omat elintavat

Aina silloin tällöin pääsee vastaamaan kysymykseen: ”Mikä on sun lempiruoka?” –  oma suosikki ruoka on ehdottomasti: ”BRUNSSI!” Ei liian ruokaisa brunssi, eikä liian makea. Paljon hedelmiä, marjoja, puuroa, eri mehuja tai smoothieta, jogurttia, granolaa, munakasta, leipää, leikkeleitä ja hyvät kahvit… ”Nam…”  Menisin aina mielummin sunnuntai aamulla/aamupäivällä brunssille ”ulos syömään” kun perjantaina illalliselle.

Rennot vaatteet, rento ilmapiiri, aamupäivä ja vielä ystävät tai perhe mukana.. täydellistä.. Myös hotelleja valitsen aamupulan mukaan ja jos aamupala ei ole hyvä, haluan erikseen mennä johonkin brunssipaikkaan syömään. Ilman kunnollista aamupalaa ei päivä vaan voi lähteä käyntiin. Varsinkin viikonloppuisin sekä lomalla, ehkä arjen parasta luksusta ovat valmiit aamupalat, jolloin voi rauhassa aloittaa aamun.

Ajattelin listata muutaman hyvän brunssapaikan pääkaupunkiseudulta, joissa itse olen käynyt:

Weegee- Emma, Espoo- Todella kiva ja hyvä aamupala painotteinen brunssi. Raikkaat ja terveelliset valikoimat. Sekä rento tunnelma.

Torni, helsinki – Vakuuttava brunssi ja juuri niin aamupalahenkinen kun itse tykkään. 

Sandro, Helsinki- Todella symppis paikka ja yksi ihan lemppari lounaspaikoista. Brunssi oli saman tyyppinen kuin lounas. Paljon kasvisruokaa ja ravintolassa on todella hyvä fiilis. 

Cafe Köket, Helsinki- Tykkäsin paikan fiiliksestä ja rennosta tunnelmasta. Myös hyvin aamupala painotteinen ja juuri siksi olen käynyt jo muutamaan otteeseen. 

Fazer Cafe, Helsinki – Takuu varmasti hyvää ruokaa ja paljon valikoimia. Todella täyteen buugattu brunssi ja aina paljon ihmisiä, eli ei mikään rauhallisin paikka.

Haikaranpesä, Espoo– Ruokaisampi vaihtoehto, enemmän lounas/päivällis- tyyppinen brunssi,  mutta ihanat näkymät vesitornista. Tykkäsin paikan miljööstä, mutta hinta on aika korkea ruuan valikoimiin nähden. 

Paljon on vielä brunssipaikkoja kokeilematta esim. Cafe Regatta, joka koreilee TripAdvisorin keulassa sekä Moko, jonka lounaasta olen itse tykännyt.

Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä brunssille, vaan sen voi tehdä kotiin. Tykkään tehdä brunsseja viikonloppuisin niin perheelle kuin ystävillekin. Hengailua verkkareissa ja aamupala pitkän kaavan kautta… ihan täydellistä!

Kokeilkaa joskus kotibrunssia! PARASTA! 

On se paikka missä vain, minulta kysytään ”somevaikuttajana” olemisesta, kuten: keskustelutilanne läheisten, tuttujen ja tuntemattomien kanssa, puhekeikat suurelle yleisölle tai sähköpostiviestit lukijoiden kanssa.
Yleisimmät kysymykset: onko paine pitää jatkuvasti blogia yllä, miten sinulla on kaikkeen aikaa muiden töiden ohella…? Ajattelin avata teille vähän omaa fiilistäni tästä kaikesta sekä täysin omia mielipiteitäni ja tapoja. En usko, että kukaan meistä ”bloggareista” ajattelee täysin samalla tavalla, jokaisella meistä on eri lähtökohdat blogin ylläpitoon, täysin eri sisällöt, mitä haluamme luoda sekä täysin erilaiset arvot mitä haluamme korostaa ja miten elämme.
En suoraan sanoen ole tyypillinen kirjoittaja, joka rakastaa sanojen takana esiintymistä. Puhuminen on minulle kaikki kaikessa, rakastan syvällisiä keskusteluita ja vuorovaikutustilanteita. Olen täällä blogissakin maininnut, että minulla on lievä lukihäiriö, joka näkyy edelleen kirjoituksissani, mutta mitä sitten? – sama asia, että minulla on huono englannin kielioppi, pisamia ja länkkärijalat. Ne ovat ominaisuuksia, joita ei kannata hävetä vaan kääntää vahvuudeksi.
Miten lukihäiriö vaikuttaa kirjoittamiseeni; ovat hassun hauskat lauseet mitä välillä kirjoitan, niissä ei ole päätä eikä häntää, mutta suurin osa teistä lukijoista nappaa punaisen langan silti. Kaikki eivät, ja välillä saankin kielioppi-ryöppyä niskaan. Sekin on ihan hyvä, jos samalla korjaatte virheet niin opin itsekin.

@Petri Mast

-En kirjoita blogia, tuottaakseni täydellistä tekstiä vaan tukeakseni teidän hyvinvointia.
Puhun blogissa: niin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, jaan treenejä, reseptejä sekä arvonaailmaani. Haluan viestittää hyvää oloa ja luonnollisuutta, haluan vaikuttaa ulkonäköpaineisiin ja negatiivisen ”minäkuvan”- ajatteluun. Sillä voin allekirjoittaa, että tämän hetkinen maailma ja varsinkin some, ovat täynnä luonnotonta materiaalia ja ulkonäkökeskeisyyttä, niin naisten kuin miestenkin osalta. Kuvilla pyritään täydellisyyteen ja usein niistä tulee myös kulissimainen fiilis. -Jokaisen kuvan takana on kuitenkin tavallinen ihminen!
Työskentelen blogin ohella täyspäiväisesti, en siis vain kirjoita blogia ja treenaile työkseni. Olen aikatauluttanut itselleni tietyn määrän postauksia kuukaudessa, johon pyrin aina. Joskus pystyn luomaan enemmänkin sisältöä, mutta tällä hetkellä työelämäni liikunnanalan ammattilaisena ja valmentajana vie niin paljon aikaa, enkä halua kirjoittaa pelkkää täytetekstiä.  Postaus vaatii usein oman työpäivän. Joskus kirjoitan yhtä postausta monta päivää vähitellen, lisäksi kuvien ottaminen esimerkiksi treenipostauksissa vie aikaa. Ajattelen blogin ylläpidon enemmän harrastuksena, koska työ tuo eteen paljon vastuuta ja aikataulua. Haluan, että tekstit tulevat itseltäni luonnostaan, eivätkä ole väkisin väännettyjä. Toivepostaukset, ovat kuitenkin ihan suosikkejani, koska tätä kautta pääsen myös vastaamaan teidän toiveisiin.

Blogitekstit saavat uutta ilmettä joka vuosi. Asenteet muuttuvat yhtälailla kun itsekin muutun vuosien myötä. Veikkaan, että jos lukisin ensimmäisiä tekstejä mitä olen v. 2012 kirjoittanut voisin työntää pääni hiekkaan ja potea kovaa myötähäpeää. Onneksi kaikki me kuitenkin kasvamme ja opimme elämän myötä sekä ulosantimme paranee jatkuvasti, joten sallittakoon myös ne jutut, mitä silloin aiemmin on ollut. –Tärkeintä blogin kirjoittamisessa on kuitenkin aina ollut se, että seison sanojeni takana.

@Petri Mast

Blogeja löytyy melkein jokaisesta aihepiiristä ja blogit eroavat artikkeleista, usein sen takia, että blogissa tulee vahvasti kirjoittajan mielipiteet esille. Miksi blogeja pitää lukea suurella sihvilällä, johtuu siitä, että harvemmalta bloggarilta löytyy kuitenkaan koulutusta aihepiiriin liittyen. Jos tekstissä lukee vaikka: ”näin saat vatsalihakset esiin”  tai ”paras ruokavalio laihdutukseen” on syytä kriittisesti lukea tekstejä ja huomioida esim. vaikka terveys- ja liikuntapuolella, että kaikki on hyvin yksilöllistä. (Juha Hulmin Lihastohtori- blogissa oli hyvä teksti tähän aiheeseen liittyen: löydät sen täältä.) Blogit ovat lähes aina jonkun henkilön tekstiä ja fiiliksiä eivät tutkittuja faktoja, ellei niitä ole erikseen laitettu lähteenä blogiin. Toki eri asia on kun ammattilaiset kertovat blogeissaan ammattiin liittyvistä aihepiireistä ja tekstien takaa löytyy vankka koulutustausta ja kokemus, usein näissä blogeissa myös mainitaan henkilön omista koulukunnista ja mielipiteistä. Suuri muutos blogeissa on kuitenkin ollut se, että jokainen haluaa tuottaa lehtienomaisia artikkeleita, jotka piilottavat helposti taakseen kirjoittajan todellisen persoonan ja luonteen. Olen huomannut, että yhä enemmän ”lavastetaan” tilanteita blogin takia, eikä eletä elämää ja kirjoiteta ohella blogia… ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Toki blogejakin on erilaisia.. toisten on enemmän ammatillisia ja toisien taas kertomusta omasta elämästä tai intohimosta. Jokainen blogi voi aiheesta riippumatta olla hyvä, jos kirjoittajan intohimo paistaa lauseiden välistä ja stressitön aito halu kirjoittamiseen. Oma blogi on vähän näitä kumpaakin.. haluan ammatillisia tekstejä, jakaa vinkkejä ja tietoiskuja liikunnasta, mutta samalla kertoa kivoja kokemuksia ja spontaaneja asioita arkielämästäni. En halua liikaa miettiä miten kirjoitan vaan annan fiiliksen viedä, mutta kun kyseessä on ammatilliset tekstit luon tekstiä oman koulutuksen ja osaamisen kautta faktat edellä.

Kuvat: Petri Masti

Yllättävän monet bloggaajat palavat loppuun ja kertovat avoimesti omista ongelmista niin omassa itsetunnossa kuin elämän hallinnassa. Ulospäin kaikki on näyttänyt täydelliseltä, mutta sisällä on ollut kauhea stressi ja paine. Ymmärrän tämän täysin, blogin pitäminen ei ole suoraan menestymisen saavuttamista, makeita yhteistyökuvioita ja suosiota. Jokaisen ruudun takana on tavallinen inhimillinen ihminen, jos työpaineet kasvavat liian suuriksi ja tavoittelee blogissa vain täydellisyyttä niin varmasti kyseenalaistaa oman osaamisen ja palaa stressaamalla loppuun. Vauhtisokeus sokaisee monen! Jos itselläni jossain vaiheessa intohimo katoaisi ja joutuisin tekemään tätä pakkopullana, lopettaisin heti. En kestä turhaa suorittamista ja täydellisyyden tavoittelua, missä en ehdi nauttia siitä mitä teen. En koe, että minun tarvitsisi pitää hienoa ”kulissi-elämää” yllä ja elää materiaalinkiilto silmissä, jotta olisin onnellinen. Pienemmät asiat ratkaisevat, sen tulee jokainen jossain vaiheessa huomaamaan.

Jokaiselle meistä tulee elämän aikana erilaisia loukkaantumisia ja vammoja. Niin kuin teistäkin suurin osa tietää, olen kärsinyt monista polvivammoista ja operaatioista fudis- vuosien aikana. Kuitenkin pitkäjänteinen kuntoutus on tärkein osa parantumista. Jos leikkauksien jälkeen jättää kuntoutuksen väliin, ei operoitu kehonosa välttämättä palaa koskaan hyvään ja vahvaan kuntoon. Tiedän, ettei kuntoutus ole mitään mielekkäintä puuhaa, mutta se tulee lopulta palkitsemaan. Kropan saa hyvään kuntoon takaisin, jos vaan haluaa ja on valmis tekemään työtä sen eteen. Toki on poikkeavia tapauksia ja vammoja joille ei välttämättä voi mitään, mutta nyt puhun perus iskuvammoista (lihaksen sisäinen verenvuoto), murtumista ja nivelside vammoista joita pystytään leikkauksilla korjaamaan.

Ainoa asia, mitä jokainen polvileikkauksessa ollut tulee usein kantamaan mukanaan on polven turpoaminen. Jalka kerää tosi helposti nestettä, jos tulee tehtyä jotain mitä ei ole pitkään aikaan tehnyt. Nivelpinnat saavat aina osumaa leikkauksissa, sekä polveen tulee arpikudosta, jotka altistavat helpommin ärsykkeelle ja turpoamiselle. Itselläni polvi kerää nestettä, jos treenaan jotain mitä en ole pitkään aikaan tehnyt, vaikka kovalla alustalla lentopalloa, jossa tulee paljon tärähdystä polveen. Tämän jälkeen menee aina muutama päivä, että neste lähtee. Turpoamista olen pyrkinyt hoitamaan kylmällä, mutta olen yrittänyt etsiä pitkään avuksi muitakin keinoja, jos turvotus ei meinaa laskea.

Urheilupiireissä ja liikunta-alalla olen jo aiemmin kuullut Game Ready- kylmäkompressio- laitteesta apuna turvotuksen poistoon leikkauspotilailla, palautumiseen ja akuuttien vammojen hoitoon. Siinä yhdistyy kompressio sekä optimaalinen kylmyysaste. Pääsinkin 3 viikkoa kokeilemaan laitetta omaan ”vammaan”. Laite tuli käyttööni rugby turnauksen jälkeen, jolloin arvasin, että polvi vähän turpoaa. Päätin ottaa muutaman kuvan polvesta, jotta saatte käsityksen siitä miten paljon laite auttoi nesteen poistamisessa. Tein kuvien välillä viikon noin 1-3 kertaa päivässä 15-30 min hoitokerran laitteella. Neste palasi takaisin aluksi töissä, koska joudun jatkuvasti seisomaan.

Mikä on kompression tehtävä?

Kompression tehtävä on poistaa turvotusta, laittamalla nesteet kiertämään paremmin. Lisäksi kompressio edistää palautumista ja parantaa verenkiertoa. Tästä syystä monet urheilijat käyttävät laitetta maitohapon poistoon treenien aikana ja jälkeen.

Miten taas kylmä auttaa vammojen hoitoon?

Kylmän tarkoitus on lievittää sekä puuduttaa kipua. Kylmässä usein ongelmana on se, että kylmäpussi on liian kylmä ja voi aiheuttaa paleltumia. Game Readyssä voi itse säädellä lämpötilaa ja eri ruumiinosille sopivat mansetit estävät paleltumia.

Hoidon aikana pumppaava-hoito tehostaa verenkiertoa ja nesteiden kulkeutumista sekä kylmä lievittää kipua. Gameready- laitteen tärkein vaikutus on myös se, että se ns. ”jäähdyttää” kohde alueen myös pitkäksi ajaksi hoidon jälkeen sekä kylmyys kohdentuu syvemmälle polveen. Huomasin itse, että polvi jäi viileäksi pidemmäksi ajaksi, kuin taas jääpussin pidon jälkeen.

Monilla yksityisillä ja joillain julkisilla sairaaloilla on esim. leikkausosastoilla laitteet käytössä sekä myös monilla urheilu- joukkueilla. Kuitenkin tärkeää on, että jokainen myös teistä tiedostaa tämän, jotta voitte vaikka juuri leikkauksen jälkeen vaatia Game Ready- laitetta. Laitteen voi myös halutessa vuokrata kotiin, jos kaipaa akuutille vammalle hoitoa. Suosittelen lukemaan lisätietoa täältä: grhealth.fi

Toivottavasti tästä joku muukin saa apua, kuin minä! 😉

Toivepostausta toivottiin treenaamisesta laitteiden ja vapaiden painojen välillä ja aihe on itseasiassa todella hyvä sekä aiheuttaa paljon mielipiteitä ja erilaisten koulukuntien väittelyitä. Tämä postaus perustuu hyvin paljon omiin ammatillisiin oppeihin ja mielipiteisiin. Käyn läpi käytännön kokemuksia omissa treeneissä ja asiakkaiden kanssa sekä mitä tietoa olen koulutuksien aikana itse sisäistänyt.

Lähtökohtaisesti laitteet ovat aina turvallisempia kuin vapaat painot, mutta taas vapaat painot kehittävät tukilihaksia tehokkaammin. Vapailla painoilla pystyy tekemään liikkeitä, mihin monet nivelet osallistuvat samanaikaisesti, näitä liikkeitä kutsutaan moninivelliikkeiksi. Moninivelliikkeissä nivelten yhtäaikainen liikkeen suoritus lisää liikkeiden haastavuutta. Liikkeissä tärkeässä asemassa on puhdas tekniikka, joka taas vaatii hyvää kehonhallintaa, koordinaatiota ja liikkuvuutta.
Kuntosalilaittella on usein hyvä aloittaa harjoittelu, sillä liikerata on turvallinen sekä useissa laitteissa on turvallisuutta lisääviä turvalukkoja, milloin esim. vaikka jalkaprässi ei voi tulla päälle, kun taas jalkakyykyssä kyykkytankoa on kannateltava, eikä se ole turvallisimmasta päästä.  Lisäksi laitteita on hyvä yhdistää monipuoliseen voimaharjoitteluun, koska laitteilla pystyy helposti eristää harjoittelu pienemmille lihasryhmille tai ihan yksittäisille lihaksille. Joten jos tavoite on kehittää esim. etureisiä on hyvä yhdistää kyykkyihin reiden ojennus ja parantaa tällä lihastensiota.

Lajikohtaiseen fysiikka-harjoitteluun sopii parhaiten vapaat painot, koska harvoin lajinomaisessa urheilusuorituksessa tarvitaan vain tiettyä lihasta vaan liikkeet vaativat toimivaa voimantuottoa koko vartalosta ja lajinomaiset liikkeet: potku, hyppy, lyönti, heitto ym. vaativat monen nivelen ja lihaksen yhtäaikaista toimintaa. Lisäksi vapaat painot kehittävät koordinaatiota ja kehonhallintaa, mitä jokainen laji tarvitsee. Kauden ulkopuolella taas jos halutaan treenata vaikka voimaa, voi laitteista olla hyötyä osana voimaohjelmaa.

En koskaan ota suuria moninivelliikkeitä painoilla alkuun, jos asiakkaani vasta aloittavat voimaharjoittelua, mutta harjoittelemme liikkeitä oman kehon painolla tai vastuskuminauhoja sekä keppejä hyödyntäen. Koska on tärkeä parantaa kehon kokonaisvaltaista toimintaa kuten: tasapainoa, koordinaatiota ja liikkuvuutta, sekä keskivartalon syviä vatsa- ja selkälihaksia. Jos treenaamme pelkillä laitteilla, jokainen ymmärtää, että edellä mainitut fysiologiset ominaisuudet eivät kehity. Terveyden kannalta on tärkeää, että kehomme pystyy kaikkiin fysiologisiin ominaisuuksiin, mihin se on luotu ja nämä fysiologiset ominaisuudet heikkenevät iän myötä, jos niitä ei jatkuvasti ylläpidä. Asiakkaat, joilla on jo paljon kokemusta ja tietoa oman kehontoiminnasta, heidän kanssaan treenataan mielummin vapaiden painojen kanssa. Lisäksi on hyvä huomioida asiakkaiden ikä sekä mahdolliset tuki- ja liikuntaelinsairaudet painojen ja laitteiden valinnassa, jotta lihaskunto ja tukilihakset kehittyvät, mutta vältetään mahdolliset loukkaantumiset.

Omassa treenissä hyödynnän molempia: sekä vapaita painoja, että laitteita. Usein alkuun vireällä kropalla teen keskittymistä vaativia moninivel liikkeitä oman kehonpainolla (tasapaino, koordinaatio, hypyt, kyykyt) sitten painoilla kyykyt, tempaukset, rive jne..), ja yhdistän näihin tukeviksi liikkeiksi laitteita. Riippuen myös treenin tavoitteesta, jos haluan treenata eristävästi tiettyä lihasryhmää teen enemmän laitteilla jos taas treenaan räjähtävyyttä tai muita ominaisuuksia, hyödynnän vapaita painoja ja omaa kehoa. Tällä hetkellä harjoitteluni perustuu enemmän voimantuoton puolella moninivelliikkeisiin ja laadukkaaseen toiminnalliseen harjoitteluun, koska tavoitteeni ei ole lihasten kasvatus tai kehitys vaan suorituskyvylliset ominaisuudet; enemmän voimaa ja räjähtävyyttä.

Yhteenvetona, jos olet aloittelija salilla: suosittelen tutustumaan ensin laitteisiin sekä oman kehon painolla tehtäviin toiminnallisiin liikkeisiin ja pikkuhiljaa lisäämään vapaapainoharjoitteita mukaan. Perus käsipainoilla suoritettavat hauiskäännöt, pysty- ja ojentajapunnerrukset vielä menevät, mutta niissäkään ei kannata ottaa liian isoja painoja jolloin tekniikka kärsii. Jos olet treenannut pidempää salilla kannattaa heti treenin alkuun siirtää vapaapaino- liikeet, jotka vaativat eniten keskittymistä ja täydentää treeniä laitteilla. Ja jos saliharjoittelusi tähtää parempaan suorituskykyyn omassa lajissasi, niin kauden aikana kannattaa tehdä paljon toiminnallisia harjoitteita oman kehon- sekä vapaillapainoilla, mutta kauden ulkopuolella taas mahdollisesti, toki lajista riippumatta voimaa myös laitteilla.

Monipuolisuutta treeneihin: vaihda asentoa, tankoja, liikkeitä ja- järjestystä niin kehityt progressiivisesti! Palaan vielä myöhemmin syventämään aihetta esim. liikevalinnoissa. Jos haluat täydennystä niin kommentoi niin huomion sen 2. osan postaukseen.

Kuvat: Petri Mast

Vaatteet: Junkyard, Adidas Pharrell Williams, erikoismallistoa. Tosi mageet, bongaa täältä: Legginssit & Huppari

Kengät:   Adidas MND XR1

Hyppynarusta tulee aina mieleen oma ala-aste. Jos välitunneilla en ollut pelaamassa poikien kanssa fudista niin olin hyppimässä hyppynarulla. Nyt kun miettii niitä kaikkia leikkejä ja temppuja, mitä hyppimisen yhteydessä teimme niin enää ei varmaan onnistuisi niistä mikään. Parhaiten muistan: Aakkoset, joissa valittiin hyppimällä valittiin tulevat poika- ja tyttöystävät ja nallekarhun, sekä kahdella hyppynarulla hyppimisen yhtä aikaan, se oli jo pro level- hyppimistä meidän kesken! Toivottavasti edelleen ala-asteella hypitään hyppynarulla, koska sen aiheuttama isku vahvistaa luita ja hyppely muutenkin vahvistaa tukilihaksia- rankenteita ja ihan hapenottokykyä. Välitunnit olivat omassa lapsuudessa parhaita, koska pääsi liikkumaan!!

”Hyppis” sopii yhtä hyvin nuorten sekä aikuisten harjoitteluun. Jokainen tietää, että varsinkin nyrkkeilijät hyödyntävät hyppynarua lajinomaisessa-harjoittelussa, mutta niin meidän muidenkin pitäisi. Se on kätevä ottaa reissuihin mukaan sekä sen liikunnalliset vaikutukset puhuvat puolestaan. Hyppiminen parantaa, niin kestävyyttä, koordinaatiota ja räjähtävyyttä. Hyppiessä tulee takuuvarmasti hiki sekä käsi-jalkakoordinaatiota on tärkeä ylläpitää läpi elämän. Toki, jos on pahoja tukielinvammoja; on syytä välttää hyppelyä, ja tehdä mielummin jotain mikä ei aiheuta iskua niveliin (uinti, luistelu, pyöräily..).

Bongasin oman laadukkaan Gold’s Gym speed- hyppynarun Fitnesstukulta. Hyppynaru on 3m pitkä sekä säädettävä, teräsvaijeri-hyppis. Oli jopa vaikea lyhentää kun ei ihan perus saksilla katkea. Lähes kaikki Gold’s gym.n tuotteet ovat tämän viikonlopun -20% alennuksessa, joten nyt kannattaa hyödyntää. TÄÄLTÄ pääset tuotevalikoimaan!

Kuvat: Petri Mast (petrimast.com) 

Treenipaita:  Junkyard, 

Kuvauspaikka: Crossfit Lauttasaari