inspiraatio

Saimme tänään ihanan mahdollisuuden yhdessä Kummit Ry.n kanssa käydä ilahduttamassa lapsia lastensairaalassa. Sitä usein posottaa täyttä vauhtia omia töitä ja kiireitä, että tekee hyvää pysähtyä ja tehdä jotain ihan muuta, katsetta ja mieltä avartavaa sekä jotain millä on oikeasti erittäin suuri merkitys.

Olen aina tykännyt lapsista ja lasten liikuttaminen on lähellä sydäntä. Aitous, viattomuus ja lasten suorapuheisuus on jotain niin kaunista, että siitä tulee aina hyvälle tuulelle. Lastensairaalassa vierailu Gladiaattoreina, tuntui super hyvältä, jännitin tätä varmaan enemmän kuin kukaan lapsista. Se, että edes yhden lapsen saa hymyilemään vaikeiden kamppailujen keskellä on ihan mielettömän voimaannuttavaa myös itselle. Aito iloisuus paistoi lasten kasvoilta ja sillä hetkellä sen tajuaa miten tärkeä hetki, vierailu monille oli, erittäin tärkeä myös itselleni.

Ihanaa joulunodotusta kaikille, ja muistakaa pitää lähimmäisistä huoli! <3

Riisipuuro, glögi ja piparit maistuvat niin hyvältä aina joulukuussa, koska ne niitä ei tule syötyä muuten ollenkaan. Varsinkin riisipuuro on ihan ykkössuosikki ja oikein odotan milloin saan tehdä sen ensimmäistä kertaa.

Tässä helppo resepti ihan överi hyvään riisipuuroon:

3 dl Puuroriisiä 

1.5 l Soijamaitoa 

1 rkl Kookosöljyä

Ripaus merisuolaa 

Lämmitä puuroriisi maidossa kokoajan hämmentäen noin 30-40min, jottei puuro pala pohjaan. Lisäksi puuro valmistaa jatkuvasti muuten kuorta puuron pintaan. Omalta levyltä löytyy asteikko 1-9, ja valmistun puuron: 8-6 lämmöllä.

Puuron päälle:

Ceylonin kanelia 

Kookosmannaa voisilmäksi

Ja vielä mummoni murskaamaa puolukkaa

Mieletöntä Itsenäisyyspäivää kaikille!! Upea 100 vuotias SUOMI! <3

Aika kuultaa muistot jo ihan 2 kk aikana. En voi edes uskoa, että kuukausi sitten kävelin vielä viimeisiä päiviä kepeillä ja kun sain ottaa ensimmäiset askeleet ilman keppejä… hahah olin kuin bambi jäänpinnalla! Askel- kontrolli täysin olematon ja ilman toispuoleista terveellä jalalla kompensointia en olisi päässyt edes eteenpäin. Ihan huvittaa nyt miettiä sitä omaa menoa, silti ensimmäiset askeleet nosti sallaisen fiilis ryöpyn pintaan, että teki mieli huutaa ilosta! Terveyden arvostamisen oppitunnit olivat menneet hyvin sairaslomalla perille.

Jos jotain voin sanoa näin 6 erilaisen polvioperaation tai tähystyksen jälkeen, niin malttini on ihme kyllä parantunut. En ole läheskään niin ”hermoheikki” kuin ensimmäisillä kerroilla. Osaan nauraa itselleni, ottaa asiat rennommin. Ja mikä tärkeää, en varo polvea hysteerisesti vaan uskalsin alusta asti ruveta jumppaamaan ja liikuttamaan jalkaa. Alussa pitää olla varovainen mutta liike varominen pitkittää kuntoutumista, koska jalka pitää heti saada liikkeelle ja takaisin normaaliin toimintakykyyn. Kuntoutusta olen joka vuosi arvostanut vain enemmän ja enemmän, jo ihan valmennustyöni kautta, olen huomannut miten iso merkitys kuntoutuksella on tulevaisuuden toimintakyvyn kannalta.

Vaikka teen paljon kuntoutusta työkseni (yhteistyössä lääkäreiden, fyssareiden, osteopaattien sekä kiropraktikkojen ja naprapaattien kanssa) ja tunnen hyvin kroppani käyn silti aktiivisesti 2 viikon välein fyssarilla Pihlajalinnassa. Jarkko on pitänyt hyvää ”jöötä”- etten tekisi myöskään liikaa kaikkea, jottei tule nyt mitään takapakkia. Vaikka itsellä olisi osaamista, niin on aina parempi, että alan ammattilainen asettaa raamit kuntoutukselle ja pitää tarkkaa seurantaa etenemisestä. Varsinkin tässä vaiheessa, kun itsestä tuntuu, että voisi jo kokeilla hölkätä, mutta kierukan liitännän takia siinä ei ole mitään järkeä. Tarvitsen selkeesti jonkun asettamaan itselleni rajat, jotta myös minun on helpompi olla maltillinen.

Kuntoutuksen eteneminen ei ole hyvien geenien aikaansaannos, vaan kovan työn ja kärsivällisyyden lopputulos. Takapakkia voi tulla kenelle vain huonostakin tuurista, mutta hyvin edennyt kuntoutus vaatii kovaa korvien väliä ja tukiympäristöä.

Pakko vielä sanoa, että iso kiitos kaikille upeista viesteistä ja yhteydenotoista, teitä on siellä todella paljon samassa tilanteessa niin kuntoutumassa tai menossa erilaisiin leikkausksiin ja on ihan mieletön saada teiltä palautetta miten paljon blogi-tekstit sekä videot instagramissa inspiroivat teitä. Haluan yhteisesti sanoa kaikille teille, että juuri se motivoi minua kirjoittamaan sekä kuvaamaan harjoituksia että tiedän sen auttavan myös teitä kuntoutuksessa eteenpäin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Tsemppiä kaikille kuntoutuksiin sekä muille loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn!

Pimeää, väsyttää ja flunssakausi meinaa iskeä, aina ei ole helppo saada vireystilaa nostettua. Tähän synkimpään aikaan terveiden elintapojen tärkeys korostuu. Kaikki puurtaminen kannattaa stopata samantien ja keskittyä kohottamaan pienillä asioilla omaa vireystilaa. Työ- tai koulukiireet, jouluvalmistelut, perhe-arki ja tähän lisäski stressi siitä ehtiikö liikkua voi vetää kropan krooniseen väsymystilaan. Väsynyttä kroppaa ei kannata stressata yhtään enempää. Jos tuntuu, että hyvä kun jaksaa arkea pyörittää olisi hyvä mietti, millä saisi omaa energiatasoa nostettua. Niin kuin jokainen tietää stressi pahentaa jaksamista ja jos käynnissä on esimerkiksi elämäntapamuutos, ei stressillä saa muutettua mitään ainakaan parempaan suuntaan. Kaikkea ei kukaan voi jaksaa ja välillä pitää jostain luopua, jottei omat pyörät lopeta kokonaan pyörimästä.

Joskus huomaan yrittäjänä, että tulee vahingossakin tehtyä töitä arkipäivien lisäksi viikonloppuisin ja vielä tuntimäärät ovat melkein tuplasti suuremmat kuin normaalissa päivätyössä..  silloin harvemmin jaksaa tehdä mitään ylimääräistä. Kotona tatti kasvaa otsaan jo pienemmästäkin jutusta- ”ei hyvä!” Jokainen tunne-skaala niin positiivinen kuin negatiivinen tarttuu niihin lähi ihmisiin kenen kanssa elät ja esimerkiksi työskentelet. Mielestäni pahinta on tartuttaa omaa väsymystä muihin, silloin on syytä katsoa peiliin. Ja tässä välissä on hyvä oppia nauramaan itselleen, nauru jos joku piristää fiilistä.

Asiat johon itse kiinnitän huomiota tähän aikaan vuodesta:

• Panostan nukkumiseen ja siihen, että menen ajoissa nukkumaan, jotta unta tulee oikeasti tarpeeksi. Jos on mahdollista yritän aloittaa päivän vähän myöhemmin, jolloin ehtisin nähdä päivän aikana myös valoisaa aikaa. Jos menen todella aikaisin töihin ja lähden illalla, ei tule paljoa oltua valoisaan aikaan ulkona ja tuntuu, ettei elimistö herää ollenkaan.
• Vältän energiavajeen korjaamista herkuilla ja panostan kunnolliseen ruokaan. Kun väsyttää tekee mieli syödä överisti herkkuja tai napostella.
• Lisään vitamiinien käyttöä, koska olen huomannut sillä ennaltaehkäisevän flunssariskiä. (varsinkin d- ja c- vitamiinien).
• Kuuntelen kroppaa ja treenaan kovaa kun vireystila on huipussa ja kevennän kun tuntuu, että kroppa tarvitsee sitä. Monipuolinen treenaaminen ja eri lajien kokeilu piristää ihan älyttömän paljon. Nyt toki polvileikkaus on laittanut tarkat raamit kaiken sen ympärille mitä pystyn tekemään, mutta tällä hetkellä jo ihan kuntoutuksen eteneminen ajallaan piristää pimeää arkea.
• Panostan pieniin piristäviin asioihin, joista tykkään kuten; brunssit ystävien/perheen kanssa, joka ilta kynttilöitä, iltaglögit, hyvää fiilistä nostattava musiikki ja sauna.

Mukavaa viikonloppua!

Joku käyttää aina treenatessa kuulokkeita, joku raapustaa treenit ylös muistivihkoon, mulle taas Suunnon Spartan -kellosta on tullut ihan must! Tuntuu oudolta ensinnäkin olla ilman rannekelloa saati sitten treenata ilman kelloa. Kun jonkin aikaan rupeaa seuraamaan treenien sisältöä, palautumista, kulutusta ja tehoja, huomaan, että en pysty jättämään kelloa mistään treeneistä pois. Toki kontaktilajeissa kello on jätettävä pois ihan turvallisuuden takia, mutta kaikissa muissa treeneissä sen haluaa pitää mukana. Seurantaan jää positiivisesti koukkuun ja on hauska kerätä dataa treeneistä pidemmältä aikaväliltä. Joskus kirjoitin treenejä paperille ylös, jopa vuoden putkeen, mutta nyt en millään jaksa ja harvemmin treenien yhteydessä on aikaa ylimääräiselle. Parempi, että ”joku muu” hoitaa sen puolen puolestani.

photos: William Holmes

Huomaan, myös miten hauskaa on verrata eri lajien dataa toisiinsa. Aktiivilomilla sen varsinkin huomaa, kun tulee harrastettua paljon eri lajeja, mitä ei oikeastaan muualla tule edes harrastettua. Espanja viikon aikana tuli käytettyä kelloa uinnissa, kuntopyöräillessä, painoharjoittelussa, melonnassa, supatessa ja vaelluksen aikana. Harvasta sporttikellosta löytyy kaikkia näitä lajeja, mutta Spartanista löytyy! Melonnassa itseäni kiinnosti tehot ihan eri tavalla kuin painoharjoittelussa, jota tulee muutenkin joka viikko tehtyä. Taas vaelluksen aikana; korkeus meren pinnasta, matkan pituus sekä reittivalinnat kiinnostivat eniten.

En seuraa dataa, koska minun olisi pakko päästä joka päivä tiettyyn treeni- tai askelmäärään, vaan olen vain kiinnostunut esimerkiksi; jos huomaan olevani joku viikko tosi väsynyt ja taas toisella viikolla jaksaisi treenata tuplasti, että mitä dataa näin erilaiset viikot antavat. Yleensä jos olen normaalia väsyneempi, huomaan miten sykkeet huitelevat korkealla ja taas virkeämmällä viikolla sitä jaksaa painaa kovallakin sykkeellä pidempään.

Urheilun ei todellakaan pidä tai tarvitse olla materiaalin haalimista ympärille, mutta jos koet jostain olevan hyötyä omaan liikkumiseen tai tasapainon löytämiseen kovien ja kevyempien treenien välille voi treenikellosta olla isoakin hyötyä.

Upeaa alkavaa viikkoa kaikille!