omat elintavat

Kotona ollaan! Vihdoin! EIlen palasimme puolen päivän aikaan sopivasti näin Vapuksi kotiin. Hyvää vappupäivää kaikille. Tällä hetkellä on aika väsynyt, mutta hyvä fiilis. Heräsin 6.00 aivan pirteänä ja valmiina päivään, mikä on tietenkin ihan normaalia aika eron takia.

Reissusta on paljon kerrottavaa ja ajattelinkin, että on kiva jakaa kokemuksia moneen postaukseen, kuitenkin niin paljon asioita ja kohteita tuli koettua. Ajattelin ensimmäisen postauksen aloittaa ihan kertomalla yleisesti, että mistä mihin reissun aikana menimme ja tarkemmin postata yksittäisiä kokemuksia pienemmissä postauksissa erikseen. 🙂

Lähtö reissuun tuli todella äkkiä, mutta niin hyvään paikkaan! 18.4 kisasin Fitness Classicissa ja jo 19.4 lähdettiin Finnairin suoralla lennolla Bangkokiin. Katselimme paljon lentoja ja totesimme, että fiksuin on ottaa suora lento Bangokiin, jolloin lennon ajaksi tuli pyöreästi se 9 tuntia kun taas välilaskulennoilla olisi matkustusaika ollut siellä 26 tunnin paikkeilla.

Maanantai aamuna (20.4) pääsimme perille Bangokiin Suvarnabhumin kentälle, josta lähdimme suoraan edestä ilmaisella ”Shuttle bussilla” Bangkokin toiselle lentoketälle, eli Don Mueangiin. Don Mueangin kentältä lähti lentomme Krabille. Jatkolento oli todella halpa ja lentokentän vaihto hyvin vaivaton, eli jos suunnitteella saman tyylinen reissu niin lisä stressiä ei kannata ottaa lentokenttien vaihdosta. Noin tunti meni ilmaisbussilla kentältä toiseen siirtymisessä, ja paikalliset ohjaavat hyvin selkeästi mistä bussi lähtee ja milloin. 🙂 Eli kaikki sujui paremmin kuin hyvin.

Krabille saavuimme jo päivällä ja Krabin lentokentältä sai myös erittäin halvan lentokenttäbussi kyydin suoraan Aonangiin, missä myös hotellimme Krabi Cha-Da resort sijaitsi. Myöskään Aonangiin ei kannata mennä missään nimessä Taxilla, se tulee paljon kalliimmaksi, vaan suoraan hyppää turisti bussiin. Matka hotellille kesti noin tunnin verran.

Hotellimme sijaitsi 1km päässä Aonangin rannasta, ihan mielettömässä vuoristomaisemassa, mukavalla kävelykadulla, mistä oli hyvät etäisyydet oikeastaan joka puolelle. Eniten liikuimme paikasta toiseen ihan kävellen. Hotelli oli todella rauhallinen, mutta siisti ja erittäin onnistunut valinta tarpeisiimme nähden. Huoneissa toimi jopa liiankin hyvin ilmastointi ja hotellilla oli joka aamu hyvä aamiainen sekä uima-altaat ja kuntosali.

Aonangin ranta ei ollut niin kiva, että siihen olisi halunnut jäädä päiväksi ottamana aurinkoa ja uimaan. Mutta rannasta sai suoraan ostettua lippuja muutamalla eurolla läheisille saarille, joissa vasta turkoosia vettä ja upeita maisemia olikin. Teimme reissun aikana 3 eri venereissua eri saarille, ja se kyllä kannatti!! 🙂 Ihan mielettömän upeita saaria. (Saarista postailen erikseen)

Reissussa emme suunnitelleet paljon etukäteen tekemisiä. Fiilispohjalla mentiin ja ilmojen mukaan mietimme päivän aikana mitä seuraavaksi voisimme tehdä. Ilmat olivat aluksi aika sateisia. Päivällä 13-15.00 aikaan tuli kuuro sateita, mutta ne eivät oikeastaan haitanneet lainkaan. Auringon paistaessa oli niin polttavan kuuma, että oli pakko jopa välillä tulla pois auringosta. Asteita oli päivällä 35-40 ja illalla/yöllä vähintään 25, eli todellakin tarkeni koko matkan ajan. 🙂

Mikään shoppailureissu ei ollut kyseessä. Rantakadulla oli paljon paikallisia rantakauppoja, joissa melkein jokaisessa näytti olevan samat ”turisti” tavarat. Hyllylyssä saattoi olla aurinkolaseja, bikinejä, Niken feikki kenkiä ja hedelmiä yhtä aikaa. 😀 Joten jos shoppailla haluaa niin parempi on vaikka mennä Krabi Towniin. Krabi Townisssa kävimme vain kerran. Sinne oli noin tunnin pituinen matka lavataksilla. Normaalit taxit pyysivät kaupunkiin tosi kovaa hintaa, joten myös sinne kannatti kulkea ihan yleisellä paikallisella lavataxilla, joka meni kaupunkiin ja kaupungista pois melkeimpä 10 minuutin välein.

Krabilta tulimme jo keskiviikkona takaisin lennolla Bangkokiin, ja vietimme yhden iltapäivän Bangkokin keskustassa sijaitsevassa Central World- kauppakeskuksessa. Kauppakeskus oli ihan hillittömän kokoinen, mutta oikeastaan vain turisteja varten. Hinnat olivat suoraan Suomen hintoihin verrattavissa. 🙂 Noin klo. 22 tulimme takaisin lentokentälle, jossa vietimme koko yön odottaen 5.30 alkavaa check in.iä aamun lennolle takaisin Suomeen. Voin kertoa, että pikkuisen oli reissuväsymystä ilmassa. Eilen kun palasimme neljän aikaan suomeen, ei paljon vappua jaksanut viettää. Kaupan kautta kotiin lepäilemään. 😀

Kaikin puolin reissu sujui todella hyvin. 10 päivää kohteessa oli juuri sopiva aika. Suomen arki unohtui hetkeksi ja ehti myös loistavasti rentoutua. Aurinkoa tietenkin otettiin aina kun paistoi ja joka päivä tuli syötyä mielettömän hyviä thaimaalaisia ruokia. Thaimaassa olen käynyt ennenkin, mutten koskaan Krabilla. Nyt voin kyllä suositella Krabia, sillä se on ollut ehdottomasti paras kohde missä itse olen ollut. Niin helppo oli nähdä paljon muitakin saaria ja paikkoja samalla. Thaimaassa toimii juuri hyvin kaikki, paikalliset ovat sairaan mukavia, ruoka on tasoltaan tosi hyvää ja halpaa. Sekä myös hemmotteluja on helposti saatavilla jos niitä kaipaa.

Tässä nopea yhteenveto reissusta!

Todella hyvää Vappupäivää kaikille!

Taas yksi tavoite on taputeltu, nimittäin Fitness Classic 2015 Kulttuuritalolla. Kisasin Bodyfitness alle 23vuotiaiden +163cm sarjassa. Sijoituin kisassa kuudenneksi, oli kyllä upeita tyttöjä lavalla 🙂

Fiilis on tällä hetkellä ihan mieletön! Kova treeni ja vielä monen kuukauden valmistelut olivatkin nyt tässä. Tänään oli se kunto mikä oli ja olen tyytyväinen, että sain kokea tämän matkan ja kaikki tapahtumat tällä matkalla. Huikea fiilis ja tähän on hyvä lopettaa tämä laji 🙂

Haluan kiittää ystäviä sekä perhettä, jotka ovat alusta asti tukeneet minua, kaikessa mitä teen, vaikka välillä en ole tosiaankaan ollut helppo ihminen ja positiivinen omaitseni! 🙂 Minulla on kyllä paras tukijoukko ikinä ja kaikista tärkein!

Lisäksi  haluan kiittää kaikkia sponsoreitani, jotka mahdollistavat treenaamiseni ja kaiken muun huikean mitä heidän kanssaan on tehdy. Kiitos Managerini Jere Virtanen sekä koko Pulpin porukka. Meillä on aivan mieletön yhteistyö, joka todellakin jatkuu tästäkin päivästä eteepäin 🙂

KIITOS!

Helsingin Hieronta- Akatemia ja KeMed Sport, jotka on pitänyt minusta ja erittäin hyvää huolta sekä ratkoneet jokaisen vaivan/loukkaantumisen mitä matkan varrella on tullut. Mahtavia ihmisiä!

 Fressi, ihan mahtava paikka treenata!

Hypoxi, lukuisista hoidoista ja niin hyvästä palvelusta. Olen ollut todella hyvissä käsissä.

Björn Borg ja Kari Traa, niin ulkoilu kuin salitreeni vaatteista sekä alusvaatteista. Ei tarvitse samoissa verkkareissa kulkea joka päivä 😉

Fitnesstukku, aivan mahtavasta urheilijan tukemisesta ja toista vuotta. Teiltä löytyy kaikki mitä lisäravinteiden pohjalla voisin toivoa, sekä ihan mieletön tiimi on meillä kasassa niin Suomen kuin Ruotsin puolella.

Jolie, ihanista luonnonkosmetiikan tuotteista, jotka ovat jatkuvassa kulutuksessa. Myös Joliella on ihana konsepti joka on todellakin täysin arvojeni mukainen. Luonnollisuus, raikkaus ja aitous kuvaavat eniten heitä.

BeGood- Wellness Bar, teiltä löytyy juuri sellainen menu mitä jokaisesta kahvilasta pitäisi ihmisten saada. Raaka-aineet ovat puhtaita, tuoreita ja terveellisiä ja paneudutte todellakin siihen mitä ihmisten lautasille tuotte.

Puhdistamo alkaneesta yhteistyöstä superfoodien saralla, teiltä löytyy tuotteet minkä takana on uskomatonta seistä. Nyt pääsen vihdoin kehittelemään reseptejä näistä tuotteista.

Samsung, olette hyvin pitäneet tekniikkani ajantasalla, on ollut todella paljon apua päivitysten ja sometusten saralla kun on ollut toimivat laitteet 🙂 Sekä huikeat koulutukset laitteisiin!

HiusTrendi ja erityisesti Keiku meikin suhteen ja Prischilla kampauksista. Teiltä on luonnistunut lookki kuin lookki kuvauksiin ja tapahtumiin.

Luottokuvaajani: Petteri Peltonen, upeista kuvaushetkistä!

Lisäksi kiitos SomeWorks,  MB- suomi, Yotuel,  Nespresso, Crocs, Selected Bands, New Balance, FreddySuomi, House of Brandon, sekä moni muu yritys kenen kanssa ollen päässyt tekemään töitä yhdessä, mahtavaa porukkaa!! 🙂

Wau miten hieno huomata, millaisen tukiverkoston olen ympärilleni saanut! Kiitos kaikille isoille, kuin pienimmillekin yhteistöille, jokainen on ollut omalla panoksellaan erittäin tärkeä osa niin uraani, urheiluani sekä arkielämääni.

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaa etappia kohti.. vielä kun saan vatsan täyteen näitä upeita herkkuja. BeGood- Wellness Barin, Puhdistamon ja Fitnesstukun takuu varmat jälkkärit. Raakakakkuja, suklaita, pähkinöitä, kuivahedelmiä.. kaikkea huikeaa!!

Huomenna tää tyttö lähtee lämpimiin maisemiin työmatkalle ja treeniohjelma muuttuu seuraavaksi

kohti Hyväntekeväisyys kampanjaa: JUKOLAN VIESTIÄ! 😉 

Moni onkin jo kyselly, että kisailenko Fitness Classicissa Kulttuuritalolla vajaan kahden viikon päästä. Vastaus on, että tarkotus olisi 😉 . Kisaan on valmistauduttu sekä koko ajan mennään eteenpäin lavoja kohti. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää onnistuuko viimeistelyt ja valmistelut, joten otan asian ihan rennosti enkä jaksa kisaamisesta sen enempää paasata tai stressata. Terveyden ehdoilla ja täysillä mennään alusta loppuun asti, mutta ilman stressiä!

Tällä hetkellä jokainen päivittelee kisaan valmistautumista, fiiliksiä ja kuvia, jopa vuosi ennen ja ymmärrän täysin sillä ekat kisat ovat aina ekat kisat. Mutta itselläni valmistautuminen on kulkenut tässä hektisessä elämäntilanteessa ihan omalla painollaan. 🙂 Painoa on tippunut paljon mutta kovinkaan montaa kertaa en ole jaksanut puntarilla käydä tai puhua kisaamisesta. Projekti on ollut hauskempi, kun ei ole tarvinnut kaikkea suunnitella pelkästään kisadietin ympärille. Lisäksi tänä päivänä fitness on tuonut mukanaa erittäin paljon negatiivisia syömismalleja ja väärää treenitekniikkaa. Enään ei puhuta hyvinvoinnista, enkä halua missään nimessä täällä blogissa fanittaa diettejä, koska harva niitä oikeasti tarvitsee, eikä ole edes kannattavaa dietata turhaan. Parasta on löytää ruokavalio, jota noudatat läpi elämän ja ruokavalio tukee hyvinvointiasi eikä aiheuta minkäänlaista stressiä.

Treenit ovat aina siistein juttu ja on ollut mahtavaa nähdä miten kroppa on toiminut viimeisten kuukausien aikana. Tässä matkan varrella on oppinut todella makeita juttuja kehontoiminnasta. Juuri ne tavoitteeni diettaamisen mentaalipuolen ymmärtämisestä rupeaa pikkuhiljaa loksahtamaan kohdilleen. Koskaan ei ole helppo noudattaa liian tarkkaa ruokavaliota varsinkaan kun joutuu olemaan miinuskaloreilla.

Huomaan kyllä, että minulla on urheilijan ruokahalu, voisin syödä vaikka pienen perheen edestä. Suurin ongelma ehkä onkin omalla kohdallani liian tarkka ruokaileminen. Rakastan syödä terveellistä ruokaa ja hifistellä hyvän ruuan kanssa, enkä jaksa liikaa suunnitella ruokailujani aijemmin. Huomaan kyllä, että liian tarkka puntarointi rupeaa heti tälläistä suurpiirteistä ihmistä nyppimään. 🙂

Kisadietin alussa ei puntarille ollutkaan tarvetta, mutta viimeisten viikkojen aikana on ollut pakko, koska en ikinä syö näin vähän, joten arviointi kyky loppu siihen 😀 Tähänkin on totuttelemista!

Terveyden ehdoilla kuitenkin mennään alusta loppuun asti, se on ehkä suurin syy miksen halua liikaa hypettää kisaamista. Koskaan ei tiedä sairastuuko tai loukkaantuuko ennen kisoja. Nyt on kuitenkin enää muutamat päivät jäljellä ja vointi on hyvä, pientä väsymystä ja vilukissaisuutta on ilmassa mutta kovaa ja korkealle mennään täysillä!

Toivottavasti postaus antoi vastauksen lukuisiin ihmetyksiin kisaanko vai en 😉

Huippu viikkoa tyypit!

Pikkulikkana päätin, että minusta tulee urheilija… Harjoittelin joka päivä jotain taitoa, mikä liittyi harrastuksiini. Harrastin aluksi yleisurheilua, siitä siirryin jalkapalloon ja karateen, sekä välissä tuli käytyä sählyssä ja voimistelussa. Jalkapallo ja karate olivat kuitenkin ne lajit, jotka jäivät pidemmäksi aikaa elämääni. Kilpatasolla olin valinnan edessä ja jostain syystä valitsin joukkueen takia jalkapallon. Olen usein miettinyt, että valitsinko oikein, sillä jalkapallo teki loppujen lopuksi urheilustani pelkkää pakkosuorittamista ja stressiä. Mutta ei siitä sen enempää, loukkaantumisia ja tulisia välejä valmentajaan tulee kaikille ja se vasta kasvattaakin urheilijan luonnetta kun katselet katsomosta keppejen kanssa vihreää nurtsia, kun muut pääsevät pelaamaan tärkeässä sarjaottelussa sarjan kärkitaistelussa. Sinulla on vain korvan takana tieto siitä, että puolen vuoden päästä kosketat ensimmäistä kertaa palloa.

Mutta mietin usein, että millä tavalla olen tullut tähän pisteeseen missä nyt olen. Haluan aidosta päästä motivoimaan kaikkia ihmisiä tavoitteesta tai elämäntilasteesta riippuen liikkumaan, haluaisin muuttaa pinnallisuutta luonnollisempaan suuntaan, sekä jos jotain haluaisin tehdä niin saada urheilun suomessa parempaan valoon. Urheilijoita tuettaisiin enemmän sekä heidän ammattitaitoisuutta tulevana liikunnan-alanammattilaisena arvostettaisiin enemmän, sillä he ovat se porukka, jotka ovat junnusta asti oppineet voittamaan itseään jokaisessa harjoituksessa, kisoissa tai peleissä. Heiltä löytyy sitä mentaalipuolen tieto-taitoa mitä liikunnasta kaiken irti saaminen vaatii. Heillä on tietoa treenaamisesta, ruokavaliosta, levosta ja kehonhuollosta. Ja mikä tärkeintä, he ovat moneen kertaan kokenut epäonnistumisia ja pettymyksiä ja sitä kautta taistelleet itsensä takaisin voittoon.

Tosi harvoin näkee, että viulisti olisi lukenut itsensä viulunsoitto-opettajaksi ilman kymmenien vuosien soittouraa. Minusta ammattitaitoisuus ja sanojen takana seisominen vaativat todella paljon kokemusta asiasta mitä aijot opettaa. Tällä viestillä en missään nimessä tarkoita sitä, että jos et ole kilpaurheilija niin et voi koskaan olla hyvä liikunta-alanammattilainen, en. Vaan lähinnä sitä, että vaikka liikunta-alalle on helppo opiskella, on pikapreppaus kursseja ja oho kappas olet pt! Niin se ei vielä tarkoita sitä, että jostain asiasta tietäisi niin hyvin, että kykenet samaistumaan ja asettumaan asiakkaan tasolle. On myös paljon urheilijoita, jotka eivät ole lainkaan valmentajatyyppiä, mutta tuskin he silloin alalle pyrkivätkään tai edes pääsevät. Jokainen työ vaatii satoja tunteja kentällä, ennen kuin rupeaa homma hoituu rutiinilla, mutta liikunnanalan pointti onkin se, että se ei saisi koskaan olla rutiinia.

Jos urheilija ajattelisi treenien olevan rutiinia, loppuisi kehitys kuin seinään. Jokaiseen treeniin on aina annettava enemmän, jos haluat kehittyä. Sama pätee liikunta-alaan… jos haluat valmentaa ihmisiä on sinun aina annettava myös heille enemmän. Monet alalla työskentelevät fiilistelevät kun ensimmäisen puolen vuoden aikana asiakas kehittyy hurjaa vauhtia ja sitten yhtäkkiä tuleekin seinä vastaan. Kehitystä ei enää tapahdu samalla tahdilla, ehkä asiakas pettyy tuloksiin ja kun traineri ei ole tietoinen siitä, että alussa kehitys on lujaa, mutta se tulee hidastumaan, laskee hänenkin itsetunto. Nämä ovat niitä asioita, joita liikunta-alalla tulisi tietää. On kyettävä tiedostamaan prosessissa tapahtuvia muutoksia, on ymmärrettävä asiakkaan psyyke projektin aikana ja vielä jokaisen opin minkä asiakkaalle antaa, tulisi itse seistä näiden oppien takana.

Tällä hetkellä jyllää treenibuumi, myös liikunta-ala kiinnostaa todella monia ja tälle alalle onkin hakioita enemmän kuin paikkoja. Pidän treenibuumia huippu asiana, mutta pelkkä buumi ei saa johtaa sinua alallle, vaan sisäinen palo liikuntaa kohtaan, halu oppia ja kehittää itseäsi joka ikinen päivä sekä näiden kahden sisäisenmotivaattorin seurauksena kouluttautuminen. Intohimo ennen koulutusta sama pätee fitnesiä, treenaaminen ennen kisatavoitteita. Se, että olet tehnyt elämäntapamuutoksen ja haluatkin muutoksen jälkeen päästä auttamaan muita on mielettömän hieno asia, mutta kehitys ei saa loppua siihen. Muutaman vuoden elämäntapa muutos ei ole vielä antanut monen vuoden harjoittelu ja tieto/taito- kokemusta, jota alalla tarvitsee. Valitettavasti sitä ei suurimmalla osalla ole, ja sitten ihmetellään kun pt/valmentaja oli huono, ”vaikka hänellä oli koulutuskin.” Intohimo ja kokemus ennen koulutusta 😉

Itsesi kuntoon saaminen on paljon helpompaa kuin toisen ihmisen kuntoon saaminen. Mistä sitten intoni kisaamiseen, vaikkakin olen jo koko ikäni viettänyt kilpaurheilun parissa, pikkutyttönä kisasin leuanvedossa luokan poikia vastaan, selvitin puhtaan ruokavalion saloja ja olen aina onnistunut itseäni hallitsemaan terveen elämäntavan muodossa, mutta olenko ketään muuta? Ymmärtäisinkö sitä mentaalirääkkiä mitä laihdutusprosessi tuo tullessaan kun vatsapalikat näkyivät jo pikkulikkana. Minusta en… Ja koska rakastan kehittää itseäni, haluan tietää kaikesta kaiken pohjautuen omiin kokemuksiini, niin lavat toivat siihen hyvän mahdollisuuden. Jos jossain oppisin laihdutuksen mentaalipuolen ja kropan toiminnan sen aikana niin kisoihin tähtäämällä. Siinä syy kisaamiseeni, ei se että haluisin päästä lavalla näyttäytymään, tuhlaisin satoja euroja valmisteluihin vain yhden päivän takia, joka ei ole edes häät! 😉

Kisaaminen laittaa entisen jalkapalloilijan ruokahalun erittäin koville, se että treenaat täysillä muttet saa syödä täysillä on ehkä ollut vaikein kompastuskiveni. Nyt sen ymmärrän.. joten on paljon helpompi tuoda ymmärrystä ja tukea asiakkaille kenen tavoite on painon pudotus ja uuden terveellisemmän elämäntavan omaksi ottaminen. Olen tietoinen siitä, että kykenen nyt valmentamaan ja ohjaamaan suurempaa väkijoukkoa. Minulle ajatus siitä, että pystyisin tekemään ravinto- ja treenisuunnitelman vain tietylle ikä- tai sukupuoliryhmälle ei riitä. Liikunta-alan ammattilaisen tärkeimpiin tavoitteisiin on kyetä valmentamaan niin 15 vuotiasta nuorta tyttöä pääsemaan treenin makuun, kuin 55 vuotiasta miestä saamaan paino tiputtamaan normaaliin painoon ja vielä mihin itse haluan pystyä on kilpaurheilijoiden fysiikkavamennus niin, että se tukee heidän omaa lajiaan sekä vakavasti sairastuneet/loukkaantuneet ihmiset, joiden sairautta saadaan pidettyä liikunnalla tai ruokavaliolla kurissa.

Haastavaa… tiedän, mutta niin sen arvoista! Koskaan en voi tyytyä osaamiseeni vaan joudun jatkuvasti oppimaan lisää ja ehkä hienoin tapa oppia on muiden ihmisten kautta. Niin omien asikkaiden kuin urheilijoiden ja muiden huippuvalmentajien. Tähän loppuun sopiikin hyvin kuva motostani ja äitini elämänohjeesta minulle! ”Festina Lente” , eli kiiruhda hitaasti! Jos innostut asiasta kuin asiastakin niin mieti se matka, ennen päämäärää, se on se mikä lopussa ratkaisee. Jos hoidat matkan hyvin niin lopussa seisoo kiitos! 

Huikeeta viikoloppua kaikille!

Minua on aina kiinnostanut omien elintapojen merkitys niin omaan hyvinvointiin, terveyteen sekä vakavien sairauksien ennltaehkäisyyn.

Lähipiiristäni löytyy sairauksia mille ei ole olemassa ainuttakaan selitystä, joten asia on kovasti herätellyt myös minua.
Haluan todellakin pitää huolen omista elintavoistani liikunnan ja puhtaan ruokavalion kautta ja tuoda myös julki tärkeää sanomaa elintapojen merkityksestä ennaltaehkäistä riskiä sairastua vakaviin sairauksiin.

Askeleen edellä syöpää -kampanja haastoi minut tekemään ”Tunne syöpäriskisi -testin”  ja nyt minä haastan SINUT!!!

Tunne syöpäriskisi -testi löytyy sivustolta: www.askeleenedelläsyöpää.fi

Tekemällä testin, näet minkälainen riski sinulla on sairastua syöpään ja samalla saat lisäkonsultointia Docrates Syöpäsairaalalta yhteistyössä potilasjärjestöjen kanssa, jotka ovat kampanjan yhdessä toteuttaneet.

Testin tekemiseen meni vain muutma minuutti  ja sain ainakin itse näiden minuuttien aikana paljon tärkeitä faktoja ja lisätietoa riskeistä. Tärkeä huomio on miten paljon omilla elintavoilla on oikeasti merkitystä: ”Jopa kolmasosa syövistä voidaan ennaltaehkäistä omilla elintavoilla.” <– Luulisi nyt viimeistään, että jokainen, joka on kiinnostunut omasta terveydestä haluaa myös elää niin.

Syöpäriskiin vaikuttaa myös perinnöllisyys, mutta silti koskaan ei ole liian myöhästä pitää omasta hyvinvoinnistaa huolta ja samalla alentaa omaa riskiä sairastua niin syöpään kuin mihinkään muuhunkaan sairauteen, pernnöllisyydestä huolimatta.

Nyt ollaan todella tärkeällä asialla liikenteessä, ole aktiivinen, lähde mukaan kampanjaan ja innosta myös läheisesi mukaan kyselyn tekoon!

Kampanjan tavoite on lisätä ihmisten tietoisuutta omien elintapojen merkityksestä vakaviin sairauksiin, kuten syöpään liittyen. Pidetään huoli, että tavoite toteutuu! 😉

Raikasta viikkoa kaikille!