luonnollisuus

@Petteri Peltonen

Blogi- listoja on joka lähtöön! On blogi portaalien omia ”vuoden” blogeja tai suositumpien blogien äänestyksiä ja on erilaisten tutkimuksien suositumpia. Toisiin vaikuttaa kokonaisuus toisissa pelkkä sivun klikkailu. Ihan mahtavaa, että mittareita on ja blogien laatua seurataan. 🙂

Tuoreimpana listana viestintätoimito Cision oli tehnyt treeniblogien top-10 listaa, mihin ei vaikuttanut pelkästään henkilöbrändi tai klikkausten määrä vaan myös sisällön tuoton tiheys ja lukijalähtöisyys, joka on minusta tärkein mittari, tässä listaa 😉

Hyvä on kuitenkin lukijoiden muistaa, että blogit perustuvat suurimmaksi osaksi ihmisen henkilökohtaisiin mielipiteisiin sekä kokemuksiin, eli tietosivustoista ei ole blogeissa kyse. Jos näet tekstien perässä lähteitä mihin tekstin asiasisältöä on viitattu ja lähteet ovat tieteellisiä faktoja, niin sitten voit katsoa asiaa fakta-silmin.

@Petteri Peltonen

Blogeissa ehkä mielenkiintoisinta on niiden herättämät samaistumisen tunteet. Joskus kun itsekin luen blogi-tekstejä oivallan erilaisia asioita ja paljon samaistumista. Kirjoittajalla ei pitäisi olla painetta kirjoittaa väkisin vaan kirjoitusmuoto ja tapa on juuri kirjoittajansa näköinen. On kirjoitusvirheitä, murretta ja slangia se tekeekin blogista ainutlaatuisen. Kun henkilöpersoona vastaa samanlaista aitoutta blogissa ja kasvotusten on se minusta parasta!

Itse näen myös blogin mahtavana kanavana inspiroida ja antaa vinkkejä ja juuri niitä vinkkejä jotka perustuvat omiin käytännön kokemuksiini. On se sitten tuote, treeni tai ruokavalio. Ja posiviista on jos edes yksi lukija kokee tiedon olleen hänelle hyödyllinen, silloin tiedän että olen onnistunut sekä valmentajana, että bloggarina! 🙂

Minullakin on monta asiaa blogin lisäksi mitä pyöritän, joten en koskaan tule olemaan kaikista aktiivisin postailija, mutta muiden töideni kuten valmennuksen lisäksi blogin pitäminen ja päivittäminen on todella hauskaa ja pidän sitä yhtenä tärkeimmistä harrastuksistani urheilun lisäksi vaikka se myös työllistää minua. En koe, että minun on pakko kirjoittaa jatkuvasti, kirjoitan kun siltä tuntuu ja löydän kirjoittamiselle tarpeeksi aikaa, koska vasemman käden aiheita on ihan turha tänne kirjoitella. 🙂

Kiitos teille lukijoille, teidän ansiosta myös tämä sivu pääsi paalulle! Mukavaa viikkoa kaikille! 🙂

Mikä on ollut pohjimmiltaan syysi muuttaa itseäsi, omia elintapojasi tai vaikka tukan väriä…?

Oletko saanut vaikutteita ulkopuolisilta ihmisiltä.. ehkä ystäväsi kommentti sai sinut muuttumaan tai perheesi painostus tai sitten joku ihan ulkopuolinen tekijä.

Saamme vaikutteita jatkuvasti jostakin. Kasvuympäristöstämme: ystävistä ja perheestä.

Seuraamme sosiaalisessa mediassa ihmisiä ja haluamme juuri samanlaisen tyylin kuin heillä tai kokea jonkun samanlaisen kokemuksen minkä he ovat jakaneet julki.

Joskus samaistumme täysin idoleihimme, ihailemme heitä ja pidämme heitä korkeammalla kuin itse olemme vaikka todellisuudessa hekin ovat ihan tavallisia ihmisiä.

Mikä heissä sitten kiehtoo? Voi olla saavutukset, rohkeus, elämänarvot tai meidän silkat pään sisäiset luulomme siitä, että heille elämä on ruusuilla tanssimista.. mutta todellisuus voi olla ihan muuta.

Olen huomannut, että mielipidevaikuttajia on paljon. On ihmisiä jotka puhuvat kovalla kokemuksen äänellä ja haluavat yhteiskuntaamme muutoksia sekä tuoda positiivisuutta ja taas löytyy toinen ääripää, jotka haluavat yhteiskuntaan tuoda itseään esille miettimättä  positiivista vaikutusta muihin.

Näidenkin asioiden erottaminen konkretisoituu usein vasta kun tapaat ja pääset henkilöön tutustumaan paremmin. Joskus yllätyt positiivisesti, toisinaan taas järkytyt. 😉

Kaikki ei todellakaan samaistu kaikkiin eikä jokaisesta persoonasta voi tykätä, mutta on rikkaus, että meitä ihmisiä on paljon erilaisia ja useimmiten löydämmekin joukosta ne ihmiset keneen pystymme samaistumaan ja ketä ihailemme tai arvostamme.

Kuitenkin otsikkoa tukien haluan avartaa sekää omaani, että teidän katsettanne muita ihmisiä kohtaan.

Älkää antako kenenkään muun ihmisen rajoittaa teidän elämää tai tehdä päätöksiä teidän puolesta. Muilta ihmisiltä oppii paljon ja muita kannattaa kuunnella, mutta päätöksen teko on aina omissa käsissänne.

Se että haluatteko liikkua tai ostaa uuden vaatteen on teidän päätös. Isot muutokset elämässä pitää lähteä itsestä. Virrassa kulkeminen on mielestäni ajan hukkaa. Oma elämäsi kulkee silloin virran käsissä, ei omissasi.
Uusia hehkutuksia ja juttuja tulee ja menee ja avoimmuus sekä avara-katseisuus on hieno asia, mutta aina kannattaa kuitenkin hetkeksi pysähtyä ja miettiä, että onko päätös hypätä johonkin hypetykseen oikeasti sinun vai teetkö asiota vain muiden vuoksi ja ollaksesi muiden mielestä parempi ihminen…  todellisuudessa aito oma itsesi on kuitenkin se mikä kantaa sinut läpi elämäsi. Jos menestyt, menesty omilla ehdoillasi ja voit olla aidosti onnellinen.

Mitä haluan vielä lopuksi sanoa ja kiteyttää tähän arvomaailmani tekstiin on, että…

Arvostakaa juuri itsessänne ja muissa aitoutta. Luis Vuittonin laukku tai muut kalliit tavarat eivät tee kenestäkään sen ”parempaa/tärkeämpää” ihmistä kuin kukaan muukaan. Vaikka kukapa meistä ei haluaisi omistaa kaikkea ihanaa. Todellisuudessa kuitenkin sinä ja luonteesi ovat parasta ja kalleinta mitä voi löytää! 😉 ♡

Ja vain sinä teet päätökset….

Mahtavaa tiistaita!

Viime viikonloppuna olimme viettämässä ystäväni polttareita, joten ”ystävyys” aiheena tuli koettua hyvin tämän viikonlopun aikana. Paljon tuli tytöiltä erilaisia näkemyksiä ystävyydestä ja myös itselläni on pitkään ollut vahva kanta siitä, että mitä ystävyys on ja miten tärkeää se minulle en.

Kuva: Nannan polttareista

Nuorena kavereita oli joka puolella, niin koulussa, harrastuksissa, ympäri Suomea ja reissujen jälkeen ympäri maailmaa. Lapsena ja nuorena sitä ajatteli jo tutustumisen jälkeen, että löytyi taas uusi kaveri. Kaverikirjat kiersivät koko luokan läpi, jopa muillekkin luokille. Kavereita todellakin oli joka paikassa.

Vuosia tullessa mittariin ovat tietyt kaverit pysyneet vierellä pidempää ja niitä kutsun jo ystäviksi. Nämä ystävät tietävätkin minusta kaiken ja minä heistä. Enää ei vain moikata ja vaihdeta kuulumisia kun nädään, vaan nähdään näkemisen eteen vaivaa ja ollaan kiinnostuneita kuulumaan toistemme elämään.

Kavereita minulla on aina ollut paljon, juuri harrastuksista ja kouluista sekä töistä, mutta ystäviä on ympärilläni ne tietyt, joista 5 kuuluu vielä ihan läheisiin ystäviin.

Huomaan, että mitä enemmän elän vuosia sitä tärkeämmäksi läheiset ystäväni tulevat. Heillä on iso valta ja merkitys elämässämme. Heidän kanssa hauluamme olla tasapainossa, annamme yhtä paljon kuin otamme. Vuorotellen kerromme murheemme ja menestyksemme. Mitä useimmassa tapauksessa täydennämme toisiamme.

Ystävyys on aitoa, et ole kateellinen ystävällesi vaikka hän menestyisiki elämässään sinä hetkenä paremmin kuin sinä, rakastat häntä juuri sellaisena kun hän on ja olet aidosti iloinen ja onnellinen hänen puolesta. Autat kun hän eniten apua tarvitsee ja jopa asetat hänet tosi paikan tullen itsesi edelle. Ja myös tiedät, että ystäväsi tekisi saman puolestasi. Tosi ystävä ei käännä koskaan selkäänsä vaikka välillenne tulisiki joskus riitoja ne myös sovitaan ja ilma puhdistetaan.

Polttareissa oli hieno huomata miten rakkaan ystäväni muut ystävät olivat hyvin saman henkisiä. Reilu 20 naista kimpassa polttareiden vietossa voi kuulostaa katastrofilta, mutta ei. Tutustuin viikonlopun aikana uusiin mahtaviin persooniin, joiden kanssa tulee varmasti nähtyä ja pidettyä yhteyttä.

Kuva: Nannan polttareista

Kuva: Nannan polttareista

Koskaan ei ole liian myöhäistä ystävystyä, milloin vain, mistä vain voit löytää hienoja ihmisiä ympärille ja muistakaa arvostaa/vaalia heitä.

Aito ystävyys on perheen lisäksi hienoin asia maailmassa. Ystävyyttä on turha ostaa eikä väkisin kannata kenessäkään roikkua, varsinkin jos sinusta tuntuu, etteivät ystäväsi tue, arvosta tai kannusta sinua.. Myös omalla kohdallani olen huomannut, ettei kaikkien kohdalla ole voinut sanoa ystävyyttä aidoksi, mutta onneksi tälläiset tapaukset näkee heti lävitse, eikä heihin kannata sen enempää kuluttaa omaa energiaa, olematta kuitenkaan ilkea! 😉

Ympärille kannattaa haalia, upeita ihmisiä kenen seurassa viihdyt, olet omaitsesi sekä ehkä itselleni tärkein asia: sinä sekä ystäväsi, pystytte kettuilemaan toisillenne jopa henkilökohtasista asiaoista ja kommelluksista, toisen mieltä pahottamatta. Sillä molemmat osapuolet tietävät kaiken tulevan täysin rakkaudella. 😉 <3

Jos joku minuun kolahtaa ystävissä niin… aitous, positiivisuus, lojaalisuus ja elämäniloisuus. Ystäväni ovat kaikki todella erilaisia… intohimon kohteet kulkevat matkustuksesta , ravintola-alasta, musiikista, näyttelystä, urheilusta hevosiin ja tieteeseen, mutta jokin meissä yhdistää toisiamme… tämän olotilan löytäessä tiedät että olet löytänyt huippu tyypin rinnallesi!

Hymy, meidän kantava (veto)voima! 

Hymyily kertoo ihmisestä paljon. hymy on kaikista vahvin ilmiö minkä saamme tartutettua moneen ihmiseen samaan aikaan.
Kokeileppa tätä, hymyile koko päivä niin huomaat miten iso vaikutus hymylläsi on muihin ihmisiin.
Hymyä ei voi mistään ostaan vaan se on aito tunne joka valtaa meidän kasvot silloin kun meillä on hyvä olla, iloitsemme ja fiilistelemme.

Monet pienet arkiset asiat saavat meidät hymyilemään ja hymyn kautta useasti myös nauramaan.
Monesti sanotaan, että: ”smile is the best makeup than any girl can wear.” Ja olen täysin samaa mieltä.
Meikki tai ulkoimen hapitus ei tee meistä kauniita vaan sisäinen olemus joka pursuu ulos erilaisin elein kuten hymyilemällä. 

Hymyily on aidosti ilmaistuna positiivista, vaikka olisi kuinka ujo voi hymyilemällä näyttää oman fiiliksen muille, aina ei tarvitse suunapäänä avata suuta.  Hymy kuittaakin usein kiitoksen tai tervehdyksen.

Usein mietin, että miten pieni ele hymy onkaan mutta miten suuri vaikutus sillä on kaikkeen. Oman huonon fiiliksen saat heti pois jos joku onnistuu saamaan sinut hymyilemään tai jos tuntuu ettei mikään onnistu, itselleen nauraminen voi muuttaa päivän huonon suunnan ihan päinvastasiin fiiliksii.

Muistakaa siis hymyillä… 😉 Helppoa, helpaa ja aitoa!

Useasti kysytään mistä valkoinen hymyni on peräisin, ei sillä että jokaisen hymyn pitäisi olla kuin taskulamppu piemeässä, vaan itse olen päättänyt pitää niin omasta hyvinvoinnista kuten myös hampaistakin huolen…  Oikeastaan olen vain kerran elämässäni kokeillut perinteistä hampaiden valkaisua, eikä se toiminut kohdallani niin hyvin sillä hammasluuni on geneettisesti valmiiksi jo valkoinen, enkä nää tarpeelliseksi kokea samaa uudestaan. Valkaisu vaan puhdisti hampaat mutta isompaa eroa ei kohdallani tapahtunut. 
Satunnaisesti kuitenkin ennen kisoja olen tehnyt Yotuelin itsevalkaisu– tuotesarjalla valkaisun, jolloin muutaman kerran jälkeen hampaat näyttävät jo puhtaamman valkoisilta. 🙂

Hammastahnoja tulee käytettyä useammin.. esimerkiksi saatan joskus vaikka viikon ajan pestä aina joko aamulla tai illalla hampaat valkaisevan puhdistavalla hammastahnalla.. Nyt jonkun huoli herää, että saako tahnat olla päivittäiskäytössä eitteivät ne pilaa hampaita… niin saavat sillä ne eivät hankaa hampaan kiillettä pois vaan pikemmin puhdistavat.

Kannattaa käydä tutustumassa Yotuel nettisivuihin, missä on kattavat tiedot tuotteista, jos tuotteet herättivät kiinnostusta!

Yotuel Finland löytyy myös Facebookista & Instagrammista @Yotuelfinland

Heippa! Lupasinkin postata kisaamisestani, sekä kahden viimeisen vuoden tuloksista. Millainen paketti olin vuonna 2013 Fitness expossa versus nyt keväällä 2015 Fitness classicissa. Myös mielipiteeni on hyvin paljon muuttunut lajia kohtaan tässä vuosien aikana, vaikka omat arvoni sekä tapa jolla lajia harrastan ovat pysyneet samana alusta loppuun asti.

Tässä osviittana kronikka, jonka kirjoitin viimeisimpään Fitnesstukku- Magazine lehteen,

”Fitness, arvostelua vai arvostusta”: 

Fitness puhuttaa nykyään niin Suomen kansaa, mediaa kuin lähestulkoon koko maailmaa. Tuntuu oudolta, että ainaiset arvostelut omasta treeni hulluudesta kuntosalilla ovat muutaman viimeisen vuoden aikana muuttuneet arvostukseen.

Kun muutama vuosi sitten loukkaantumiskierteen johdosta jalkapallo sm- tasolla loppui ja aloitin tavoitteelliset salitreenit kohti kisalavoja, ei kisaaminen todellakaan ollut mikään buumi. Kukaa ei ajatellut, että “wau miten siistiä”, vaan jokaiselle täytyi perustella valintani lajin vaihdosta tarkkaan. Niin paljon lajista tuli vastaan ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä. Mites sitten kävikään kun ensimmäistä kertaa rupesin kipuamaan lavoille, yhtäkkiä koko fitness ja kisaaminen olikin buumi!

Jokaisella vaatebrändillä on nykyään oma “fitnessmallisto”, elintarvikefirmat ovat tuoneet markkinoilla “fitnessvälipaloja” ja jopa fitnesskisaajien määrä on kasvanut lähes nelinkertaiseksi, siistiä, eikö? Toisaalta on kyllä hienoa, että itselleni löytyy sopivia vaatteita jokaiselta brändiltä ja että pikkuhiljaa ruokavalioon ruvetaan paneutumaan kokonaisvaltaisesti.

Kuitenkin buumit aiheuttavat aina positiivisten ilmiöiden lisäksi negatiivisia ilmiöitä, mitä fitnessille on käynyt niin lajin raikkaus ja atleettisuus on jäänyt varjoon maallikoiden silmissä “pehmo-pornografian” taakse.

Minulla on aina ollut vahva kanta ja arvot siitä mitä itse teen ja miksi. Arvostelijoita on aina, koskaan et voi menestyä ilman arvostelijoita ja vihaajia. Se on todistettu moneen kertaan, mutta nyt fitnessin harrastuneisuuden ja “fitnessbuumin” mukana on rantautunut suomeen eri kisalajeja ja erilaisia tyylejä harrastaa lajia, enää lajia ei edusta muutama salin konkari. Tämä on johtanut siihen, niin kuin aiemmin mainitsin, että laji on monien mielestä itsensä esittelyä sekä narsistista kelloon tuijottelua kahden tunnin välein kun on ruoka-aika.

Buumi on koetellut vanhojen konkari kilpailijoiden kärsivällisyyttä ja innostus monien kisaajien kohdalla on lopahtanut, on jopa käännytty ja katkeroiduttu lajia vastaan, kun sana “fitness” on kirosana korville. Vaikea sanoa mistä johtuu, että lajista on niin vääristynyt kuva. On outoa, että fitness liitetään suoraan niin bloggaamiseen kuin sponsoreiden hankintaan. Kun se on vain laji muiden lajien joukossa. Blogit ovat ihan oma maailmansa, mutta en ymmärrä “fitnessbuumin” tuomaa “treeniblogibuumia” sillä blogi ei suoranaisesti liity fitnesskisoihin millään tavalla.

Samankaltaisia vääristymiä ovat esimerkiksi se, että fitness tekee sinusta fitnessmallin tai hyvinvoinnin ja treenaamisen asiantuntijan. Ihan niin yksinkertaista sekään ei ole. Liikunta- ja hyvinvointialat ovat ihan oma juttunsa, joihin opiskellaan ja työkokemusten kautta opitaan ihan niin kuin muihinkin ammatteihin. Mikä sitten tekee sinusta ammattilaisen, on asiantunteneisuutesi ja pitkä kokemus alalta. Tottakai on selvää että fitness lajina opettaa lisätietoa kuntosaliharjoittelusta, ruokavaliosta ja kehon toiminnasta, mutta fitness elämäntapana sitäkin enemmän.

Fitness elämäntapana ja fitness kisaamisena ovat kaksi todella eri asiaa, mitkä valitettavasti yhdistetään monessa yhteydessä toisiinsa. Soppaa sotkee vieläkin enemmän: fitness ammattina/ammattilaisena. On paljon ihmisiä, jotka elävät todella terveellisesti ja liikkuvat paljon, mutta eivät kisaa, eivätkä ole koskaan harkinneet sitä. Lisäksi on paljon fitnesskisaajia, jotka eivät toisaalta elä normaalistikkaan terveellisesti. Myös liikunnan- ja hyvinvoinnin ammattilaisia löytyy, jotka eivät totisesti edusta itse sitä mitä opettavat.

Fitnessiä on erittäin monia tapoja toteuttaa, niin elämäntapana, kisaamisena ja “ammattina”. Kisaaminen ei kuitenkaan tee kenestäkään “fitness ammattilaista” joka usein lukee viihdelehtien tittelissä kun esimerkiksi bikinifitness kisaaja poseeraa etusivulla alusvaatteissa. Myöskään tämä ei liity millään tavalla fitnessiin ei kisaamiseen eikä elämäntapaan.

Suomessa on vain kourallinen ammattilaistason fitness- ja kehonrakennus kisaajia, jotka ovat pro-korttinsa ansainneet kisa menestyksensä perusteella. Pelkkä kerran lavalla käynti ei ole heistä tehnyt ammattilaisia. Sama pätee muissakin lajeissa, kovan työn on jokainen ammattilaisurheilija tehnyt, mikään yksittäinen peli tai kilpailu ei ole siihen johtanut.  

Jokainen kisaaja kisaa ja toteuttaa itseään täysin eri tavalla, toisille treenaaminen on se paras juttu ja taas toiset hakevat ulkoista mieltymystä lajista. Jokaisella on tietenkin oikeus tapaansa, mutta toivottavaa olisi, että jokainen kisaaja kantaa vastuun siitä, mitä nettiin julkaisee.

Netti on pullollaan hyvin vääristyneitä lautasmalleja ja loukkaantumisaltista harjoitustekniikkaa, sekä myös paljon luonnotonta materiaalia, joka aiheuttaa paineita monille nuorille. Itsessään fitness ei aiheuta syömishäiriötä tai terveysongelmia, mutta se miten lajia/elämäntapaa harrastat voi aiheuttaa. Kisaamisessa tarkoitus ei ole mennä äärimmäisyyksiin tai tuntea jatkuvaa pahoinvointia. Lajia voi hyvin harrastaa myös terveyden ehdoilla, pysyä koko ajan normaali hyvässä kunnossa, jolloin kisadiettiäkään ei tarvitse tehdä äärimmäisyyksiin. Jos laji aiheuttaa vääristynyttä kehonkuvaa ja itsetunto-ongelmia ei missään nimessä lajia kannata harrastaa. Tuskinpa laji tuo silloin onnellisuutta elämään.

Olen aina tykännyt fitnessistä kokonaisvaltaisena elämäntapana, kisaaminen on ollut toissijainen juttu, joka on tuonut haluttua kehontuntemusta ja itsestä oppimista. Tärkeimpänä on ollut kunnossa pysyminen, terveys ja rakkaus urheilua kohtaan, niin ammattina kuin omana harrastuksena.

Fitness ei minulle ole kirosana, enkä ajattele sitä huonona asiana. Olen huomannut miten onnellinen olen kuin elän terveellisesti ja haluan aina tällä tiellä pysyä. Mitään ei kannata ottaa liian vakavasti, ei myöskään fitnessiä vaikka se olisikin maailmanlaajuinen buumi. Uusia buumeja tulee ja menee, mutta jos joku on pysyvää niin se, että teet juuri sitä mistä itse tykkäät.

Tekstissä halusin kertoa oman mielipiteeni siitä, että mihin sanan ”Fitness” tarkoitus on muuttunut ja mitä itse ajattelen siitä. On hienoa että terveys, liikunta ja hyvinvointi jylläävät tällä hetkellä ihmisten mielen päällä. Halutaan parantaa omaa elämäntyyliä täysillä, mutta kaikessa on aina kääntöpuolensa.. 🙂

Omasta kisaamisestani ja muutoksista vielä muutama tarkentava kuva: 

Paljon spekuloidaan lihaskasvatusta ja sen yhdistämistä aerobisiin.. Fakta on tietenkin että ei kaikkea voi kerralla ahnehtia. Et pysty millään edustamaan 100% voimalajeja ja kesvätyyslajeja samaan aikaan. Molemmat vaativat erilaista harjoittelu-sykliä sekä ruokavaliota. Mutta valinta onkin jokaisen oma, haluatko 100% kasvattaa lihasta, vai muokata kroppaa mutta pysyä silti huippu kunnossa kokoajan niin ulkoisesti kuin fyysisesti. Ja tämän valinnan itse tein. Olisin kahdessa vuodessa voinut ottaa pelkästään salitreenin haltuun, mutta se ei olisi pääkopan kanssa sopinut. Rakastan urheilua ja sen monipuolisuutta, eikä tämän tytön treenit tule koskaan pyörimään yhden lajin ympärillä. Välillä juostaa mäkiä ja kamppaillaan ja samalla vedetään täysillä salitreenejä!! Seuraavat kisat tulevat olemaan silkkaa suorituskykyä, missä tyylipisteitä ei jaeta ulkonäön perusteella. 😉

Huikeeta loppuviikkoa kaikille!

(Seuraavassa postauksessa kuvia ihanista Krabin lähellä olevista saarista)