Lifestyle

Aiempi postaus Portugalin reissustamme sisälsi speksejä Portosta, sen voit käydä lukemassa täältä. Nyt kuitenkin aika kertoa seuraavasta kohteesta, eli Sintrasta, johon lähdimme yhtenä päivänä, länsirannikon kovaa sumua karkuun.

Sintra on loistava yhden päivän retkikohde lähellä Lissabonia. Myös Sintra kuuluu Unesco.n maailmanperintökohteisiin ja sitä pidetään yhtenä Euroopan kauneimmista kaupungeista. Sintra on kooltaan Helsingin kokoinen idyllinen kaupunki, joka on tunnettu hienoista linnoista ja palatseista.

Vierailimme aluksi Capo da Roca Majakalla, joka puoliksi sumun peittämänä. Hauskinta oli huomata miten majakan toinen puoli oli täysin sumussa, merelle ei nähnyt lainkaan, mutta toinen puoli ihan kirkas. En ole koskaan aiemmin törmännyt samaan näkyyn. Lisäksi majakka sijaitsi todella korkealla, joten jo huima pudotus alas merelle näytti ihan uskomattomalta.

Yhteydet nähtävyyksiin ovat pitkät, eikä liikenne mikään helppo. Olimme itse autoilla matkassa ja huomasimme heti, että on parempi jättää auto parkkiin ja jatkaa kävellen. Majakalle pääsee hyvin autolla, mutta linnat sijaitsevat 30 min nousun päässä keskustasta, joten auto kannattaa jättää keskustaan. Turisteille on myös omia turistibusseja, jotka kiertävät kaikki nähtävyydet samalla reitillä.

Majakan jälkeen nousimme kohti Castelo dos Mourosia, jonka jätimme väliin pitkän jonon takia, sekä tiesimme, että toisesta linnasta näkee suoraan Mourosian rauniot. Tärkein kohteemme oli Pena Palaceen, joka sijaitsee korkealla vuorenhuipulla.

Pena Palace oli kyllä todella upea!! Kuin leegolinna!! Kannattaa ehdottomasti ostaa pääsylippu sisälle linnaan. Kierros kulki linnan huoneiden läpi, josta pystyi huomaamaan miten kuninkaalliset olivat elelleet linnassa.

Suosittelen ehdottomasti käymään Sitrassa esim. Lissabonin matkan yhteydessä. Todella kaunis kaupunki!

Eilen palasimme Suomeen. Pientä jännitystä oli ilmassa, sillä ensimmäinen lento oli pahasti myöhässä. Onneksi kuitenkin myös seuraava oli, joten eilen yöllä päästiin takaisin kotiin Portosta- Frankfurtiin ja sieltä Helsinkiin.

Meidän loma alkoi Portosta, jossa vietimme vajaat neljä päivää ja vasta tämän jälkeen ajoimme kohti Praia d’el reytä. Ajattelinkin nyt aluksi esitellä reissusta osan 1, eli Porton hienon kaupungin ja mitä kaikkea siellä voikaan tehdä…

Porton vanhakaupunki oli todella kaunis paikka. Porto on Portugalin toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee noin 300 km Lissabonista pohjoiseen. Paljon värejä, kauniita rakennuksia täynnä erilaisia seinälaattoja, pieniä kujia, portviini kellareita sekä kuvan kaunis satama Douro- joen rannalla.

Porton näkee hyvin muutamassa päivässä, joten jos matkaat Portugalia kohti suosittelen viettämään Portossa viikonlopun.

Ensimmäisenä päivänä oikeastaan tutustuimme vanhan kaupungin alueeseen joka on valittu UNESCO:n maailmanperintökohdelistalle historiallisten rakennusten ja arkkitehtuurin ansiosta. Kävellen pääsee hyvin joka paikkaan. Moniin paikkoihin oli hyvin jyrkkä mäki joko ylös tai alas, eli reittien suunnittelussa on syytä olla tarkkana, sekä hyvät kävelykengät tulevat tarpeeseen.

Porto on kuuluisa Portviini kellareista, joten ihan mielenkiinnosta suosittelen käymään jollain kierroksella kellareihin. Kävimme porukalla Graham’s Port– tilalla sataman toisella puolella Vila Nova de Gaiassa, jonne matka taittui ensin todella korkean Dom Luís I Bridge sillan yli. Sekä gondolihissillä alas toiselle puolelle. Itse rakastan todella korkeita paikkoja, joten olin ihan fiiliksissä sillasta, mutta jos pelkäät korkeita paikkoja katso rauhassa haluatko ylittää joen sillan kautta. Lisäksi gondolihissi menee myös korkealta joen toisella puolella, suosittelen käyttämään sitä jolloin pääset parhaiten lähelle Port- kellareita.

Graham’s Portiin meni todella kiemurteleva tie, joten varaathan hissiltä tilalla ainakin 20- 30min kävelyyn. Tila sijaitsee todella kauniilla paikalla ja on suosittelen ihan mielenkiinnosta käydä kuuntelemassa sekä historiaa portviljelyistä sekä nähdä miten kaikki viinin valmistuksessa toimii. Olimme koko porukka positiivisesti yllättyneitä, miten mielenkiintoinen vierailu oli ja halukkaat pääsevät myös maistelemaan.

Vierailimme useissa katedraaleissa, kirkkorakennuksissa sekä Avenida dos Aliados –keskuskadulla ja suositeltavaa on myös piipahtaa Campanhãn rautatieasemalla, joka oli todellakin näkemisen arvoinen.

Lisäksi kävimme Crystal Palace puistossa, jossa oli mahtavat näkymät joelle.

Shoppailijalle löytyy kauppoja ympäri kaupunkia, mutta myös Porton lentokentän läheisyydessä sijaitsee Vila do Conde- outlet, joka oli myös positiivinen yllätys. Outlettien taso on usein hyvin värikäs, mutta tämä outlet oli kuitenkin hyvä.

Jos meillä olisi ollut vielä päivä lisää, olisin halunnut käydä veneretkellä viinitiloilla Douro- joen varrella sekä vierailla Livraria Lello kirjastoon, joka on tuonut vaikutteita Harry Potterissa kuvailtuun kirjastoon. Olimme jo ovella, mutta jono oli niin pitkä, että olisi mennyt ikuisuus päästä sisälle.

Seuraavissa postauksissa lisätietoa Sintran kaupungin linnoista sekä rannoista (Baleal, Peniche, Praia d’el reytä ja surffauksesta… 😉

– O

Motivaatio on suoraan tie tuloksiin, onnistumiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Kun on motivoitunut harjoittelu menee eteenpäin. Jos on intohimoa johonkin ei motivaatiota tarvitse edes etsiä, sillä sitä on silloin varmasti. Kukaan ei voi olla motivoitunut kaikkeen, aina ei jaksa eikä huvita eikä tarvitsekaan. Mutta kun puhutaan arvoista; esimerkiksi perheestä ja terveydestä, olisi tärkeä että myös motivaatiota olisi.

Laiminlyömme usein ensimmäisenä oman terveyden. Emme liiku, ruokapuoli ei kiinnosta lainkaan ja valvomme yötä myöhään. Koko ajan vireystila rupeaa hiipumaan, emme jaksa suoriutua edes arkisista asioista ja pikku hiljaa motivaatiota ei tahdo irrota mihinkään.

Se, että voimme hyvin ja olemme terveitä on yhteydessä kaikkeen. Olemme mukavampia myös läheisille. 

Motivaatiota olisi hyvä miettiä pidemmässä mittakaavassa, jos tulee eteen viikko jolloin mikään ei ole huvittanut, niin kannattaa miettiä syytä, että miksi ei?- Mistä motivaation hiipuminen johtuu: eikö tietyllä tavalla treenaaminen miellytä? Olenko syönyt motivaation liian suppealla ruokavaliolla? Nukkunut huonosti? Stressannut työasioista? Kaikella on syy-seuraus suhde. 

Jos joku teistä ajattelee, että minulla on aina motivaatiota tehdä kaikki täydellisesti niin olette saaneet ihan väärän kuvan. Välillä ei vaan jaksa eikä kukaan ole superihminen. Treenaaminen on itselle ollut pikku likasta asti elämäntapa. Aina jokin harrastus on vienyt paljon aikaa viikosta ja tällä hetkellä niin harrastukset kuin työkin ovat liikunnan parissa. Mutta esimerkiksi ruuan tarkkailuun/laskemiseen minulla ei todellakaan ole motivaatiota. Syön silloin kun on nälkä, sitä mitä tekee mieli ja tykkään monipuolisesta terveellisestä ruuasta, joka tukee vireystilaani. Ja olen huomannut, että tarvitsen aterioita pitkin päivää, että jaksan.

Jos joku ei tiennyt perimmäistä tarkotustani Fitnesskisoihin, niin syy miksi lähdin kisaamaan oli mentalipuolen ymmärtäminen laihdutusprosessissa sekä samalla oman kehon toimintaan tutustuminen. Nopeasti huomasin, etten arvoiltani ja mentaliteetiltani sopinut lajiin lainkaan, mutta opin todella paljon itsestäni ja siitä on ollut hirmuisen paljon apua valmentaessa.

Syömisen rajoittamiseen ei meinannut olla millään motivaatiota, mutta aina kun palasin ajatukseen, että ”mikä oli tavoitteeni, mitä halusin projektista oppia!” – Tajusin ettei olisi vaihtoehtoja ja samalla sain motivaatiota jatkaa.

Urheilijana olen ollut aina vähän sellainen, että tulokset motivoivat jatkamaan, mutta vielä enemmän epäonnistumiset. Jos loukkaannun tai joku valmentajista on pelivuosina lytännyt maanrakoon, olen joka kerta päättänyt, että odota vaan, kohta tullaan ja kovaa! Jälkeenpäin olen huomannut, että monilla ihmisillä on tapana jarruttaa muita. Kyseenalaistetaan, arvostellaan ja halutaan muista yliote. Ihan äärimmäisiä kommentteja kuulen asiakkailtani, joiden läheiset arvostelevat uutta elämäntapaa. Miksi? – miksi haluamme sammuttaa toisen motivaation jos itsellämme sitä ei ole… Tähän kun löytäisin syyn, olisin todella onnellinen.

Muihin ihmisiin on vaikea vaikuttaa, mutta itseemme voimme. Kun motivaatiota ei ole, rupeamme usein voivottelemaan omaa olotilaa ja jaksamista. Niskasta kiinni ottaminen on toisille vaikeaa ja jos koskaan sitä ei tee, siitä muuttuu entistä hankalempaa vuosien myötä. Ja niin kuin sanoin; jokaisen olisi syytä olla itselleen armollinen, mutta armollisuus ja laiskuus ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä tulisi sekoittaa keskenään.

Uusien treenivaatteiden ja muun materiaali voi piristää harjoittelua, mutta se ei pidä olla ainoa syy siihen, että on motivaatiota treenata. Motivaatiota pitäisi olla jokaisella, joka arvostaa omaa terveyttä, mutta usein sitä ei ajattele tätä kautta. Oman terveyden arvostaminen ei kuitenkaan tarkoita ”tappolenkkejä” ja salilla ravaamista. Vaan liikunmuotoa mistä nauttii, terveellistä ruokaa mistä tykkää ja sopivassa suhteessa kehonhuoltoa ja lepoa. Älkää laskeko: ”kuinka monta kertaa viikossa minun pitää treenata?! – Vaan miettikää että haluan laittaa itseni likoon niin monta kertaa kuin minulle tuntuu sopivalta. 

Kaikki äärisuorittaminen vie usein motivaation. Kenenkään ei tarvitse treenata 2 kertaa päivässä, jo pienillä muutoksilla arkiaktiivisuudessa ja vaikka uuden lajin löytäminen vievät terveyttä eteenpäin. Myöskään ruokavaliossa ei kannata kaikkea hallita ja rajoittaa, koska silloin tulee myös repsahduksia, jotka ovat aina mielessämme negatiivisia. Rento, mutta terveellinen ruokavalio on mielestäni kaikkein tärkein. Kuitenkin jokainen, joka tietää, että ravinto on ihan retuperällä tiedostaa myös että syy löytyy vain itsestään.

Kehotan jokaista välillä pysähtymään ja miettimään omaa motivaatiota terveyteen. Toteutus on usein yksinkertaista, mutta mieli ei. Motivaation löytäminen pitkäaikaiseksi on usein prosessi, siihen ei auta ”kaikki tänne heti”– ajattelumaailma eikä nopeiden ulkoisen motivaation omaavien asioiden hankinta. Motivaation täytyy lähteä sisältä, se että miksi ja minkä takia asiat teemme täytyy jokaisen tiedostaa.

Motivoitunut henkilö osaa myös ottaa rennosti, muistakaa se! 😉

Tässä ajatuksiani motivaatiosta, toivottavasti toivepostaus vastasi odotuksiin, ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kiitos kaikille postaustoiveista, varmasti tulen käsittelemään kaikkia aiheita ripotellen. Nyt juuri tähän hetkeen sopivaksi osoittautui aihe: ”rentoutuminen ja kiireen kitkeminen päivästä.” Ajelemme juuri mökille päin juhannuksen viettoon ja jos jokin saa mielen pois kiireestä niin mökkeily, rakastan mökkeilyä!

Syyllistyn itse vahvasti arjen turhaan ja jatkuvaan hallintaan sekä suunnitteluun. Haluan tehdä työni aina viimeisen päälle ja aina ajattelen, että jokainen työtarjous onnistuu, sillä minähän en koskaan väsähdä. Ja näinhän asia ei ole! Jokainen meistä tarvitsee hetken jolloin hengähtää ja välillä vähän pidemmänkin hetken. Onneksi olen oppinut johtamaan itseäni paremmin, ymmärtämään resurssini ja erottanut työajan muusta elämästä.

 

Joillain on loistava tapa välttää kiirettä, aina ajoissa paikalla, seuraavan päivän tavarat ovat aina pakattu, vaatteet valittu ja mahdolliset mutkat matkasta huomioitu. Kyllä te tiedätte nämä henkilöt: kenellä on aina kaikki tavarat mukana ja asiat järjestyksessä. Ihailen suuresti järjestelmällisyyttä ihmisissä, mutta se ei saa kuitenkaan ottaa yliotetta ja sopivaa spontaanisuutta on hyvä löytyä jokaiselta. 😉

Mutta mites me persoonat, jotka elävät kiireen ja hässäkän keskelle? – mistä löydämme kultaisen keskitien, tavan rentoutua ja ottaa välillä hatkat kiireen keskeltä.

Vaikka haluan olla aina ajoissa paikalla ja valmistautunut jokaiseen työpäivään hyvin on minussa silti sekin puoli, että osaan heittäytyä ja antaa päivän viedä. Elämä on tasapainon löytämistä- välillä kovaa kiirettä ja silti toisinaan aivojen narikkaan jättämistä. Ratkaisevaa on, että pystymmekö relaamaan välillä? Sekin on taito, voitko kuvitella!

Kaikille se ei ole helppoa, varsinkaan jos sinulla on lapsia. Vanhemmuus on työtä joka ikinen tunti, mutta myös lasten kanssa voi ottaa rennosti. Meidän pitää vain oppia kanavoimaan asioita oikein. Etsiä ja työstää viikkoon myös omaa aikaa. Monet kysyvät, että miten jaksan treenata paljon ja mistä kaikki motivaatio kumpuaa. Fakta on se, että se on mun tapa rentoutua sekä omaa kullasta aikaa, jolloin en todellakaan mieti työkiireitä. Tietenkään treeni ei ole ainut tapa rentoutua ja maisemavaihdos tekee satunnaisesti todella hyvää.

Matkustelu ja mökkeily vievät kiireen arjesta ihan täysin. Mökillä rentoudun, nautin kellottomasta päivästä, kun minulla ei ole mitään hajua paljon kello on ja mikä päivä edes tänään on? Se fiilis on ihan paras, ei aikatauluja, ei deadlineja vain meri, riippukeinu ja hyvä ruoka. Nautinnollisen ja rentouttavan mökki viikonlopun jälkeen palaan mielelläni töiden pariin ja taas ihan uudella draivilla!

Jokainen meistä tarvitsee lomaa, vaikka edes viikonloppuisin jolloin voi kaiken työkiireen ja stressin nollata vain rentoutumalla, vaikka merenrannalla ja luonnon helmassa tai netflixiä katsellessa sohvan pohjalla.

Jos päivä alkaa kiireisesti voi kiirettä jatkua koko päivän ja jopa viikon, mutta välillä kun muistaa istahtaa alas, hengittää syvään viisi kertaa ja tyhjentää pään, selviää päivästä varmasti loistavasti. Vaikka olisi kuinka kiire, älä laiminlyö syömistä. Jos päivän aikana unohtaa syödä ei voi tehdä järkeviä päätöksiä eikä jaksa.

Kiireinen päivä voi alusta-alkaen olla huonoa päivän organisointia. Kaikkea ei ehdi eikä tarvitse tehdä saman päivän aikana. Asioita voi ripotella muillekin päiville. Välillä olisi myös syytä hoitaa asioita ajoissa, eikä jättää viime tinkaan. Jos kaikki asiat jäävät roikkumaan, en ihmettele, että joutuu elämään jatkuvan kiireen keskellä. Vältä asioiden siirtämistä pitkään tulevaisuuteen ja opi tasapainottamaan elämää kiireen ja rentoutumisen välillä.

Tänä viikonloppuna toivon, että jokainen pystyisi rentoutumaan ja nauttimaan juhannuksesta!! Oikein railakasta ja rentouttavaa juhannusta kaikille!

Kuvat: Venla <3

Wauuu!! Ihan mieletön fiilis. Eilen oli Vierumäellä valmistujaisjuhla, jota on odotettu ihan fiilareissa koko opiskelun ajan. Olen aina tiennyt, että liikunta on se, mistä saan iloa ja sitä aion koko ikäni harrastaa, hengittää ja elää. Ammattia en siitä kuitenkaan tiennyt tekeväni, koska en edes tiennyt nuorempana kuin vaihtoehdot liikunnanopettaja tai valmentaja. Olin varma, että minusta tulee rikostutkija. Kuitenkin luokkaantumiset ja monet kokemukset elämän aikana ovat muokanneet minua jatkuvasti siihen suuntaan, että haluan olla teräksinen liikunnanalan-ammattilainen, joka seisoo sanojensa takana ja tietää mitä tekee.

Kun menen töihin, en edes tajua olevani töissä sillä rakastan niin paljon valmentamista, kouluttamista ja ihmisten auttamista. Haluan tartuttaa omaa intohimoani liikuntaan, sekä auttaa ihmisiä oppimaan liikunnasta ja oman kehon terveydestä. Lisäksi haluan seurata urheilua ja buustata huikeita nousevia staroja!! Haluan elää ajankohtaista elämää terveyden ja urheilun parissa. Opettaa ja tukea muiden projekteja sekä toimia terveyden puolesta puhujana.

Tietämystä olen eniten saanut koko ikäni kestäneestä kilpaurheilutaustasta, on silti ollut mieletöntä oppia lisää ohjaus puolesta, pedagogiikasta sekä asioiden organisoinnista. Ja näitä asioita olen oppinut Vierumäellä. Se, että itse on mega urheilullinen ja rakastaa urheilua ei vielä vie siihen asteeseen, että pystyisi tukemaan ja opettamaan muita ihmisiä. Paljon täytyy oppia opetusmalleja ja tyylejä, miten erilaisia persoonia pitää huomioida, ymmärtää, valmentaa ja opettaa. Koen saavani Vierumäen, liikunnan- ja vapaa-ajan ammattikorkeakoulun koulutuksesta tähän parhaat mahdolliset eväät, joita pääsen kokoajan työelämässä testaamaan.

Lisäksi olen oppinut itseni johtamista, asioiden organisointia ja rautaista yhdessä tekemistä muiden kanssa. Olemme kolmen kuoluvuoden aikana järjestäneet isojakin tapahtumia yhdessä, sekä organisoineet isoja kokonaisuuksia ja koen, että kaikista on ollut minulle hyötyä!

Olen joutunut paljon uhrata omista töistäni ja vapaa-ajasta, jotta sain koulun suoritettua Vierumäellä kolmeen vuoteen, mutta silti tajusin, että olen tehnyt lähes täyspainotteisesti töitä yritykselleni ja toisessa työpaikassa sekä kaiken ohella, kirjoittanut esikoiskirjani, treenannut tavoitteellisesti joka ikinen viikko, kirjoittanut tätä blogia tavoitteideni mukaan täydellä panostuksella sekä tehnyt reissuja ja keikkoja joka kuukausi.

Kaikki on itsestä kiinni! Koulusta valmistuu jos vaan hoitaa asiat kunnolla ja aloittaa tarpeeksi ajoissa. On helppo elää narut löysällä ja toisille se sopii loistavasti, mutta jos oikeasti haluaa yhdistää yrittäjyyden, täyspäiväisen opiskelun, tavoitteellisen treenaamisen ja ne tärkeimmät eli läheiset ihmiset, on elämä aika hektistä. En kuitenkaan kadu mitään, olen nuori ja jaksan, sekä nautin toiminnan täyteläisestä elämästä!

Kiitos Haaga-Helia ja Vierumäki! Olin ihan fiiliksissä erityisen hyvästä päättötodistuksesta, opinnäytetyöstäni sekä stipendistä, kun olitte huomanneet miten intohimolla tätä kaikkea teen!

Kiitos rakkaalle perheelleni ja ystäville, jotka olette aina tukenani! Eilen oli mielettömät valmistujaiset, tänään puolisoni sekä siskoni järkkäsivät ylläri brunssin, missä oli rakkaita ystäviäni sekä huomenna vielä yhdet juhlat! Huh <3

Sekä kiitos kaikille ihanista onnitteluista, lämmittää niin paljon mieltä!

ps. Seuraavat suunnitelmat ovat jo mielessä…. 😉