Useasti nostan erimerkeiksi omia asiakkaitani, mutta yhtä lailla voisin nostaa esimerkeiksi teidän lukijoiden huippu hyviä kommentteja ja palautteita, varsinkin sähköposteja mitä teiltä saan. Teiltä tulee loistavia postaus toiveita, –kiitos!

Aihe joka on viime kuukausina noussut useesti esille on ollut liikuntamäärät, mitä ehkä aiemmat valmentajat, tutut tai ihan somessa seuratut henkilöt jakavat. Liikuntamäärät ovat olleet ihan poskettomia suhteessa siihen, mikä tavoite ja lähtötaso asiakkailla on ollut ennen kuin he ovat pyytäneet apua liikuntatottumuksiin liittyen.

En tiedä kuka ensimmäisenä laittoi liikkeelle trendin; että 5 eristettyä salitreeniä + 3 aamuaerobista tyhjään vatsaan toimisivat kaikille. En usko, että ainakaan kukaan kovin ymmärtäväinen liikunnanalan-ammattilainen. Enemmän ehkä voisi kallistua fitness- ja laihdutusbuumiin. Onko liikunta-alalla tultu samaan antibiootti- burana liukuhihnaan, missä kaikille määrätään joka vaivaan samat lääkkeet? niin nyt määrätään myös samat liikuntatottumukset- ja määrät? 5 eristävää salitreeniä ja tyhjän vatsan aerobiset sammuttavat aika nopeasti liikuntakipinän, jos sitä on edes koskaan ollutkaan. Harvalla se ainakaan sitä sytyttää.

Jaan itsekin joskus omia viikoittaisia liikuntamääriä omasta tavoitteesta ja ajanjaksosta riippuen, mutta on hyvä muistaa että meidän jokaisen omat treeni määrät ovat suhteutettava omaan lähtötasoon sekä tavoitteeseen. Lisäksi on hyvä huomioida, että itsessään määrä ei vielä kerron sisällöstä ja treenien insentiteetistä. Puolet treeneistä voivat olla ihan vain palauttavia treenejä. Kenenkään terveysliikkujan ei kuitenkaan kuuluisi havitella kilpa- tai huippu-urheilijan treenimääriä. Jokainen ymmärtää, ettei edes huippu kuntoinen työssä käyvä ihminen pysty treenaamaan yhtä paljon, kuin huippu-urheilija, koska myöskään palautumiselle ei riitä yhtä paljon aikaa. Ja onneksi niin paljon ei edes tarvitse liikkua.

Kun treeneistä tulee jo määriensä mukaan lähes mahdottomat, on helppo heittää koko liikuntaa kohtaan hanskat tiskiin. Samalla epäonnistumisen fiilis usein karkottaa kauemmaksi kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista! Pahimmassa tapauksessa myös liian rivakka aloitus aiheuttaa ylirasitustilaa elimistöön ja taas liikunta jää pois kuvioista. Liikunnaniloa ei todellakaan kannata tappaa liian suurilla treenimäärillä tai liian yksipuolisilla harjoituksilla.

-Oikeaa vastausta siihen, että kuinka paljon viikossa meidän pitäisi liikkua ei ole! Ukk- instituutti on tehnyt suuntaa antavan liikuntapiirakan, josta voi vähän asettaa itselleen tavoitteita, mutta silti olisi tärkeä peilata itseään siihen mikä on oma tavoite ja mikä on tämän hetkinen lähtötaso sekä kaikkein tärkein on huomioida oma muu viikottainen aktiivisuus.  Jos teet työksesi fyysistä työtä, syö se varmasti pois vireyttä treeneistä ja tässä kohtaa on hyvä ymmärtää, että fyysinen työ myös korvaa liikunnan määriä. Taas todella inaktiivinen istumatyö helposti lisää aktiivisuuden tarvetta.

Myös treenin sisältöä on hyvä miettiä oman lähtötason ja tavoitteen kautta. Useimmiten terveysliikunnasta jää pois erittäin tärkeät osatekijät, kuten: tasapaino, koordinaatio ja liikkuvuus. Pt.n kanssa tehdään salilla hauis-ojentaja ja etureisitreenejä. Ei sillä ettei kokonaisvaltaisesti pitäisi koko kroppaa huomioida, mutta kun saliohjelmat muistuttavat lähinnä kehonrakennusohjelmia, eivätkä monipuolisia harjoitusohjelmia, jotka parantaisivat oikeasti henkilön terveyttä ja toimintakykyä. Eristävän hauis-ojentajatreeni kannattaisi korvata monipuolisella ylävartalon voimaa ja liikkuvuutta parantavalla harjoituksella. Usein apua haetaan niska-hartiaseudun vaivoihin ja ylävartalon voimattomuuteen, kun taas liian pieniin hauislihaksiin.

Kuvat: Petteri Peltonen

Suuhteellisuudentajua tarvitaan lisää. Kun mietit miten paljon olisi hyvä lisätä liikuntaa, niin aloita siitä että lisäät liikuntaa jo arkiaktiivisuuteen. Sekä yksittäisiä harjoitusmääriä nostat portaittain. Mieti omaa lähtötasoasi, milloin olet viimeksi liikkunut ja kuinka paljon. Jos ennen harjoittelit 4 kertaa viikossa, mutta et ole puoleen vuoteen liikkunut, suosittelen aloittamaan 2 harjoituksella ja lisäämään rauhallisesti harjoitukset takaisin neljään. Jos taas olet aina ollut aktiivinen ja liikkunut paljon, voit miettiä liikutko tarpeeksi monipuolisesti? -Löytyykö harjoituksistasi voiman ja kestävyyden lisäksi liikkuvuutta, tasapainoa ja koordinaatiota. On tärkeää, että liikunta haastaa sinua, mutta sen tarkoitus ei kuitenkaan ole viedä iloa saati sitten terveyttä.

Mukavaa viikoloppua!

Ensimmäiset lomat on lomailtu ja tässä välissä kahden viikon työputken jälkeen olisi seuraavalla viikolla loman toisen osuuden aika. Mikä siisteintä, niin lomaviikko alkoi ensimmäisellä rugbypelillä 9 kuukauteen.

Osa teistä onkin tarkkaan seurannut kuntoutusta, mutta ne ketkä eivät vielä ole aiemmin aiheeseen eksynyt, niin viime kauden lopussa onnistuin konversiopotkun alastulossa rikkomaan vasemman polveni. Oikeasta polvesta on jo kymmenen vuotta sitten korjattu eturistiside ja kierukka, sekä tehty muutamia putsaus tähystyksiä. Viime syksynä meni sitten myös vasemmasta polvesta eturistiside ja kierukka rikki. Kierukka ommeltiin ja eturistiside tehtiin takareidestä otetusta siirteestä. Polvivammat ovat vähän liiankin tuttu yhtälö, mutta kaikilla meillä on selkeesti joku ”akilleen kantapää”, joka tahtoo mennä helpoiten.

Matka on ollut pitkä tähän päivään asti, mutta sitäkin enemmän sen eteen on tehty töitä. Tuumaakaan en ole antanut periksi, koska hyvää kuntoutusta ei voi korvata millään. Mutta en kiellä ettei välillä olisi tehnyt mieli heittää hanskoja tiskiin, onneksi kuntoutuksessa ei vaan ole sellaista vaihtoehtoa, kun luovuttaminen.

Ensimmäinen sarjapeli oli jo 5.7, josta pelasin puolet ja polvi tuntui tosi hyvälle. Asteittain harrastusten pariin palaminen isojen leikkauksen jälkeen on suositeltavaa. On hyvä totutella pikkuhiljaa kroppa lajin pariin. Pelin jälkeen ei ollut turvotusta eikä kipua, joten jotain on tehty oikein. Turvotus on ollut itselläni todella tyypillistä rasituksen jälkeen, joten on ihan luksus pelata peli ilman turvotusta. Reisilihasten välillä on enää puolen sentin ero, joten sieltä roikkuvasta nahasta on hyvin kiritty takaisin. Reisilihasten puoliero oli monta senttiä, johtuen 6 viikon yhtäjaksoisesta kepeillä kävelystä. Lihaskato on ihan silmiin pistävää, kun joutuu olla käyttämättä toista jalkaa.

Tavoitteeksi kuntoutuksessa asetin toiset Unkarin EM-kisat, jotka olivat tasan 9kk kohdalla leikkauksesta ja lopulta myös sinne päästiin. Peleissä polvi tuntui normaalilta juuri sellaiselta kuin olin toivonut. En varonut lainkaan, vaan pystyin pelaamaan täysin normaalia peliä. Vaikkakin juoksuvauhdissa ja räjähtävyydessä on vielä oma tekemisensä. ”Harjoitus tekee mestarin”- kyllä nopeus ja räjähtävyys palaa itsestään siihen missä, se on ollut kun tarpeeksi jaksaa tehdä töitä.

Avasin jo aiemmissa teksteissä, että jo viime vuonna toiseksi vaivaksi sain välilevytyrän lannerankaan, joka on nyt huomioitava omassa harjoittelussa. Nyt se on ilmennyt peleissä kovalla säären- alueen hermosäryllä, mutta jatkuvasti selvitellään mitä sen paranemiseksi voitaisiin tehdä. Kun kroppa asetetaan äärirajoille urheilussa, syntyy vammoja, niiltä ei voida välttää mutta niiden ennaltaehkäisy ja kuntoutus ovat sitäkin isommassa roolissa.

Kuvat: Petteri Peltonen

Pakko vielä sanoa iso KIITOS, Pihlajalinnan porukalle: ortopedille Mikko Kirjavaiselle sekä fyssarille Jarkko Räsäselle, tuntui aivan sairaan siistiltä kun polvi ei estänyt kentillä kirmaamista! Ihan huippu osaajia, voin lämpimästi suositella molempia!