FITOONA

FITOONA

”Ulkonäkökommentoinnin” avaus blogissa…

Jo yli vuosi sitten pyysin Nooralotta Nezirin Urheilun äärellä- podcastiin vieraaksi puhumaan urheilusta ja ulkonäköpaineista. (Jakson voit käydä kuutelemassa täällä: https://www.supla.fi/grid/26001035?current_primary_content=series&current_series_content_order_direction=desc&current_series_id=3311881) Juteltiin paljon mm. yleisurheilusta ja siitä miten paljon juuri ulkonäköä lajissa arvostellaan, vaikka luulisi, että urheilusuoritus näyttelisi pääosassa.
Nooralotta mm. kertoi miten mediassa nostettiin esille hänestä kaksi eri kisakuvaa, missä toimittajan mielestä hän oli toisessa selvästi huonommassa kunnossa. Nooralotta oli kärsinyt ylikunnon aiheuttamasta uupumisesta, joka jo itsessään vaikuttaa älyttömän paljon kehonkoostumukseen. Vaikka jokainen meistä voi sanoa, että hän oli silti erittäin sporttisessa kunnossa molemmissa kuvissa. Silti jostain syystä elämme aikaa, jossa sallitaan jatkuva ulkoinen arvostelu urheilijoita kohtaan.

Otin eilen aiheeseen kantaa instagramissa, koska myös aiturinaisista Lotta Harala oli joutunut osaakseen samantyyppisen ulkonäkökommentin lynkkauksen alle. Ne jotka eivät ole instagramissa voivat lukea tekstin tästä:

Nyt aukee Tolppasen valikoitujen sanojen arkku liittyen ulkonäkö kommentteihin. Haralan Lotta sai kisojen jälkeen kommentin, että hänellä on liikaa löysää josta pitäisi päästä eroon, että aitajuoksu alkaisi kulkemaan… Tälläset kommentit on luokattomia, mutta valitettavasti nykyään ihan arkipäivää.
Tuntuu, että nykyään pinnallisuudella ei ole enää rajaa. Onko somen muokkausohjelmat ja photoshopit saanut maailman kommentoimaan kehoja eri tavalla kuin ennen…?!

Lotta niin kuin moni muukin urheilija on aivan jäätävän kovassa kunnossa, niin kovassa kunnossa ei kenenkään edes tarvitsisi olla.. Onko juuri tämä se syy, että kun on kovassa kunnossa, on suurempi oikeus kommentoida ulkonäköä… – EI todellakaan!!!

Urheilussa täysi focus on suorituskyvyssä ei ulkonäössä, vaikka urheilijat näyttävätkin upeilta ja kovakuntoisilta on se niiden satojen tuhansien treenituntien ja terveellisten elämäntapojen tulos, eikä se millä voitetaan kisoja. Jokaisella meistä on myös oma optimaalinen paino ja kehonkoostumus, mikä toisella voi olla tiukempi kuin toisella mutta silti suorituskyky molemmilla optimaalinen. Riippuen myös lajista keho muokkautuu vuosien ajan harjoittelun mukana.

Urheilijoiden eikä kenenkään muunkaan pitäisi kohdata kommentteja koskien ulkonäköä vaan esimerkiksi itse suoritusta.
En vaan voi ymmärtää miten pinnalliseksi tää maailma oikeesti muuttuu ja kun kohdataan ihminen niin katsotaan ekana miltä se näyttää, eikä mietitä pintaa syvemmälle.

Esimerkiksi vaikka yleisurheilijat, eivät todellakaan ole ”näyttäytymässä” lineupissa vaan pyrkivät koviin fyysisiin suorituksiin. Haluisin nähdä sen kommentoijan pukeutuvan kisa-asuun ja asettuvan samaan riviin näiden aituri naisten kanssa kaiken arvostelun kohteeksi ja samalla sun ammatin tärkeimpään koitokseen eli kilpailuun jossa sulla on se 13 sekuntia aikaa näyttää se kaikki optimaalinen fysiikka mitä kehosta lähtee irti, jota varten oot treenannut vuosia. Vois kommentti olla tämän jälkeen jotain ihan muuta.

Naisten jalkapallossa joskus keskusteltiin shortsien vaihtamista hameisiin, jotta saataisiin nostettua katsojalukuja, rantalenttiksessä ei mitään asiaa pidempiin vaatteisiin, ja näitä esimerkkejähän riittää…
Ylipäätään varsinkin naisurheilijoihin kohdistuu aivan älyttömästi ulkonäköön liittyvää kommentointia ja palautetta eikä itse suoritukseen joka pitäisi olla sen urheilun ydin.
Ei ole omallakaan kohdalla yhden käden sormilla laskettavissa ne uutisoinnit kun: ”Gladiattori kaunotar näyttää treeniliikkeitä” kun yleensä miesten kohdalla puhutaan ammattivalmentajasta, joka sattuu myös olemaan oma leipätyö, eikä ”kaunottarena” oleminen.

Olis ihan mieletöntä jos naisten kohdalla pysyttäisiin myös titteleissä, ammattitaidossa, suorituskyvyssä ja jätettäisiin se ulkonäkö pois näistä yhteyksistä. Ja sama pätee myös miehiin, en todellakaan toivo, että kenenkään tarvitsee kokea kenenkään arvosteluja ulkonäköön liittyen ei negatiivisia eikä myöskään ammattitaidon sivuuttamista ulkonäköön liittyvillä adjektiiveilla.

Päivitys herätti paljon keskustelua ja niin oli myös tarkoitus. Jostain syystä urheilijoiden kun ihan kaikkien ihmisten ulkonäön arvostelu kovaäänisesti on nykyään enemmän normaalia kun normaalisti poikkeavaa.
Moni ei ehkä mieti omaa käytöstä arvostelijana tai edes ajattele, että sanoilla voi olla jopa isompi merkitys kuin uskookaan.
Vaikka monella urheilijalla voi olla vahva itsetunto, ei se poista sitä faktaa, että kaikilla ei ole. Ne nuoremmat urheilijat ottaa mallia omista esikuvistaan, niillä nuorilla aiturinaisilla ei välttämättä ole yhtä vahva itsetunto ja pienelläkin kommentilla saattaa olla iso vaikutus urheilijan identiteetin löytämiseen. Minkä ihmeen takia me käytetään energia mollaamalla meidän omia suomalaisia huippu-urheilijoita, kun focus pitäisi olla nostamassa heidän nimet maailman kartalle!

Meistä ei varmasti kukaan voi sanoa, ettei olisi koskaan arvostellut ketään, mutta jokainen meistä voi miettiä NYT, että mitä positiivista me saamme arvostelulla aikaan… viekö meidän kommentti esim. ulkonäköön liittyen tämän henkilön uraa tai suorituskykyä eteenpäin tai tuleeko meille itselle siitä hyvä mieli kun sanomme sen ääneen.
Jokaisen mielipiteelle on tilaa, mutta jos se mielipide ei tee mistään asiasta parempaa, niin mun puolesta se mielipide kannattaa pitää itsellään.

Täytyy sanoa, että olen tosi onnellinen siitä kasvatuksesta minkä olen omilta vanhemmilta saanut. He eivät ole kommentoineet omaa tai meidän lasten ulkonäköä negatiivisesti. He ovat pyrkineet kasvattamaan meille jokaiselle terveen itsetunnon ja ovat siinä onnistuneet.
Olen itse saanut oman uran aikana kuulla vaikka minkälaisia kommentteja ihan oman äidinkin ikäisiltä naisilta, miten nuorena tyttönä näytän mieheltä, miten lihaksikkaat ja treenatut naiset ovat vaan rumia ja näitähän kommentteja on vuosien varrella riittänyt.
Ne eivät ole onneksi kasvatuksen ansiosta vaikuttaneet muhun, mutta mä haluankin puhua niiden puolesta keneen ne vaikuttaa! Ja täytyy sanoa, että nyt kun odotan omaa esikoislasta, niin tiedän tasan tarkkaan (valitettavasti) minkälaiseen maailmaan hänet pitää varsinkin naisena kasvattaa.

Nämä keskustelut tulevat varmasti jatkumaan koko mun elämän ajan. Uskon, että toisaalta some vie pinnallisuutta vaan pahempaan suuntaan, mutta toisaalta kaikilla kenellä on vähänkin valtaa vaikuttaa, voi viedä suuntaa myös parempaan.
Tämä keskustelu kuuluu myös niiden asioiden joukkoon, missä jokainen yksilö voi vaikuttaa siihen miten itse asiat tekee. Jatkaako samalla arvostelevalla linjalla, vai keskittyykö sen sijaan kohentamaan omaa oloa ja itsetuntoa, jolloin harvemmin muita tarvitsee kommentoida.

….. <3

0 kommenttia

Inspiraatiota monipuoliseen ruokavalioon

Moni teistä kyselee miten syön ja saadaan paljon viestejä liittyen annoskuviin, mitä aika useasti julkaisen instagramstooreissa. Me molemmat halutaan panostaa puhtaaseen, terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon ja lähtökohtaisesti tehdään ruuat aina itse. Kummallakaan ei ole mitään ruokarajoitteita tai ehdotonta kieltäytymisiä tietyn ruuan suhteen, mutta einesruokia ei syödä ollenkaan ja herkutellaan silloin tällöin viikonloppuisin.
Oikeastaan mun mielestä me ”herkutellaan” aina, koska panostetaan ruokaan ja se on itsessään jo niin hyvää, ettei paljon tarvitse perään syödä herkkuja.
Usein meille herkut, on joku ihana hedelmälautanen tai hedelmäsalaatti tai tehdään itse sorbettia. Jos jotain herkkuja tulee syötyä silloin tällöin niin jäätelöä, se on varmaan kummankin lemppari.

Ajattelin tässä postauksessa näyttää vähän annoksia, miltä yleensä meidän safka näyttää ja kertoa enemmän meidän arkisesta ruokavaliosta….

Aamuisin meillä on oikeastaan joko puuro, jossa on seassa marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja raejuustoa. Sekoitan usein myös proteiinijauhoa puuroon pari rkl samalla kun keitän sen. Käytän eniten gluteenittomia kaurahiutaleita ja joskus tulee panostettua ja tehtyä riisipuuroa.

Tai sitten me syödään hedelmien ja marjojen lisäksi muutama ruis- tai kauraleipä, jonka päällä on yleensä aina avokadoa, kalkkunaa, juustoa, kananmunaa ja kurkkua. Tai tehdään munakokkelia tai munakas, jonka sisällä on paljon salaattia, yrttejä, avokadoa ja kalkkunaa.

Lounaaksi syön usein töissä jonkun ruokaisan salaatin tai sitten edellisenä päivänä tehdyn illallisen.
Salaattiin me sekoitetaan ihan kaikkea… useimmiten kanaa ja paljon kasviksia, pähkinöitä, avokadoa ja kananmunaa.
En usein kerkiä töissä syömään isoa määrää, enkä missään nimessä pysty syömään liian tuhdisti, koska olen jatkuvasti liikkeessä. Joku raikas safka sopii parhaiten. Usein myös haen lähikaupasta salaatin ja pidän riisikakkuja mukana, koska aina en kerkiä tekemään erikseen lounasta mukaan.

Keittoja söisin mielellään, mutta niitä en ole pystynyt treenikassissa roudaamaan mukaan.
Kannattaa oman työpaikan läheltä skautata terveelliset ja hyvät paikat lounaalle ja jos niitä ei ole niin sitten tehdä aina edellisenä päivänä isompi satsi ruokaa, jotta sitä jäisi seuraavalle päivälle.
Buffet- lounaissa ei ole mitään vikaa, mutta ajatus: ”syödä koko rahan edestä” kannattaa unohtaa ja syödä vaan sen verran kun oikeesti on nälkä ja tarvitsee.

Yleisesti ottaen meillä on aina pää-protskuna lounaassa tai illallisessa: Kana, kalkkunajauheliha, lohi, tonnikala tai jättikatkaravut (harvemmin punaista lihaa) ja hiilarina bataatti, täysjyväpasta, riisi, risottoriisi, quinoa, bulgur, couscous tai täysjyvänuudeli. Lisäksi tosi paljon erilaisia kasviksia sesongin mukaan, mikä näyttää parhaalta niin sitä ostetaan.
Kastikkeet tehdään usein itse joko jogurtista, kookosmaidosta ja kuivahyllyn mausteista, tomaattikastikkeesta tai sitten tehdään itse salsa, humus tai guacamole.

Me maustetaan paljon ruokaa ja panostetaan siihen, että raaka-aineet vaihtuu usein ja tehdään eri kulttuurin ruokia.
Kasvisruokaa tehdään silloin tällöin ja se onkin itselle tavoite saada lisättyä pelkkiä kasvisruokapäiviä ihan jokaiselle viikolla, koska kumpikin meistä tykkää niistä.

Naposteluun meillä on usein joko hedelmiä, kasviksia tai pähkinöitä esim. kun katsotaan illalla leffaa. Ehkä suosituin herkku naposteluun meillä onkin viinirypälepaketti joka menee hetkessä…

Välipalaksi syön myös paljon hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja esim. jogurttia minkä sekaan niitä laitan.
Meillä on loistavasti toiminut myös smoothiet tai ruokaisampana smoothiebowlit, johon sekoitetaan aina ihan kaikkea mitä kaapista löytyy.
Tykkään myös riisikakuista, jonka päälle laita avokadoa ja kalkkunaa.

Iltapalana syödään joko maustamatonta kreikkalaista/turkkilaista jogurttia jonka sekaan laitetaan marjoja, hedelmiä, pähkinöitä tai jotain hyvää mysliä. Tai sitten tehdään munakas salaatilla, yrteillä, kurkulla, tomaatilla, avokadolla ja kalkkunalla.

En koe, että meillä menisi kauan aikaa ruuanlaittoon paitsi jos oikeesti vaikka viikonloppuna halutaan tehdä jotain spessua. Me tehdään helppoja ja terveellisiä ruokia, joista jää aina hyvä fiilis. En henkilökohtaisesti tykkää edes syödä liian tuhtia mättöruokaa, kun siitä tulee usein vaan huonompi olo. Jos halutaan pizzaa tai hamppareita niin tehdään ne itse omalla tvistillä, joka tekee niistä vieläkin parempia.

Me käydään ulkona syömässä ja rakastan erilaisia ruokakulttuureita. Missään nimessä en koskaan halua rajoittaa omaa elämää syömällä jonkun paperin mukaan, vaan täysin oman fiiliksen. Jos jotain tekee mieli niin yleensä sitä tehdään!


Olen tästä aiheesta sanonut moneen kertaan, mutta musta tuntuu, että koskaan tästä ei voi puhua liikaa… Terveellisesti syöminen ei vaadi puntaria ja lappua jonka mukaan syöt. Puntarin ja lapun mukaan syöminen usein johtaa vain epäterveellisiin ruokatottumuksiin ja malleihin, joista on vaikea päästää irti. Koita löytää kultainen keskitie siihen mitä syöt ja panosta ruuan laatuun ja ravinnerikkauteen.
Tällä hetkellä ei välttämättä tunnu pahalta vaikka olisitkin syönyt pitkään huonommin, mutta huominen voi tuoda eteen jo jotain ihan muuta. Makuaisti myös tottuu jatkuvaan sokerin, voin ja kerman makuun ja siitä eroon pääseminen vaatii aikaa.

Perus lautasmallit ja ravitsemussuositukset opitaan jo peruskoulussa, mikään ei oikeastaan ole muuttunut, vaikka netti on pullollaan ”itseoppineiden” ohjeita. Suosittelen aina suhtautumaan kaikkeen varauksella.
Jos ruokavaliosi, tapasi tai ylipäätään suhtautumisesi ruokaan kaipaavat apua niin käänny oikeesti ammattilaisten puoleen, eli koulutettujen ravitsemusterapeuttien joilla on pitkän linjan yliopistotason koulutus takana.
Muuten voit tietenkin ottaa muualta inspiraatiota ja apua, mutta jokainen oppi tai tieto kannattaa käsitellä ensin tarkkaan, ennen kuin alat sitä noudattamaan.
Valitettavasti monet dieetit voivat viedä helposti terveyden, koska ne ovat erittäin harvoin juuri just sulle ja sun elämää huomioiden suunniteltu.

Tässähän tuli itselle nälkä näitä ruokakuvia lisätessä! Ihanaa viikkoa!

7 Kommenttia