FITOONA

FITOONA

Kilpailuhenki ja vastustajan kunnioitus

Kilpailuhenkisyyttä joskus kammoksutaan ja se ajatellaan negatiivisesti, hampaat irvessä tekemiseksi. Miellän kilpailuhenkisyyden itse ihan toisella tavalla. Olen aina ollut kilpailuhenkinen hyvän urheiluhengen rajoissa, haastan mielummin aina jonkun toisen kun kilpailisin vain itseäni vastaan. Kilpailuhenkisyys saa oman tulokseni paranemaan, sillä voiton tahto ja kilpailuhenki parantavat omaa suorituskykyä ja tätä kautta myös tulosta. Tottakai kilpailuvietti voi joidenkin kohdalla olla liian totista ja hampaat irvessä tekemistä, jolloin liikunnan tuottamaan hyvään fiilikseen ei päästä muun kuin voiton kautta. Eikä kaikille voitto taas merkitse samalla tavalla kuin toisille. On hienoa, että joillekkin riittää oma paras mahdollinen suoritus ja itsensä ylittäminen eikä vain voitto. Joskus toivoisin itsekin, että osaisin yhtä hyvin ottaa häviön vastaan kuin muutama läheinen ystäväni. Iän myötä on onneksi sitäkin taitoa tullut, vaikka omissa harrastuksissa olenkin todella voitontahtoinen ja tämän takia myös suoritus voi joskus olla yliyrittämistä. 😉

Kilpaurheilussa on toki enemmän kilpailuviettiä, jolloin vain voittoon tähdätään, mutta sielläkin omista virheistä ja alisuorituksesta opitaan ja kehitytään. Urheileminen on kuitenkin kilpatasolla useille ammatti jossa pyritään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja jokainen tietää, että vain menestyneet urheilijat voivat elättää itsensä urheilulla, jolloin myös tekeminen onkin totisempaa. Terveysliikkujan taas ei missään nimessä pidä miettiä liikuntaa liian vakavasti, vaan hakea positiivisia kokemuksia ja fiilistä sekä terveyttä liikunnan avulla. Kuitenkin kilpailuhenkinen voi silti olla ja halua voittaa itsensä ja tätä kautta tähdätä parempaan kuntoon. Eli vaikka kokisit, että et ole lainkaan kilpailuhenkinen niin voit miettiä sen yhdeksi tavoitteeksi ja voimavaraksi omaan harjoitteluun. Jos kilpailet vähän edes omaa peilikuvaasi vastaan, voi olla, että saat itsestäsi hitusen enemmän irti.

Palatessani kilpaurheilun kilpailuviettiin, esimerkiksi viime ystävänpäivänä vaatemerkki Björn Borg lanseerasi ”Dearrival” kampanjan, jossa halutaan kannattaa sitä, että vaikka kilpailutilanteessa kilpailu on kovaa on syytä kilpailun ulkopuolella kunniottaa vastustajaa. Olen huomannut rugby kentällä, että siellä jos jossain kunnioitetaan vastustaa. Tilanteisiin mennään todella kovaa, mutta kenelläkään ei ole mielessä vastustajan satuttaminen. Jos vahingossa taklataan väärin mennään heti taputtamaan vastustajaa selkään ja tarkistetaan, ettei mitään pahempaa satu kenellekään. Lisäksi ollaan aidosti iloisia muiden menestyksestä ja onnistumisista. Tottakai jokainen joukkue tähtää voittoon, mutta arvostan itse todella paljon sitä, että vastustajia kunnioitetaan. Pelikentillä pelataan täysillä, mutta pelin ulkopuolella ollaan frendejä- mentaliteettiin uskon itse! 

On ollut mielenkiintoista verrata harrastamiani lajeja toisiinsa. Esimerkkinä vaikka kolme ihan eri maailmaa… Fudiksessa, naisten liigassa on kova kilpailu pelipaikoista joukkueissa ja välillä huomasin, että toisille oli vaikea aidosti iloita muiden menestymisestä ja nuoria tulokkaita ei hevillä oteta joukkueisiin. Taas bodyfitnesin puolella kunnioituksesta ei tuntunut olevan paljoakaan tietoa, eniten yllätti se, että ennen kisoja minua varoitettiin kisatavaroiden varastamisesta. En olisi ikinä uskonut, että jossain lajissa joku haluaa varastaa kisavälineesi, jotta itse saisi paremmat lähtökohdat voittoon. En ymmärrä kuka voisi elää itsensä kanssa, jos tekisi voiton eteen, jotain noin törkeää, onneksi lajista löytyi myös huikeita poikkeuksia. Ja nyt kun aika on kulunut rugbyn parissa huomaan miten siistiä on treenata noin kunnioittavassa porukassa. Vastustajat ja tiimikaverit kunnioittavat kaikki toisiaan, kukaan ei toivo kenellekkään loukkaantumisia sekä kehutaan avoimesti myös vastustajia. Jos jossain vallitsee ”me”-henki niin rugbyssa! 

Ei ole ollut epäselvää, että minkälaisessa porukassa haluan liikkua! Kilpailuhenkisyys yhdistettynä muiden kunnioittamiseen ja siihen, että oikeasti nautitaan ja pidetään samalla hauskaa on parasta mitä liikunta voi itselleni antaa.

Vaatteet Björn Borg (#DEARRIVAL- kampanja mallisto), löydät alta linkit: 

Miesten: treeni t-paitapitkähihainen t-paitashortsit

Naisten: treeni toppi, treeni pitkähihainentreenitrikoot

0 kommenttia

Maastavedon yleisimmät tekniikkavirheet

Taka- ja askelkyykyn yleisimmät tekniikkavirheet- postaus (Täältä löydät kyykky-postauksen) sai huikean suosion ja toivoitte lisää samankaltaisia tekniikkapostauksia, joten seuraavaksi tuleekin maastaveto eli mave!

Vapaiden painojen kanssa treenaaminen vaatii hyvää liikkuvuutta ja tekniikkaa, varsinkin mitä enemmän nostamme painoja sitä tarkempi ja turvallisempi tekniikan on oltava. Tottakai monissa nosto-kisoissa näemme mitä erilaisia tekniikoita, sillä siellä halutaan vain kuorma ylös ja tämän postauksen tarkoituskin on parantaa teidän turvallisuutta, jotka haluatte treenata turvallisesti ja oikeaoppisesti salilla, mutta tavoitteenne ei välttämättä ole kisata painonnostossa tai voimamieskisoissa. 😉 Myös heidän oheisharjoittelussa pyritään viilaamaan turvallisuus kuntoon, mutta kilpaurheilutilanteessa se ei aina päde.

Aluksi on hyvä harjoitella tekniikoita kepeillä sekä ihan vain pelkällä tangolla. Kun liikerata rupeaa sujumaan, voi portaittain lisätä painoa, mutta turvallisuuden pitäisi kulkea aina edellä. Maastaveto on kokovartaloliike, mutta voimantuotto tapahtuu pääsääntöisesti jaloista.

Yleisimmät virheet:

Polvet eivät saisi ylittää ylikorostetusti tankoa, eivätkä kantapohjat nousta lattiasta. Jos nilkat ovat todella jäykät, täytyy niiden liikkuvuutta harjoittaa, mutta myös leveämpi asento voi helpottaa suoritusta. Lisäksi lonkkien on syytä olla auki.

Polvet eivätkä nilkat saisi taittua yhtään sisäänpäin. Painopiste tulisi siirtää enemmän pakaroille ja jopa enemmän puskea polvea ulospäin samaan linjaan varpaiden kanssa.

Asento ei saisi lähteä liian etunojasta, jolloin nostat painot selällä etkä jaloilla. Eikä myöskään kaatua liikaa eteen nostovaiheessa, vaan noston kuuluisi olla suoraviivainen suoraan ylöspäin.

Tulisi myös välttää painojen nostamista pyöreällä selällä, ja muutenkin kuten kuvasta huomaa: painojen nosto tapahtuu käsillä ja selällä, kun maastaveto täytyisi lähteä jaloista. Pyöreä selkä altistaa paineen selkärankaa ja voi aiheuttaa vakavampia ongelmia rankaan. (välilevyn pullistumat) Usein jos paino on liian iso, niin nosto saattaa näyttää enemmän tältä.

Yläasennossa ei myöskään kuulu korostaa alaselän lordoosia (=notkoa), jolloin kova paine kohdistuu alaselän nikamiin, eikä vatsalihakset tue seisomaasentoa. Lisäksi polvinivel olisi syytä pitää pehmeänä, ei lukossa, vaikka sitä ei kuvasta nyt näe. Eli älä missään nimessä vie liikettä niin pitkälle, että ojennat polvet lukkoon.

Oikeaoppinen MAVE:

Painopiste on enemmän kantapäillä, vartalo tangon ”takana”, mutta hartiat tangon tasolla, kuitenkin olkapäät takana ja lavat hiukan yhdessä. Tanko kulkee koko matkan jalkoja pitkin ylös. Keskivartalo on pidettävä liikkeen aikana tiukkana, selkä luonnollisella ”notkolla”, mutta älä ylikorosta notkoa. Noston aikana puhalla aina happi ulos. Lisäksi itse tykkään ottaa ristiotteen, jotta tanko pysyy hyvin käsissä, eikä tarvitse liikaa puristaa käsillä.

Erilaisia ”maveja”:

Paljon näkee myös eritavalla suoritettavia maastavetoja on: suorinjaloin maastaveto, sumomaastaveto ja maastaveto, jossa tanko kulkee jalkojen välistä. Kaikilla näillä voi tehostaa harjoittelua ja hankkia erilaista ärsykettä, mutta huomioi myös näissä turvallinen suoritustekniikka.

Hyviä mave-hetkiä! 😉

7 Kommenttia