Vaikuttaja yhteistyöt ovat edelleen hyvin uusi juttu. Aloitin itse tekemään vaikuttajayhteistyötä jo seitsemän vuotta sitten. Voin kertoa, että tässä ajassa on yhteistyömallit muuttuneet todella paljon.

Aiemmin urheilusponssit olivat neulottu logo paitaan tai logotarra skimboihin. Nykypäivänä yrityksille tuotetaan sisältöä ja toimitaan entistä enemmän yrityksen arvojen, tuotteiden ja palveluiden lähettiläänä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan takoita sitä, että pelkkä tuote vaihtaa omistajaa ja niistä tehdään toivotaan, toivotaan postauksia. Yhteistyöhön ei ylipäätään pitäisi lähteä, mikäli se ei astu omiin arvoihin, eikä jaksa nähdä vaivaa tuotteeseen/palveluun perehtymiseen ennen yhteistyötä.

Jokainen ymmärtää, että esimerkiksi osan bloggareiden tai vaikuttajien kuukausipalkka määräytyy kaupallisista yhteistöistä ja juuri sen takia, niitä on osalla enemmän ja yhteistyökuvioihin tarttumiseen on pienempi kynnys, kuin niillä ketkä tekevät työkseen muutakin ja vaikuttaminen on yksi osa omaa isompaa työkenttää. Lisäksi toki portaaleissa voi yhteistyöt kuulua osaksi blogin ylläpitoa. Blogin kirjoittaminen vie paljon aikaa, kun oikeasti sisältöön paneudutaan ja perehdytään sekä panostetaan kuviin ja tekstin tuottoon. Ihan niin kuin videon ideointiin, tuottamiseen ja leikkaamiseenkin. On mahtavaa, että monet yritykset ovat mahdollistaneet vaikuttajille tämän työn palkkaamalla heidät ns. töihin itselleen. Kuitenkin, jo aiemmin mainitsin, ettei yhteistyöhön pitäisi lähteä mikäli palvelu tai tuote ei vastaa sitä mitä itse olet.

Lisäksi tätä maailmaa pitkään jo eläneenä olen viimeisten varsinkin neljän vuoden aikana pyrkinyt itse tekemään pidempiaikaisia yhteistöitä. Tällä hetkellä suurimmat yhteistyökumppanit ovat olleet itselläni jo lähes neljä vuotta. Koen olevani osa heidän henkilökuntaan ja tämä tuntuu erityisen hyvältä. Yhteistyöt eivät ole pelkkää tuotteesta ja palvelusta kertomista, ne ovat paljon muutakin mitä ei ulospäin välttämättä näy tai välity.

Esimerkkinä omista pitkäaikaisista kumppaneista ajattelin esitellä Lappsetin… noin. kolme ja puoli vuotta sitten aloitimme yhteistyön. Lappset on vuonna 1970, perustettu perheyhtiö Rovaniemellä, mutta toimipisteitä löytyy jo ympäri Suomea sekä ympäri maailmaa. Lappset on varmaan kaikille teistä jollakin tasolla tuttu lastenvälineistä ja leikkipuistoista, mutta nykyään repertuaari on teemapuistoista, treenipuistoihin sekä jalkapallo tekonurmiin ja kuplahalleihin, unohtamatta puistojen penkkejä ja muuta ulkovälineistöä. (lisätietoa Lappsetista)

Meidän yhteistyön tavoitteena on ollut lisätä käyttäjiä fitnesspuistoihin ja luoda helppoja treenejä, mitä ihmiset voisivat puistoissa tehdä. Puistojen käyttö on kuitenkin kaikille ilmainen tapa treenata ja aina kuin tälläisiä juttuja lähdetään yhdessä tekemään, toivotaan merkittävää liikunta-aktiivisuuden kasvua Suomessa. Vuosi vuodelta olemme ideoineet ja miettineet lisää; mukaan on tullut treenejä ja luentoja suoraan asiakkaille, tapahtumia, puistojen suunnitteluapua yms. Nyt kun yhteistyötä on kuitenkin jo tehty lähes kolme vuotta halusin ehdottomasti tutustua vieläkin enemmän Lappsetin juuriin, niihin ihmisiin ketä yrityksessä työskentelee sekä siihen isoon prosessiin miten puistojen välineet oikeasti suunnitellaan ja tuotetaan omalla tehtaalla Rovaniemellä. Joten päätin lähteä Rovaniemelle tapaamaan Lappsetin porukkaa!

Sitä itsekin syyllistyy ajattelemaan itsestäänselvyytenä asioita, jotka vain löytyvät kaupunkien ja kuntien pihoilta. Sitä ei tule edes ajatelleeksi miten ison prosessin vaatii vaikka treenipuiston suunnittelu, organisointi ja toteutus, että sellainen saadaan rakennettua. Suomessa laatuvaatimukset ovat kovat, huomioiden turvallisuus, monikäytännöllisyys sekä vielä Suomen haastava ilmasto. Puistot halutaan tehdä kaikille iästä, tasosta tai rajoitteesta riippumatta.

Viime viikon tehdaskierros Lappsetilla oli kyllä avartava. Sitä ajattelee, että kaikki tapahtuu pelkkien koneiden voimin, mutta yhtäkään työntekijää ja sitä kädentaitoa mitä näin ei korvaa mikään. Tuntuu uskomattomalta miten nopeassa ajassa puistot suunnitellaan tilaajalle ja vielä toteutetaan tehtaalla, lähetetään ja pystytetään. Ja se, että tilaaja voi melkein tilata mitä vain, kunhan turvallisuus ja laatu eivät kärsi.

Toisen pävän agendana halusin itse päästä antamaan jotain yrityksen työntekijöille. Ideointipalavereiden lisäksi vedin työntekijöille taukojumppaa sekä kohdennetulle ryhmälle hyvinvointiin ja energan lisäämiseen liittyvää luentoa ja olin vahvasti mukana ideoimassa ja toivottavasti myös jatkossa toteuttamassa yrityksen hyvinvointia.

Lähdin Rovaniemelta erittäin ylpeänä, voin käsi sydämmellä sanoa, että teen hienojen ihmisten ja arvojen kanssa yhteistyötä! Kiitos Lappset <3

Hyviä lukijaviestejä tullut teiltä, ja tämä postaus käsitteleekin muutamaa kysymystä ja teksitoivetta.. Voitko kirjoittaa postauksen sun huonoista päivistä. –Eikö sua koskaan väsytä? -Onko sulla koskaan huonoja päiviä?  – Melkein mun parempi puolisko voisi vastata näihin kysymyksiin ja sieltä tulis myönteinen vastaus. Väsyttää välillä ihan niin kuin meitä kaikkia. Kovat työkiireet ja paineet, sekä niiden johtamat huonot yöunet näkyvät kyllä seuraavana aamuna naamalla. Muutama kuppi kahvia aamulla ja elämä taas jatkuu. Väsymys on myös tunne, joka satunnaisesti vaivaa meitä kaikkia, siinä vaiheessa kun se vaivaa pidempään on syytä etsiä syitä: Nukunko huonosti? panostanko omiin elämäntapoihin? Valvonko liikaa? Stressaako työasia? Huolehdinko liikaa ympärillä tapahtuvista asioista? 

Niin kuin jo sanoin aiemmin; satunnainen väsymys on normaalia ja sitä on meillä kaikilla. En usko, että kukaan ihminen on aina pirteä. Vaikka yleisesti minutkin tunnetaan iloisena ja energisenä, niin silti pitkien päivien jälkeen jatkuva ylienergisyys tipahtaa melkein nollaan. Tekee hyvää vain istua alas ja olla hetki ihan hiljaa. Työskentelen melussa ja olen jatkuvasti vuorovaikutuksesssa ihmisten kanssa, joten tuntuu todella hyvältä iltaisin rauhottua täysin. Osa ei varmaan edes perheenjäsenistäni usko, että sanon näin. ”Oonako muka rauhottuu joskus tai on hiljaa!”  En ehkä ole hiljaisemmasta päästä ja tykkään keskustella ja kuulla muiden kuulumisia, mutta työni on tosi intensiivistä ja jatkuvaa läsnäoloa, niin välillä kotona tuijotan tyhjyyteen ja pää lyö ihan tyhjää. En välttämättä edes kuule, kun minulle puhutaan. Kun pääsen hiljaisuuteen ja saan rauhottua, huomaan että aivot tarvitsevat lepoa, koska päivän aikana ne raksuttavat kovaa tahtia ja ovat koko ajan täydellä moodilla käytössä. Rakastan työssäni juuri sitä läsnäoloa ja intensiivisyyttä, mutta aina sitä ei riitä kotiin asti vaikka pitäisikin. Yli-ihmisiä ei vaan ole olemassa vaikka kuinka toivoisin sellainen olevani. Paras, että en aina edes huomaa olevani väsynyt, vaikka kroppa kelluu paikallaan ja silmät seisoo. Huvittavinta on, että vielä väitän ettei väsytä, kun joku kysyy.

Huonolla tuulella olen hyvin harvoin, mutta joskus on myös sellaisia hetkiä. Aina ei työasiat mene niin kuin haluisi tai elämässä tulee eteen hankalempia hetkiä. Niistä onneksi aina selvitään tai ainakin näin haluan uskoa, vaikka ei aina siltä tuntuisi. Ehkä tärkein lause jonka joskus kuulin liittyi ihmisten menetykseen mutta samaan voi verrata mihin menetykseen tahansa: ”Suru pitää käsitellä, mutta surra ei voi lopunelämää, jolloin keskittyy enemmän niihin ihmisiin ketä ei enää ole olemassa eikä niihin ketä on oikeasti lähellä ja läsnä.” Samaa voi miettiä ihan pinempiinkin asioihin, on turha murehtia menetettyjä töitä vaan keskittyä sen sijaan niihin mitä tällä hetkellä tekee. Vaikka kuinka hankalaa olisi olla murehtimatta, niin siihen on hyvä pyrkiä, jotta elämä menisi kuitenkin eteenpäin ja osaisi elää ja nauttia hetkestä.

Jokainen tunneälyn omaava osaa tuntea sekä näyttää tunteet laidasta laitaan. On aitoutta olla joskus huonollakin tuulella ja väsynyt. Toki jatkuva huonotuulisuus ja takakireys evät ole hyväksi kellekään, ei henkilölle itselleen eikä ympärillä oleville. Ja haluan myös ajatella, että omassa työssäni minulla ei ole oikeutta tartuttaa huonoa fiilistä ja päivää muihin. Tavoite on tuoda ihmisille energiaa ei viedä sitä pois. Joten mielummin näytän väsymyksen ja kireyden vasta kotiseinien sisällä, vaikka ei sekään ole aina oikein. Aitoutta ei vaan voi päästä karkuun ja lähimmät ihmiset kyllä sen ymmärtävät.

Mukavaa viikkoa kaikille!