terveys

Liikunnan lisäämä energia vai laihdutus?

Viikonloppuna Fitness Expo messuilla moni tuli juttelemaan ja ihmeen moni vielä muisti, että olen joskus neljä vuotta sitten itsekin kisannut. Osa tietääkin miksi joskus lähdin fitnesskisa- maailmaan mukaan. Olin ajatellut, että minusta tulee joskus elämäntapamuutos- valmentaja. Ihailin jenkki staroja kuten Jillian Michaelsia sekä Chris Powellia. Ajattelin silloin 19-20 vuotiaana, että ehdottomasti haluan päästä sisälle tähän maailmaan, missä pystyn muuttamaan ihmisten elintavat päälaelleen ja mahdollisimman nopeasti. Koin, että koska itse olin kilpaurheillut ihan pikkulikasta asti enkä ollut koskaan kärsinyt painon kanssa kamppailusta, en voisi mitenkään samaistua ihmisiin ketä tulevaisuudessa valmentaisin, ilman saman tyyppistä kokemusta.

Kisasin kisat, sain kokemuksen miten tästä kropasta tiputetaan 10-12kg, ja päätin etten koskaan halua tehdä tätä samaa kenellekään muulle… Jonkun mielestä näytin tosi hyvä kuntoiselta, mutta todellisuudessa painon pudottaminen sai kaikki liikunnalliset tulokset huonontumaan. Moni ajatteli, että söin tosi terveellisesti, mutta onko saman ravinnon jauhaminen päivästä päivään vielä miinus kaloreilla oikeasti terveellistä?, niin ei ole. Kaiken lisäksi huomasin, että mitä enemmän paino tippui- sen vähemmän tunnistin itseäni tai viihdyin omassa kropassani. Mitä enemmän jouduin tarkkailemaan sen enemmän myös rupesi ärsyttämään. Olin jatkuvasti väsyneempi projektin loppua kohden ja nukuin noin. 6h yöunia maksimissaan. Huomioiden, että jouduin ravata vessassa sen 3-6 kertaa yössä, joka katkaisi uneni pahemman kerran. Projekti oli tehty mahdollisimman terveellisesti nuorelle tytölle, eikä kunnon ollut tarkoitus olla niin kireä, kun ehkä osalla oli ja silti voin huonosti enkä todellakaan näyttänyt hyvältä.

Jos joku kysyy oliko kaikki sen arvoista, niin ei välttämättä mutta silti se oli todella opettavaista. Mielipiteeni valmentajana muuttui radikaalisti. En halua tehdä rajua laihdutusta kenellekään. Ja pahinta mitä voisi tapahtua, niin liikunta veisi valmennettavilta kaiken energian eikä toisi sitä lisää. Valmennuksissa painotan terveyttä, hyvinvointia sekä optimaalista suorituskykyä, enkä halua perustaa valmennusta pelkkään laihdutukseen ja ulkoiseen habitukseen. Sporttinen ja vahva lookki on hieno tulos sekä plussa, kun sisäistää järkevän treenaamisen ja terveelliset elämäntavat. Sen varmasti jokainen saavuttaa, joka liikkuu sopivasti ja haastaa itseään treeneissä, syö terveellisesti ja nukkuu tarpeeksi.

Nyt kun olen keskittynyt treenaamaan mahdollisimman monipuolisesti sekä syön terveellisesti mutta vapaasti, olen paremmassa kunnossa kuin olen koskaan ollut, niin henkisesti, fyysisesti ja jopa pinnallisesti. Harjoitteluni tähtää vahvasti toki tällä hetkellä rugbyyn ja mukana on sykleittäin vaihtuvat fysiikkatreenit. Nyt kun kausi on ohi panostan voimaan, sillä kauden aikana paino tippui jopa liikaa, jonka lisänä treenaan peruskuntoa. Kevättä kohti palaan nopeuteen ja räjähtävyyteen. Sekä jatkuvasti pidän huolta liikkuvuudesta ja toki polven kuntoutus on aina mukana… En juokse joka päivä tyhjän vatsan aamulenkkejä tai tee eristäviä 5- jakoisia kuntosalitreenejä, saati punnitse ruokia.

Toivon, ettei kukaan teistä liikkuisi/treenaisi vain painonpudotus- ja ulkonäkö mielessä. Radikaali painonpudotus voi aiheuttaa vakavia ongelmia kehon toimintaan ja nuorille naisille myös mahdollisesti lapsettomuutta. Terveydellä ei kannata missään nimessä leikkiä vaikka tavoite olisikin fitnesskisat. Pyrkikää löytämään treenaamiseen, joku muu tärkeä motiivi kuten esimerkiksi hyvä olo, terveys, toiminnallisuus, vahvuus, nopeus, notkeus… ja pitäkää mielessä, että treenata pitäisi pystyä kovasta temmosta huolimatta pilke silmäkulmassa ja välillä myös kevyemmällä temmolla.

Kuvat: Petteri Peltonen

Vahvaa viikkoa huiput!

2 Kommenttia

Pystytkö roikkumaan enemmän kuin minuutin?


Lapsuudesta muistan miten peloton mieli oli. Roikunta ja kiipeily olivat osana jokaista päivää. Harvemmin kävi edes mielessä, ettei jaksaisi. Sitä olisi ihan helposti roikkunut ja kiipeillyt vaikka koko välitunnin. Toista se on nyt aikuisena. Lapsuudessa roikunnan luonnollisuuskäsite häviää iän myötä. Roikuntaa joutuu oikeasti treenaamaan mikäli sen haluaa pitää hyvänä, mutta onneksi sekin kehittyy helposti kun jaksaa vain treenata.

Kyseinen Lappset Fitness puisto löytyy: Mellstenin rannalta Espoosta. 

Miksi kannattaa roikkua?

Roikkuminen parantaa liikkuvuutta olkapäissä, koko selässä rankaan asti, kyljissä, käsivarsissa ja jopa lantion alueella sekä vahvistaa olkapään lisäksi otevoimaa. Useimmalle puristusvoiman pitäminen on näistä haastavin. Roikunta on lähes mahdotonta, koska kädet rupevat lipsumaan. Roikunta onkin oiva tapa harjoitella otevoimaa.

Liikkuvuus kannattaa aloittaa asteittain. Mikäli on todella hankala edes nostaa käsiä suoraksi kohti taivasta, kannattaa roikkua ensin niin, että pidät jalat maassa ja kevennät näin roikuntaa. Kun liikkuvuus asteittain helpottaa voi painon siirtää roikunnan varaan. Kevennä myös, mikäli tunnet liiallista vihlontaa olkapäissä. Jos huomaat selkeää heikkoa olkapään liikkuvuutta suosittelen sitä harjoittelemaan helpommilla liikkeillä, kuten keppi- ja kuminauhajumpilla. Liikkuvuuden parantamisen lisäksi myös lavat ja rintakehä pitää saada liikkumaan. Usein rintalihaksen ja lapojen kireys vie hartioita eteen ns. ”kysymysmerkin”- muotoiseen asentoon.

Pelkkä ryhti ei ole huonon liikkuvuuden tulos vaan myös jokaisen aktiiviliikkujan tulisi miettiä liikkuvuutta, sillä jokaisen liikkeen pohja on liikkuvuus, mikäli haluaa että liikkeen fuktio toteutuu. Vaikka roikunta voi jollekkin tuntua tylsältä, kannattaa se silti sisältää harjoitusohjelmaan. Voiman lisäksi olisi tärkeä pystyä kannattelemaan ihan omaa vartaloa.

Aloita rauhassa kevennetyllä roikunnalla, josta voit siirtyä täyspaino roikuntaan. Kun se toimii ja pystyt roikkumaan helposti pidemmänkin (1 min) ajan ja voit harjoitella vartalon keinuntaa samalla kuin roikut. Voit lisätä polven ja jalkojen nostoja sekä lisäksi harjoitella etenemistä eteen ja taakse money bars- telineessä (kuva ylempänä) sekä harjoitella myös 1- käden staattista roikuntaa. Lisää näitä progressiivisesti mukaan osaksi muuta harjoittelua, jolloin varmasti tulosta tulee.

Raikasta viikonloppua!

Hhaasta tänä viikonloppuna kaveri roikunta skabaaan!

 

 

0 kommenttia

Liikkuvuutta liikkeillä koko kroppaan

On olemassa monta hyvää testiä siihen, että pystyykö tuottamaan yhtään kiertoa vartalosta. Ihan vaan pelkistetysti seisoma- asennossa; pystytkö kiertämään yläkroppaa ilman, että lantio ja polvet lähtevät kiertoliikkeeseen mukaan. Jos et pysty tai liike on minimaalinen, tiedät että selkä on hyvin jumissa. Jokainen liike vaatii oikeaa liikkuvuutta, ja jokainen ymmärtää ettei tukkoinen ja juminen kroppa kykene laadukkaisiin suorituksiin, koska liikkeet eivät edes mene jumisuuden takia perille.

Usein erilaiset selän kiputilat- ja jumit sekä säteilyt alaraajoihin saisi kuntoon kun jaksaisi edes 2 minuuttia päivästä irrottaa liikkuvuus-liikkeisiin. Nyt en puhu venyttelystä vaan itse liikkeestä. Pelkkä venyttely ei paranna liikkuvuutta vaan liike, joka vie vartaloa ääriasennosta toiseen. Usein myös perus venyttelyssä on hankala rentoutua ja lihas laittaa vastaan, joka taas aiheuttaa tietenkin sen, ettei lihas oikeasti edes veny. Liikkellä pystyy paljon rennommin ja rauhallisemmin parantamaan liikkuvuutta asteittain. Aloittamalla liikkeen pienemmällä liikeradalla ja lihaksen lämmetessä lisää liikelaajuutta. Ja mikä parasta, kun liikkuvuuden sisällyttää liikkeisiin, usein se tylsyys katoaa samantien ja liikkeet voi upottaa muun treeniohjelman sekaan.

Tässä muutamat helpot liikkeet, joissa on huomioitu kokonaisvaltaisesti koko kroppaa ja varsinkin selän-aluetta, joka tuppaa olemaan eniten jumissa, varsinkin kiertosuunnat.

Syväkyykky- jossa pyrit toisella kädellä työntämään polvesta, jotta nivunen venyisi ja toisen käden johdolla kierrät vartaloa ristikkäiseen suuntaan. Liike venyttää: lähentäjiä (nivusia) , selkää sekä avaa rintakehää.


”Karhukävely”- asento: Paina kantapäitä maahan ja kierrä ristikkäistä kättä kohti ristikkäistä kantapäätä. Liike venyttää: takareisiä, pohkeita sekä selkää ja mahdollisesti myös rintaa ja käsivarsia.  



Askelkyykky + kurotus: Asetu ensin askelkyykky-asentoon, josta taivutat toisella kädellä taakse ja toisella kohti ilmaa. Muista taivuttaa ensin molemmat puolet ennen kuin vaihdat jalkojen asentoa. Liike venyttää: Lonkkaa, vatsaa, selkää ja kylkiä. Lisäksi treenaa tasapainoa. 


”Skorpioni”- Nosta jalka ensin ilmaan, jonka jälkeen kierrä ristikkäinen jalka kohti ristikkäistä kämmentä. Älä anna rintakehän irrota maasta. Hyvä on myös muistaa liikkeessä rauhallisuus, koska liikkeessä tulee raju venytys selälle. Liike venyttää: Selkää, etureisiä, kylkiä.

Kuvat: Petteri Peltonen

”Tähti”- Liike käytännössä täysin sama kuin edellinen, mutta selin makuulla. Asetu tähti-asentoon ja nosta ensin jalka suorana ylös, jotta takareisi venyy ja vasta sen jälkeen vie jalka kohti ristikkäistä kämmentä. Voit viedä katseen ristikkäiseen suuntaan, jolloin tehostat venytystä. Sekä muista pitää lavat kiinni lattiassa. Liike venyttää: Selkää, kylkeä, pakaraa+ reiden ulkosivua sekä rintakehää.

Tässä super- helposti toteutettavat liikkeet ulkona, treenisalilla tai vaikka olkkarissa samalla kun katsot telkkaria. Nyt irrota muutama minuutti kiireisestä arjesta ja toista nämä liikkeet, jotta saat veren kiertämään kropassa, parannat liikkuvuutta ja vältyt ärsyttäviltä selän pikku-krempoilta. Jokainen liike vaatii kuitenkin rauhallisen suorittamisen ja lisää asteittain liikelaajuutta. Älä koskaan revi tai yritä suorittaa liikkuvuusliikkeitä täydellä temmolla, muuten tulos voi olla venähtäneet lihakset tai huonolla tsägällä revähdykset.

Liikkuvuutta loppuviikkoon!

Jokainen lupaa tehdä nämä liikkeet viikonlopun aikana, eiks niin? 😉

0 kommenttia

Onko kuntoutus ohi kun palaan kentille?

8 kk sitten en osannut odottaa tätä päivää nimittäin kausi alkaa ja olen pelikunnossa. Viime kaudella semifinaalin ensimmäisellä puoliskolla potkaisin konversiopotkun ja tukijalka petti alta. Tuomio eturistiside poikki ja kierukka revennyt. Tiesin, että hetkeen ei ollut asiaa kentille. Sinä hetkenä, kun loukkaantuu ja tietää, että on pitkään sivussa töistä, harrastuksista ja monista omista arjen perus asioista, ei edes osaa nähdä hetkeä jolloin palaa täysin takaisin omien juttujen pariin.

Loukkaantumiset syövät todella syvältä. Mutta niitäkin tulee meille kaikille jossain vaiheessa elämää. Urheilu toki nostaa riskejä, mutta ei muukaan elämä poissulje sairastumista tai onnettomuuksia.

Hetkessä eläminen on oma elämänpituinen tavoitteeni, mutta varsinkin loukkaantumisten jälkeen se tuntuu erittäin vaikealta. Sitä ajattelee jatkuvasti: ”Olisinpa jo terve”, ”sitten kun olen terve teen sitä ja tätä..” Laakereilla lepääminen ja siinä hetkessä eläminen on vaikeaa, suorastaan mahdotonta.


Kuitenkin jokainen vamma on jollain tavalla kasvattanut ja vienyt elämässä eteenpäin. 15- vuotiaana sitä ajatteli, että 6kk leikkauksesta ja pelaan taas täysillä fudista, koska lääkäri antoi kuuden kuukauden jälkeen vihreää valoa. Kas kummaa kierukan liitäntä ei pitänyt ja taas oltiin tähystyksessä, koska paluu ei ollut maltillinen vaan heti kaasu pohjassa. Nyt monta vammaa ja leikkausta kokeneena tämä reilu 8kk tuntuu lyhyeltä ajalta leikkauksesta. Tuntuu, että olen valmis pelaamaan, mutta silti ei kävisi mielessäkään lopettaa kuntoutusta.

Enää en ajattele kuntoutuvani pelkästään rugbyyn vain kuntoutan itseni loppuelämää varten. Jos olisin ollut fiksu, olisin aloittanut ”kuntouttamaan” itseäni jo 14- vuotiaana, jolloin en ollut kärsinyt vielä yhdestäkään isommasta vammasta. Elämä kuitenkin opettaa asiassa kuin asiassakin ja joskus opit täytyy hankkia kantapään kautta. En välttämättä olisi tässä ilman kuutta polvioperaatiota ja jokaista koettua matkaa takaisin pelikuntoon.

Kuvat: Petteri Peltonen

Mitä jatkuva kuntouttaminen sitten tarkoittaa? – Se tarkoittaa, että pitää huolen omasta kehosta. Huomioi kehon vaativat fyysiset ominaisuudet, vahvistaa ja tukee niitä oikealla harjoittelulla, levolla sekä ravinnolla. Se tarkoittaa hyvää alkulämmittelyä ennen varsinaista treeniä, hyvää loppuverkkaa. Se tarkoittaa tasapainoa levon ja harjoittelun välillä sekä sopivassa suhteessa kovia ja kevyempiä treenejä. Se tarkoittaa hyvää tasapainoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, kestävyyttä ja lihaskuntoa. Tätä listaa voisi jakaa äärettömiin, mutta kiteytettynä itsestä huolehtiminen huomioiden eritoten omat heikkoudet. Omalla kohdallani polvien vahvistaminen on erittäin isossa roolissa.

Lauantaina alkaa kausi, mutta haluan suhtautua ensimmäiseen peliin kuin mihin tahansa treeniin: rentoutta, iloa ja oman parhaansa tekemistä! En usko, että tämä loukkaantuminen on viimeinen minkä tulen kokemaan, mutta en myöskään halua stressata tulevaa.

Upeita kesäpäiviä!

0 kommenttia

Kuinka paljon painan? – BMI.n mukaan lievästi lihava

Paino kiinnostaa… miksi? Ja onko sillä oikeasti mitään väliä, että kuinka paljon painamme, jos voimme hyvin ja olemme terveitä. Miksi painoa tarkkaillaan? Miksi painosta ollaan jo lapsien kohdalla huolissaan, vaikka kyseessä saattaa olla ihan normaali kokoinen lapsi. Aiheuttaako painon tarkkailu lapsena elinikäisen ongelman painonhallintaan?

Olen ottanut lähipäivinä tarkoituksen mukaisesti painon keskustelun aiheeksi. Olen kysellyt monilta painon merkityksestä, kokemuksia milloin paino on noteerattu ja millä tavoin.

Painan itse vähän päivästä riippuen noin. 63-67kg. Tänään kävin vaa’alla, koska en tiennyt mitä painan ja tulos oli 66kg. En seuraa painoa vaan omaa oloani ja sitä miltä kehossa tuntuu. Paino voi heitellä päivän mukaan muutamaa kiloa sinne tänne. 3 kg painon nousu ei ole vielä mikään painonnousu, joten ihan turhaa olet huolissaan jos vaaka joskus näyttää normaalia enemmän!

Olen kysynyt muutamalta asiakkaaltani, kun he ovat ajatelleet painavansa paljon, vaikkakin ovat olleet täysin normaali painosia, että kuinka paljon minä heidän mielestä painan. Vastaus on aina ollut n. 8-10 kg alikanttiin. Heille on tullut yllätyksenä, että näinkin lyhyt tyttö hyvässä kunnossa painaa melkein 70kg. Ja tässä juuri tullaan siihen asian ytimeen, että ei kannata tarkkailla yksiselitteisesti omaa painoa, koska siihen vaikuttaa moni tekijä. Saati verrata omaa painoa toisen painoon, kun meillä on jokaisella erilainen ja eri painoinen rakenne.

Huolestuttavin aihe, mikä keskusteluissa kävi ilmi oli painon tarkkailu lapsilla. Eräs kertoi, että tuttavan lapsen painosta oltiin huolissaan, koska se oli bmi- taulukossa ylärajoilla. Ei kuitenkaan huomioitu, että poika oli erittäin urheilullinen ja aktiivinen, lapseksi hänellä oli jo todella kehittyneet lihakset. Onko terveydenhuollon ammattilaisille iskostettu päähän ajattelumalli taulukosta, mihin kaikkien pitää vartalomallista riippuen mahtua, vai onko tähän tullut muutosta vuosien saatossa? Muistan itsekin koulussa kun terveydenhoitaja sanoi, että juuri ja juuri olin normaalipainoinen. Vatsalihakset näkyivät jo silloin ja en paljon muuta tehnytkään kuin urheillut. Onneksi kotoa olin saanut kasvatuksen terveeseen itsetuntoon, niin en ottanut aihetta kuullakseen. Toisilla eväillä, voisin tällä hetkellä jojoilla painoni kanssa jatkuvasti!

Moni urheilija on BMI-taulukon mukaan joko juuri normaalipainoisen rajamailla tai lievästi ylipainoinen… pitäisikö taulukkoon lisätä pykälä, missä huomioitaisiin, että lihas painaa enemmän kuin läski.

Tämän BMI- taulukon mukaan olisin taas lievästi lihava! Joten nyt varmaan ymmärrätte, että jos joku katsoo tästä taulukosta oletteko normaalipainoisia vai lihavia kannattaa tätä tietoa miettiä kahteen otteeseen.

Monien kanssa olen myös jutellut, siitä miksi he tarkkailevat niin paljon omaa painoaan? Lähes jokainen on sanonut, että koska painoa on tarkkailtu lapsesta asti. Joko terveystarkastuksessa lapsena on kuullut, että painoa pitää tarkkailla tai hallita, tai sitten se on tullut vanhempien tai valmentajien kautta. Olen oikeasti ihan aidosti huolissaan, että miksi kenenkään lapsen täytyisi tarkkailla omaa painoaan? Lapsen ei todellakaan pitäisi miettiä tälläisiä asioita vaan keskittyä olemaan lapsi ja elämään hetkessä.

Kannattaa miettiä tosi tarkkaan kun lapsille puhuu painosta, ettei siitä iskostu pinttymä lopun elämäksi päähän. Olisi hienoa, että lasten kohdalla keskityttäisiin tukemaan terveellisiä elintapoja ja panostettaisiin terveen itsetunnon rakentamiseen. Lapsena kohdattu arvostelu seuraa helposti koko lopun elämän eikä siitä ole niin helppo päästä irti myöhemmin.

Kuvat: Petteri Peltonen

Lopuksi haluan sanoa, että painolla ei oikeasti ole mitään väliä kun vain olet terve ja voit hyvin! Mikään tietty kilomäärä puntarissa ei rakenna vahvaa onnellisuutta eikä tarkkailu tuo koskaan elämään lisää särmää!

Huikeeta juhannusviikkoa!

48 Kommenttia