omat elintavat

Joka vuosi on kiva luvata itselleen jotain. Viime vuonna lupasin tutustua uusiin lajeihin ja sitä todellakin tein; ensimmäinen kunnon rugby vuosi, tuulitunneli-lento, wakeboardaus, sisäsurffaus, airyoga ja mitähän muuta vielä… tuli todellakin kokeiltua kaikenlaista. Vuosi oli ihan uskomaton, mutta jos jossain itselläni on viime vuodesta petrattavaa niin unessa ja ylipäätään levossa. Unella on todella suuri merkitys kehitykseen, vointiin ja vireystilaan. Heti kun on nukkunut huonosti sen huomaa suorituskyvyssä ja ihan yleisesti omassa tarkkuudessa tehdä asioita.

Huomasin loppu vuotta kohden, että ensinnäkin tein ihan liikaa töitä, ja liika kofeiinin juonti on vetänyt kropan ylikierroksille. No, pisteenä i:n päälle polvileikkaus ja sen mukana tuoma ”stressi-kuorma”. Vuosi on ollut ikimuistoinen, mutta erittäin rankka jos jostain olen tinkinyt niin levosta, mistä ei missään nimessä saisi tinkiä.

Nukkuma-puitteeni ovat oikeasti todella hyvät; pimeä ja viileä huone, juuri itselleni sopiva todella hyvä sänky sekä pidän lähes aina huolen, että menen aikaisin nukkumaan.  Silti ihmeellistä väsymystä on ollut syksystä nyt talveen. Uni on jostain syystä nyt ollut katkonaisempaa kuin yleensä sekä illalla on ihan liikaa asioita mielessä kun menen nukkumaan. Rupesin nyt seuraamaan Suunnon uuden päivityksen:  uniseurannan kautta omaa untani. Uniseuranta kertoo nukutusta yöstä esimerkiksi:

• Nukkumaanmeno- ja heräämisajan 
• Unenkeston
• Keskisykkeen
• hereilläoloajan
• Syvän unen ajan

Lisäksi kellosta voi seurata edellisen yön nukkumisajan, viikon keskiarvon sekä viikon jokaisen yön keskisykkeen, jotta saa pidempiaikaista dataa nukkumisesta. Haluan nyt tosissaan seurata, onko nukkumisessani jotain huomioitavaa. Viimeksi kun seurasin unta, huomasin että luulin nukkuvani enemmän kuin oikeasti nukuin. Olin yöllä enemmän ”valveunessa”- kun osasin odottaa, joka vähensi todella paljon unen loppulukemaa. Luulin nukkuneeni 8-9h/vrk, mutta todellisuudessa unitunnit olivat keskimäärin 6-7h/vrk. Nyt kun olen seurannut unta Suunnon uniseurannalla, huomaan että keskisyke on korkeammalla kuin yleensä levossa, sekä nukahtamisaika on pidentynyt.

Tässä vinkkejä, mitä itse mietin, ennen nukkumaan menoa:

• Vältän kofeiinipitoisia juomia ennen nukkumaanmenoa
• Vältän 2-3h ennen nukkumaanmenoa kovia treenejä, ettei elimistö jää ns. ”käyntiin”
• Pyrin syömään illalla kevyesti, mutta riittävästi ei ähky-oloa, mutta en mene myöskään nälkäisenä nukkumaan, muuten herään kesken unien nälkään
• Juon eniten aamusta- päivään, vältän runsasta juomista illalla
• Pidän makuuhuoneen viileänä,  ei saisi olla liian lämmin tai kylmä. Lisäksi makuuhuoneen olisi hyvä olla tarpeeksi pimeä, näin talvella sen suhteen ei ole ongelmaa.
• Rentoudun kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Sänkyyn yleensä menen vasta, kun olen oikeasti valmis nukkumaan. Huomaan, että piikimatosta on ollut paljon hyötyä rauhottumiseen, usein nukahdan jo siihen.

Toiveena teiltä on tullut jouluaiheinen postaus ja kirjoitan siitä omin silmin enemmän kuin mielellään… Joulu on aika jolloin, koko Suomi hetkeksi rauhoittuu (ainakin toivon mukaan). Joulu on yksi vuoden tunnelmallisimmista hetkistä. Joulu on välittämistä ja yhdessäoloa. Ja joulu on kuin pilke silmäkulmassa talven pimeinä päivinä…

@Petteri Peltonen

Lapsena joulu oli vuoden kohokohta… Koko joulukuu tuntui aivan ällyttömän pitkältä ja se, että vain yhden luukun sai avata kalenterista kerrallaan oli haastavaa, olin todella malttamaton lapsi. Joulussa parasta on ehdottomasti perinteet; kuusen koristelu, koko perheen kokoontuminen yhteen, haudoilla käynti, aamupuuro ja manteli sekä illallinen ja lahjojen jako. Itselläni joulua on aina vietetty monessa osoitteessa, ja myös siitä olen tykännyt, mitä enemmän läheisiä ja sukulaisia on paikalla sen kivempi! Meillä joulua vietetään usein Jouluaatosta- Tapaninpäivään, vanhemmilla ja isovanhemmilla. Vaikka lapsena joulua katsoi erilaisin taikauskoisin silmin ja täydellä mielikuvituksella, odotan joulua edelleen innolla.

Perinteisin kaava on ollut Jouluaaton aamutreeni; reippailua ulkona, luistelua tai salitreeni. Tämän jälkeen joulupuuron syönti ja glögin juonti, jossa tapana on ollut piilottaa manteli puuroon ja joku onnekas saa toivomuksen mantelin löydettäessä. Yleensä samaanaikaan Lumiukko– lyhytelokuva tulee telkkarista ja se on aivan pakko nähdä joka vuosi, sekä tottakai kuunnella Joulupukin kuumalinjaa. Sitten olemme käyneet viemässä kynttilät läheisten haudoille. Ja viimeisenä valmistauduttu illan Jouluillalliseen pitkän kaavan kautta jutellen, naureskellen ja syöden. Jonka jälkeen ihan viimeisenä on ollut Joulupukin vierailu ja lahjojen jako. Illalla yleensä olemme pelanneet koko perheen kesken lautapelejä, Alias on ollut ehdoton suosikki. Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä olemme vielä erikseen syöneet kaksi muuta illallista perheen ja sukulaisten kesken.

Monen mielestä lahjoja ei pitäisi antaa ollenkaan, olen tästä hiukan eri mieltä. Jos kerran vuodessa vietetään joulua haluan todellakin antaa perheelleni lahjoja, mutta osalla menee lahjojen anto ihan överiksi. Kukaan ei tarvitse kasapäin lahjoja ja upeita lahjoja ovat itsetehdyt lahjat, lahjat jotka tulevat oikeasti tarpeeseen sekä lahjat jotka ovat yhteistä aikaa ja tekemistä. Ja erittäin upea lahja on myös lahjoittaa lahjoja niille, ketkä niitä eivät niin usein saa: vähävaraisten perheiden lapset tai esimerkiksi lastenkodit. Yhtenä lahjana itsellesi voit antaa lahjan jollekin toiselle.

@Petteri Peltonen

Jouluruokaa vihataan ja rakastetaan, toiset haluavat kunnioittaa perinteitä ja toiset haluavat uudistaa niitä. Itse olen tästä välistä.. Joulupöytäkin saattaa helposti kääntyä overiksi, liikaa kaikkea eikä kukaan jaksa enää viikko joulun jälkeen syödä samaa ruokaa. Mutta muutamat jouluruuat ovat ehdottomasti sellaisia mitä odotan joka vuosi, kuten: riisipuuro, glögi, kalkkuna, kalat, rosolli, joululeipä ja piparit.

Jouluna tulee syötyä paljon, koska melkein koko ajan ollaan pöydän ääressä ja on ehkä vaikea saada itseä liikkeelle. Suosittelen kuitenkin esim, joulun välipäivinä käymään treenaamassa tai ulkoilemassa niin ei ole niin ähky olo koko viikon ja samalla vireystila pysyy. Turha tissuttelu on ruuan ahmimistakin pahempi, ja enemmän siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Usein moni ihmettelee mistä ne kilot tulee, niin usein syy on juurikin juomapuolessa.

Toivotaan, että saataisiin jouluinen ilma ja lunta myös tänne pääkaupunkiseudulle niin moni voi kaivaa luistimet ja sukset varastosta ja toivottavasti myös pulkat!! (ps. postailen joulun välipäivinä tänne blogiin ulkotreenin! 😉 

Haluan toivottaa teille kaikille; erittäin hyvää ja rauhallista JOULUA! 

@Petteri Peltonen

Riisipuuro, glögi ja piparit maistuvat niin hyvältä aina joulukuussa, koska ne niitä ei tule syötyä muuten ollenkaan. Varsinkin riisipuuro on ihan ykkössuosikki ja oikein odotan milloin saan tehdä sen ensimmäistä kertaa.

Tässä helppo resepti ihan överi hyvään riisipuuroon:

3 dl Puuroriisiä 

1.5 l Soijamaitoa 

1 rkl Kookosöljyä

Ripaus merisuolaa 

Lämmitä puuroriisi maidossa kokoajan hämmentäen noin 30-40min, jottei puuro pala pohjaan. Lisäksi puuro valmistaa jatkuvasti muuten kuorta puuron pintaan. Omalta levyltä löytyy asteikko 1-9, ja valmistun puuron: 8-6 lämmöllä.

Puuron päälle:

Ceylonin kanelia 

Kookosmannaa voisilmäksi

Ja vielä mummoni murskaamaa puolukkaa

Mieletöntä Itsenäisyyspäivää kaikille!! Upea 100 vuotias SUOMI! <3

Mehustukseen olen tutustunut ensimmäisen kerran noin 3-4 vuotta sitten. Mietin moneen kertaan, että haluan itselleni mehustimen. Rakastan tuorepuristettuja mehuja joten ajattelin, että tämä laite on kuin minulle tehty. Jostain syystä asia jäi taka-alalle, mutta olen jatkuvasti miettinyt mehustinta lahja toiveena. Edellisen kotini keittiö oli niin pieni, että sinne en olisi pystynyt hankkimaan enää yhtään laitetta lisää. Nyt uuden asunnon ja isomman keittiön myötä päätin, että haluan vihdoin mehustimen ja tutustua tarkemmin mehustukseen. Tuorepuristettu mehu tuo ihan lisän meidän viikonlopun brunsseihin.

Olen kuullut myös vastalauseita mehustukselle; kuten hedelmien terveelliset flavonoidit, antioksidantit ja kuidut jäävät mehustamisessa kokonaan pois. -Kokonaan ne eivät kuitenkaan jää, usein hedelmien kuorissa on näitä eniten, mutta mehustus ei silti poista sitä kaikkea vitamiinia mitä hedelmät tai marjat pitävät sisällään. Tarkoitus ei tietenkään ole muuttaa hedelmien syöntiä pelkkään mehustukseen vaan tuoda tuorepuristetut mehut mukaan omaan monipuoliseen ruokavalioon. Vähän samaan kategoriaan luokittelisin kasvisten keittämisen vs höyrystäminen, suosittelen ihan kumpaakin ja vaihtelua.

Smoothiet kuuluvat lähes viikottaisesti ruokavalioon, niin tuntuu todella hvyältä vaihtoehdolta lisätä mehuja mukaan. Hedelmiä ja marjoja minulla tulee syötyä todella paljon, lähestulkoon joka päivä syön väh. 2-5 hedelmää tai marjoja, joten mielelläni teen niistä välillä myös mehua.

Kokeilin flunssan nujerruksee sopivaa inkivääri-citrus- reseptiä ensimmäistä kertaa:

• Appelsiini x 4
• Lime x 2
• Iso pala inkivääriä

Tästä määrästä tuli hyvin kaksi isoa lasillista mehua! Ensimmäinen mehustus onnistui hyvin, sopivan polttava inkivääri ja appelsiini nyt on takuu varmasti hyvää kun sen tuorepuristaa. Mehustimen helppo-käyttöisyys ihan yllätti. Ei muuta kun kone käyntiin, hedelmät, vihannekset ja marjat koneeseen survimella ja mehulasi on valmis. Ensi kerralla voisin kokeilla jotain vähän spessumpaa. Haluisin mehustaa raikkaan kurkkujuoman! Mehustuksessa tykkään itse juuri siitä, että hedelmien kuoret, hedelmäliha ja esimerkiksi juuri tässä reseptissä olevan inkiväärin ”nauhainen” rakenne jää mehusta pois. Smoothiessa hedelmäliha sopii koostumukseen, mutta mehuissa sen mielummin jättää pois.

Tässä ihan huippu joululahjaidea, jos oikeasti tykkäät tuorepuristetuista mehuista. Itseltäni löytyy tämä Wilfan Andante– mehupuristin.

Mehustaminen on smoothieiden lisäksi toinen, jossa mielikuvistus on vain makujen rajana. Välillä sitä tulee tehtyä vähän liiankin samanlaisia reseptejä, joten käyn usein itsekin kurkkimassa muiden tuotoksia. Hyvä sivu erilaisille sekä smoothie, että mehustus- resepteille on: mehuisa.fi  Pääsin itse heidän vieraakseen, valmistamaan terveyspommi- smoothien, ja samalla kävimme videolla läpi raaka-aineiden terveysvaikutuksia. Video löytyy heidän facebook- sivuiltaan: Linkki videoon!

Mahtavaa brunssi-sunnuntaita kaikille!

Yhteistyössä: Wilfa Suomi 

Aika kuultaa muistot jo ihan 2 kk aikana. En voi edes uskoa, että kuukausi sitten kävelin vielä viimeisiä päiviä kepeillä ja kun sain ottaa ensimmäiset askeleet ilman keppejä… hahah olin kuin bambi jäänpinnalla! Askel- kontrolli täysin olematon ja ilman toispuoleista terveellä jalalla kompensointia en olisi päässyt edes eteenpäin. Ihan huvittaa nyt miettiä sitä omaa menoa, silti ensimmäiset askeleet nosti sallaisen fiilis ryöpyn pintaan, että teki mieli huutaa ilosta! Terveyden arvostamisen oppitunnit olivat menneet hyvin sairaslomalla perille.

Jos jotain voin sanoa näin 6 erilaisen polvioperaation tai tähystyksen jälkeen, niin malttini on ihme kyllä parantunut. En ole läheskään niin ”hermoheikki” kuin ensimmäisillä kerroilla. Osaan nauraa itselleni, ottaa asiat rennommin. Ja mikä tärkeää, en varo polvea hysteerisesti vaan uskalsin alusta asti ruveta jumppaamaan ja liikuttamaan jalkaa. Alussa pitää olla varovainen mutta liike varominen pitkittää kuntoutumista, koska jalka pitää heti saada liikkeelle ja takaisin normaaliin toimintakykyyn. Kuntoutusta olen joka vuosi arvostanut vain enemmän ja enemmän, jo ihan valmennustyöni kautta, olen huomannut miten iso merkitys kuntoutuksella on tulevaisuuden toimintakyvyn kannalta.

Vaikka teen paljon kuntoutusta työkseni (yhteistyössä lääkäreiden, fyssareiden, osteopaattien sekä kiropraktikkojen ja naprapaattien kanssa) ja tunnen hyvin kroppani käyn silti aktiivisesti 2 viikon välein fyssarilla Pihlajalinnassa. Jarkko on pitänyt hyvää ”jöötä”- etten tekisi myöskään liikaa kaikkea, jottei tule nyt mitään takapakkia. Vaikka itsellä olisi osaamista, niin on aina parempi, että alan ammattilainen asettaa raamit kuntoutukselle ja pitää tarkkaa seurantaa etenemisestä. Varsinkin tässä vaiheessa, kun itsestä tuntuu, että voisi jo kokeilla hölkätä, mutta kierukan liitännän takia siinä ei ole mitään järkeä. Tarvitsen selkeesti jonkun asettamaan itselleni rajat, jotta myös minun on helpompi olla maltillinen.

Kuntoutuksen eteneminen ei ole hyvien geenien aikaansaannos, vaan kovan työn ja kärsivällisyyden lopputulos. Takapakkia voi tulla kenelle vain huonostakin tuurista, mutta hyvin edennyt kuntoutus vaatii kovaa korvien väliä ja tukiympäristöä.

Pakko vielä sanoa, että iso kiitos kaikille upeista viesteistä ja yhteydenotoista, teitä on siellä todella paljon samassa tilanteessa niin kuntoutumassa tai menossa erilaisiin leikkausksiin ja on ihan mieletön saada teiltä palautetta miten paljon blogi-tekstit sekä videot instagramissa inspiroivat teitä. Haluan yhteisesti sanoa kaikille teille, että juuri se motivoi minua kirjoittamaan sekä kuvaamaan harjoituksia että tiedän sen auttavan myös teitä kuntoutuksessa eteenpäin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Tsemppiä kaikille kuntoutuksiin sekä muille loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn!