Pakko sanoa heti tähänkin alkuun kiitos, kaikista upeista viesteistä mitä ollaan saatu. Niin kuin instagram- postauksessa kirjoitinkin on ihan mieletöntä huomata miten onnellisia muut voivat toisten puolesta olla. Luin joka ikisen viestin ja kommentin mitä teiltä sain, ja ne todellakin teki niin hyvän fiiliksen! <3

Mietittiin tosi pitkään milloin kerrotaan raskaudesta, vai kerrotaanko vasta kun on ”pakko”, eli kun eturumpu olisi jo ollut niin näkyvä, ettei olisi pystynyt pitämään sitä piilossa.
Lopulta meillä ei itseasiassa kauheasti ollut vaihtoehtoja miettiä, kun sain lehdeltä soiton raskaudesta. Monesta suunnasta oli kuulemma ”mennyt vihjettä”, että odotamme vauvaa ja siinä olikin sitten vaikea olla sanomatta muuta kuin, että pitää paikkansa.
Täytyy kiittää siitä, että media kunnioitti meidän pyyntöä ja saatiin ensin itse julkaista instagramin puolella tieto pienokaisesta, mutta kyllä siinä pieni hätä iski. Kuitenkaan ihan kaikki meidän läheiset ja tutut eivät vielä raskaudesta tienneet, enkä olisi missään nimessä halunnut, että he saavat tiedon lukemalla lööppejä.

En usko, että kukaan meidän lähipiiristä on mennyt lehdille soittamaan, mutta tässä kohtaan on hyvä myös muistuttaa, että jotkut uutiset mitkä kuulet kannattaa pitää vain omana tietonasi, esim. perheenlisäys on usein sellainen uutinen, minkä jokainen haluaa itse päästä kertomaan. Aina emme myöskään tiedä taustoja, meidän onneksemme tässä raskauden alussa kaikki on mennyt niin hyvin, kun voi mennä ja pikkunen on kehittynyt niin kuin pitääkin, mutta mitä jos ei olisi. Jos olisikin joku kehityshäiriö mitä seurataan, niin en usko, että olisimme välttämättä halunneet vielä julkisesti kertoa mitään ja juuri sen takia olisi tosi tärkeä kunnioittaa tälläisissä asioissa heitä, kenen elämästä on kyse ja antaa jokaiselle oikeus kertoa uutiset oli ne sitten hyvät tai ei, niin vasta kun on sen aika. <3

Mutta palatakseni raskauteen moni onkin kysellyt mistä tiesin olevani raskaana ja mitkä olivat ensimmäiset oireet.
Niin tein testin vasta kun raskaus oli edennyt jo 4 viikkoa. Ihan alussa ei oikeestaan ollut mitään oireita ja epäsäännöllisten kuukautisten takia, en tiennyt niiden olevan ”myöhässä.”
Ehdin rugbyn maajoukkueleirinkin vetäistä raskaana, sitä itse tietämättä. Ihmettelin kyllä, miten sykealueet heittelivät normaalista, mutta ajattelin, että ehkä orastava flunssa kyseessä.
Flunssaa ei kuitenkaan koskaan näkynyt, mutta sitten rupesi tulemaan viitteitä muista oireista…
Itselle ehkä herättävin oire oli, kun hengästyin samalla kun valmensin asiakkaita. Hyvä kun henkeä sain muutaman hyppysarjan jälkeen ja ihmettelin, että mikähän on pielessä. Lisäksi rinnat turposivat ja kipeytyivät sekä kun menkkoja ei ollut näkynyt pitkään aikaan, niin pakkohan se oli testi tehdä ja plussaahan se näytti.

Plussan näkemistä testissä on vaikea kuvailla, olo oli todella onnellisen epätodellinen. En tiennyt mitä ajatella, niin siisti fiilis tuli heti! En toki uskonut sitä heti todeksi ja taisin tehdä seuraavana päivänä testin uudestaan ja vielä kaksi kertaa sen jälkeen… Alussa meni asian käsittelyyn aikaa, mutta toisaalta en halunnut olla liian innoissaan, koska takaraivossa oli myös ajatus siitä, että keskeytymisen riski oli vielä suuri. Perheelle olisin halunnut soittaa heti, mutta ihme kyllä malttamattomana tyyppinä sain pidettyä tiedon vielä meidän välisenä.

Raskausviikolla 8 kävimme Felicitas Mehiläisen vastaanotolla varhaisultrassa, ja siellä näkyi pieni sammakon näköinen otus kovalla sykkeellä.. sitten vasta oikeestaan uskoin, että kyllä tämä totta on.
Oireita oli tullut paljon alun jälkeen lisää: väsymystä, etovaa oloa, huimausta, kovia alavatsan/kohdun kipukramppeja, jotka kestivät aina 15 min kerrallaan ja kylmässä hiessä sain toivoa vaan, että menisivät nopeasti ohi, lisäksi heräsin useaan otteeseen yöllä kovaan alaselän ja vatsan kipuun.

Treenaaminen oli alussa vaikeaa, vaikka pyrin pysymään aktiivisena. Olotilat heittelivät jatkuvasti, vaikka kipukramppien jälkeen kaikki muut oireet olivatkin lievempiä.
Rugby jäi melkein heti pois (rv 5-6 aikaan) jo ihan koronan takia, vaikka oma ajatus olikin pysyä siellä mukana niin kauan kuin vaan pystyin, toki ilman kontaktia.
Treenaaminen ensimmäisellä kolmanneksella painottui hyvin paljon salitreeniin, kehonpainoharjoitteluun ja lenkkeilyyn. Liikunnasta raskauden aikana kirjoitan vielä laajemman postauksen, joten aiheesta lisää sitten siellä… 🙂

Ensimmäisellä kolmanneksella mukaan tulivat myös oudot ruokahimot ja ällötykset. Olen aina ollut kova juomaan kahvia, mutta ensimmäisen raskauskuukauden jälkeen kahvia ei tehnyt enää mieli ollenkaan, jopa haju ällötti niin paljon, etten olisi voinut kuvitellakkaan juovani sitä.
Välillä tuli hirveä himo johonkin tiettyyn elintarvikkeeseen, esimerkiksi vesimelonista olisin voinut maksaa, vaikka extraa jos olisin saanut sitä heti. Ihan siis järkyttävä himo vesimeloniin oli alussa melkein kokoajan….
Ja taas, jos ruuassa oli liikaa kanaa, en pystynyt sitä syömään. Siis aivan järjettömiä juttuja ruuan suhteen, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut.
Nyt kun eletään jo toisen kolmanneksen aikaa, niin himot ja ällötykset ovat lähteneet kokonaan, mutta ruoka maistuisi jatkuvasti. 😉

Täytyy kuitenkin sanoa, että raskauden ensimmäinen kolmannes meni kaikinpuolin aika hyvin. Kipukohtaukset olivat oikeestaan ainoat, mitä en todellakaan halua uudestaan kokea, mutta muuten tuntuu, että pääsin aika helpolla.
Ei oksentamista tai muuta pahempaa oloa ollut missään vaiheessa, väsymykset oli myös jotenkin handlattavissa. Täytyy olla iloinen, että kaikki meni alussa niin hyvin. Ensimmäisessä varsinaisessa ultrassa todettiin kaiken olevan normaalisti, enkä sen enempää ole jatkotutkimuksiin joutunut, mutta tottakai tässä itse miettii jatkuvasti, että onko kaikki hyvin, eikä huoli varmastikaan helposta siinä vaiheessa kun papu tupsahtaa maailmaan.
Juhannusviikolla on seuraava ultra, josta saamme ehkä tietää papun sukupuolen, muuten nyt mennään päivä kerrallaan jännittyneissä ja odottavissa fiiliksissä… 😉

Ihanaa viikonloppua kaikille!

En tiedä mistä sitä aloittaisi… olisi kiva vähän johtaa harhaan ja lopussa vasta kertoa uutiset, jotta olisitte siellä ihan ihmeissään, että mitä höpötän. Nyt on kuitenkin niin ihanat uutiset kyseessä, että pakko jakaa ne heti tekstin alkuun…
Meille on nimittäin tulossa marraskuussa vauva. Upea pikkuinen versio meistä, joka ensimmäisten ulrtien ja neuvolakäyntien mukaan on erittäinkin vilkas tapaus.. yllättävää kun äiti on ainakin luonteeltaan niin rauhallinen.. ( 😉 ).

Vauvauutiset saatiin itse juuri ennen kuin Suomeen iski korona ja koronarajoitukset pahimmillaan. Ehdin juuri käsitellä asian, että tosiaan olen oikeesti raskaana, kunnes melkein koko Suomi suljettiin.
Olihan siinä kieltämättä aika monta uutista samaan aikaan käsiteltäväksi, mutta onneksi toinen niistä oli maailman paras uutinen, niin ei myöskään osannut koronan takia stressata itseään puhki.
On koronassakin ollut tähän tilanteeseen omat hyvät puolensa, ensimmäinen kolmannes oli voinnin puolesta aika moista aallokkoa, joten se, että tein vähemmän töitä ja jouduin relaamaan enemmän teki varmasti vaan hyvää.
Olen myös saanut olla hyvin jemmassa kaikelta. Rugbytreenit ja maajaoukkuetoiminta peruttiin heti, joten sieltäkään pois jääminen ei vielä paljastanut kenellekään raskautta.
Lisäksi läheisten ja ystävien näkeminen on ollut hyvin vähäistä, ettei kukaan huomannut ennen kuin kerroimme kaikille uutiset tulevasta pikku papusta.

Nyt tässä alkaa jo pikkuhiljaa uskomaan, että pikkunen ”papu” on sieltä oikeesti tulossa ja ajatukset ovat vahvasti suuntautuneet tulevaan. On jotenkin niin upeeta, miten paljon elämä tulee muuttumaan mutta samalla tosi jännittävää. Me ollaan molemmat ihan valmiita tähän uuteen elämänvaiheeseen ja ei malteta odottaa, että milloin saadaan papu maailmaa. (Pikkukaveria ollaan kutsuttu papuksi, jos joku ihmettelee mistä nimi kumpuaa.)
Maha rupee sen verran jo pömpöttämään, että huppareista huolimatta rupeaa raskauden huomaamaan, joten ihana ettei tarvitse enää piilotella. Kesällä ei varmasti tarvitse edes kellua uimapatjalla kun oma keskivartalo kelluttaa. Jännä nähdä mitä muutoksia oma keho kokee raskauden aikana, mutta itselle tärkeintä on kuitenkin, että sisällä kaikki menee hyvin ja terve baby saadaan maailmaan.

Mutta hei ihan mahtavaa tässä on myös se, että pääsen kertomaan teille aiheeseen liittyen esim. liikunnasta ja treenaamisesta raskauden eri vaiheissa, miten kova kilpaurheilu vaikuttaa hedelmällisyyteen jne.. jo nyt olisi paljon kerrottavaa, mutta ajattelin tehdä aiheista ihan omat blogitekstit.
Nyt jos on jotain mitä haluaa ehdottomasti tietää ja toivoa niin toivopostauksia saa laittaa tulemaan… Muuten viettäkää aivan ihana viikonloppu ja äitienpäivä!! Ensivuonna toivottavasti pääsen sitä itsekin äitinä viettämään!

<3