terveys

Joka vuosi on kiva luvata itselleen jotain. Viime vuonna lupasin tutustua uusiin lajeihin ja sitä todellakin tein; ensimmäinen kunnon rugby vuosi, tuulitunneli-lento, wakeboardaus, sisäsurffaus, airyoga ja mitähän muuta vielä… tuli todellakin kokeiltua kaikenlaista. Vuosi oli ihan uskomaton, mutta jos jossain itselläni on viime vuodesta petrattavaa niin unessa ja ylipäätään levossa. Unella on todella suuri merkitys kehitykseen, vointiin ja vireystilaan. Heti kun on nukkunut huonosti sen huomaa suorituskyvyssä ja ihan yleisesti omassa tarkkuudessa tehdä asioita.

Huomasin loppu vuotta kohden, että ensinnäkin tein ihan liikaa töitä, ja liika kofeiinin juonti on vetänyt kropan ylikierroksille. No, pisteenä i:n päälle polvileikkaus ja sen mukana tuoma ”stressi-kuorma”. Vuosi on ollut ikimuistoinen, mutta erittäin rankka jos jostain olen tinkinyt niin levosta, mistä ei missään nimessä saisi tinkiä.

Nukkuma-puitteeni ovat oikeasti todella hyvät; pimeä ja viileä huone, juuri itselleni sopiva todella hyvä sänky sekä pidän lähes aina huolen, että menen aikaisin nukkumaan.  Silti ihmeellistä väsymystä on ollut syksystä nyt talveen. Uni on jostain syystä nyt ollut katkonaisempaa kuin yleensä sekä illalla on ihan liikaa asioita mielessä kun menen nukkumaan. Rupesin nyt seuraamaan Suunnon uuden päivityksen:  uniseurannan kautta omaa untani. Uniseuranta kertoo nukutusta yöstä esimerkiksi:

• Nukkumaanmeno- ja heräämisajan 
• Unenkeston
• Keskisykkeen
• hereilläoloajan
• Syvän unen ajan

Lisäksi kellosta voi seurata edellisen yön nukkumisajan, viikon keskiarvon sekä viikon jokaisen yön keskisykkeen, jotta saa pidempiaikaista dataa nukkumisesta. Haluan nyt tosissaan seurata, onko nukkumisessani jotain huomioitavaa. Viimeksi kun seurasin unta, huomasin että luulin nukkuvani enemmän kuin oikeasti nukuin. Olin yöllä enemmän ”valveunessa”- kun osasin odottaa, joka vähensi todella paljon unen loppulukemaa. Luulin nukkuneeni 8-9h/vrk, mutta todellisuudessa unitunnit olivat keskimäärin 6-7h/vrk. Nyt kun olen seurannut unta Suunnon uniseurannalla, huomaan että keskisyke on korkeammalla kuin yleensä levossa, sekä nukahtamisaika on pidentynyt.

Tässä vinkkejä, mitä itse mietin, ennen nukkumaan menoa:

• Vältän kofeiinipitoisia juomia ennen nukkumaanmenoa
• Vältän 2-3h ennen nukkumaanmenoa kovia treenejä, ettei elimistö jää ns. ”käyntiin”
• Pyrin syömään illalla kevyesti, mutta riittävästi ei ähky-oloa, mutta en mene myöskään nälkäisenä nukkumaan, muuten herään kesken unien nälkään
• Juon eniten aamusta- päivään, vältän runsasta juomista illalla
• Pidän makuuhuoneen viileänä,  ei saisi olla liian lämmin tai kylmä. Lisäksi makuuhuoneen olisi hyvä olla tarpeeksi pimeä, näin talvella sen suhteen ei ole ongelmaa.
• Rentoudun kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Sänkyyn yleensä menen vasta, kun olen oikeasti valmis nukkumaan. Huomaan, että piikimatosta on ollut paljon hyötyä rauhottumiseen, usein nukahdan jo siihen.

Mehustukseen olen tutustunut ensimmäisen kerran noin 3-4 vuotta sitten. Mietin moneen kertaan, että haluan itselleni mehustimen. Rakastan tuorepuristettuja mehuja joten ajattelin, että tämä laite on kuin minulle tehty. Jostain syystä asia jäi taka-alalle, mutta olen jatkuvasti miettinyt mehustinta lahja toiveena. Edellisen kotini keittiö oli niin pieni, että sinne en olisi pystynyt hankkimaan enää yhtään laitetta lisää. Nyt uuden asunnon ja isomman keittiön myötä päätin, että haluan vihdoin mehustimen ja tutustua tarkemmin mehustukseen. Tuorepuristettu mehu tuo ihan lisän meidän viikonlopun brunsseihin.

Olen kuullut myös vastalauseita mehustukselle; kuten hedelmien terveelliset flavonoidit, antioksidantit ja kuidut jäävät mehustamisessa kokonaan pois. -Kokonaan ne eivät kuitenkaan jää, usein hedelmien kuorissa on näitä eniten, mutta mehustus ei silti poista sitä kaikkea vitamiinia mitä hedelmät tai marjat pitävät sisällään. Tarkoitus ei tietenkään ole muuttaa hedelmien syöntiä pelkkään mehustukseen vaan tuoda tuorepuristetut mehut mukaan omaan monipuoliseen ruokavalioon. Vähän samaan kategoriaan luokittelisin kasvisten keittämisen vs höyrystäminen, suosittelen ihan kumpaakin ja vaihtelua.

Smoothiet kuuluvat lähes viikottaisesti ruokavalioon, niin tuntuu todella hvyältä vaihtoehdolta lisätä mehuja mukaan. Hedelmiä ja marjoja minulla tulee syötyä todella paljon, lähestulkoon joka päivä syön väh. 2-5 hedelmää tai marjoja, joten mielelläni teen niistä välillä myös mehua.

Kokeilin flunssan nujerruksee sopivaa inkivääri-citrus- reseptiä ensimmäistä kertaa:

• Appelsiini x 4
• Lime x 2
• Iso pala inkivääriä

Tästä määrästä tuli hyvin kaksi isoa lasillista mehua! Ensimmäinen mehustus onnistui hyvin, sopivan polttava inkivääri ja appelsiini nyt on takuu varmasti hyvää kun sen tuorepuristaa. Mehustimen helppo-käyttöisyys ihan yllätti. Ei muuta kun kone käyntiin, hedelmät, vihannekset ja marjat koneeseen survimella ja mehulasi on valmis. Ensi kerralla voisin kokeilla jotain vähän spessumpaa. Haluisin mehustaa raikkaan kurkkujuoman! Mehustuksessa tykkään itse juuri siitä, että hedelmien kuoret, hedelmäliha ja esimerkiksi juuri tässä reseptissä olevan inkiväärin ”nauhainen” rakenne jää mehusta pois. Smoothiessa hedelmäliha sopii koostumukseen, mutta mehuissa sen mielummin jättää pois.

Tässä ihan huippu joululahjaidea, jos oikeasti tykkäät tuorepuristetuista mehuista. Itseltäni löytyy tämä Wilfan Andante– mehupuristin.

Mehustaminen on smoothieiden lisäksi toinen, jossa mielikuvistus on vain makujen rajana. Välillä sitä tulee tehtyä vähän liiankin samanlaisia reseptejä, joten käyn usein itsekin kurkkimassa muiden tuotoksia. Hyvä sivu erilaisille sekä smoothie, että mehustus- resepteille on: mehuisa.fi  Pääsin itse heidän vieraakseen, valmistamaan terveyspommi- smoothien, ja samalla kävimme videolla läpi raaka-aineiden terveysvaikutuksia. Video löytyy heidän facebook- sivuiltaan: Linkki videoon!

Mahtavaa brunssi-sunnuntaita kaikille!

Yhteistyössä: Wilfa Suomi 

Pimeää, väsyttää ja flunssakausi meinaa iskeä, aina ei ole helppo saada vireystilaa nostettua. Tähän synkimpään aikaan terveiden elintapojen tärkeys korostuu. Kaikki puurtaminen kannattaa stopata samantien ja keskittyä kohottamaan pienillä asioilla omaa vireystilaa. Työ- tai koulukiireet, jouluvalmistelut, perhe-arki ja tähän lisäski stressi siitä ehtiikö liikkua voi vetää kropan krooniseen väsymystilaan. Väsynyttä kroppaa ei kannata stressata yhtään enempää. Jos tuntuu, että hyvä kun jaksaa arkea pyörittää olisi hyvä mietti, millä saisi omaa energiatasoa nostettua. Niin kuin jokainen tietää stressi pahentaa jaksamista ja jos käynnissä on esimerkiksi elämäntapamuutos, ei stressillä saa muutettua mitään ainakaan parempaan suuntaan. Kaikkea ei kukaan voi jaksaa ja välillä pitää jostain luopua, jottei omat pyörät lopeta kokonaan pyörimästä.

Joskus huomaan yrittäjänä, että tulee vahingossakin tehtyä töitä arkipäivien lisäksi viikonloppuisin ja vielä tuntimäärät ovat melkein tuplasti suuremmat kuin normaalissa päivätyössä..  silloin harvemmin jaksaa tehdä mitään ylimääräistä. Kotona tatti kasvaa otsaan jo pienemmästäkin jutusta- ”ei hyvä!” Jokainen tunne-skaala niin positiivinen kuin negatiivinen tarttuu niihin lähi ihmisiin kenen kanssa elät ja esimerkiksi työskentelet. Mielestäni pahinta on tartuttaa omaa väsymystä muihin, silloin on syytä katsoa peiliin. Ja tässä välissä on hyvä oppia nauramaan itselleen, nauru jos joku piristää fiilistä.

Asiat johon itse kiinnitän huomiota tähän aikaan vuodesta:

• Panostan nukkumiseen ja siihen, että menen ajoissa nukkumaan, jotta unta tulee oikeasti tarpeeksi. Jos on mahdollista yritän aloittaa päivän vähän myöhemmin, jolloin ehtisin nähdä päivän aikana myös valoisaa aikaa. Jos menen todella aikaisin töihin ja lähden illalla, ei tule paljoa oltua valoisaan aikaan ulkona ja tuntuu, ettei elimistö herää ollenkaan.
• Vältän energiavajeen korjaamista herkuilla ja panostan kunnolliseen ruokaan. Kun väsyttää tekee mieli syödä överisti herkkuja tai napostella.
• Lisään vitamiinien käyttöä, koska olen huomannut sillä ennaltaehkäisevän flunssariskiä. (varsinkin d- ja c- vitamiinien).
• Kuuntelen kroppaa ja treenaan kovaa kun vireystila on huipussa ja kevennän kun tuntuu, että kroppa tarvitsee sitä. Monipuolinen treenaaminen ja eri lajien kokeilu piristää ihan älyttömän paljon. Nyt toki polvileikkaus on laittanut tarkat raamit kaiken sen ympärille mitä pystyn tekemään, mutta tällä hetkellä jo ihan kuntoutuksen eteneminen ajallaan piristää pimeää arkea.
• Panostan pieniin piristäviin asioihin, joista tykkään kuten; brunssit ystävien/perheen kanssa, joka ilta kynttilöitä, iltaglögit, hyvää fiilistä nostattava musiikki ja sauna.

Mukavaa viikonloppua!

Ensimmäinen viikko työmaalla takana, ai vitsit että on siistiä päästä takaisin ihmisten ilmoille. Fiilis on kun Gladiaattoreissa kunnon taklauksen jälkeen! Nyt kun miettii niin kuukausi meni yllättävän nopeasti ohi, vaikkei se siltä tuntunut kun joutui kotona nököttämään. Hankalaa oli vielä alkuviikosta kepeillä kulkea kun työskentely vaatii jatkuvaa liikkumista ja seisomista. Nyt kuitenkin torstaista asti olen saanut vihdoin aloittaa varaamaan jalalla, ja harjoitella kävelyä. Kotona mennään ilman keppejä, mutta muualla olen vielä turvautunut yhteen keppiin. Kävely ei ole vielä normaalia ja leikattu jalka väsähtää nopeasti.

On ollut hauska nähdä mitä koordinaatiolle on tapahtunut tässä viiden viikon aikana. Kun pitkään kävelee kepeillä on alussa normaali, tasapainoinen kävely hankalaa sekä erilaiset kävelytyylit, toispuoleinen asento vetää kropan ihan killiin ja kepeillä kävely saa lavat, rintaragen sekä niska-hartiaseudun jumiin. Pienikin treeni saa kropan tärisemään, kun hermotus on vielä ihan pihalla leikkauksesta. Kuntoutus ei päde pelkkään polveen- ja polven tukilihaksiin vaan ihan koko kropan asento kärsii loukkaantumisten aikana, eikä sitä ole syytä unohtaa. Lantion asento pitää saada heti suoraksi ja lopettaa vahvemman jalan kompensointi kävelyssä. Lisäksi katse ylös lattiasta, kepeillä kun kävelee on pakko katsoa mihin ”astuu”, ja nyt huomaa kuinka jumissa niska- ja hartianseutu ovat.

Jos jotain pitempien sairaslomien jälkeen oppii huomaamaan, niin sen kuinka paljon nauttii siitä työstä mitä tekee. Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsen taas valmentamaan ja näkemään asiakkaitani. On niin antoisaa nähdä asiakkaiden ilmeet, kun vihdoin taas pääsemme treenien makuun. On ollut pikkutytöstä asti selvää, että jos jotain haluan tehdä niin saada ihmiset hymyilemään ja voimaan paremmin. Joten oikean työn olen valinnut!

Eilen oli myös ihan mieletöntä nähdä koko joukkuetta, kauden päätösjuhlassa. Rugbyssa vallitsee upea yhteen puhaltamisen henki ja perhemeininki, jota arvostan. Sain ylpeänä ottaa vastaan ”Rookie of the year”– palkinnon ja toivon todella, että pääsen nopeasti takaisin kentille. Noiden mimmien seuraa kaipaan todella paljon!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Yli kaksi viikkoa on kulunut operaatiosta ja kotona olo rupeaa nyppimään. Kauniit syksyiset kelit tuntuvat menevän ihan ohi. Muutama postausta aiemmin kerroin tarkemmin polven leikkauksesta, mutta vielä kertauksena; omaa liikkumista on hankaloittanut kierukan liitäntä, eturistisiteen uusimisen lisäksi, joka on pakottanut olla varaamatta kuukauteen leikkauksen jälkeen. On erittäin hankala liikkua kun, painon saa pitää vain oikealla jalalla ja kepeillä. Kotona kuljen reppu selässä, jolloin saan tavaroita liikuteltua paikasta toiseen. Olen koittanut imuroida niin, että istun eri penkeillä ja imuroin aina sen alueen, johon imuri yltää sekä ruokaa laitan usein penkki keskellä keittiötä. Haasteita ruoanlaitossa on olla polttamatta ruokaa samalla kun vesi meinaa kattilassa kiehua yli. ”Hidasteita, mutta ei esteitä…”

Kaiken tämän keskellä hankalinta on kuitenkin jatkuvasti pyytää apua. On tuntunut niin tylsältä vaivata toista, vaikka tiedän että tottakai hän auttaa. Se, että en kykene omaan itsenäiseen tekemiseen on itselleni ehkä kovin pala. Onneksi joka päivä on pystynyt tekemään enemmän, kun liikkuminen ei satu sitä luokkaa mitä ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen. Hitaasti mennään eteenpäin, mutta varmasti. Ja aina sitä rupeaa miettimään, että tämä on oikeasti niin pientä, isojen leikkausten ja sairauden joukossa, että hymy huulille vaan ja parantumista kohti!

Moni ystävistäni on kysynyt, että miltä jalka tuntuu, niin tässä ehkä paras tapa kuvailla omaa polvea tällä hetkellä;  ajattele, että polvi on vesi-ilmapallo joka on peitetty rautalevyllä, joka ei meinaa taipua suoraksi eikä koukkuun. Lisäksi muutamalla kiinnitys-nastalla, jotka aina hetkittäin ilmoittaa itsestään. Eli polvi on  todella jäykkä ja sitä saa lähes väkisin yrittää taittaa suoraksi ja koukkuun. Lisäksi koko säären ja pohkeen alue, ovat täynnä mustelmaa joka aiheuttaa tunto-arkuutta sekä osa säären tunnosta ei ole vielä palautunut, niin ihan kun muutama muurahainen kipittelisi edes takaisin jalan päällä. 😉

Olen tässä 16 päivän aikana päässyt muutaman kerran ulos kotoa. Serkun lapsen ristiäisiin, niittien poistoon ja eilen vihdoin ihan vaan rauhalliselle ulkoilulle upeaan maisemaan. Tuli todella hyvä fiilis päästä ulos, ilman kiirettä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ainoastaan mietin, että aika kuluu onneksi tosi nopeasti ja kohta ollaan jo täydessä vauhdissa. Vaikka välillä tuntuu, ettei mitään tapahdu, niin viikon päästä ihmettelen jo mitä kaikkea pystyn tekemään. Jos kentille paluuseen jollain on merkitystä niin: ”maltti on valttia.”

Upeaa lauantaipäivää kaikille sekä muistakaa illalla tulee taas 19.30 Gladiaattorit!