En ole koskaan pitänyt fyysiseen kuntoon liittyvästä ajattelusta: ”uusi vuosi – ja laihempi minä.” Olisi joskus kiva nähdä dataa, kuinka iso prosentti jatkaa uuden vuoden uusi ” laihempi minä” ajattelua, kauemmin kuin alkuvuoden. Itsensä haastaminen ja likoon laittaminen on ihan loistava juttu. Se, että haluamme voida paremmin ja haluamme tehdä muutoksia kohti terveempää/hyvinvoivaa elämää on enemmän kuin tervetullut ajattelutapa. Mutta onko itsensä ja omien tapojen muuttaminen täysin päälaelleen hyvä pitkällä tähtäimellä kohti hyvinvointia, saati päätavoitteena laihdutus ja kilojen karistaminen…
Ymmärrän, että on siistimpää luvata itselleen olevansa huippukunnossa tulevana kesänä ja saada vaatekokoa pienemmäksi, kuin onnistua lisäämään omaan inaktiiviseen viikkoon 2h liikuntaa tai saavuttaa tasapainoinen hyvinvointi. Tavoitteiden realistisuus saattaa usein kaatua siihen, että emme edes mieti; miten voisimme onnistua tavoitteessa, mitä tavoite oikeasti vaatii ja miksi ylipäätään haluamme saavuttaa kyseisen tavoitteen? Tekevätkö tavoitteet meidät oikeasti onnellisemmaksi vai teemmekö sen vaan sen takia, jotta voimme sanoa ääneen muille, että: ”tänä vuonna treenaan itseni kesäkuntoon.”
Hyvinvointi ja hyvä olo ovat summa monesta liikkuvasta tekijästä. Hyvinvointiin liittyy niin moni asia, ettei yksittäinen treeni tai yksi hyvä välipala-valinta työpäivän aikana yksin muuta vielä paljoakaan saati kesäkuntoon laihdutuspojekti… Teemme päivässä satoja, jopa tuhansia päätöksiä koskien hyvinvointiamme. Enkä nyt puhu pelkistä ruokavalioon tai liikuntaan liittyvistä päätöksistä. Päätös voi olla nukkumaanmenoajasta erilaisten työtehtävien hyväksymiseen.
Elämme suorituskeskeisessä maailmassa, jossa multitasking taitoa kadehditaan ja hyvää oloa verrataan ulkoisen habituksen kautta. Mikään tietty vartalomalli tai rasvaprosentti ei kerro hyvinvoinnista eikä taito treenata 14 kertaa viikossa ja tehdä 8h työpäiviä ole mikään saavutus. Iso elämäntapamuutos voi olla saavutus mutta saavutimmeko sillä hyvinvoinnin ja onnistuimmeko vielä pitämään siitä kiinni?
Saavutus on löytää tasapaino!
Jos asettaisin itseni keskelle mielekarttaa ja piirtäisin ympärille ajatuskuplat mistä oma hyvinvointi koostuu niin näistä:
- Suhde perheeseen ja ystäviin. Kun läheiset voivat hyvin ja pääsen viettämään heidän kanssaan aikaa – saan niin paljon energiaa. Yksittäiset lounashetket parhaiden ystävien kanssa, avoimet keskustelut perheen kanssa ja ylipäätään läsnäolo.
- Harrastukset ja ylipäätään urheilu, joka ei edes tunnu treenaamiselta, koska on niin hauskaa. Hampaat irvessä suorittaminen ei lisää omaa hyvää oloa vaan juuri se hyvällä ja rennolla fiiliksellä tekeminen, vaikka treenaisinkin kovaa. Lisäksi tasapaino kovien ja kevyiden treenien välillä pitää kropan parhaimmassa kunnossa.
- Työ, joka antaa paljon eikä vaan vie aikaa ja energiaa. Työ mitä saa tehdä itselleen, mikä haastaa, opettaa uutta ja mihin menee aina hymy huulilla. Rakastan tilanteista missä en ole vahvimmillaan, vaan joudun ottamaan tilanteen haaltuun ja pääsen oppimaan jotain mitä en aiemmin ole tehnyt.
- Lepo ja palautuminen, niin jokainen nukuttu tunti kuin lomamatkat ja rentoutuminen. Mieli ja keho vaan tarvitsevat aikansa, jotta voivat nollata kovalevyt ja antaa tilaa uusille ajatuksille. Jokainen meistä tarvitsee ajan, jolloin ei myöskään tarvitse tehdä mitään sekä ajan milloin tekee jotain, mikä vie ajatukset normi arjesta muualle.
- Terveellinen, säännöllinen, mutta rento ruokavalio. Rakastan ruokaa, enkä enää koskaan halua rajoittaa syömistä, varsinkaan ruuan määrää, mutta tykkään raikkaasta ja terveellisestä ruuasta. Ja esimerkiksi rauhalliset sunnuntaiaamut, jolloin saan valmistaa hyvän brunssin on ihan mun suosikki juttu!
- Omista arvoista kiinnipitäminen! En voi hyvin jos en seiso ja elä omien arvojen mukaisesti. Olen hyvin intohimoinen, mutta samalla vahvatahtoinen ihminen. Vaikka olen spontaani seikkailija, kaipaan vahvoja arvoja ja turvaa ympärille. Mikäli oma ”minuus” horjuu, en koe olevani hyvinvoiva. Tästä syystä käytän esimerkiksi paljon aikaa itsetutkiskeluun, koska haluan tuntea itseni.
- Hetkessä eläminen- vaikka kuinka tätä toitotetaan ja sitä haluaa kaikin keinoin elää hetkessä, se ei vaan aina onnistu. On asioita, jotka vaivaavat mieltä ja mitä jo alitajunta pakottaa otsalohkolle. Siitä huolimatta pyrin tähän sitaattiin aina kuin mahdollista.
Kun kaikki nämä ylhäällä mainitsemat kohdat onnistuvat sopivassa suhteessa, koen voivani hyvin ja saavuttavani hyvinvoinnin. Hymyilen kun menen nukkumaan ja samalla kaavalla alkaa myös seuraava aamu ja mikä tärkeintä: koen olevani energisen onnellinen. Kun taas joku näistä kohdista jää alamäkeen, en voi niin hyvin kuin voisin ja se näkyy nopeasti jaksamisessa.
Elämä on tasapainolauta joka etsii jatkuvasti hyvinvoinnin tasapainopistettä. Joskus lauta haluaa kellahtaa oikealle ja joskus vasemmalle. Vaikka kuinka haluaisimme, ei tasapainottelu ole helppoa, vielä kun unohtaa silmät kiinni huomaa, että haasteet vain korostuvat. Koska niin moni tekijä vaikuttaa meidän hyvinvointiin, kannattaa tukipisteet (Tukipisteet ovat tietysti liikunta, ravinto ja lepo, joihin pystymme itse vaikuttamaan) laittaa ensimmäisenä kuntoon ja avata silmät. Kun olemme terveitä ja voimme itse hyvin, jaamme silloin myös hyvää oloa ja energiaa ympärille.
