Lifestyle

Pakko sanoa heti tähänkin alkuun kiitos, kaikista upeista viesteistä mitä ollaan saatu. Niin kuin instagram- postauksessa kirjoitinkin on ihan mieletöntä huomata miten onnellisia muut voivat toisten puolesta olla. Luin joka ikisen viestin ja kommentin mitä teiltä sain, ja ne todellakin teki niin hyvän fiiliksen! <3

Mietittiin tosi pitkään milloin kerrotaan raskaudesta, vai kerrotaanko vasta kun on ”pakko”, eli kun eturumpu olisi jo ollut niin näkyvä, ettei olisi pystynyt pitämään sitä piilossa.
Lopulta meillä ei itseasiassa kauheasti ollut vaihtoehtoja miettiä, kun sain lehdeltä soiton raskaudesta. Monesta suunnasta oli kuulemma ”mennyt vihjettä”, että odotamme vauvaa ja siinä olikin sitten vaikea olla sanomatta muuta kuin, että pitää paikkansa.
Täytyy kiittää siitä, että media kunnioitti meidän pyyntöä ja saatiin ensin itse julkaista instagramin puolella tieto pienokaisesta, mutta kyllä siinä pieni hätä iski. Kuitenkaan ihan kaikki meidän läheiset ja tutut eivät vielä raskaudesta tienneet, enkä olisi missään nimessä halunnut, että he saavat tiedon lukemalla lööppejä.

En usko, että kukaan meidän lähipiiristä on mennyt lehdille soittamaan, mutta tässä kohtaan on hyvä myös muistuttaa, että jotkut uutiset mitkä kuulet kannattaa pitää vain omana tietonasi, esim. perheenlisäys on usein sellainen uutinen, minkä jokainen haluaa itse päästä kertomaan. Aina emme myöskään tiedä taustoja, meidän onneksemme tässä raskauden alussa kaikki on mennyt niin hyvin, kun voi mennä ja pikkunen on kehittynyt niin kuin pitääkin, mutta mitä jos ei olisi. Jos olisikin joku kehityshäiriö mitä seurataan, niin en usko, että olisimme välttämättä halunneet vielä julkisesti kertoa mitään ja juuri sen takia olisi tosi tärkeä kunnioittaa tälläisissä asioissa heitä, kenen elämästä on kyse ja antaa jokaiselle oikeus kertoa uutiset oli ne sitten hyvät tai ei, niin vasta kun on sen aika. <3

Mutta palatakseni raskauteen moni onkin kysellyt mistä tiesin olevani raskaana ja mitkä olivat ensimmäiset oireet.
Niin tein testin vasta kun raskaus oli edennyt jo 4 viikkoa. Ihan alussa ei oikeestaan ollut mitään oireita ja epäsäännöllisten kuukautisten takia, en tiennyt niiden olevan ”myöhässä.”
Ehdin rugbyn maajoukkueleirinkin vetäistä raskaana, sitä itse tietämättä. Ihmettelin kyllä, miten sykealueet heittelivät normaalista, mutta ajattelin, että ehkä orastava flunssa kyseessä.
Flunssaa ei kuitenkaan koskaan näkynyt, mutta sitten rupesi tulemaan viitteitä muista oireista…
Itselle ehkä herättävin oire oli, kun hengästyin samalla kun valmensin asiakkaita. Hyvä kun henkeä sain muutaman hyppysarjan jälkeen ja ihmettelin, että mikähän on pielessä. Lisäksi rinnat turposivat ja kipeytyivät sekä kun menkkoja ei ollut näkynyt pitkään aikaan, niin pakkohan se oli testi tehdä ja plussaahan se näytti.

Plussan näkemistä testissä on vaikea kuvailla, olo oli todella onnellisen epätodellinen. En tiennyt mitä ajatella, niin siisti fiilis tuli heti! En toki uskonut sitä heti todeksi ja taisin tehdä seuraavana päivänä testin uudestaan ja vielä kaksi kertaa sen jälkeen… Alussa meni asian käsittelyyn aikaa, mutta toisaalta en halunnut olla liian innoissaan, koska takaraivossa oli myös ajatus siitä, että keskeytymisen riski oli vielä suuri. Perheelle olisin halunnut soittaa heti, mutta ihme kyllä malttamattomana tyyppinä sain pidettyä tiedon vielä meidän välisenä.

Raskausviikolla 8 kävimme Felicitas Mehiläisen vastaanotolla varhaisultrassa, ja siellä näkyi pieni sammakon näköinen otus kovalla sykkeellä.. sitten vasta oikeestaan uskoin, että kyllä tämä totta on.
Oireita oli tullut paljon alun jälkeen lisää: väsymystä, etovaa oloa, huimausta, kovia alavatsan/kohdun kipukramppeja, jotka kestivät aina 15 min kerrallaan ja kylmässä hiessä sain toivoa vaan, että menisivät nopeasti ohi, lisäksi heräsin useaan otteeseen yöllä kovaan alaselän ja vatsan kipuun.

Treenaaminen oli alussa vaikeaa, vaikka pyrin pysymään aktiivisena. Olotilat heittelivät jatkuvasti, vaikka kipukramppien jälkeen kaikki muut oireet olivatkin lievempiä.
Rugby jäi melkein heti pois (rv 5-6 aikaan) jo ihan koronan takia, vaikka oma ajatus olikin pysyä siellä mukana niin kauan kuin vaan pystyin, toki ilman kontaktia.
Treenaaminen ensimmäisellä kolmanneksella painottui hyvin paljon salitreeniin, kehonpainoharjoitteluun ja lenkkeilyyn. Liikunnasta raskauden aikana kirjoitan vielä laajemman postauksen, joten aiheesta lisää sitten siellä… 🙂

Ensimmäisellä kolmanneksella mukaan tulivat myös oudot ruokahimot ja ällötykset. Olen aina ollut kova juomaan kahvia, mutta ensimmäisen raskauskuukauden jälkeen kahvia ei tehnyt enää mieli ollenkaan, jopa haju ällötti niin paljon, etten olisi voinut kuvitellakkaan juovani sitä.
Välillä tuli hirveä himo johonkin tiettyyn elintarvikkeeseen, esimerkiksi vesimelonista olisin voinut maksaa, vaikka extraa jos olisin saanut sitä heti. Ihan siis järkyttävä himo vesimeloniin oli alussa melkein kokoajan….
Ja taas, jos ruuassa oli liikaa kanaa, en pystynyt sitä syömään. Siis aivan järjettömiä juttuja ruuan suhteen, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut.
Nyt kun eletään jo toisen kolmanneksen aikaa, niin himot ja ällötykset ovat lähteneet kokonaan, mutta ruoka maistuisi jatkuvasti. 😉

Täytyy kuitenkin sanoa, että raskauden ensimmäinen kolmannes meni kaikinpuolin aika hyvin. Kipukohtaukset olivat oikeestaan ainoat, mitä en todellakaan halua uudestaan kokea, mutta muuten tuntuu, että pääsin aika helpolla.
Ei oksentamista tai muuta pahempaa oloa ollut missään vaiheessa, väsymykset oli myös jotenkin handlattavissa. Täytyy olla iloinen, että kaikki meni alussa niin hyvin. Ensimmäisessä varsinaisessa ultrassa todettiin kaiken olevan normaalisti, enkä sen enempää ole jatkotutkimuksiin joutunut, mutta tottakai tässä itse miettii jatkuvasti, että onko kaikki hyvin, eikä huoli varmastikaan helposta siinä vaiheessa kun papu tupsahtaa maailmaan.
Juhannusviikolla on seuraava ultra, josta saamme ehkä tietää papun sukupuolen, muuten nyt mennään päivä kerrallaan jännittyneissä ja odottavissa fiiliksissä… 😉

Ihanaa viikonloppua kaikille!

En tiedä mistä sitä aloittaisi… olisi kiva vähän johtaa harhaan ja lopussa vasta kertoa uutiset, jotta olisitte siellä ihan ihmeissään, että mitä höpötän. Nyt on kuitenkin niin ihanat uutiset kyseessä, että pakko jakaa ne heti tekstin alkuun…
Meille on nimittäin tulossa marraskuussa vauva. Upea pikkuinen versio meistä, joka ensimmäisten ulrtien ja neuvolakäyntien mukaan on erittäinkin vilkas tapaus.. yllättävää kun äiti on ainakin luonteeltaan niin rauhallinen.. ( 😉 ).

Vauvauutiset saatiin itse juuri ennen kuin Suomeen iski korona ja koronarajoitukset pahimmillaan. Ehdin juuri käsitellä asian, että tosiaan olen oikeesti raskaana, kunnes melkein koko Suomi suljettiin.
Olihan siinä kieltämättä aika monta uutista samaan aikaan käsiteltäväksi, mutta onneksi toinen niistä oli maailman paras uutinen, niin ei myöskään osannut koronan takia stressata itseään puhki.
On koronassakin ollut tähän tilanteeseen omat hyvät puolensa, ensimmäinen kolmannes oli voinnin puolesta aika moista aallokkoa, joten se, että tein vähemmän töitä ja jouduin relaamaan enemmän teki varmasti vaan hyvää.
Olen myös saanut olla hyvin jemmassa kaikelta. Rugbytreenit ja maajaoukkuetoiminta peruttiin heti, joten sieltäkään pois jääminen ei vielä paljastanut kenellekään raskautta.
Lisäksi läheisten ja ystävien näkeminen on ollut hyvin vähäistä, ettei kukaan huomannut ennen kuin kerroimme kaikille uutiset tulevasta pikku papusta.

Nyt tässä alkaa jo pikkuhiljaa uskomaan, että pikkunen ”papu” on sieltä oikeesti tulossa ja ajatukset ovat vahvasti suuntautuneet tulevaan. On jotenkin niin upeeta, miten paljon elämä tulee muuttumaan mutta samalla tosi jännittävää. Me ollaan molemmat ihan valmiita tähän uuteen elämänvaiheeseen ja ei malteta odottaa, että milloin saadaan papu maailmaa. (Pikkukaveria ollaan kutsuttu papuksi, jos joku ihmettelee mistä nimi kumpuaa.)
Maha rupee sen verran jo pömpöttämään, että huppareista huolimatta rupeaa raskauden huomaamaan, joten ihana ettei tarvitse enää piilotella. Kesällä ei varmasti tarvitse edes kellua uimapatjalla kun oma keskivartalo kelluttaa. Jännä nähdä mitä muutoksia oma keho kokee raskauden aikana, mutta itselle tärkeintä on kuitenkin, että sisällä kaikki menee hyvin ja terve baby saadaan maailmaan.

Mutta hei ihan mahtavaa tässä on myös se, että pääsen kertomaan teille aiheeseen liittyen esim. liikunnasta ja treenaamisesta raskauden eri vaiheissa, miten kova kilpaurheilu vaikuttaa hedelmällisyyteen jne.. jo nyt olisi paljon kerrottavaa, mutta ajattelin tehdä aiheista ihan omat blogitekstit.
Nyt jos on jotain mitä haluaa ehdottomasti tietää ja toivoa niin toivopostauksia saa laittaa tulemaan… Muuten viettäkää aivan ihana viikonloppu ja äitienpäivä!! Ensivuonna toivottavasti pääsen sitä itsekin äitinä viettämään!

<3

Monille, varsinkaan mun läheisille ei varmasti tule yllätyksenä, että mun on tosi vaikea vaan pysähtyä ja rauhottua. Korona on siis selvästi tarkoitettu kolahtamaan mun tyyppisten persoonien nilkkaan, kenen on vaikea muuten vaan olla aloillaan tekemättä mitään tai vielä pahempaa on tehdä paljon vähemmän kuin yleensä.
Huomaan, että saan kaikista eniten aikaan kun mulla on monta asiaa samaan aikaan meneillään. Kun töitä on paljon, on kokoajan hyvä draivi päällä, mutta nyt kun työt ovat vähentyneet alle puoleen, niin jonkun pikku asian hoitamista meinaa lykätä todella paljon. Siis miksi? Nyt kun kerrankin olisi rauhassa aikaa, vaikka vastailla sähköposteihin ja istuskella tietokoneen ääressä ilman toimistopäivälle suunnattua aikataulua, niin ei millään malta. Jatkuvasti löytää jotain muuta tekemistä, joka ei todellakaan ole sen tärkeämpää vaan ihan kaikkea turhaa.

Sama pätee omaan luovuuteen ja ideoihin. Kirjoittelin aiemmin jo Koronasta ja miten se vaikuttaa itseeni yrittäjänä, ja pohdin, että nyt on hyvää aikaa kehittää itseään ja ideoida uutta. Olen kuitenkin huomannut, että kun on kiirettä ja paljon meininkiä, tulee jatkuvasti uusia hyviä ideoita mieleen ja sitä oma luovuus painelee ihan omissa sfääreissä, mutta nyt kun viettää paljon aikaa kotona, tuntuu että pää lyö ihan tyhjää.
Heti kun näkee asiakkaita, rupeaa aivot raksuttamaan ja hyviä juttuja tulee pääkoppa täyteen, mutta mitä enemmän sitä vaan on eikä tee mitään, sen vähemmän sitä myöskään mitään uutta luovaa ideaa keksii.

En tiedä kamppaileeko joku saman asian äärellä, mutta huomaan mun luonteelle sopivan erilaiset työn täyteiset viikot, joissa on paljon erilaisia uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Ehkä nyt olisi aika löytää kevyemmästä tekemisestä oman ilonsa ja yrittää nauttia ja arvostaa sitä, että saa myös vaan olla!
Fakta on kuitenkin se, että yleensä sitä haluaa aina sitä mitä just nyt ei ole. Kun on paljon töitä toivoo yhtä vapaapäivää ja kun on paljon vapaata haluaa taas tehdä töitä. Mutta toisaalta raskaatkaan työviikot eivät tunnu missään, kun tekee työtä mistä oikeesti nauttii, se on ainakin itselle ollut voimavara, että saa mennä aina töihin hyvällä fiiliksellä ja lähteä töistä hyvällä fiiliksellä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja tsemppiä muille rauhattomille sieluille!

Teiltä tuli pyyntö, että jos kirjoittaisin vähän mitä me ollaan tehty nyt kun tilanne pakottaa olla mahdollisimman paljon kotona, niin ajattelin vähän kertoa meidän viimeisten päivien sisällöstä, toivottavasti joku bongaa jonkun idean myös omaan arkeen.

Onhan tää todella poikkeuksellista viettää näin paljon aikaa kotona, varsinkin kun on tottunut tekemään pitkiä työpäiviä ja olemaan paljon poissa kotoa.
Tykkään mun omasta kodista ja viihdyn täällä, mutta ehkä syy on juuri ollut myös se, että työ vie niin paljon joka puolelle, että koti on aina ollut se turvapaikka ja paikka missä rentoutua.
On ollut todellinen asennemuutos kun ei voi samalla tavalla tehdä töitä kotoa käsin, koska valmentaminen nyt on ihan mahdotonta ilman asiakaskontakteja ja läsnäoloa.
Osan asiakkaiden kanssa ollaan siirrytty ulos treenaamaan, mutta monien kanssa on koronan aiheuttamien haasteiden takia, ollut pakko siirtää treenejä. Tästä syystä omat työtunnit ovat vähentyneet kertaheitolla, keikkoja lukuunottamattakaan. Uskon, kuitenkin että tämä on väliaikainen ajanjakso ja kohta homma rullaa taas niin kuin ennenkin.

Ihme kyllä, kodin seinät eivät ole ainakaan vielä kaatuneet niskaan, voi olla, että kotona niin paljon tekemistä, kun on tullut vähemmän vietettyä aikaa täällä.
Ihan ensimmäisenä alkoi tietenkin siivousvimma, mikä on varmaan monilla teistä ollut. Kaikki pölypallot näkyy jostain syystä paljon enemmän, kun täällä viettää kerrankin kunnolla aikaa. Parveke piti saada siihen kuntoon, että sielläkin voi hengailla nyt kun on ollut niin upeet kelit. Vielä olisi kaappien siivous edessä ja turhan tavaran inventaario, ja sitä muuten on vähän liikaakin. Toivottavasti kesän kirppikset ovat normaalisti auki, koska sinne on pakko varata pöytä.

Treenejä ollaan tehty jonkun verran sisällä, mutta enemmän ulkona. Pitkiä lenkkejä kävellen ja juosten, ulkotreenejä ulkotreenipuistoissa ja kentillä ja koska palloilulajit on vaan mun juttu, ollaan käyty pelaamassa fudista, korista ja rugbya. Treenaaminen on ollut enemmän peruskuntoa ylläpitävää, joka on myös tehnyt kropalle erittäin hyvää.

Ravintoon panostetaan oikeestaan aina, mutta nyt on ollut tosi hauska panostaa vieläkin enemmän. Miettiä ja kokeilla erilaisia ruokia ja reseptejä, koska on aikaa! Tehdä ruokia mitä on jo pitkään tehnyt mieli ja kokeilla ihan kaikkea. Erilaisia pastoja, pizzaa, kalaruokia, kanawokkeja ja jälkkäreitä!
Nyt on kaikilla on enemmän aikaa perheen kesken voi suunnitella koko viikon menun, josta jokainen saa valita tietyt päivät mitkä itse sunnittelee ja sitten yhdessä toteutetaan.

En edes tiedä kuinka monta leffaa on tullut katsottua näin lyhyessä ajassa… tosi monta! Netflix, C-more, Viaplay.. kaikki käytössä ja sieltä bongailtu eri leffoja mitä katsoa.
Otan erittäin mielelläni vinkkejä vastaan jos joku on katsonut jonkun sairaan hyvän leffan tai sarjan näistä palveluista!
Tv. on myös ollut enemmällä päällä kuin yleensä: tykkään kotiin ja sisustukseen liittyvistä ohjelmista esim. Remppa vai Muutto, Huvila & Huussi sekä Kotoisa, kaikki jaksot on jo katottu, uusia odotellessa.

Lautapelejä on tullut pelattua, kuten Yatzya ja Scrabblea. Lautapelien pelaaminen on ihan sairaan hauskaa, pitää vain pelata pelejä mitä pystyy kaksi ihmistä pelata. Isommalla porukalla pelaaminen on tietty aina hauskempaa.
Lisäksi me tehdään paljon ristikoita. Jokaisella reissulla on ihan must juttu, että meillä on reissuristikko mukana, jota tehdään uima-altaalla joka päivä. Nyt ollaan tehty ristikoita aamupalalla! Huikeaa aivojumppaa!

Jos johonkin olen panostanut nyt oikeen kunnolla, niin yöuniin. Nukuttua tulee niin paljon, kun keho vain tarvitsee. Ja koen, että tälläisenä aikana on tosi tärkeä keskittyä lepoon ja palautumiseen. Saunominen, kehonhuolto, päikkärit ja ihan vaan sohvalla löhööminen, ihan parasta!

Jos jotain haluisin tehdä nyt vieläkin enemmän niin:
– Lukea kirjoja! Olen tosi huono saamaan itseni istumaan alas kirjan ääreen. Pomppaan melkein heti pystyyn ennen kuin olen edes yhtä sivua saanut luettua. Siinä on itselle ainakin hyvä haaste.

Muuten täällä on tähän mennessä asiat olleet ihan hyvin. Toki jatkuva uutisten seuraaminen nostaa heti stressitasoja ja nyt on ollut sellainen olo, etten halua edes avata uutisia. Parempi elää päivä kerrallaan, keksiä jokaiselle päivälle jotain hauskaa stressitöntä tekemistä ja kun koko maailma on nyt paikoillaan niin hyvällä omatunnolla voin itsekin olla!

Tsempit kaikille kotiin, otetaan ilo irti kun saa vähän relata!

Ajattelin aluksi, että ei tässä mitään, nyt on luonnon aika näyttää miten huonosti me ollaan sitä kohdeltu, koska mehän ollaan riippuvaisia luonnosta, mutta luonto ei todellakaan meistä. Mutta nyt on ruvennut oikeesti vähän miettimään omaakin tilannetta, kun lukee jatkuvasti uutisia Koronaviruksesta ja vieläkin enemmän stressiä nostaa, kun näkee kaikkien yrittäjien hädän tällä hetkellä, koskaan mitään apua ei ole tullut mistään.
Edes kaksi viikkoa sitten, en olisi todellakaan uskonut, että kaikki omat keikat: luennot, juonnot, puhekeikat, treenit, tapahtumat, treenilomat, yms perutaan toukokuuhun asti. Ja lisäksi jo tänä viikkona asiakaskato oli silmiinpistävä omassa valmennustyössä. Valmennan normaalisti 6-8h tuntia päivässä ja tällä viikolla valmennuksia on ollut 1-2 h päivässä…. siis ihan täysin absurdia. Eihän sille mitään voi kun niin moni on joutunut jäämään lasten kanssa kotiin tai on karanteenissa.

Pahinta tässä on se, että valtion suosituksia haluaisi varmasti noudattaa joka ikinen yrittäjä, laittaa puljut ja salit kiinni, mutta niin kauan kuin kyseessä on valtiolta pelkkä kehotus, ei kukaan yrittäjä saa mitään ei siis mitään korvauksia. Harvalla on valitettavasti varaa vaan olla kotona ja kun tähän päälle laitetaan vielä kaikki pakolliset menot ja maksut mitä yrittäjänä on pakko maksaa joka kuukausi….
Tällä hetkellä itse seuraan jatkuvasti joka ikistä uutta uutista ja inffoa, että missä vaiheessa apu yrittäjille astuu voimaan, koska tässä on omaltakin osalta hyvin hiljaiset kuukaudet muuten tiedossa.
Ajattelin alkuun, että muutama viikko hiljaisempaa tekee vain oikeesti hyvää. On aika hoitaa hommia, mitkä ovat pidempää roikkuneet ja yleisesti aikaa keskittyä sisällöntuottoon niin blogiin kuin someenkin, mutta nyt jos oikeesti muutamat viikot venyvät kuukausiin niin se ei hyvää tiedä.

Voin vaan puhua omasta ja muiden yrittäjien puolesta, että nyt jos koskaan on aika oikeesti tukea sitä sun tuttua pienyrittäjää ja ostaa hänen palveluitaan.
Kun koko tämä järkyttävä tilanne on ohi niin mieti, miten pystyt muuttamaan aikaisempia valintojasi suosien kotimaista yrittäjää. Onneksi moni on jo tähän reagoinut, ja musta on ollut aivan super hellyyttävää ja tullut aivan ihana fiilis, kun osa asiakkaista on pelkän peruutuksen sijasta halunnut maksaa valmennuspaketteja etukäteen. Aivan ihana nähdä miten moni haluaa tukea myös mua yrittäjänä, vaikka joutuvat myös itse ahdinkoon tässä tilanteessa!

Moni on kysynyt etä- ja verkkovalmennusta ja olen joutunut sanomaan ei. Lähetän kyllä asiakkaille ihan ilmaiseksi kotitreenejä sekä kuvaan ja jaan niitä teille kaikille instagramin puolella, mutta oma pitkä opiskeluhistoria liikunta-alanammattilaiseksi sekä omiin valmentajan arvoihin perustuu aito läsnäolo valmennuksessa, koskettaminen ja tarkka liikkeiden sekä kehon asennon korjaaminen, kohti optimaalista suorituskykyä niin en koe, että asiakas saa rahoilleen vastinetta pelkän nettiohjelman myötä.
Treenipankki olisi joskus hauska tehdä ja jakaa monille, mutta itse valmentamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Valmentaminen on läsnäoloa ja jatkuvaa vuorovaikutusta, korjaamista, koskettamista, palautteen antoa jne… tästä syystä en ole halunnut lähteä tekemään bisnestä, jossa kaikki tämä katoaisi kokonaan, koska rakastan oikeesti valmentaa. Ja niin kauan kun mun keho toimii ja saan tehdä tätä niin pysyn tässä ja tämä on mun henkilökohtainen valinta.. <3

Vaikka kuinka tämä tilanne on nyt kova kaikille, niin haluan pohjimmiltaan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa ja nyt vaan pitää keskittyä niihin asioihin, mille voi jotain tehdä ja jättää kaikki muu käsittelemättä. Panostaa kaikkeen siihen mitä oman yrityksen eteen nyt pystyy tekemään ja pitää huoli että, omat asiakkaat haluavat myös tämän jälkeen jatkaa valmennuksessa. Lukea ja opiskella, parantaen omaa ammattitaitoa entisestään!

Jotain hyvää tässäkin koronassa on ollut niin kuin kaikessa. On ollut aivan ihana nähdä ulkona lenkkeillessä geokätköjä etsiviä perheitä ja muutenkin miten moni perhe on lähtenyt yhdessä ulkoilemaan ja pelaamaan läheiselle kentälle fudista.
Nyt on aikaa viettää laatuaikaa sen ydinperheen kanssa. Tehkää ihania ruokamatkoja kotona, kokkailkaa jotain mihin ei yleensä ole aikaa, järjestäkää lautapeliturnajaisia, siivotkaa kaapeista ylimääräiset tavarat kirppareille. Nyt on aikaa tehdä juuri niitä asioita kotona, mitä ei oikeesti koskaan ehdi tehdä!

Vaikka välillä on vaikeeta, niin hyvä huumori yleensä piristää fiilistä! Viime päivät whatsap on täyttynyt aivan sairaan hauskoilla meemeillä, kuvilla ja videoilla liittyen koronaan, vaikka kyseessä on todellinen uhka niin päivää on todellakin piristänyt ihmisten hauskat tempaukset koti karanteenistä! Jatkakaa näitä ja pidetään kaikkien mieli freesinä, niin me selvitään näistä ajoista paljon paremmin. Ja jos tunnet jonkun hoitoalalla työskentelevän niin käy oikeesti sanomassa, miten upeeta työtä hän tekee!

Täällä ei ainakaan luovuteta ja uudet asiakkaat otetaan erittäin mielellään vastaan!