Onko okei tehdä virheitä?

Nyt kun sairasloman pakosta joudun rauhoittua ja olla paikoillaan, niin pakostikin rupeaa miettimään erilaisia asioita. Vielä keskustelu hyvän ystäväni kanssa vahvisti aihetta; miten jokaisen pitäisi aina onnistua kaikessa, ennen kuin julkisesti tekee mitään. Vaikka olisit kuinka yrittänyt parhaasi, laittanut itsestäsi kaiken likoon ja jopa ylittänyt itsesi, mutta et onnistunut niin se ei vaan riitä.

Jokaisella on joku asia, missä haluaisi olla hyvä, mutta ei ole. On ehkä kehittynyt, mutta ei edelleenkään pysty virheettömään suoritukseen ja saa aina välillä kuulla siitä. Esimerkkinä vaikka oma Englannin kielitaitoni tai kirjoitustaito… Minulla on lievä lukihäiriö, eikä se estä julkaisemasta kirjoituksiani. Vaikka kykenen tilanteessa kun tilanteessa puhumaan englantia, kirjoitan silti lähes joka lauseeseen, jonkin kirjoitusvirheen, mutta mitä sitten? Olen huomannut, että meidän kirjoitusvirheet ärsyttävät enemmän muita kuin itseämme. Suurin osa kirjoittaa väärin vierasta kieltä ja myös ihan omaa äidinkieltä, mutta harvemmin kukaan korjaa oman äidinkielen kirjoitusvirheitä, mutta kun kyseessä on vieraskieli niin ajatusmalli: ”älä kirjoita ennen kuin osaat”- seuraa joka puolelle. Vaikka lukija ymmärtäisi täysin, mitä lauseella tarkoitetaan, on pakko ärsyyntyä toisen virheistä. Olen aina miettinyt, että miksi? Miksi jokaisen pitäisi olla täydellinen, jotta uskaltaa avoimesti tehdä asioita. Pitääkö salille mennä vasta kun oikeasti tietää mitä tekee, tai uudessa työpaikassa osata heti kaikki ensimmäisessä kättelyssä… ”NO EI.”

Mistä muiden virheisiin tarttuminen on peräisin? Kukaan ei ole seppä syntyessään, teemme jatkuvasti virheitä, eikä kenenkään pitäisi pelätä virheiden tekemistä. Ole yrittäjän puolella äläkä vastaan! On huolestuttavaa, jos lapsia kasvatetaan täydellisyyden tavoitteluun eikä anneta tilaa virheiden kautta oppimiselle. En sano, että kantapään kautta oppiminen on paras tapa oppia, mutta varmasti yksi opettavaisimmista. Mielestäni kuitenkin jokaista pitäisi tukea yrittämään parhaansa virheistä huolimatta.

Vielä palaten omaan englanninkielen taitoon, muistan miten vihasin sen opiskelua koulussa, koska koko koulun ajan painotettiin pelkästään kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Puhe- ja ilmaisutaito tuli vasta sitten kuuloon, kun ensin osasit jokaisen lauseen virheettömyyden. Pisteitä jaettiin vaan niiden kesken, keneltä luonnistui täydellisesti perusteet.  Minulla kesti kauan, että uskalsin puhua kenenkään kuullen englantia, muusta kuin pakosta, koska syvä viha ja epäonnistumisen-pelko roikkui apinana selässä. Sama fiilis on varmasti monilla liittyen eri taitoihin. Ja voin kertoa, miten hyvältä tuntui kun lopulta uskalsin vain puhua välittämättä virheistä, koska niitä tulisi aina olemaan. Tällä hetkellä vain hymyilyttää, kun jollain menee yöunien lisäksi päiväunet minun tai jonkun muun inhimillisistä kirjoitusvirheistä. Muistan hyvin kun eräs ihan ansioitunut henkilö päivitti omalla Facebook- tilillään jotenkin näin, että miksi ihmiset kirjoittavat ”somessa” Englanniksi, kun jokaisessa lauseessa on virheitä -sain tästä lauseesta vain lisää voimaa kirjoittaa mahdollisimman paljon englanninkielisiä fraaseja, koska en todellakaan anna yhden kommentin muuttaa omaa toimintatapaa lähemmäksi täydellisyyden tavoittelua.

Kuvat: Jan Lönnberg

Jos jotain haluan tällä tekstillä kuuluttaa, niin: tehkää virheitä ilman muiden ihmisten paineita! Jos joku arvostelee sinua inhimillisistä virheistä: niin tiedät, että hänellä ei ole kaikki itsensä kanssaan hyvin. Jos joku auttaa, korjaa ja opettaa sinua, on se asia erikseen. Parasta onkin saada rakentavaa ja opettavaa palautetta, jotta voit oppia ja korjata virheesi. Mutta arvostelun ja mollauksen yläpuolelle kannattaa asettua hymyssä suin!

-Virheiden kestävää tiistaita kaikille!

4 kommenttia

  1. Jos pelkää tehdä virheitä, niin ei uskalla eläkkään, eikä tarttua uusiin haasteisiin. Se päiva, kun syntyy täydellinen ihminen, on surullinen, koska silloin ihmisestä on tullut kone.

    Tarina kertoo, eräästä kuuluisasta taiteilijasta, joka maalasi täydellisen kuvan, ja purskahti itkuun, oppipoika kysyi hätääntyneenä, miksi mestari itkee taideteoshan on täydellinen. Mestari vastasi, että hän itkee sen takia, että hän huomasi, että hän ei enään pysty tekemään parempaa taideteosta.

    Turha siis pelätä virheitä, saati pyrkiä täydellisyyteen. Tärkeintä elämässä, on kuintenkin, että elää, ja nauttii elämisestään, sekä sen tuomista mahdollisuuksista.

  2. Meillä oli ihan sama nillitysmeno koulussa. Kirjoitetun kielen ja puhutun kanssa. Ope saattoi jopa nauraa oppilaiden virheille, varsinkin puhuttaessa. Olin koulussa (peruskoulu+lukio) kiitettävän oppilas enkussa, ja ihan vaan tenttien perusteella. Kun lähdin jatko-opiskelemaan, romahti arvosanat ihan yht äkkiä. Ja ihan vaan sen takia, että en uskaltanut puhua enkku, koska jännittäessä lausuminen vaikeutui entisestään ja sanasto unohtui ihan totaalisesti. Tiedän siis kyllä, että osaan ja varmasti sujuvasti osaisinkin, mutta juurikin tuo samainen virheetön enkun osaaminen esti kieltä käyttämästä niin hyvin kuin olisin pystynyt. Pikku hiljaa jännitys ja virheiden pelko on helpottanut, kun on vaan ollut pakko uskaltaa puhua. Mutta ei se silti vieläkään mukavaa ole, ja sekös ärsyttää. Eihän me kaikki omaa äidinkieltäkäön puhuta täydellisesti, niin mikä sitten on, että vierasta kieltä pitäisi osata puhua vieläkin paremmin ennen kuin uskaltaa suunsa avata. Toivottavasti opettajat nykyään osaa edes vähän paremmin tsempata kielten opettelussa. Ei ole ihmekään, että oppimisinto häviää heti alkuunsa, jos opettelusta tehdään mahdotonta. Tekemisen ja virheiden kautta oppii parhaiten, jos vaan siihen annetaan tuki ja mahdollisuus.

    • Kiitos Hanna viestistä, todella surullista kuulla miten monet ovat joutuneet kamppailemaan saman asian kanssa. Toivottavasti pikkuhiljaa kannustetaan niin hyvien perusteiden lisäksi myös siihen uskallukseen puhua ja esiintyä ja painotettaisiin, että tärkeintä on yrittää puhua, koska aina jotenkin se toinen lopulta ymmärtää. 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*