inspiraatio

Monet pitävät kuivaa lihaksikasta kuntoa hyvä kuntoisena ihmisenä, mutta kun laitetaan juoksemaan mäki ylös, hyppimään, tasapainoilemaan tai vaikka punnertamaan voi kunto olla jotain ihan muuta. Kuvat usein vääristävät ja saatamme ihailla jonkun pinnallista kuntoa, tietämättä fyysisestä kunnosta sen enempää. Liikkumisen perimmäinen tarkoitus on itselleni ollut fyysisestä suorituskyvystä nauttiminen. En treenaa isompien pakaralihasten perään vaan tähtään teräksisiin tukilihaksiin. En voi väittää ettei sporttinen olemus ja sopivan lihaksikas kroppa olisi mielestäni upean näköistä, mutta omalla kohdallani se ei ole liikunnan tarkoitus vaan liikunnan muokkaama vartalo.

Palaten kohta neljä vuotta taaksepäin, kun viimeisen kerran kisasin bodyfitnesissä, voin rehellisesti sanoa, että en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa. Vaikka tein projektia terveyden ehdoilla ei kisaamisessa ole mitään terveellistä. Päivä päivältä kohti h-hetkeä fyysinen kunto ja hyvinvointi menivät alaspäin. Suorituskyky treeneissä oli vain puurtamista ilman kehitystä, väsymystä oli enemmän kuin mitään muuta, koska en saanut nukuttua energiavajeen takia ja muutenkin olo oli kuin pystyyn kuolleella.  Ulkoisesti moni sanoi, että vau miten hyvässä kunnossa olet, kuoren alla oli ihan toinen kunto. Vaikka projekti oli todella opettavainen ja sain juuri sen tiedon mitä halusinkin. Syyni kisaamiselle oli laihdutusprosessiin samaistuminen, halusin tietää miltä tuntuu kun oikeasti joutuu tiputtamaan painoa, jotta pystyisin samaistumaan painonpudottajien tuntemuksiin. No nyt tiedän! ja olen hyvin tarkka asiakkaiden kanssa miten heidän kohdalla painoa pudotetaan, jotta jaksaminen ja fyysinen kunto paranee eikä mene alaspäin.

Hyvä fyysinen kunto on äärirajoilla jaksamista, monipuolista treeniä, voimaa, räjähtävyyttä, tasapainoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, kestävyyttä ja nopeutta eikä pelkkiä vatsapalikoita, pakaroita ja ruuan kyttäämistä. Sporttinen ulkonäkö tulee näiden ominaisuuksien kautta sekä huolehtien omasta terveydestä; levosta ja terveellisestä runsaasta ruokavaliosta liikunnan lisäksi. Jos joku kuvittelee, että sporttinen kroppa vaatii automaattisesti armottoman dieetin ja aamuaerobiset tyhjään vatsaan niin ei!

En halua olla hyvännäköisessä kropassa vanki, joka ei pysty, osaa tai jaksa liikkua. Haluan voittaa itseni harjoituksissa ja parantaa omia fyysisiä ominaisuuksia. Koen tärkeäksi kropan toiminnallisuuden, kestävyyden, liikkuvuuden, voiman ja räjähtävyyden. Se että pystyn mahdollisimman moneen eri fyysiseen ominaisuuteen on ihan parasta ja pitää minut monipuolisena urheilijana.

Ja niin kuin otsikossa mainitsinkin, puhun nyt omasta puolestani ja siitä mitä pidän itse tärkeänä. Arvostan hyvää fyysistä kuntoa pinnallista enemmän ja siihen pyrin jatkuvasti tähtäämään maksimoimalla oman terveyden. Lisäksi loukkaantumisten myötä sitä haluaan entistä enemmän parantaa omaa fyysistä kuntoa ja päästä sille tasolle missä on aiemmin ollut. Tälläkin hetkellä, kuten kuvasta näkee vasemman jalan tukilihaksiston heikkous on akilleen kantapääni fyysisessä kunnossa. Polven kuntoutus on mennyt huippu vauhtia eteenpäin, mutta jos leikkauksen jälkeen jättäisin kuntoutuksen väliin, en välttämättä koskaan pystyisi kunnolla liikkumaan. Pahimmassa tapauksessa polvi menisi uudestaan.

Monipuolista treeniviikkoa kaikille!

 

 

Leikkauksen jälkeen en pystynyt edes nostamaan jalkaa suorana ylös, koska kivut olivat niin kovat. Ensimmäisen viikon jälkeen kivut rupesivat päivä päivältä helpottamaan ja jo toisella viikolla liikkuminen tuntui helpommalta.

Aluksi kannattaa vain keinolla millä hyvänsä pumpata nilkkaa, jotta jalan verenkierto paranisi sekä yrittää nostaa kipeä jalka etureiden voimin, että lihas edes vähän aktivoituisi. Sitten pikkuhiljaa lisätä jalan koukistus- ojennusliikettä. Alussa kuntoutuksessa on tärkeä huomioida, mitä polvessa on korjattu ja mennä ammattilaisten ohjeiden mukaan. Jos polven varaan saa heti laittaa painoa, on usein parantuminen nopeampaa, mutta jos joutuu olla 4 viikkoa varaamatta on jalan lihaskato merkittävä. Muistan ekan leikkauksen jälkeen miten jouduin harjoitella kävelemään uudestaan ristiaskeleita. Koordinaatio oli aluksi todella hukassa!

Leikkauksesta on nyt kulunut yhtä päivää vajaa kolme viikkoa ja tänään pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa konkari fyssarille; Jarkko Räsäselle,   Pihlajalinna Dextraan (Munkkivuoreen). Polvi saatiin venytettyä lähes täysin suoraksi ja koukistus suijui hyvin. Reiden ympärys oli 5 cm pienenmpi kuin toisessa jalassa ja pitää huomioida, että osa leikatusta jalasta on turvotusta.. joten lihaskato on todellisuudessa suurempi. Tottakai myös urheilijoilla lihaskato on niin näkyvää, koska on lihasta mistä lähteä. Onneksi lihasmuistin ja nuoren iän voimin lihaksen saa nopeasti takaisin kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.

Olisitte nähnyt ilmeeni kun pääsin ensimmäistä kertaa kuntopyörän selkään, ihan kun pikkulapsi olisi saanut kasan joululahjoja eteensä. Tuntui niin hyvältä saada polveen enemmän liikettä, vauhti ei ole alussa mikään päätä huimaava, mutta se tieto, että kuntoutus menee jatkuvasti eteenpäin on paras palkinto. Huomaan kuitenkin, että nälkä meinaa kasvaa jatkuvasti syödessä, tekee mieli vaan tehdä enemmän ja enemmän. Ei ole kuitenkaan hyvä tehdä liikaa, ettei kuntoutus ota takapakkia. Lihaksia on hyvä rasittaa ja polvea sopivassa suhteessa, mutta liikarasituksessa ei ole järkeä.

Eräs lukijoistani kysyi: miten loukkaantuminen on vaikuttanut mieleeni, miltä tuntuu kun huomaa niin selkeän puolieron jaloissa? Turhauttaako minua aloittaa taas treenaaminen alusta? –Tottakai turhauttaa, ja aivan sairaan paljon. Olen tehnyt älyttömästi töitä sen jälkeen kun oikean jalan polvi meni ja jouduin leikkauskierteeseen. Olen keskittynyt hermotukseen, tukilihasten vahvistamiseen, liikkuvuuteen, tasapainoon ja koordinaatioon enemmän kuin mihinkään muuhun. Olen hakenut kropastani optimaalista suorituskykyä ja pyrkinyt ennaltaehkäisemään kaikin keinoin vammoja, mutta silti huonolla tuurilla kertalaakista taas lähtöruutuun. Ihan kuin kuminauha, jota olen venyttänyt melkein 10 vuotta eteenpäin olisi katkennut. Vaikka joskus joutuu palaamaan lähtöruutuun, kannattaa ottaa ensimmäinen paalupaikka ja asennoitua voittamaan itsensä. Kaikille meille tulee alamäkiä eri elämän osa-alueilla, urheilijoilla ne tuppaa olemaan jo kovan rasitustason takia fyysisiä.

Vaikka kuinka paljon minua ottaakin päähän, tiedän että se ei palauta minua takaisin kentälle taklauksien ja läpijuoksujen ääreen. Olen huomannut, että hyvä keino on huumori ja työmoraali, aina kun ärsyttää yritän nauraa itselleni ja tehdä enemmän duunia. Koska haluan takaisin huippukuntoon, ei ole helppoa työtä olemassakaan ja työmäärä tulee olemaan kova. Ja onhan tätä jalkaa ihan naurettava katsoa kun ihosta saa kaksin käsin kiinni, mutta voitte arvata miten palkitsevaa on huomata vähän ajan päästä kun ei enää saakkaan. Kyllä tästä kuntoon päästään!

-Huippua työviikkoa kaikille!

Nyt kun sairasloman pakosta joudun rauhoittua ja olla paikoillaan, niin pakostikin rupeaa miettimään erilaisia asioita. Vielä keskustelu hyvän ystäväni kanssa vahvisti aihetta; miten jokaisen pitäisi aina onnistua kaikessa, ennen kuin julkisesti tekee mitään. Vaikka olisit kuinka yrittänyt parhaasi, laittanut itsestäsi kaiken likoon ja jopa ylittänyt itsesi, mutta et onnistunut niin se ei vaan riitä.

Jokaisella on joku asia, missä haluaisi olla hyvä, mutta ei ole. On ehkä kehittynyt, mutta ei edelleenkään pysty virheettömään suoritukseen ja saa aina välillä kuulla siitä. Esimerkkinä vaikka oma Englannin kielitaitoni tai kirjoitustaito… Minulla on lievä lukihäiriö, eikä se estä julkaisemasta kirjoituksiani. Vaikka kykenen tilanteessa kun tilanteessa puhumaan englantia, kirjoitan silti lähes joka lauseeseen, jonkin kirjoitusvirheen, mutta mitä sitten? Olen huomannut, että meidän kirjoitusvirheet ärsyttävät enemmän muita kuin itseämme. Suurin osa kirjoittaa väärin vierasta kieltä ja myös ihan omaa äidinkieltä, mutta harvemmin kukaan korjaa oman äidinkielen kirjoitusvirheitä, mutta kun kyseessä on vieraskieli niin ajatusmalli: ”älä kirjoita ennen kuin osaat”- seuraa joka puolelle. Vaikka lukija ymmärtäisi täysin, mitä lauseella tarkoitetaan, on pakko ärsyyntyä toisen virheistä. Olen aina miettinyt, että miksi? Miksi jokaisen pitäisi olla täydellinen, jotta uskaltaa avoimesti tehdä asioita. Pitääkö salille mennä vasta kun oikeasti tietää mitä tekee, tai uudessa työpaikassa osata heti kaikki ensimmäisessä kättelyssä… ”NO EI.”

Mistä muiden virheisiin tarttuminen on peräisin? Kukaan ei ole seppä syntyessään, teemme jatkuvasti virheitä, eikä kenenkään pitäisi pelätä virheiden tekemistä. Ole yrittäjän puolella äläkä vastaan! On huolestuttavaa, jos lapsia kasvatetaan täydellisyyden tavoitteluun eikä anneta tilaa virheiden kautta oppimiselle. En sano, että kantapään kautta oppiminen on paras tapa oppia, mutta varmasti yksi opettavaisimmista. Mielestäni kuitenkin jokaista pitäisi tukea yrittämään parhaansa virheistä huolimatta.

Vielä palaten omaan englanninkielen taitoon, muistan miten vihasin sen opiskelua koulussa, koska koko koulun ajan painotettiin pelkästään kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Puhe- ja ilmaisutaito tuli vasta sitten kuuloon, kun ensin osasit jokaisen lauseen virheettömyyden. Pisteitä jaettiin vaan niiden kesken, keneltä luonnistui täydellisesti perusteet.  Minulla kesti kauan, että uskalsin puhua kenenkään kuullen englantia, muusta kuin pakosta, koska syvä viha ja epäonnistumisen-pelko roikkui apinana selässä. Sama fiilis on varmasti monilla liittyen eri taitoihin. Ja voin kertoa, miten hyvältä tuntui kun lopulta uskalsin vain puhua välittämättä virheistä, koska niitä tulisi aina olemaan. Tällä hetkellä vain hymyilyttää, kun jollain menee yöunien lisäksi päiväunet minun tai jonkun muun inhimillisistä kirjoitusvirheistä. Muistan hyvin kun eräs ihan ansioitunut henkilö päivitti omalla Facebook- tilillään jotenkin näin, että miksi ihmiset kirjoittavat ”somessa” Englanniksi, kun jokaisessa lauseessa on virheitä -sain tästä lauseesta vain lisää voimaa kirjoittaa mahdollisimman paljon englanninkielisiä fraaseja, koska en todellakaan anna yhden kommentin muuttaa omaa toimintatapaa lähemmäksi täydellisyyden tavoittelua.

Jos jotain haluan tällä tekstillä kuuluttaa, niin: tehkää virheitä ilman muiden ihmisten paineita! Jos joku arvostelee sinua inhimillisistä virheistä: niin tiedät, että hänellä ei ole kaikki itsensä kanssaan hyvin. Jos joku auttaa, korjaa ja opettaa sinua, on se asia erikseen. Parasta onkin saada rakentavaa ja opettavaa palautetta, jotta voit oppia ja korjata virheesi. Mutta arvostelun ja mollauksen yläpuolelle kannattaa asettua hymyssä suin!

-Virheiden kestävää tiistaita kaikille!

Viime keväänä ostimme ensimmäisen oman asunnon, johon ihastuin heti näytössä. Pelkkien asunnon kuvien perusteella ei kannata valita mihin näyttöihin menee ja mihin ei… meinasin nimittäin olla menemättä asuntomme näyttöön, koska kuvat antoivat asunnosta niin huonon kuvan. Onneksi parempi puoliskoni ja isäni saivat minut suostuteltua näyttöön. Sille tielle jäimme, uuden kodin avaimet kouraan ja ison remontin suunnittelu alkoi.

Remontointi kuulostaa: ”vähän maalia pintaan ja valmis”- meiningiltä, mutta nopeasti todellisuus tulee vastaan. Remontointi vie todella paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta lopputulos oli meilläkin niin upea, että onneksi uskalsimme lähteä remontoimaan.

Alussa aikaa vei tietenkin suunnittelu, tuntui että monet ideat oli pakko unohtaa koska niitä ei pystytty tekemään tai sitten budjetti ei antanut myöten. Päätimme alusta asti tehdä kaiken mitä vaan voimme ite, eli oikeastaan lähes kaikki pinnat maalasimme itse. Maalasimme kaikki seinät, ikkunaruudut sekä ovien kehykset. Lisäksi hoidimme keittiön ja listojen purut itse sekä seinien tarvittavat tasoitukset ja hionnat. Jos ei halua tehdä mitään itse, kannattaa etsiä firma, jonka kanssia sopia ”avaimet käteen”- remontista. Me päätimme säästää niin paljon kuin vain pystyimme, tekemällä itse kaiken mahdollisen.

Olen pitkään haaveillut, että jos joskus ostan oman asunnon sinne tulee vaaleanharmaasta (usva) mikrosementistä sekä kylppärin- että keittiön seinät. Mikrosementit hankimme Suomen Betonileimasimelta, selvitin pitkään eri valmistajia ja huomasin, että myös mikrosementtiä löytyy joka laatuun, niin pitää olla todella tarkka mistä mikrosementit hankkii. Mikrosementti laitettiin kylppärissä vanhojen laattojen päälle ja keittiössä tasoitetun seinän päälle. Lopputulos oli juuri se mitä halusimmekin. Mikrosementti on tällä hetkellä selkeä ”hittituote”, enkä ihmettele yhtään se on todella makea. Tykkään elävästä pinnasta ja teollisuus meiningistä, joten mikrosementti oli meille ihan loistava valinta. Mikrosementin päälle tulee lakka, joten pinta on todella helppo pitää puhtaana. Mikrosementin meille teki muurari- kummisetäni. (Laatoitus Juha Reinikainen Oy)

Keittiössä tärkeintä oli laatu ja käytännöllisyys, halusimme tarpeeksi kaappi- sekä laskutilaa ruoanlaittoon sekä kaikille laitteille (blenderi, kahvikoneet, herbie, yms..). Meidän toivomuksiin parhaimman kokonaisuuden löysimme  Espoon Keittiömaailmalta, Suomenojalta. Valitsimme A La Carte- mallistosta tyylikkään matta-valkoiset alakaapit ovi- vedinurilla (festa keittiö) ja yläkaapit pumppumekanismilla. Meille tuli reilusti korkeammalle yläkaapit kuin yleensä, koska halusimme vähän avarammaksi keittiön ilmettä ja tottakai mikrosementin kunnolla näkyviin. Tasoksi valitsimme elävemmän laminaatin, joka toi hyvin särmää muuten valkoiseen kokonaisuuteen. Keittiöön valikoitui paljon vetolaatikoita, niiden käytännöllisyyden takia.

Keittiön hankinnan yhteydessä suosittelen ottamaan aina asennuksen mukaan, jotta varmasti kaikki tulee asennettuna oikein. Meillä kävi hyvä tuuri kun saimme Keittiömaailman kautta asentajaksi Mikan, ihan huippu tyyppi ja hoiti hommat todella moitteettomasti. Suosittelen keittiön valinnassa aina hyödyntämään ammattilaisia, jotka pystyvät suunnittelemaan juuri sellaisen keittiön kuin haluat. Ota kunnon mitat keittiöstä ja vähän valmista kuvaa/fiilistä siitä minkälaisen keittiön haluat niin varmasti saat mieleisen. Vaihtoehtoja on todella paljon, eikä liian kauaa kannata myöskään arpoa. Mitä selkeämpi keittiö- sitä käytännöllisempi se yleensä on. Kodinkoneet hankimme yhdessä keittiöpaketin kanssa Keittiömaailmalta, ja valitsimme upeat Electroluxin: jääkaapin, integroidun astianpesukoneen, uunin, keraamisen lieden ja liesituulettimen.

Ennen- jälkeen kuvat keittiöstä:

Keittiön lisäksi halusimme yhtenäiset kylppärin kaapit ja myös ne valitsimme Keittiömaailman kylppärikalusteista. Kylppäriin halusimme kiiltävän- valkoiset kaapit hopeilla vetimillä, sekä halusimme, että kaapit ovat yhtenäiset allaskaapin kanssa.

Kylppäri oli hankalampi suunnitella, erikoisen pohjaratkaisun takia. Seinältä lähti iso rättipatteri, toimme lisää kaappitilaa, vaihdoimme pesukoneen paikkaa kaappien alle ja halusimme suihkuverhon tilalle suihkuseinät, jotka siirtyisivät myös sivuun. Kylppärissä ei ollut lainkaan kattovaloa, joten se oli saatava. Kylppärin tyylikkäät: wc, suihkuseinät sekä tasopeilin löysin Idon valikoimasta.  Suihkuksi halusin ehdottomasti sadetin-suihkun, jonka löysin allashanan ja käsisuihkun lisäksi Grohelta. Kylpyhuoneen ilme muuttui täysin, jo ihan uusista vesikalusteita. Käytimme putkimiehenä perhetuttuamme Markusta (Lvi- Eklund), joka hoiti kaiken loistavasti hankalasta kylppäristä huolimatta.

Ennen- jälkeen kuvat kylppäristä:

Kodin lattia oli ihana mosaiikki- parketti eikä sille tehty mitään muuta, kuin Piirisiivous Oy.n toimesta pestiin ja vahattiin kuntoon! Kodin sisustuksesta tulossa myöhemmin lisää, kun saisimme vanhan asukkaan lamput vaihdettua omiin ja hankittua isoimmat huonekalut, kuten ruokapöytä, sohva ja työhuoneen kalusteet. Niillä ei ole onneksi kiire ja pääasia, että muutto onnistui ajoissa.

Videon koko remontin vaiheista:

 

Haluan kiittää kaikkia remonttiin osallistuneita, me saatiin ihan mieletön koti! Kiitos avusta koko perheeni sekä:

• Keittiömaailma, Espoo Suomenoja (Joni & asennus Mika) 
• Ido 
• Grohe
• Suomen Betonileimasin (SBL) 
• Lvi Eklund
• Laatoitus Juha Reinikainen Oy
• Piirisiivous Oy (Petri) 
• Listoitus- Jyrki 
• Sähkötyöt Ismo 

 

Olen aiemmin sivuuttanut aihetta ulkonäköpaineista ja haluan jatkaa siitä edelleen. Täydellisyyden tavoittelu ulkoisesti on jostain syystä nyt niin pinnalla, että on pakko sanoa sanottavani. Täydellisyyttä ei ole lokeroitu, ei ole yhtä tapaa joka kuvailisi täydellisyyttä tai yhtä mallia johon jokaisen pitäisi mahtua. Ei ole olemassa yhtä täydellisyyden perikuvaa, johon kaikkien pitäisi pyrkiä. Yksikään ulkoinen muokkaus tai kallis merkkivaate ei muuta meitä täydellisemmäksi. Miksi sitten haalimme näitä asioita ja yritämme muovautua massaan?  Ihminen on selkeesti laumaeläin joka haluaa miellyttää muita, haluaa kuulua joukkoon, haluaa näyttää ja habittaa samoja asioita. Mutta käytännössä koko ajatusmaailma olla samanlainen kuin muut ei ole edes mahdollista ja joukkoon kuuluminen ei pitäisi vaatia kopiokonetta.

Meistä jokainen on omalaatuinen omalla tavalla, jokainen on persoonallisen: näköinen, kokoinen ja luonteinen. Meillä kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Meillä on erilaiset taustat ja ympäristöt, jotka ovat muokanneet meitä ehkä johonkin suuntaan. Olisi aivan sairaan tylsää jos kaikilla olis blondi tukka, ruskettunut iho, viimeisen huudon vaatteet ja vielä sama puntari lukema.

Jokaisen omaperäisyys on oma voimavara ja se jos joku on minusta täydellisen kaunista! Kaikkia ei voi miellyttää, mutta tärkeintä on että miellytät itseäsi, olet tyytyväinen itseesi ja siihen mitä olet. Se ei ole helppoa, koska haluamme aina sitä mitä meillä ei ole.

Olen saanut paljon viestiä kauneusleikkauksista ja kysymyksiä liittyen oman ulkonäön hoitamiseen sekä rahankäyttöön. Olen sanonut, että en koskaan kävisi kauneusleikkauksissa jos lääkäri ei itse niitä suosittelisi esim. onnettomuuden takia. En usko siihen, että ulkoiset tekijät muuttaisivat persoonallisuuttani parempaan suuntaan saati edistäisivät terveyttäni tai saisivat minut kokemaan itseni jotenkin paremmaksi. Veikkaan että kävisi päin vastoin: yksi leikkaus johtaa usein ihmisillä toiseen,  lopulta sokaistutaan täysin sille kuka oikeasti ollaan ja nähdään itsemme jatkuvasti vääristyneenä. Lopputuloksen voittekin jo arvata… Kaikille ei varmasti näin ole käynyt ja nyt puhunkin omasta puolestani, silti en toivo että kukaan nuori tai vanhempikaan laittaa rahaa likoon oman ulkonäön lopulliseen muokkaamiseen, koska riittää hyvin omana itsenään. -Sinä oikeasti riität!

En kaipaa isompia tissejä, en pidempää tukkaa tai ripsiä, olen tyytyväinen kun olen terve ja onnellinen. Ikä tuo kasvoihin elonmerkkejä, mitä sitten? ja jo terveellisillä elämäntavoilla pystymme paljon vaikuttamaan siihen miltä näytämme. Parhaat kauneuskikat ovat tasapainoinen elämä perheen, työn, harrastusten ja elämäntapojen välillä. Se miten hyvä sinun on olla näkyy ulospäin.

Itsensä löytäminen on matka, joka ei välttämättä pääty koskaan tai sitten asiat loksahtaa nopeasti kohdalleen. Kenenkään ei tarvitse tehdä tätä matkaa samalla tavalla kun joku toinen on tehnyt. Löydä omat vahvuudet, paikka jossa sinun on hyvä olla ja ympärille ihmiset, joilta et kaipaa hyväksyntää, koska et sitä tarvitse. Kun mietit miltä haluat näyttää mieti ensin mitä haluat tuntea….

Ihanaa päivää  ja muista hengittää! 😉