Urheilu Mehiläinen

Urheilupsykologin apu kohti kovempia tuloksia

**Haastatteluvideot toteutettu yhteistyössä UrheiluMehiläisen kanssa**

Urheilupsykologia paneutuu optimoimaan urheilijoiden suorituskykyä ja tätä kautta menestystä, mutta ihan yhtä tärkeää, on liikuntapsykologia kun mietitään: miksi joku liikkuu ja miksi joku ei liiku. Psykologia ylipäätään kaikessa sen ulottuvuudessa on ihan liian aliarvostettua. Vasta 2000- luvulla ollaan alettu ymmärtämään enemmän mieltä ja mielen haasteita, mihin psykologialla haetaan vastauksia ja apua.

Urheilijat hyödyntävät onneksi kokoajan enemmän ja enemmän urheilupsykologin apua, mutta yhtä lailla ihan muidenkin tulisi avoimemmin hakea psykologin juttusille kun on esim. oman elämän hallinnassa haasteita, on ne sitten esimerkiksi työelämässä, omissa elintavoissa tai vaikka ihan sosiaalisissa suhteissa. Kun tutkiskelemme itseämme ja omaa mieltä, psykologin avustuksella, voi löytyä ratkaisuja omiin käytösmalleihimme ja siihen, mikä estää meitä menestymästä tai kaikessa yksinkertaisuudessa saavuttamasta sitä potentiaalia, mikä kaikissa meissä on!

Koen itse tosi tärkeäksi, sen että tuntee omat voimavarat ja sen kuka pohjimmiltaan on. Kun tietää mihin pystyn ja mihin ei, on myös helpompi hyväksyä pettymykset.
Omalla kohdalla olen joutunut tosi paljon työstämään esim. omaa taitoa käsitellä pettymyksiä ja työstän sitä edelleen. Supernaisen viitta ottaa välillä itsestään vallan, enkä halua hyväksy itsessäni heikkouksia. Luovuttaminen ei vain ole vaihtoehto, enkä todellakaan ole mikään hyvä häviäjä, olen todella paljon joutunut työstämään näitä taitoja, ettei yli-ihmisyys kääntyisi itseäni vastaan. Nyt en myöskään puhu vain urheilusuorituksista vaan kokonaisvaltaisesti koko elämästä.

Täydellisyyden tavoittelu elämässä ei ole ollut itselle ongelma, vaan lähinnä se kuinka äärirajoille haluan itseäni haastaa niin työelämässä kuin urheilussa. Nautin siitä tunteesta kun oikeesti on miljoona rautaa tulessa ja puskee kaikista läpi tai sitten pääsee urheilussa haastamaan itseä ihan päätyyn asti.

Kuvat: Petteri Peltonen

Tähän aiheeseen liittyen….
Toteutettiin kesän alussa Urheilu Mehiläisen kanssa ammattilaishaastatteluita, joihin te pääsitte lähettämään kysymyksiä. Haastatteluissa hyödynnetttin laajasti eri hyvinvoini- ja terveysalojen ammattilaisten tietotaitoa. Yhtenä osana halusin ehdottomasti, että pääsette kysymään urheilupsykologilta mieltä painavia kysymyksiä ja pääsen myös itse kysymään asioita, mitä olen itse urheilijana sekä valmentajana pohtinut. Näistä koostettiin kolme erilaista videota, suosittelen ehdottomasti katsomaan nämä, vaikka et olisi urheilija. Videoissa käsitellään paljon erilaisia aiheita, jotka eivät liity pelkästään urheiluun ja esim. viimeisessä videossa Tuomas Grönman kertoo ihan urheilupsykologin työstä ja miten ammattiin voi opiskella.

1. video: Pettymykset ja motivaatio urheilussa

Videolla keskustellaan mm. epäonnistumisista ja pettymyksen tunteista, niiden käsittelyistä sekä vaikutuksesta yleiseen harjoittelumotivaatioon. Lisäksi keskustellaan yleisesti tavoitteiden asettamisesta ja siitä, miten kukin voi motivoida itseään liikunnan aloittamiseen ja aktiiviseen harrastamiseen. Todella hyviä vinkkejä ihan tavoitteita asettamiseen, jotta motivaatio pysyisi liikuntaa/urheilua kohtaan.

2. Video: Kilpailutilanteeseen valmistautuminen

Tällä videolla keskustellaan: valmistautumisesta, jännittämisestä ja paineensietokyvystä kilpailutilanteissa. Tuomas kertoo, miten omilla ajatuksilla voi vaikuttaa tunteisiinsa ja sitä kautta omaan käyttäytymiseen urheilusuoritukseen valmistautuessa. Lisäksi keskustellaan tietoisesta läsnäolosta ja nollaamisen taidosta urheilusuorituksen aikana ja suoritusten välillä sekä hyvän itsetunnon ja hyvinvoinnin merkityksestä urheilussa.

3. Video: Urheilupsykologi urheilijan, valmentajan ja seuran tukena

Viimeinen video käsittelee paljon urheilupsykologin työkenttää: miten alalle voi opiskella ja millainen urheilupsykologi Tuomas Grönmanin polku uralle on ollut.
Lisäksi puhutaan siitä, miten urheilupsykologi voi tukea urheilijaa, valmentajia ja seuroja kokonaisvaltaisesti. Sekä paneudutaan aiheeseen, että millä urheilupsykologian keinoin ohjataan urheilijaa voimaan paremmin ja tekemään parempia suorituksia ohjaamalla heille mm. erilaisia motivoinnin ja tavoitteiden asettamisen keinoja sekä itsesäätelytaitoja.

Vahva suositus näille! Sain itse tosi paljon lisää ajateltavaa Tuomakselta!

ps. TÄSTÄ LINKISTÄ, löytyy myös kaikki muut UrheiluMehiläisen haastatteluvideot, missä vieraina urheilulääkäri, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutit.

0 kommenttia

Keho ja terveys oma työväline

Teksti toteutettu yhteistyössä Urheilu Mehiläisen kanssa

Kilpaurheilussa pyritään optimaaliseen suorituskykyyn ja tietysti myös voittamiseen kaikin keinoin. Harjoittelu on jatkuvaa ja progressiivista ja pienemmätkin asiat halutaan hioa niin hyväksi, että suorittaminen menee eteenpäin. Vaikka virheitä tulee ja hävitään niistä opitaan. Mutta kun panokset kovenee kasvaa myös loukkaantumisriski.
Vaikka kehosta halutaan tehdä mahdollisimman kestävä, on kilpaurheilussa aina mukana ulkoinen muuttuja, joka voi aiheuttaa loukkaantumisia, mitä emme tietenkään koskaan toivo.

Olen itse käynyt läpi tämän niin sanotun urheilijan ”helvetin”, eli jatkuvan loukkaantumiskierteen. Täällä blogissa löytyy paljon tekstejä, joissa avaan omaa loukkaantumishistoriaa sieltä 15 vuotiaasta asti tähän päivään, mutta varmasti suurimmalta osalta ne ovat menneet ohi niin parempi pikakelata ne vielä tiivistetysti tähän….

Urheilu oli jo lapsena mun ihan lempi juttu. Harrastin yleisurheilua, jalkapalloa, karatea, kävin pesis-, sähly-, ja voimistelukerhossa sekä vapaa-ajat vain liikuin, koska se oli parasta mitä tiesin. Kuitenkin jossain vaiheessa jouduin miettimään, että mikä harrastuksista oli se kaikista tärkein ja valitsin jalkapallon.
Jalkapallo vei mukanaan jo 7 vuotiaan Oonan sydämen ja sama laulu jatkui. Kun olin 15 vuotias, pääsin ensimmäistä kertaa Hongan naisten liigajoukkueen kokoonpanoon. Se oli henkilökohtaisesti silloin maailman isoin juttu. Muistan vieläkin kun itkin onnesta, valmentajan soiton jälkeen. Pelin jälkeen olin siirtymässä treenaamaan naisten joukkueen mukaan, kunnes seuraavassa b- nuorten pelissä polvesta katkesi eturistiside ja samalla repesi kierukka. Leikkaushan siinä odotti, mutta edes pelko leikkauksesta ei vaivannut vaan se, että jouduin olemaan melkein 8 kuukautta pois pelikentiltä. Vaikka leikkaus sujui hyvin, kuntoutuksesta en tinkinyt lainkaan, jouduin silti lähes vuoden välein pienempiin polven tähystyksiin ja jalkapallon peluu joutui jatkuvasti katkolle. Oli rustopalojen siistimistä, kierukan palojen poistoja ja vielä jostain tyhjästä ilmestynyt luupiikki joka hiottiin pois. Onneksi kuitenkin silloin laitettu eturistiside on edelleen hyvänä paikoillaan.
Loppujen lopuksi taisin joutua isomman leikkauksen jälkeen vielä 4 erilaiseen tähystysleikkaukseen. Polvi ei todellakaan ollut entisensä, mutta koskaan en antanut kuntoutuksessa periksi, enkä anna edelleenkään.

Polvivammakierteen lisäksi sitä on toki ollut ties mitä vammoja, mutta ei aiemmin mitään joka veisi näin pitkäksi aikaa pois oman lajin parista saati leikattavaksi.
Jokainen leikkaus ärsytti aivan suunnattomasti ja välillä tuntui, että multa halutaan viedä just se asia pois missä olin hyvä, eli urheilu. No seuraavana päivänä sitä paineli taas salille kuntouttamaan ja lopulta oma kiinnostus ja tietotaito vammoista ja fysiikkatreeneistä kasvoi sille tasolle, että se vain vahvisti sitä, että tästä pitää tulla mun ammatti.
Aloitin opiskelut liikunnanohjaajaksi. Koulu vei pois jalkapallokentiltä, mutta ohjeisti kohti uraa, mikä istui täysin omaan intohimoon.

Joka päivä, kuukausi ja vuosi, kun opiskelin nykyiseen ammattiini, tajusin että tää on niin mun juttu. Ja kun aloitin työt liikunnanohjaajana ja fysiikkavalmentajana huomasin, miten paljon oikeesti joka ikisestä loukkaantumisesta ja kuntoutukseen käyttämästä tunnista on hyötyä mun työssä nyt.
Opinnot antoivat todella hyvät valmiudet ja pohjan, mutta kokemukset ja avoimmuus ammattikenttää kohtaan loivat vielä todella hyvät edellytykset itse työntekoon. Vaikka joskus tekis mieli olla katkera kaikille loukkaantumisille, niin pakko sanoa että niistä on ollut työssä todella paljon hyötyä.

Kilpaurheilua en kuitenkaan pystynyt jättämään ja kun työelämä lähti rullaamaan omalla painolla aloitin rugbyn. Laji jota olin aina katsonut ylöspäin ja ihannoinut. Laji, joka vaatii todellista fysiikkaa!
Ensimmäinen kausi päätyi kuitenkin vasemman polven eturistisiteen katkeamiseen sekä kierukan repeämään. Taas 10 vuoden jälkeen ensimmäisestä polvileikkauksesta tuntui, että olin samassa pisteessä, mutta eri jalan kanssa. Tuntui ihan siltä, että joku ihan tahallaan halusit mut pois kentiltä, juuri kun olin löytänyt itselleni vielä sopivamman lajin. Kaikki se pettymys piti taas käsitellä uudestaan, pelko siitä, että loppuuko kaikki nyt tähän vai voinko mä vielä tulla vahvempana takas pyöri mielessä.
Sain onneksi ortopediksi Mikko Kirjavaisen, joka vakuutti vahvasti, että polvi tulee kuntoon ja uskoi siihen, että olen valmis tekemään uudestaan sen saman työn vieläkin paremmin, mitä olin oikean polven eteen tehnyt.

Polvi leikattiin 2017 ja se onkin viimeisin leikkaus, jossa olen nyt ollut. Palasin kentille 9 kuukautta leikkauksen jälkeen ja 10 kuukauden jälkeen pelasin rugbya EM-kisoissa. Tein aivan älyttömän paljon töitä kuntoutuksen eteen, jotta pystyin siihen. Apuna oli myös fysioterapeutti Jarkko (toimii tällä hetkellä Mehiläisessä).
Ainut syyni ei ollut se, että haluan pelata taas rugbya vaan se, että terveys ja se, että olen fyysisesti hyvässä kunnossa on mun käyntikortti työssäni. Teen töitä täysin mun keholla valmentaja, olen jatkuvasti liikkeessä, näytän liikkeitä, opetan tekniikkaa. Kaikki se vaatii sen, että pystyn itse toimimaan ja olen terve. Mulla ei suoraan sanoen ollut todellakaan varaa laiminlyödä kuntoutusta tai mun terveyttä, koska silloin en olisi se ammattilainen jota haluan olla.

Rugby on loukkaantumisaltis laji, sekä mun työ liikunnanalalla on loukkaantumisaltista ja juuri sen takia koen tosi tärkeäsi, että taustajoukot ovat kunnossa. Alotin vuoden alusta yhteistyön Urheilu Mehiläisen kanssa, voin sanoa, että tämä yhteistyö on mulle kultaakin kalliimpi. Tunne, kun tiedän, että musta pidetään huoli on aivan älyttömän tärkeetä. Lisäksi, se että voin luottaa jokaiseen ammattilaiseen, on ihan uskomatonta.
Vaikka loukkaantumisia ja tapaturmia sattuu, niin niistä selvitään kyllä kun ympärillä on osaavat asiantuntijat ja itsellä on sellainen asenne, että tulee kuntoon!

Kiitos Urheilu Mehiläinen, en malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

0 kommenttia