urheilu

Gluteenittoman keittiön pasta-ruoat

Olin varmaan reilu vuoden syömättä lainkaan pastaa, eikä sitä tehnyt edes mieli. Monille ei tunnu pasta sopivan, vaan kroppa turpoo heti syömisen jälkeen ja vatsa menee pinkeäksi.  Jos vertaan gluteenittoman pastan/fusillin välillä niin samanlaista turpoamista ei tapahdu ja ruuansulatus toimii normaalisti. Gluteenittomia pastoja on kuitenkin paljon erilaisia, eivätkä kaikki ole hyviä. Esimerkiksi maissista tehty pasta ei toimi minulla lainkaan. Maissi ei muutenkaan kuulu parhaiten sulavien kasvisten joukkoon, suosittelen riisistä/täysjyväriisistä tehtyä pastaa.

Tässä muutama esimerkki pasta-annos mitä olen itse kyseisistä tuotteista tehnyt:

Lihaisa ja gluteeniton Fusilli-makaroonilaatikko 😉 

250g Fitnesstukun Fusillia

700g Naudan jauhelihaa (10%)

3 porkkanaa raastettuna

2 Punasipulia

Luomu- pestoa oman maun mukaan.

Yrttejä

Pippuria & Guarande meriuolaa

Ja kun kaikki ainekset ovat vuuassa, niin päälle 2dl kookosmaitoa ja 2 kananmunan sekoitus, kiinnittämään ruuan laatikko-muoton.

Uuni 175-200 asteeseen ja about 25- 30min paistoaika.

image

image

image

(Sain juuri tiedon että samankaltaisen reseptin on tehnyt myös ihana Aino, löydät sen täältä. Pakko sanoa, että ihan mieletön sattuma. Sain oman ideani Sikke Sumarin ohjelmasta ja rupesin miettimään, että pakko on kokeilla gluteenittomana/maidottomana versiona. Enkä ole makaroonilaatiokkoa varmaan yläasteen jälkeen syönyt joten tämä oli ihan mahtava kokeilu. 🙂 )

 Gluteeniton spaghetti-bolognese

250g Fitnesstukun gluteeniton spaghetti

700g Naudan jauheliha (10%)

Tomaattikastike purkki

Kuivattuja yrttejä sekä tuoreita

Valkosipulia, ja pasta rossa-maustetta.

Pippuria sekä guarande- merisuolaa.


Ei muuta kun kokeilemaan!! 😉

Hei ja muistutuksena, vielä ehtii 25.10 asti äänestää Indiedaysin Blog awardeissa blogiani ”motivation/inspiroivin hyvinvointiblogi” – kategoriassa. 10- parhaan joukossa ollaan, mutta mitä vain voi vielä tapahtua.

Kiitos kaikille äänestäjille, tästä linkista voit käydä antamassa äänesi, jos olet kokenut blogini motivoivan sekä inspiroivan sinua! <3 

indiedays

http://www.motivation.fi/indiedays-blog-awards

12 Kommenttia

Heräämön tunnelmat

Heippa kaikille ja iloiset uutiset heräämöstä!
8.45 alkoi leikkaus ja leikkaukseen oli varattu monta tuntia. Aluksi epäiltiin kierukan lisäksi eturistisiteen mahdollista uusimista, mutta leikkauksessa sain tiedon, että melkein 5 vuotta sitten uusittu eturistiside on erittäin hyvässä kunnossa, joten magneettikuvat olivat antaneet väärää inffoa ja alle tunti meni pöydällä kunnes tyttö kärrättiin osastolle.
Lopulta vain pieniä osia poistettiin sekä luupiikki. Joten ihan mahtavia uutisia, viikon päästä jo pyörän selkään ja mummosoppaan vesijuoksemaan 🙂

image

image

Täällä sairaalassa vielä keppisankarina odottelen kotiin lähtöä hymyissä suin. Kiitos ihan mahtavalle ortopedille Jan Lindahlille sekä kaikille sairaanhoitajille. Tästä hommat jatkuvat fyssarini Jarno Keskisen kanssa.

image

Arvostus terveyttä kohtaan nousee entisestään. Urheilija ei tervettä päivää näe, mutta nyt suurin tähtäin on polven kuntoutuksessa ja tukilihasten vahvistamisessa, saa nähdä mikä onkaan tämän gimman seuraava tähtäin/haaste 😉

Mieletöntä viikonloppua kaikille!!

ps. Jos olet tykännyt blogistani sekä kokenut sen motivoivaksi voit käydä äänestämässä sitä motvoimmaksi hyvinvointiblogiksi täällä:

indiedays

 

http://www.fitoona.com/wp-content/uploads/2015/10/indiedays.jpg

19 Kommenttia

Millä kengällä lenkille, millä salille!

nikekokoelma

Arjessa ei paljon näy muita kun tennareita! 🙂

Treenihullulla on tietenkin treenikengät joka lähtöön. Monia miellyttää kengissä väri ja pitää olla tietty malli, mutta suosittelen kuitenkin valitsemaan treeneihin kengät, jotka tukevat jalkaasi sekä istuvat sinulle parhaiten. Varsinkin kun juostaan tai treenataan kovaa on kuormitus jaloissa sekä koko kropassa niin suuri, että väärällä kenkäparilla voi onnistua helposti pilaamaan jalat. (kokemusta on.. )

Mennessäsi urheiluliikkeeseen voin vakuuttaa, että aika harvoin myyjät oikeasti tietävät mikä kenkä juuri sinulle sopii. Tottakai kaikista uusin ja kaillein myydän ensimmäisenä. En kuitenkaan lähde yleistämään, koska on myös myymälöitä joihin kenkäexpertit on palkattu ja huomaat kyllä heti, että he osaavat asiansa. 😉

Toisille pienestäkin rakenteellisesta viasta suositellaan heti kättelyyn kaikista tuetuimmat kengät, eikä ajatella että ehkäpä jalkaa olisi syytä vahvistaa ja tuottaa jalalle ihan erilaista ärsykettä ilman, että jalka on kengässä kun betoniin valettu.

Niin kuin tälläkin hetkellä taistelen polvivammani kanssa. Jo lähes 5 vuotta polvi on ollut parempi kuin ”ei leikattu” puoli, mutta taas tapaturmasta aiheutui päänvaivaa. Kengillä on ollut huomattava merkitys harjoitteluuni. Olen huomannut, että samoilla kengillä ei kannata aina juosta vaan jopa kahdetkin hyvin erilaiset juoksukengät ovat paremmat kuin yhdet sekä kuntosalille on hyvä tietenkin olla omat.

En suosittele tietenkään, että urheilun pitää olla pelkkää materiaalihamstrausta ja joka lajiin täytyisi hankkia omat kengät. Urheilla pystyy aika hyvin ihan muutamalla kenkä parilla niin lajia kuin lajiakin, mutta jos teet työksesi liikunnan ohjaamista sekä lisäksi itse liikut paljon, niin työvälineet on jokaisella hyvä olla työssä, sekä on tärkeä osata auttaa myös asiakkaita treenivälineiden hankinnassa.

Haluankin esitellä vähän omaa treenikenkävalikoimaa ja mitä kenkää käytän missäkin ja miksi. Ehkä tämä postaus auttaa sinua valitsemaan paremman kengän lenkkipolulle metsään tai salin juoksumatolle. 🙂

nikerosherun

Vaikka kyseessä on Nike Roshe run- malli, ei kenkä ole sopiva lenkeille. Eniten tulee itselläni käytettyä tätä mallia ihan arjessa, mutta olen myös huomannut mallin toimivan salilla. Todella kevyt ja Niken. kengistä ehkä kaikkein paras kenkä jalassa.

nikefree

Nike Free- malli on ihan lemppari salilla! Kevyet ja sopivat perus salitreeniin. Käytän kenkää myös ulkona lihaskuntoharjoittelussa tai circuit- treeneissä, todella monipuolinen treenikenkä. Monilla näkee lenkeillä kyseiset kengät jalassa, mutta en suosittele juoksemaan näillä pitkää matkaa. Kengässä ei ole tarpeeksi vaimennusta, joten jalat tulevat nopeasti kipeäksi ja aiheuttavat kyllä pidemmän päälle kovaa rasitusta.

voimannostokengät

Adidaksen Painonnostokengät toimivat hyvin, mukavat jalassa ja tuovat hyvän tuen kovimpiin painonnostotyylisiin treeneihin.

inowcrossfit

Inovin- treenikengässä on tukeva pohja ja hengittävä kangas. Sopii loistavasti toiminnallisempaan salitreeniin. Crossfit-tyylisessä treenaamisessa todella kätevä.

asics

Asics on tunnettu hyvistä juoksukengistä, hyvällä vaimennuksella. Enkä tätä kiellä, malli on myös itselleni hyvä ja näillä on monta lenkkiä juostu. Joskus kuitenkin mietin, että ei ole muita kenkiä juoksuun kuin Asics, mutta on pakko myöntää, että juoksukenkiä löytyy todella hyviä monilta muiltakin merkeiltä.

newbalance

New Balance on tällä hetkellä ehkä itselleni kaikista parhaimman tuntunen kenkä juoksuun. Myös heiltä löytyy monta eri mallia. On kevyempää ja rullaavampaa kenkää koville lenkeille ja taas veimennetumpaa ja tuetumpaa kenkää pitkille asvalttilenkeille. Vaihtelen usein juoksukenkää lenkistä riippuen.

suunnistusmaastojuoksu

Jukolan Viestin kautta tutuksi tuli suunnistuskengät nastoilla. Pakko myöntää, että oli aivan pirun hyvät metsässä juostessa. Aivan eri tarttuma pinta kallioon ja maastoon. En kyllä enää aijo tavallisilla lenkkareilla mennä metsään juoksemaan. Nämä kengät lisäsivat huimasti turvallisuutta. (Kunnosta huomaa, että Jukolassa tuli vedettyä täysillä)

reebokesterata
Reebookin  ”All Terrair Super” kenkä sopii todella hyvin esteradoille, ja saman tyylisiin olosuhteisiin. Niiden avulla on helpompi kiivetä ja jos joutuu rämpimään vedessä, poistuu vesi myös helposti kengistä.

sisäpelikengätnike

Sisäpelit taittuu itseltäni vanhoilla peliajoilla ostetuilla Niken Futsal kengillä. Samoilla kengillä menee sähly, lentopallo ja muu sisäliikunta. 😉

adidasfudis

Viimeisenä tietenkin Fudiskengät, jotka olivat vielä peliaikanani käytössä, ainoat enää jäljellä olevat. Edelleen jos tulee tehtyä esim. Vetoja tekonurmikentällä tai mentyä pelaamaan fudista, niin nämä laitan jalkaani. 🙂 Näissä on paaaljon tunnearvoa!!

Perus treenaajalle vinkiksi! 

1. 2-3 kenkäparia olisi sopiva määrä jos sinulla tulee liikuttua sekä sisällä, että ulkona. 2 erilaiset lenkkeilykengät ja 1 sali/sisäliikunta kengät

2. Valitse kengät niin, että ihan kuin mitään ei olisi edes jalassa.

3. Liian pienet kengät aiheuttavat pysyviä vammoja jalkapöytään ja varpaisiin, useimmiten kynnet lähtevät ensimmäisenä. Joten vältä ostamasta liian pieniä kenkiä ja huomioi, että juostessa jalka kerää nestettä ja turpoaa.

4. Huolehti kenkien kunnosta, mutta älä heitä liimattuja juoksukenkiä pesukoneeseen äläkä laita kuivauskaappiin pitkäksi aikaa. Usein materiaaliin tapahtuu isoja muutoksia.

5. Liikkua voi aina, mutta oikeat kengät lisäävät turvallisuutta! 😉 

Tsemppiä treeneihin!

22 Kommenttia

Sotilasesteradalla!

Päästiin eilen treenailemaan sotilasesteradalla Santahaminaan Tough Vikingin järjestämänä. Jo viime vuonna muistelin Kivikon treenireissua ja silloin hurahdin siihen täysin.

Olen aina ollut hurjapää ja rakastan kiipeilyä sekä ketteryyttä yhdistettynä kestäväyyteen ja voimaan, joten ratojen sekä esteiden ylitys sopii kuin nenä päähän.

Saimme paljon hyvää tietoa esteiden ylittämisestä ja lopuksi pääsimme vetämään radan täysillä aikaa vastaan.

Rata oli lähes 600 m pitkä ja esteitä n. 20. Voin kertoa, että hapotti todella paljon! 1 kerralla esteiden harjoittelu oli vielä lepposta, mutta sitten kun kaikki vedettiin putkeen rupesi hyytymään ihan totaalisesti.

Ihan mahtavaa kuitenkin oli ja ylpeä saan kyllä olla puolisostani, jolla vuosi sitten operoitiin polvesta ristiside, sivuside ja mikrofraktuura jenkkifudis taklauksen aiheuttamana. Ensimmäistä kertaa vuoteen kokeili tämän kaltaista rataa/harjoittelua! Huomaa kyllä, että asenne on se mikä ratkaisee! 😉

Tässä vielä video loppu ”kisasta” itseämme vastaan:

Kiitos Tough Viking ja Santahamina mahdollisuudesta päästä radalle harjoittelemaan,

tää oli niin mun juttu!!! 🙂

6 Kommenttia

Kaikkeni antanut!

Kroppa- X asennossa makaan olkkarin lattialla. Jalat täynnä mustelmiä, naarmuja vähän missä sattuu, pohkeet kireät kuin enkun opettajani yläasteella, sekä onnellinen hymy naamalla. Mistä näin huikea, kaikkensa antanut -fiilis on peräisin… No viikonlopun Jukolanviestistä tietenkin!

Ette osaa arvatakkaan, kuinka paljon viesti jännitti. Lauantaina olimme aamupäivästä Turussa valmistautumassa koko tiimin voimin. Silloin jännitys alkoi painamaan totaalisesti. Päivä meni tapahtumassa mukavasti, mutta mitä lähemmäs iltaa kello näytti sitä enemmän pumppu hakkasi.

jukola9

Kävin muutamaan otteeseen ottamassa autossa ”lepoa”, yritin nukahtaa, mutta turhaan. Väsytti aivan mielettömästi, sillä yleensä olen viimeistään klo 22-23 aikaan nukkumassa, mutta Jukolanyönä ei tietoakaan unesta. Kerrankin olin sentään hiljaa. Puolisoni kyseli fiiliksiäni, mutta minusta ei saanut juttuseuraa. Mielessä pyöri viestin toinen osuus keskellä yötä vain kartan, kompassin ja otsalampun varassa. Elämäni ensimmäinen Jukolanviesti oli edessä. Suunnistus, jota aina ennen kammoksuin oli nyt suoritettava pilkkopimeässä ja vielä kisana.

Pikkuhiljaa tunnit vierähtivät ja klo 23.00 Edessä oli Jukolanviestin ensimmäisen osuuden lähtölaukaisu. Aivan mieletön tunnelma oli Paimiossa. Kaikki odottivat lähtöä jäykkinä innostuksesta. Tuhansia otsalappuja paloi odottaen lähtölaukaisua, ja kun vihdoin pamaus kuului, lähti valtava valomeri juoksemaan metsää kohti. Meidän tiimistä ensimmäisenä lähti Krista Pärmäkoski. Kristaan meillä oli täysi luotto, sillä häneltä löytyi suunnistustaustaa, mutta itselläni ei ollut lähdön aikana vielä yhtään itseluottamusta. Kyseenalaistin heti oman kartanlukutaidon, kompassin käytön sekä selvietymisen tulevasta yöstä.

jukola8

Onneksi tukijoukkoja riitti, paikalla oli suunnistusvalmentajamme sekä kaikki tiimin tukihenkilöt ja tietenkin muut tiimiläiset. Myös puolison tuki oli vankka kokoajan, mitä nyt kotiin olisin joutunut kävellä jos ei aika olisi ollut alle 2.29, (huulen heitto tietenkin). 😉

Pikku hiljaa rupesin valmistautumaan omaan osuuteeni. Tärisin, en kylmästä vaan jännityksestä. En malttanut edes lämmitellä. Tuijotin vain ensimmäisen osuuden maaliin tulevia suunnistajia, sillä joku heistä olisi voinut olla Krista. Aika kului ja vihdoin kuulutuksesta kuulin, että Krista oli leimannut viimeisen rastinsa, muutama sata metriä ja saisin kartan. Ja sieltä hän tulikin, täysillä jättäen jälkeensä kovan ajan. Täydet tsemppi huudot kaikuivat korvissani, nappasin kartan ja lähdin juoksemaan kohti isoa ramppia ja sen jälkeen metsään.

Unohdin tietenkin laittaa otsalampun päälle, sillä jännitti niin paljon. Onneksi yleisöstä tukijoukkomme huusivat ”OONA LAMPPU PÄÄLLE!!” Niin en kauaa ehtinyt ilman valoa juosta. Tottakai etsin heti joukosta jonkun kenen vauhdissa voisi peesata. Karttaa katsoessani huomasin, että ensimmäinen rasti oli aivan mielettömän kaukana, enkä todellakaan halunnut heti eksyä.

Metsään mennessä en ehtinyt kun vajaan kilometrin juosta kun ensimmäisen kerran pannutin oikein kunnolla. Sitten vasta tajusin, että kuinka vaarallista juokseminen pimeässä metsässä oli. Tarkempi tulisi olla ja pakko oli myös vauhtia hidastaa. Ensimmäinen pannutus ei jäänyt viimeiseksi… koko suunnistuksen aikana laskujeni mukaan taisin noin. 5 kertaa kaatua kunnolla. Ei se mitään, joka kerta nopeasti ylös ja matka jatkui.

Ajattelin, että ensimmäisellä rastilla olisin huutanut jo mielettömästi sekä fiilistellyt rastin löytämistä, mutta en.. jännitys ei ollut vieläkään lauennut. Leimasin emitin ja samantien otin uuden suunnan seuraavaa rastia kohti ja taas lähdin täysillä eteenpäin. Samaa rumpaa jatkui pitkään, vasta kahdeksannella rastilla huomasin, että olin rentoutunut. Nauroin ja hymyilin koko loppu matkan.

Matkalla tuli mentyä montakin rastia samoissa porukoissa, ja aina välillä porukka vaihtui, johtuen eri rasteista. Täysillä silti mentiin eteenpäin ja piti uskoa myös omaan tekemiseen. Matkalla oli suurimmaksi osaksi todella reipasta ja iloista porukkaa, lukuunottamatta erästä erittäinkin ”kiireistä” henkilöä, joka päätti hypätä suoraan selkääni ja tuuppasi minut mahalleen mutikkapensaiden keskelle. Ei edes suututtanut sillä nauratti kovasti, tuskin olin kuitenkaan hänen pahin vastustajansa 🙂

Matkalla katsoin muutamaan kertaan sykemittariani, syke oli joka kerta 160 paikkeilla, eli kovaa mentiin, sillä maksimisykkeeni on vain 187. Kovempaa tuskin olisin edes voinut mennä. Muutaman kerran rastien ohi tuli juostua, mutta lopulta kaikki kuitenkin löytyi. Yhtäkkiä tajusin, että enää muutama rasti ja maali häämöttää. Vauhti rupesi kiihtymään. Jaloissa painoi mutta enää ei edes jaksanut jalkoja miettiä, leimasin vikan rastin ja lähdin täysillä juoksemaan maaliakohti. Matkalla huomasin, että muutama kyynel rupesi valumaan naamalla, oli pakko vielä juostessa tarkastaa, että olinhan leimannut kaikki 22 rastia, olinko tosissaan jo nyt maalissa!!! 22 luki kartassa olin varma, ”KYLLÄ, olen kohta maalissa” Tottakai hymy oli herkässä ja itketti, en voinyt uskoa silmiäni!!

jukola

Palautin karta, juoksin hakemaan meidän joukkueen 3 osuuden kartan ja siellä Esko huusikin jo nimeäni. Annoin Eskolle kartan sekä tsemppihuudot ja hän lähti salaman nopeasti omalle osuudelleen. Minä taas olin aivan loppu, haukoin henkeä, olin onneni kukkuloilla mutta totaalisen väsynyt. Päässä pyöri kuulin muiden huutoja ympärillä ja tajusin, että olin totaalisesti ylittänyt itseni. Lopullinen aika oli 2,08+ rapiat eli aivan älytön tavoiteaikani alitus. (alle 3h oli tavoite) Vielä edessä oli emitin tarkastus, ja positiivinen hymy tuli tarkastajan kasvoille: ”Nappi suoritus!” hän sanoi ja olin niin helpottunut, tiesin tehneeni parhaani…

jukola6

jukola5

Viestin jälkeen jäi valitettavasti Yle.n suoralähetys väliin, sillä en kyennyt mitenkään pysymään hereillä, olin aivan loppu, tarvitsin unta ja tankkausta, sekä leikattu polveni oli aivan vesi-ilmapallon kokoinen. Huimasi ja pyörrytti, mutta olin onnellinen. Nyt tässä tietokoneen ääressä voin kokea samat fiilikset uudelleen… sanoinkuvailematon tunne!

Viikonloppu oli aivan älyttömän huikea! Onnistuimme keräämään Junior Gameseihin 20 000 euroa, näimme uskomattoman Venla-tytön, joka toimi tämän upean matkan aikana suurimpana inspiroijana. Koko tiimi tsemppasi toinen toisiaan ja meillä oli mahtava fiilis kokoajan, lopullinen sija oli 1057!!!

Tätä kokemusta en vaihtaisi mihinkään, jotkut asiat antavat enemmän kuin ottavat ja tämä oli ehdottomasti sellainen. Erittäin haikea fiilis kun matka sai päätöksen, mutta haluan vielä kiittää kaikkia matkassa mukana olleita, niin tiimiä, kun tukijoukkoja ja tapahtuman järjestäjiä. Kiitos tästä mahtavasta kokemuksesta!

jukola4

Projektin inspiroivin tyttö! Venla <3 (oik. ) ja hänen ihana siskonsa (vas.)

jukola2

8 Kommenttia