FITOONA

FITOONA

Rauha olla raskaana

”Koita nyt vaan levätä ja ota ihan rauhassa- oothan sä kuitenkin raskaana…” – Tämän lauseen kuulee lähes päivittäin, viikottain ja kuukausittain sen jälkeen, kun joku tietää, että olet raskaana. Parasta on vielä saada ulkopuolisilta ihmisiltä kuulla, ketkä ei todellakaan ole alan-ammattilaisia, että mitä saa tehdä ja mitä ei. ”Raskaana et missään nimessä saa kantaa mitään raskasta! Et missään nimessä voi enää imuroida! Nyt sun täytyy syödä kahden edestä! Sun ei missään nimessä kannata nyt treenata, ettet saa keskenmenoa…?!!??!”…. ja näitä perättömiä viisauksiahan riittää.
Raskaus on jostain syystä aihe, mistä jokainen jolla on lapsia kokee olevansa oikeutettu kommentoimaan tuleville äideille. Jostain syystä yhteiskunnassa on joku ihme ”käsitys”, että raskaudet olis jollain tavalla kopiokoneesta tulostettuja ja kaikki tapahtumat koskevat kaikkia odottajia… valitettavasti asia on hyvin kaukana tästä.
Raskauksia on yhtä monta erilaista, kun on odottajaakin ja jo yhden odottajan kohdalla voi olla kolme aivan erilaista raskautta, joten jo tämän pitäisi olla meille pieni vinkki siitä, että ehkä ne mun kokemukset eivät ole samat mitä joku toinen tulee kokemaan.

Kuvat: Petteri Peltonen

Kokemuksia on hauska jakaa ja niistä on hyvä puhua ääneen, mutta neuvot ilman faktaperäistä lähdettä kannattaa jättää ammattilaisille, niin kuin olen jo aiemmissa teksteissä tuonut ilmi.
Raskaana oleva nainen ei ole lähtökohtaisesti sairas. – Kyllä, tiedän, että on poikkeuksia. Osalle raskauden aika on yhtä piinaa: jatkuvaa pahaa oloa, oksentamista ja kipuilua, mutta näitä tapauksia on oikeesti suuremmasta kastista tosi vähän. Enkä tässä tekstissä vähättele tai halua ottaa kantaa näihin, koska niin kuin sanoin jokaisella raskaus on erilainen ja on todella ikävää, jos jollain on raskauden aikana niin paljon erilaisia ylimääräisiä oireita, joihin ei vaan auta mikään. Uskon kuitenkin, että tämä murto-osa raskaana olevista ovat valmiita tekemään mitä tahansa, kohentaakseen omaa oloa, eivätkä he ole niitä ketkä jäävät sohvalle makaamaan tarkoituksella.

Raskauden yhteydessä puhutaan usein sallimisesta, itselle armollisuus on ihan eri asia kun asioiden salliminen virikkeellä, että olen raskaana. Armollinen pitää olla itseä kohtaan, mutta jatkuva salliminen usein kääntyy itseään vastaan. Armollisuutta on kuunnella omaa kehoa ja elää kehon tuntemuksen mukaan, salliminen on usein enemmän itsensä säälimistä ja huonojen ”valintojen” sallimista elämään. Tällä lauseella ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta haluaisin, että moni ymmärtäisi näiden asioiden eri yhteydet.
Itse todellakin liputan sen perään, että kun on väsynyt ja kroppa kertoo siitä, niin lepäämme ja rauhotamme kehon. Palautuminen ja lepo ovat tasapainon vastapuoli kaikelle aktiivisuudelle ja jos emme opi palautumaan, emme myöskään pysty aktiivisesti toimimaan. Niin kauan kuin lepo ja palautuminen parantavat vireystilaa ja jaksamista, ovat ne todellakin tulleet tarpeeseen ja kehoa on kuunneltu oikein, mutta jos lepo kääntyy jatkuvaksi löhöilyksi ja inaktiiviseksi elämäntavaksi, ei se enää vie vireystilaa eteenpäin vain juuri päinvastaiseen suuntaan.

Raskaudessa usein ongelma on se, että sallimme inaktiiviset elämäntavat sekä epäterveellisen ravinnon ja perustelemme näiden valintojen jälkeen huonovointisuutta raskaudella. (Ja nyt en edelleenkään puhu niistä, kenelle raskaus aiheuttaa tämän huonovointisuuden, koska heitäkin on!!)
Ihan ilman raskautta, jokainen tietää voivansa huonosti, kun syö mitä sattuu eikä liiku, tämä ei muutu raskaanakaan. Se, että tarviiko raskaana olla yhtä aktiivinen kuin normaalisti niin ei, ja juuri armollisuutta on näissä tilanteissa kuunnella kehoa ja tehdä asioita oman vireystilan sekä jaksamisen mukaan. Kuitenkin se, että lähtee liikkeelle kohentaa todistetusti jokaisen vireystilaa ja jaksamista raskaanakin, joten on tärkeä löytää itselle sopiva tapa liikkua myös raskaana.
Ravinnerikas ja monipuolinen ravinto edistää vireystilaa ja terveyttä, myös ja eritoten raskaana. Kaiken tämän lisäksi huolehdit myös siitä, että pikkuinen, joka kasvaa sisälläsi kasvaa ja kehittyy niin kuin pitääkin. Hän ei tarvitse ylimääräistä rasvaa ja sokeria kehitykseen vaan monipuolista ja terveellistä ruokaa. Ja vaikka, joku sanoisi sinulle, että et saa treenata raskaana, niin: liikunnan on tieteellisesti todettu parantavan lapsen kasvua ja kehitystä sekä myös valmistavan raskaana olevaa paremmin itse synnytykseen ja siitä palautumiseen, eli nämä kommentit ovat vain tietotaidon puutetta ja näitä henkilöitä kannattaa positiivisessa ilmapiirissä valistaa oikealla informaatiolla, etteivät enää jakaisi yhteiskunnassa vääristynyttä tietoa asiasta ja turhia paineita odottaville äideille.

Jokaisessa raskaudessa on riskinsä, mihin odottava äiti ei pysty millään tavalla vaikuttamaan. On turha lisätä kommenteille lisää stressiä ja pelkoa äideille, kun focus pitäisi olla kaikessa siinä positiivisessa, mitä raskaus oikeasti on. Jokainen odottava äiti pelkää jo omassa alitajunnassa, että vauva ei kehity niin kuin pitää, tai vauvalla on jokin hätänä, tähän ei auta yhtään pelon lietsominen väärällä informaatiolla.

Mulle tulee välillä ihan myötähäpeän olo, kun kuulen millaisia kommentteja moni on raskaana ollessaan saanut ja välillä lukiessani niitä, mitä itse saan. Mutta toisaalta on erittäin tärkeä huomata, miten huonossa jamassa tietotaito yhteiskunnassamme on ja viedä sitä puolta eteenpäin, jotta jotain muutosta oikeesti tapahtuisi.
Ja koska ymmärrän, että moni odottava äiti on todella herkillään raskaana ja kommentit saattavat mennä todella syvälle ihon alle, haluan täältä tsempata teitä kaikkia ja muistuttaa, että: tiedän tasan tarkkaan teistä jokaisen ajattelevan vain parasta, omalle pikkuruiselle ihmeelle vatsan sisällä, joten uskokaa ja luottakaa itseenne!!
JA jos kaipaatte asioista tietoa, niin kysykää neuvolassa osaavilta terveydenhoitajilta ja lääkäreiltä, annetaan ammattilaisten antaa ne neuvot ja muilta ottakaa vain positiiviset vinkit ja tsempit vastaan!

ps. Eikä tätä tekstiä kirjoita täällä mikään oireeton superodottaja! Täälläkin liitoskivut vaivaa, leikatut polvet ilmoittelee itsestään löystyneiden nivelten muodossa, yöllä hormoonit valvottaa ja pitkien päivien jälkeen pohkeet pakottaa ja väsyttää. Mutta, jos joku on auttanut vireystilaan niin: järkevä aktiivisuuden ja levon tasapaino yhdistettynä ravinnerikkaaseen ravintoon ja stressittömään ilmapiiriin!

Tsemppiä kaikille!

4 Kommenttia

Vaunujen valinta aktiiviselle perheelle

**Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Wauva.com kanssa **

Ja nyt vihdoin toivepostausta rattaista. Ensinnäkin oltiin alussa molemmat hyvinkin pihalla siitä, millaisia rattaita edes markkinoilla on tai mitä me tarvitaan. Meidän muistikuvat olivat jääneet sinne oman aikaisten rattaiden tasolle: kiihkerät koppavaunut, metallijaloilla ja korilla, jotka nitisivät ja natisivat jos vähänkin oli epätasainen alusta.. Pekalla oli varmaan vieläkin stylemmät vaunut 80-luvulla… Nojoo kyllä noita uusimpia vaunuja vilahtaa sen verran kadunkuvassa, että joku käsitys oli, etteivät ne vaunut enää onneksi samalta näytä, kun meidän lapsuudessa. Täytyy kuitenkin todeta, etten ollut aiemmin kiinnittänyt rattaisiin niin paljon huomiota. Vasta kun oma bebe ilmoitti tulostaan, alkoi kaikki vauvaan liittyvä pistää silmään rattaista lähtien. Varmaan moni ihmetteli mitä kyyläilen, kun skauttasin kaikki vastaantulevat rattaat.

Käytiin muutamissa eri liikkeissä katsomassa vaunutarjontaa ja yllätyin miten paljon erilaisia vaunuja on markkinoilla. Niin ulkonäöllisesti, toiminnoilta ja ihan miltä ne tuntui työnnettäessä. 
Heti kun vaunuista sai jotain kuvaa, päädyttiin siihen, että me tarvitaan mahdollisimman moni- ja helppokäyttöiset vaunut, jotka sopivat meidän aktiiviseen elämään. Lisäksi koin tosi tärkeäksi, että vaunut liikkuu sujuvasti, ovat mahdollisimman turvalliset, tukevat ja kevyet sekä vaunujen materiaalit ovat laadukkaat. 
Yhdistelmävaunut, mistä saa suoraan kopan vaihdettua autosta nostettuun turvakaukaloon ja ratasistuimeen kun lapsi kasvaa, teki heti meihin vaikutuksen ja tiesin, että sellaiset me tarvitaan! 
Lastentavaraliikkeistä Tampereen Wauvakauppa oli tarjonnaltaan ja tuotevalikoiman laadulta meille sopivin. Kokeiltiin siellä tosi monia eri vaunuja ja alussa meidän top3 kuuluivat nämä:  

  • Cybex Priam – yhdistelmärattaat, mihin kuului siis rungon lisäksi vaunukoppa, ratasistuin ja turvakaukalo. 
  • Sitten Nuna Demi Grow – yhdistelmävaunut, samalla setillä kuin Cybexit.
  • Ja yhtenä vaihtoehtona Vista v2 – yhdistelmävaunut mihin kuului vaunukoppa ja ratasistuin. 

Kaikki näistä vaunuista olivat oikeestaan tukevia, liikkuivat kevyesti ja materiaalit olivat laadultaan tosi hyvät, mutta Cybexin Priam– malli tuntui heti eniten meiltä. Näistä malleista selvästi ketterin ja oikeestaan pienikokoisin, sekä tykkäsin ulkonäöllisesti näistä myös eniten (tämä on toki niin makuasia).
Päätökseen vaikutti myös vahvasti turvakaukalon turvallisuus, laatu ja helppokäyttöisyys (360- ominaisuus, eli turvakaukalon saa aina käännettyä auton ovelle päin, kun laittaa lapsen kaukaloon tai ottaa pois). Tottakai testattiin myös rattaita sillä ajatuksella, että menevät eri maastoissa ja varsinkin lenkkeillessä. Tämä malli vastasi hyvin tähän tarpeeseen, hyvän jousituksen ansiosta.
Rattaat olivat myös tarpeeksi pienet, mahtuivat helposti autoon sekä pienempään hissiin. Mekin asutaan kerrostalossa, joten oli pakko miettiä monikäyttöisyyttä. Lisäksi mun mielestä on älyttömän tärkeää, että vaunut saa yhdellä kädellä kasaan ja sekin ominaisuus toimi näissä. 

Kuten jo kuvista näkyy valittiin, turvakaukalon väriksi harmaa ja sekä vaunukoppa, että ratasistuin otettiin mattamustana. Runko oli niin upea ja vähän spessumpi cromisena yhdistettynä ruskeaan työntö-osaan, joten päädyttiin siihen. Cybex Priam mallistosta löytyy älyttömän makeita erilaisia kuoseja rattaisiin, jos kaipaa vähän revittelyä rattaisiin, valikoima kannattaa katsoa!

Wauvakaupan asiantuntevalta henkilökunnalta tuli hyvä vinkki rattaiden valinnassa, juuri se, että huomioi oikeesti aina sen maaston, missä tulee eniten kuljettua, onko talossa hissiä ja miettii rattaat siihen omaan perus arkeen sopivaksi. Nämä vinkit vaikutti vahvasti meidän päätökseen ja lisä huomiona rattaiden hankinta kannattaa tehdä viimeistään 3-2 kk ennen laskettua aikaa, jolloin tavarat on sitten kotona viimeistään sen 1kk ennen laskettua.

On oikeesti ihan hullua ajatella, että parin kuukauden päästä Papu voi jo olla maailmassa. Meitä nauratti niin paljon kuvailla ja kulkea tuolla parkkipaikalla tyhjien rattaiden kanssa… onneksi kohta pikkuasukki valtaa rattaat ja täytyy sanoa, että on kyllä niin hienot menopelit, että Papukin varmasti kelpuuttaa!

Huippua viikonloppua!

0 kommenttia