykkään keskustella ja kuulla muiden kuulumisia, mutta työni on tosi intensiivistä ja jatkuvaa läsnäoloa, niin välillä kotona tuijotan tyhjyyteen ja pää lyö ihan tyhjää. En välttämättä edes kuule, kun minulle puhutaan. Kun pääsen hiljaisuuteen ja saan rauhottua, huomaan että aivot tarvitsevat lepoa, koska päivän aikana ne raksuttavat kovaa tahtia ja ovat koko ajan täydellä moodilla käytössä. Rakastan työssäni juuri sitä läsnäoloa ja intensiivisyyttä, mutta aina sitä ei riitä kotiin asti vaikka pitäisikin. Yli-ihmisiä ei vaan ole olemassa vaikka kuinka toivoisin sellainen olevani. Paras, että en aina edes huomaa olevani väsynyt, vaikka kroppa kelluu paikallaan ja silmät seisoo. Huvittavinta on, että vielä väitän ettei väsytä, kun joku kysyy.

Huonolla tuulella olen hyvin harvoin, mutta joskus on myös sellaisia hetkiä. Aina ei työasiat mene niin kuin haluisi tai elämässä tulee eteen hankalempia hetkiä. Niistä onneksi aina selvitään tai ainakin näin haluan uskoa, vaikka ei aina siltä tuntuisi. Ehkä tärkein lause jonka joskus kuulin liittyi ihmisten menetykseen mutta samaan voi verrata mihin menetykseen tahansa: ”Suru pitää käsitellä, mutta surra ei voi lopunelämää, jolloin keskittyy enemmän niihin ihmisiin ketä ei enää ole olemassa eikä niihin ketä on oikeasti lähellä ja läsnä.” Samaa voi miettiä ihan pinempiinkin asioihin, on turha murehtia menetettyjä töitä vaan keskittyä sen sijaan niihin mitä tällä hetkellä tekee. Vaikka kuinka hankalaa olisi olla murehtimatta, niin siihen on hyvä pyrkiä, jotta elämä menisi kuitenkin eteenpäin ja osaisi elää ja nauttia hetkestä.

Jokainen tunneälyn omaava osaa tuntea sekä näyttää tunteet laidasta laitaan. On aitoutta olla joskus huonollakin tuulella ja väsynyt. Toki jatkuva huonotuulisuus ja takakireys evät ole hyväksi kellekään, ei henkilölle itselleen eikä ympärillä oleville. Ja haluan myös ajatella, että omassa työssäni minulla ei ole oikeutta tartuttaa huonoa fiilistä ja päivää muihin. Tavoite on tuoda ihmisille energiaa ei viedä sitä pois. Joten mielummin näytän väsymyksen ja kireyden vasta kotiseinien sisällä, vaikka ei sekään ole aina oikein. Aitoutta ei vaan voi päästä karkuun ja lähimmät ihmiset kyllä sen ymmärtävät.

Mukavaa viikkoa kaikille!

0 kommenttia

Aito ja uniikki

Pysähdy hetkeksi ja mieti.. maailman väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2017 olevan yhteensä 7,6 miljardia ihmistä ja väkiluku on edelleen kasvussa. 7,6 miljardia erilaista naurua ja surua, niin monta erilaista persoonaa ja uniikkia ulkonäköä. On pitkiä on lyhyitä, on vaalea- ja tummatukkaisia, on sinisiä silmiä ja ruskeita. On pisamia ja hymykuoppia… Maailmassa ei ole ketään täysin samanlaista kuin sinä olet.

Vaikka meistä jokainen on omanlainen ja uniikki, niin silti vertaamme itseämme toisiin ja jostain syystä haluamme jotain mitä emme ole. Seuraamme viimeisteltyä ja siloteltua sosiaalistamediaa, jossa moni kuva uhkuu täydellisyyden tavoittelua ja kulissia. Mitä elämä ei oikeasti ole..

Moni on myöntänyt tekevänsä esimerkiksi instagramista, vain kaunista valokuva-sivua, jossa jokaisen kuvan eteen on nähty paljon vaivaa. Täydellinen valo yhdistettynä täydelliseen väriyhdistelmää on ollut iso vaivannäkö. Myönnän, usein itsekin olen mennyt samaan lankaan ja ihastellut kuvan kaunista maisemaa tai lookkia, joka ei kuitenkaan todellisuudessa ole vastannut lainkaan kuvaa. Eikä ole väärin tehdä visuaalisen kauniita juttuja, mutta minne aina unohtuu se median- ja kuvienlukutaito. Ehkä meidän tapa unelmoida ylipäätään asioita, on saanut meidät seuraamaan illuusiota. Haluamme katsoa kauniita kuvia ja samalla alitajunta luulee kaiken olevan juuri, niin kuin miltä ne näyttävät.Illuusio saa aikaan vertailua. Ihmettelemme miksei itsellä ole sitä virheetöntä tai kauniin väristä ihoa mitä kuvassa olevalla on. Tai miten kuvassa olevan hiukset ovat jopa sotkuisena viimeisen päälle. Todellisuus jää taas ihailun taka-alalle!

Kaikesta huolimatta huolestuttavinta on, se paine mitä jo ihan yksittäiset somesivustot ja henkilöt tuovat. Luodaan ylimuokattuja kauneusihaneita ja vartalomalleja, joissa ei ole enää mitään luonnollista. Luonnottomuuttakin pahempaa on se terveysriski minkä tämän tyyppinen buumi voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa. Ymmärrän, että jokainen ihannoi erilaista ulkonäköä ja saa olla juuri sellainen kuin haluaa. Mutta vaikuttavuus tuo vastuuta, joten mitä enemmän ja mitä isommalle yleisölle vaikutat, sitä tarkempi ja vastuullisempi sinun on oltava. Toivoisin todella, että jokainen vaikuttaja miettisi miten ehkäisisi ulkonäköpaineita eikä lisäisi niitä.

Kun katsot ja kadehdit jonkun toisen elämää, muista että jokainen on lopulta ihan tuiki tavallinen ihminen. Se ihminen kenen elämää pidät hienona, ei välttämättä ole sitä mitä luulet. Yhtä lailla moni ihminen tekee ja kamppailee niistä samoista arkisista asioista kuin sinä, muttei tuo niitä julki. Super- kiiltokuvaista elämää ei ole kellään, eikä elokuvista tuttua: ”täydellistä heräämis-lookkia” ole olemassakaan.

Kuvat: Petteri Peltonen

Jokaisella on elämässä haasteita ja alamäkiä sekä onnea ja ylämäkiä. Terve tyytyväisyys itseensä ei kuitenkaan ole pahasta. Voimme olla täysin tyytyväisiä siihen ketä olemme ja miltä näytämme, mutta voimme silti elämän muilla osa-alueilla kuin, ulkonäkö-puolella muokata ja haastaa itseämme.

Raikasta alkavaa viikkoa kaikille!

4 Kommenttia