Kuinka paljon painan? – BMI.n mukaan lievästi lihava

Paino kiinnostaa… miksi? Ja onko sillä oikeasti mitään väliä, että kuinka paljon painamme, jos voimme hyvin ja olemme terveitä. Miksi painoa tarkkaillaan? Miksi painosta ollaan jo lapsien kohdalla huolissaan, vaikka kyseessä saattaa olla ihan normaali kokoinen lapsi. Aiheuttaako painon tarkkailu lapsena elinikäisen ongelman painonhallintaan?

Olen ottanut lähipäivinä tarkoituksen mukaisesti painon keskustelun aiheeksi. Olen kysellyt monilta painon merkityksestä, kokemuksia milloin paino on noteerattu ja millä tavoin.

Painan itse vähän päivästä riippuen noin. 63-67kg. Tänään kävin vaa’alla, koska en tiennyt mitä painan ja tulos oli 66kg. En seuraa painoa vaan omaa oloani ja sitä miltä kehossa tuntuu. Paino voi heitellä päivän mukaan muutamaa kiloa sinne tänne. 3 kg painon nousu ei ole vielä mikään painonnousu, joten ihan turhaa olet huolissaan jos vaaka joskus näyttää normaalia enemmän!

Olen kysynyt muutamalta asiakkaaltani, kun he ovat ajatelleet painavansa paljon, vaikkakin ovat olleet täysin normaali painosia, että kuinka paljon minä heidän mielestä painan. Vastaus on aina ollut n. 8-10 kg alikanttiin. Heille on tullut yllätyksenä, että näinkin lyhyt tyttö hyvässä kunnossa painaa melkein 70kg. Ja tässä juuri tullaan siihen asian ytimeen, että ei kannata tarkkailla yksiselitteisesti omaa painoa, koska siihen vaikuttaa moni tekijä. Saati verrata omaa painoa toisen painoon, kun meillä on jokaisella erilainen ja eri painoinen rakenne.

Huolestuttavin aihe, mikä keskusteluissa kävi ilmi oli painon tarkkailu lapsilla. Eräs kertoi, että tuttavan lapsen painosta oltiin huolissaan, koska se oli bmi- taulukossa ylärajoilla. Ei kuitenkaan huomioitu, että poika oli erittäin urheilullinen ja aktiivinen, lapseksi hänellä oli jo todella kehittyneet lihakset. Onko terveydenhuollon ammattilaisille iskostettu päähän ajattelumalli taulukosta, mihin kaikkien pitää vartalomallista riippuen mahtua, vai onko tähän tullut muutosta vuosien saatossa? Muistan itsekin koulussa kun terveydenhoitaja sanoi, että juuri ja juuri olin normaalipainoinen. Vatsalihakset näkyivät jo silloin ja en paljon muuta tehnytkään kuin urheillut. Onneksi kotoa olin saanut kasvatuksen terveeseen itsetuntoon, niin en ottanut aihetta kuullakseen. Toisilla eväillä, voisin tällä hetkellä jojoilla painoni kanssa jatkuvasti!

Moni urheilija on BMI-taulukon mukaan joko juuri normaalipainoisen rajamailla tai lievästi ylipainoinen… pitäisikö taulukkoon lisätä pykälä, missä huomioitaisiin, että lihas painaa enemmän kuin läski.

Tämän BMI- taulukon mukaan olisin taas lievästi lihava! Joten nyt varmaan ymmärrätte, että jos joku katsoo tästä taulukosta oletteko normaalipainoisia vai lihavia kannattaa tätä tietoa miettiä kahteen otteeseen.

Monien kanssa olen myös jutellut, siitä miksi he tarkkailevat niin paljon omaa painoaan? Lähes jokainen on sanonut, että koska painoa on tarkkailtu lapsesta asti. Joko terveystarkastuksessa lapsena on kuullut, että painoa pitää tarkkailla tai hallita, tai sitten se on tullut vanhempien tai valmentajien kautta. Olen oikeasti ihan aidosti huolissaan, että miksi kenenkään lapsen täytyisi tarkkailla omaa painoaan? Lapsen ei todellakaan pitäisi miettiä tälläisiä asioita vaan keskittyä olemaan lapsi ja elämään hetkessä.

Kannattaa miettiä tosi tarkkaan kun lapsille puhuu painosta, ettei siitä iskostu pinttymä lopun elämäksi päähän. Olisi hienoa, että lasten kohdalla keskityttäisiin tukemaan terveellisiä elintapoja ja panostettaisiin terveen itsetunnon rakentamiseen. Lapsena kohdattu arvostelu seuraa helposti koko lopun elämän eikä siitä ole niin helppo päästä irti myöhemmin.

Kuvat: Petteri Peltonen

Lopuksi haluan sanoa, että painolla ei oikeasti ole mitään väliä kun vain olet terve ja voit hyvin! Mikään tietty kilomäärä puntarissa ei rakenna vahvaa onnellisuutta eikä tarkkailu tuo koskaan elämään lisää särmää!

Huikeeta juhannusviikkoa!

40 kommenttia

  1. Täällä yksi nuori aikuinen jonka painoa seurattiin jo lapsesta saakka. ”Nyt on paino bmi ylärajoilla, muutama kilo pitäisi saada alas” tämän jälkeen ei paljoa enää auttanut kommentti ”mutta koska olet vielä noin nuori niin ei kannata asiaa murehtia”. Aivan huikea postaus! Itsekin olen hiljalleen ymmärtänyt, että tällä lihasmassalla ei ns normaalipainoa kannata tavoitella.

    • Emma, juuri niin! on todella ikävää, että lapsena joutuu olla tarkkailun kohteena, jolloin myös se vaikuttaa täysin siihen miten asiaan suhtautuu myöhemmin. Onneksi olet ymmärtänyt tämän ja toivottavasti moni muukin, koska kenenkään ei pitäisi joutua kamppailemaan tämän asian kanssa!
      Upeeta kesää sinulle Emma! <3

  2. Niin piristävä ja vahva postaus!🤩💖

  3. Hyvää tekstiä jälleen! Itsellä tämä painotaulukon käyttö tuli pitkästä aikaa ajankohtaiseksi äitiysneuvolassa. Olen hyvässä kunnossa ja saanut kasvatettua jonkin verran lihasta, nyt raskauden alussa olen jo muka ylipainoinen, 170cm/74kg. Tämä johtaa taas osaltani siihen, että raskauden edetessä joudun sokerirasitustestiin… 😑
    Mielestäni alakoulussa voitaisiin terkkarin tarkastuksissa luopua painosta, keskittyä juuri terveellisyyteen ja katsoa miten vartalo kehittyy kun lapsi kasvaa. Monesti ne kilot ovat lapsenpyöreyttä.

    • Kiitos HAnna! Älä ole huolissasi, nyt keskityt vain normaaliin toimintaan raskauden aikana. Lepo, hyvä ravinto ja liikkuminen sen mukaan miten pystyt. Onnea perheenlisäyksestä! <3
      Olen ihan samaa mieltä, lapsepyöreyttä se on usein täysin, joka kaikilla tulee vähän eri aikaan.

      Hyvää kesää! 🙂

  4. Todella hyvä kirjoitus 💪

  5. Saako kysyä mikä sun pituus on? Itse kamppailen nimenomaan painon kanssa, mutta on vainea luopua ajatuksesta että se vaaka on vain numero.

    • Hei! Olen 165 cm pitkä. Suosittelen jättämään ihan kokonaan sen punnitsemisen pois ja keskittymään ihan muihin juttuihin, kun omaan hyvinvointiin, uneen, liikuntaan ja monipuoliseen ruokavalioon. 🙂 Tsemppiä Noora!

  6. Aivan loistava teksti! Nimim. Itsekin aina saanut kommenttia painoindeksistä. Ja raskausaikana neuvolassa nipotettiin painonnoususta jatkuvasti, vaikka kävin salilla laskettuun aikaan asti ja söin samalla lailla terveellisesti kuin ennenkin! Se kyllä ahdisti! +25kg tuli, mutta joillekin sitä vain tulee halusi tai ei. Samoin kuin lastenkin tapauksissa, niin pitäisi kyllä niiden käyrien sijaan katsoa kokonaiskuvaa!

    • Kiitos Heini!
      Juuri niin, raskausaika on todella yksilöllinen ja tärkeä olisi huomioida siitä palautuminen. Usein raskauden aikana ollaan huolissaan jos ei mahdu käyriin, mutta kun lapsi on syntynyt maailmaan niin ei puhuta mistään muutoksista mitä raskaus voi aiheuttaa ja panosteta kuntoutus puoleen.
      Kokonaiskuva ehdottomasti, lapsia on eri rakenteisia ja jokainen kehittyy eri tahtiin, todellakin pitäisi olla kokonaisvaltainen kehityksen seuranta sekä tuki terveellisiin elämäntapoihin 🙂

      Mukavaa kesää! <3

  7. Muistan kanssa kun joskus urheilulukiossa tarkka kertoi, kuinka olen ”lievästi ylipainoinen”. Tiesin kyllä itse olevani lihaksikas ja rasvaton, mutta silti se vähän kolahti. Taisin todeta vaan, että tiesitkö, että koko BMI:ssä ei ole matemaattisesti mitään järkeä? 😀

  8. Harrastin lapsena taitoluistelua noin 10 vuotta. Valmentajallani oli omituinen tyyli noista vuosista ainakin 8 vuotta julkisesti huomautella painostani ja vääntää todella ikäviä vitsejä asiasta, koska ruumiinrakenteeni ei ole koskaan ollut mikään pieni ja hentoinen. 10-14 -vuotiaalla tytölle se oli äärimmäisen traumaattista. Se vääristi minäkuvaani seuraaviksi vuosiksi todella pitkälle ajalle. Raskausaikoinani minut todettiin ylipainoiseksi bmi’n mukaan ja kävin sokerirasituksessa sen vuoksi, vaikka minunkin tapauksessani urheilen todella paljon ja lihasta löytyy. Jostain syystä minäkuvani kääntyi ympäri toisen raskauden aikana. Jokin henkinen kasvu tai iän myötä tullut hyväksyntä itseäni kohtaan, mutta aloin nähdä itseni vahvana ja upeana ihmisenä, juuri omanlaisena! Mutta edelleen jonkinlaista katkeruutta koen valmentajaani kohtaan, että jouduin teinivuoteni ja varhaisaikuisuuden uhraamaan huonolle itsetunnolle. Mutta onneksi nyt tiedän itse miten kasvatan omia lapsiani elämäntavoissa ja millaisia asioita heille en missään nimessä sano koskaan ääneen!

    • Niin ikävää! Tämä on asia mihin todellakin tarvitaan muutosta… en voi ymmärtää miten joku urheilulaji voi vaatia tietynlaista vartalomallia ja saati sitten kenenkään ulkonäköä kommentoidaan ääneen muiden kuullen. Ei ihme että monissa urheilulajeissa on yllättävän paljon syömishäiriötä sekä paljon myös esteitä vahvan itsetunnon kehitykselle.
      Onneksi olet löytänyt itsestäsi sen vahvan naisen mitä olet! Jos jotain voit sille valmentajalle kertoa niin hän on näyttänyt mallin mitä, et itse halua koskaan olla ja edustaa.
      Mielettömän hyvää kesää, ja kiitos kun jaoit kokemuksesi! Täällä on varmasti monta, ketkä voivat samaistua täysin kokemukseesi! <3

  9. Itse olen painoluokkaurheilija ja painoa täytyy tarkkailla todella usein. Painolla on todellakin väliä! 😄

  10. Tärkeä aihe! Itse en juurikaan käy enää puntarilla, vaikka joskus mietinkin, paljokohan painankaan. Itsekin olen kohdannut vähän kyseenalaista kohtelua terveydenhuollosta: yläasteella samalla luokalla terveydenhoitaja sanoi, etten ole liian painava (tosin sanoi tietyn kilomäärän, jonka yli paino ei saa mennä). Vähän myöhemmin lääkäri näytti koneeltaan käyrää, jossa näytti, kuinka sama painoni kulkee liian ylhäällä verrattuna pituuteeni – hän totesi siis olevani liian painava. Seuraavalla luokalla oli taas terveystarkistus ja painoni oli vähän pudonnut. Terkkari totesi, että painon putoaminen kannustaa varmaan jatkamaan samalla linjalla. Nyt vuosia myöhemmin olen kiitollinen, että näistä kokemuksista huolimatta painoni ei ole ollut mielessäni ongelma. Tällä hetkellä taidan olla normaalipainoinen BMI:n mukaan, muttei se ole tärkeintä, kuten totesit.

    • Nyt myöhemmin luettuani kommentin tajusin, että tuon voi ymmärtää väärin. Pointti oli siis se, että samanaikaisesti terkkari sanoi normaalipainoiseksi ja lääkäri ylipainoiseksi 😀

    • Näissä asioissa saa kyllä Terveydenhuollon ammattilaiset olla todella tarkkoja miten asiat kenellekin esittää, ja on hyvä huomioida jokaisen henkilön taustat. Varsinkin kuin kyseessä ovat kehitysiässä olevat lapset ja nuoret.
      Lisäksi olisi hyvä antaa jotain konkretiaa mikä voisi edistää vaikka itse terveyttä keskittymättä pelkkiin käyriin ja painoon. Esim juuri tässä tapauksessa kun terkkari oli todennut, että: ”painon putoaminen kannustaa jatkamaan samaan malliin” Olisi piristävää jos ennemminkin kehuttaisiin sitä, että on terve!
      Onneksi näistä kommenteista ei ole jäänyt mitään mieleen ja pystyt suhtautumaan painoon liittyviin asioihin terveesti 🙂

      Mukavaa kesää Riikka!

  11. Mahtava postaus! Olen seurannut matkaasi ilolla sillä olet piristävä poikkeus treeni- ja fitness blogeissa.:) Itselleni on toitotettu aivan pienestä lapsesta asti terkkarilla kuinka painoa on liikaa ja BMI yli rajojen. Sitä se on edelleen 162/68 mitoilla, vaikkakin luulen olevani kohtuullisen sporttinen. Silti se epäilys kalvaa:/

    • Kiitos paljon Krisse ja erittäin kiva kuulla 🙂

      Hyvä on muistaa, että tärkeintä on kuitenkin miten voit! Jos nukut hyvin, syöt terveellisesti ja liikut sinulla ei pitäisi olla mitään syytä epäillä omaa terveyttä.

      Huippua kesää! <3

  12. Kiitos tästä ihanasta tekstistä! Itse asian kanssa kamppailevana tuntuu hyvältä että asiasta puhutaan tähänkin sävyyn.

    • Kiitos Iida, mukava kuulla! <3 Toivottavasti sait tästä tukea ja pääset kamppailusta yli, koska kenenkään ei pitäisi joutua tarkkailemaan jatkuvasti omaa painoa.
      ihanaa kesää 🙂

  13. Mäkin kävin yläasteella vuosittaisessa terveystarkastuksessa, ja terveydenhoitaja sanoi että ”kannattaisi alkaa miettimään painonpudotusta, koska käyrä on huolestuttavassa nousussa, ja taulukon mukaan olet jo kohta sairaaloisen lihava”. Harrastin kolmea eri lajia ja urheilin päivittäin. Mistään kohtaa kehoani ei saanut edes yhtä makkaraa. Yläasteelaisen jo hankalassa ja kriittisessä iässä tuo oli todella raskasta kuultavaa, mikä meinasi aiheuttaa anoreksian. Olen yrittänyt olla välittämättä asiasta, mutta silti se tulee välillä vieläkin nuorella aikuisiällä mieleen. Musta myös on hullua että painosta tehdään ongelma jo pienille lapsille. Toivottavasti asia saataisiin muuttumaan ja pian. Mutta! Mahtava kirjoitus, kiitos siitä❤️

    • Kiitos Rosanna viestistäsi! On todella ikävä kuulla, että sinulle on näin sanottu ja juuri kun ei oikeasti katsota faktoja ja kokonaiskuvaa vaan pelkkiä lukuja. Nuoressa iässä jokainen ottaa tälläiset kommentit itseensä, eikä se auta yhtään terveen itsetunnon rakentamiseen. Tänäpäivänä pitäisi jo jokaisen ymmärtää, että se lihas on kehittyneempää liikkuvalla lapsella joka tietenkin vaikuttaa myös painoon. Lisäksi jokaisella meistä on erilainen rakenne joka myös vaikuttaa painoon.
      Asia on varmasti mietityttänyt sinua pitkään ja palaa ajoittain mieleen, mutta hyvä on muistaa miten väärin sinua on silloin kohdeltu! <3

      Erittäin hyvää kesää! <3

  14. Todella hyvä postaus!! Jokaisen terveydenhoitajan ja muun joka katsoo vain taulukkoja pitäisi tulla lukemaan tämä!

    • Kiitos Raila! 🙂 Ainakin toivoisin avoimmuutta jokaisen terveydenalan- ammattilaiselle, niin meille valmentajille, terveydenhoitajille kuin lääkäreille. Meillä on jokaisella erilainen merkitys monien lasten, nuorten ja aikuistenkin itsetunnon rakentamisessa terveyden ohella.

      Mahtavaa kesää!

  15. todella hyvä postaus taas kerran! Jokaisen terveydenhoitajan ja muun joka katsoo vain taulukkoja tulisi tulla lukemaan tämä postaus. Hyvää kesää❤️

  16. Olet todella fiksu nuori nainen jolla on aivan huikea tulevaisuus edessä parantamassa suomalaisten käsitystä liikunnasta ja hyvästä olosta. 🙂 Ihana Oona ja ihanaa liikunnan, ruoan ja levon täyteistä juhannusta! Olet huikea esimerkki nuorille ja vanhemmille 🙂

  17. Hei,

    Todella hyvä teksti! Itse jouduin työterveystarkastuksessa lääkärin ripitykseen, kun bmi liian korkea (lievä ylipaino), mutta lääkäri ei sitten huomioinut yhtään lihasmassaani. Ripitti siitä kuinka minulla varmasti on kaikki veriarvot ja viskeraalinen rasva yms. koholla. Kas ollakkaan, kun verikokeen tulokset tulivat, lääkäri ilmoitti tuloksien olevan huippu hyvät. Meinasin laittaa silloin aika napakan vastauksen, mutta jäi tekemättä. Mietin vain, jos ripityksen olisi saanut joku joka olisi ottanut ne todella itseensä ja alkanut jo laihduttamaan yms. sen vuoksi. Ja mielestäni hauskinta oli, että lääkäfi itse ei todellakaan ollut missään hyvässä kunnossa ja hänellä oli juuri vatsa seudulle kerääntynyt ne kilot.

  18. Pakko tulla kommentoimaan näin terveydenhoitajana. Kouluterveydenhuollossa tarkkaillaan pituuden ja painon kehitystä ihan siksikin, että huomattaisiin varhaisessa vaiheessa lapsen kehitykseen mahdollisesti vaikuttava sairaus tai häiriö. Tietenkin myös lapsien lisääntynyt ylipaino on huolenaiheena ja on ihan todettua, että lapsena tullut ylipaino pysyy aina sinne aikuisuuteen saakka. Terveystarkastuksissa ei tujotella painoindeksiä vaan kasvustandardeja, jotka perustuvat väistöpohjaiseen aineistoon. Ikävää, että terveydenhoitajasi ei ole osannut huomioida urheilullisuuttasi, toisaalta noihin aikoihin uskoisin sinunlaisesi himourheilija lapsen olleen kuitenkin melko harvinainen. Nykyään tuntuukin, että lapset jakautuvat niihin ketkä urheilevat todella paljon ja näihin ketkä eivät liiku ollenkaan. Paino on aina arka aihe ja vaikeus siinä onkin, että miten se tuodaan esille. Olen samaa mieltä, että lapsen ei kuulu murehtia painostaan. Lapset myöskään eivät tee itse ruuan suhteen valintoja vaan esimerkin, oikeiden valintojen ja ohjaamisen pitäisi tulla vanhempien toimesta.

    • Hei Outi ja kiitos paljon viestistäsi. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, tottakai pituutta ja painoa tarkkaillaan ihan kehitysmielessä ja juuri, jotta löydettäisiin jo alkuvaiheessa piilevät sairaudet ja häiriöt. Tässä on hienoa olla hyvässä yhteydessä jokaisen lapsen ja nuoren vanhempiin, jotta riskit alkavista sairauksista selviäisi ajoissa ja niitä saataisiin ennaltaehkäistyä. Onneksi meillä Suomessa on niin hyvin asiat, että näitä seurataan. Ja alalta löytyy myös erittäin hyviä tekijöitä.

      Kirjoituksen perimmäinen tarkoitus kuitenkin oli, että jostain syystä niin tähän tekstiin kuin ne sadat asiakkaat ja ihmiset kenen kanssa olen keskustellut ennen kirjoitusta ovat kertoneet: miten jossain vaiheessa elämäänsä ovat kohdanneen negatiivisia kommentteja painoon liittyen. Kyseessä on monilla ollut ala- tai yläasteen terveydenhoitaja, lapsuuden ajan lääkäri tai valmentaja omassa lajissa.

      Jo koulussa puhuttiin BMI – arvosta ja jokainen opiskelija usein saa oman BMI- arvonsa. Joka on minusta todella outoa. Missään vaiheessa ei edes kysytty liikunnallisuutta vaan sait arvion joka perustui pituuteen ja painoon. Mielestäni lapsen ei todellakaan kuulu saada tälläistä tietoa vaan juuri niiden lasten ja nuorten kanssa kenellä on terveydellisiä ongelmia on syytä keskustella heidän vanhempien kanssa. Se että puhutaan heidän painosta kannattaisi ehkä kääntää aihe siihen, että kerrotaan terveellisistä elämäntavoista, miten tulisi nukkua, syödä ja liikkua, jotta olisi terveempi.
      Tärkeä olisi kasvattaa lapsia ja nuoria terveellisiin elämäntapoihin ja kohti tervettä itsetuntoa jo kouluiässä, eikä viedä näitä molempia leimaamalla lapsi ylipainoiseksi ja vielä sanomalla se lapsen kuullen.
      Ja vanhemmilla on tässä todella iso vastuu, niin kuin sanoit vanhemmat ovat ne, jotka vastaavat lapsen ravinnosta ja valinnoista, mutta myös vastuu on meillä terveydenalan-ammattilaisilla tukea tätä prosessia ja lapsien/nuorten kehitystä niillä kannustavilla sanoilla ja tavoilla esittää asiat!

      Ihanaa kesää outi! <3

  19. Ihana kirjoitus! Itsekin olen aina ollut BMI:n mukaan hieman ylipainoinen ja muistan miten lapsena jokainen koulun terveystarkastus oli aina kauhea paniikin aihe… vanhempani ovat molemmat aina olleet hoikkia joten muistan saaneeni lapsena kommenttia sukulaisilta kun itse olin pyöreä… nykyäänkin huomaa miten edelleen heillä käsitys terveestä ihmisestä pyörii sen painoindeksin ympärillä…. nykyään kuitenkin liikun paljon ja kehonkoostumusmittauksessa oli ihana kuulla miten mittaaja totesi että unohdetaan noi painoindeksit kun muuten tulos näyttää hyvältä 🙂 ja samaten verikokeissa ei ikinä ole ollut mitään moitittavaa.. tää sun kirjoitus on niin huikeen tärkeä asia jota aivan varmasti painottaisi omille lapsille jos sellaisia joskus tulee olemaan 🙂

  20. Ihana kirjoitus ! Olen itsekin aina ollut BMI:n mukaan hieman ylipainoinen ja muistan miten lapsena jokainen terveystarkastus oli aina hirveä paniikin aihe koska tiesin että aina siitä painosta sanotaan :/ vanhempani ovat molemmat olleet aina hoikkia ja muistan että minun pyöräyttäni on jonkin verran kommentoitu…. nykyäänkin heidän ajatusmaailmassaan terveyden merkki on paino ja painoindeksi eikö ajatella että kahdella saman pituisella ja painoiseksi ihmisellä saattaa kehonkoostunus olla aivan erilainen jos toinen liikkuu ja syö terveellisesti ja toinen ei..paino olikin minulle pitkän aikaa ahdistuksen ja tarkkailun aihe mutta nykyään olen tajunnut juuri tämän mistä kirjoitit… olen edelleen painoindeksin mukaan ylipainoinen mutta verikokeen tulokset on aina ollu priima ja kehonkoostumusmittauksessa olin onnesta soikeana kun mittaaja totesi ”älä tuijota noita painoindeksejä kun nää muut tulokset näyttää hyviltä” …. tää sun kirjoitus oli niin tärkeästä aiheesta, että jos itse joskus saan lapsia, haluan opettaa heidät pitämään itsestään hyvää huolta, ei tuijottamaan vaakaa 🙂

    • Kiitos Anna viestistäsi! Ja juurikin näin, terveys pitäisi aina huomioida kokonaisuutena ja lopettaa pelkkien lukujen tuijottelu 🙂 Onneksi olet ymmärtänyt tämän! Ja ihana kun viet ajatusta eteenpäin <3

      Huippua kesää!

  21. Mä olin lapsena ehkä vähän pyöreä, mutta mielestäni en kuitenkaan mitenkään hirveän huolestuttavasti. Terveydenhoitaja kuitenkin huomautti minulle asiasta ja näytti vielä painokäyrääni, joka oli menossa väärään suuntaan. Olin tällöin ala-asteella, muistaakseni viidennellä luokalla eli 11-vuotias. Terveydenhoitaja ei antanut mitään konkreettisia ohjeita minulle, miten saada käyrä oikeaan suuntaan, eikä tietääkseni neuvonut vanhempianikaan mitenkään.

    Seuraavassa terveystarkastuksessa painokäyräni olikin yllättäen kääntynyt liian jyrkkään laskuun. Olin vuoden aikana kehitellyt itselleni jonkinmoisen syömishäiriön, joka jatkuikin sitten useamman vuoden lukioon saakka.
    Tietenkin syömishäiriööni vaikutti myös monet muutkin asiat, mutta mielestäni ala-asteikäisen lapsen ei todellakaan pitäisi stressata tai edes missään määrin miettiä painoaan. Ennenkaikkea lapsi tarvitsee tukea itsensä hyväksymiseen kehon muutosten alkaessa esiteini-iässä.

    Nykyään kilpailen painonnostossa ja olen enemmän kuin ylpeä ’lievästi ylipainoisesta’ vartalostani, joka pystyy huikeisiin suorituksiin.
    Kiitos hienosta ja tärkeästä tekstistä Oona! Olet hieno esikuva monelle nuorelle ja toki myös aikuiselle!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*