Lifestyle

Olen huomannut omalla valmennus-urallani, että miten iso merkitys lajien löytämisellä on jokaisen säännölliseen liikunnan harrastamiseen. Meistä jokainen kaipaa sen oman jutun, jotta motivoidumme liikkumaan. Pakkopulla-liikkuminen voi olla hetkellistä, mutta jossain vaiheessa se jää pois. Jokainen meistä on sen verran mukavuudenhaluinen ettei pakotetusti halua tai jaksa liikkua.

Kun syvältä lähdetään kaivamaan, useimmilla kuitenkin on se joku laji mistä nauttii todella paljon ja mitä on ehkä nuorempana harrastanut tai sitten on aina halunnut harrastaa. Näiden intohimojen kautta on helppo tehdä liikunnasta viikoittaista ja säännöllistä. Jos joku valmentaja/ohjaaja joskus kieltää sinua aloittamasta uutta harrastusta tai jatkamasta omaa lajiasi ja haluaa sinut vain aamuaerobisille ja kuntosalille niin voit suoraan kieltäytyä. Moni laji jo itsessään kehittää: kestävyyttä, voimaa, notkeutta, koordinaatiota ja tasapainoa, mutta jos koet ettei laji tuo hyvän toimintakyvyn ominaisuuksia voit lisätä niitä sopivassa suhteessa liikuntaasi, mutta älä koskaan jätä pois sitä tapaa liikkua mistä eniten nautit! Asiakkaiden kanssa usein harjoittelemme fyysisiä ominaisuuksia, jotta ne siirtyisivät siihen omaan lempi lajiin, ihan sama ajatusmalli kun urheilijoiden fysiikkaharjoituksissa. Treenaamme lantion hallintaa, jotta voimantuotto paranisi tennislyöntiin tai etuketjun liikkuvuutta jotta jääkiekko ei lisää selkäkipuja, esimerkkejä on monia.

Aikuisiällä ei kuitenkaan tarvitse tähdätä urheilussa kilpailullisuuteen muun kuin itsensä kanssa, mutta jos on luonteeltaan hyvin kilpailuhenkinen voi kilpailuasetelma motivoida entistä enemmän treenaamaan säännöllisemmin. Ajattelin itse reilu puolitoista vuotta sitten, kun aloitin rugbyn, että haluan säännöllisen uuden harrastuksen jossa käyn muutaman kerran viikossa ja opin uusia taitoja. Noh.. kohdallani se muuttui nopeasti kilpailuhenkisyyden johdosta paljon suurempiin tavoitteisiin, mutta kaikilla sen ei todellakaan tarvitse olla sitä.

Tässä muutama hyvä syy aloittaa uusi laji/harrastus aikuisena:

1. Liikunnanharrastaminen hyvällä fiiliksellä parantaa jaksamista ja energiatasoja, jotka ovat suoraan yhteydessä vireystilaasi jokaisena viikkona
2. Uudet lajit ja harrastukset tuovat kaiken sen hyvän fiiliksen ja liikunnan positiivisten vaikutusten lisäksi uusia sosiaalisia suhteita. Aikuisiällä ei ole yhtä helppoa löytää hyviä ystäviä, mutta yleensä harrastusten kautta samanhenkisiä ihmisiä löytyy.
3. Harrastus, jossa harjoitukset ovat tiettyyn aikaan viikossa on helppo sisällyttää omaan  viikko-ohjelmaan, kun taas vapaa omaehtoinen harjoittelu esim. salilla on helppo jättää pois, jos sitä ei aikatauluta viikkoon.
4. Alku voi olla kankeaa ja jännittävää, mutta jokaisella kerralla oppii jotain uutta. Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää ja haastaa itseään liikunnan parissa.

Jooga, voimanosto, koripallo, jääkiekko, uinti, juoksu, tennis, tanssi, hiihto, etc.. kun löydät lajin mitä rakastat, et tunne treenaavasi vaan nautit siitä mitä teet, silloin olet oikean asian ytimessä. Et tarvitse saliohjelmaa, jos intohimosi on kamppailulajeissa, mutta voit oikeanlaisella lajiin tähtäävällä fysiikkaharjoittelulla parantaa toiminkykyäsi ja tätä kautta lajitaitosi kehittyvät. Uskalla palata intohimojesi pariin, jokaisessa urheilulajissa on paljon terveyttä ja toimintakykyä edistäviä piirteitä ja onko mitään sen parempaa kuin liikkua hymy herkässä.

Kuvat: Petri Mast /@petrimastphotography

-Huippua alkavaa viikkoa kaikille! 

-O

Viikon kohokohtiin kuuluu ehdottomasti nyrkkeily treenit Evan kanssa. Eva on Suomen yksi menestyneimpiä nyrkkeilijöitä. Huikeimpana suorituksena hän pokkasi ensimmäisenä suomalaisena v. 2015 ammattilaisnyrkkeilyn maailmanmestaruuden. Tämän lisäksi Evalta löytyy lukuisia mitaleita mm; em,- pm,- ja suomenmestaruuskisoista. Likka on täyttä rautaa, mutta samalla ihan mielettömän positiivinen ja aurinkoinen persoona. Eva kuuluu ehdottomasti Suomen kovimpien urheilijoiden klaaniin.

Nyrkkeily on todella hieno, mutta vaikea laji. Nippelitietona vähän historiaa nyrkkeilystä:

”Nyrkkeily on yksi vanhimmista urheilulajeista ja sillä on vuosituhansien perinteet. Nykyaikainen nyrkkeily sai alkunsa Englannista, kun miekkailukouluissa alettiin 1600-luvulla harjoittaa myös aseetonta itsepuolustusta. Aikojen myötä lajin säännöt ovat muuttuneet moneen kertaan. Nykynyrkkeilyä kutsutaan olympiatyylin nyrkkeilyksi.

Suomeen nyrkkeily saapui 1900-luvun alussa ja Suomen Nyrkkeilyliitto perustettiin vuonna 1923. Nyrkkeily on ollut nykyaikaisten olympialaisten ohjelmassa jo vuoden 1904 St. Louisin kisoista lähtien. Suomalaiset nyrkkeilijät ovat saavuttaneet 14 olympiamitalia.” (teksti: nyrkkeilyliitto.com) 

Nyrkkeily vaatii kovaa fyysistä kuntoa, pitää olla nopea, räjähtävä, vahva, omata hyvän tasapainon, koordinaation sekä rytmitajun. Ja vaikka löytyisi kaikkia näitä fyysisiä ominaisuuksia pitää samalla olla todella älykäs. Heikkohermoisuus kääntyy helposti kehän pintaan.

Kaimppailulajit ylipäätään vaativat todella paljon erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia ja juuri tästä johtuen ovat erittäin monipuolinen liikuntamuoto. Silti ne eroavat paljon toisistaan. Olen nuorempana harrastanut karatea n. 5-6 vuotta, ja sitä kautta hurahtanut kamppailulajeihin. Evan treenistä oma kamppailulaji-kipinä syttyi taas!

Kiitos todella paljon Eva Wahlströmille, Björn Borgille ja Polhemille tästä huikeesta nyrkkeily setistä. 8 vuotiaan Oonan unelma toteutui vihdoin!

Kuvat: Vesa Koivunen

Bloggaaja vai sisällön tuottaja…. Siinäpä kysymys. Sisällön tuottoa on paljon lehdissä; esitellään uusimmat treenimuodot, tulevan kevään muotivaatteet ja värisävyt, paljastetaan uusimmat hitti tuotteet ja kaikkein terveellisimmät reseptit. Näitä kaikkia pääset lukemaan yleensä lehdistä. Mistä blogimaailma sitten on lähtenyt..?

Olen kirjoittanut blogia jo pitkään, ensimmäiset tekstit julkaisin vuonna 2012, jolloin blogit olivat hyvin päiväkirja-tyyppisiä, useemmin vailla kunnollisia kuvia. Keskityttiin tekstin sisältöön, ei niinkään kuviin ja kerrottiin usein itsestä ja omasta aiheesta päiväkirjan muodossa. Nyt oikein naurattaa kun olen löytänyt vanhoja tekstejä joissa olen kirjoitellut oman päivän menoja. Mutta tekstit olivat super suosittuja siihen nähden, ettei blogeja silloin ollut paljon eikä varsinkaan urheiluun, hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä blogeja. Blogeja ei myöskään luettu niin paljon kuin nykyään, koska niistä ei tiedetty ja somen vaikuttavuus oli paljon pienempää. Se, että vuodessa 1.2 miljoonan kävijän rajan ylitti vaati muutakin huomiota kuin päiväkirja- muodossa kirjoitetut tekstit.

Eri ammattien ammatillisia blogeja on ollut jo pidempään, mutta niissäkin hyvin rajallinen lukijakunta. Monet tekstit ovat teräksisellä ammattitaidolla kirjoitettuja ja tieteeseen viitattuja. Itsekin enemmän ehkä tämän tyyppisiä blogeja olen lukenut oman ammattitaidon harjoittamisen yhteydessä. Olen halunnut lukea jotain, mistä opin itse lisää! Lisäksi ennen reissuja olen bongannut matkakohteista tekstejä sekä tarpeen vaatiessa etsinyt netistä hyviä reseptejä. Aiemmin luotin reissupostauksien suosituksiin.. nykyään olen ruvennut kyseenalaistamaan, että onko kohteissa käyty omasta intohimosta vai puhuvatko taalat puolestaan.

Tällä hetkellä blogeja on paljon, todella paljon! On hienoa, että tästä on tullut ihan oma värikäs ala. On eri aiheisia blogeja, erilaisia tarinoita, kokemuksia sekä tietoa. Hyvä on kuitenkin muistaa, että harvemmin blogitekstit perustuvat faktatietoon vaan yleensä ihan vain kirjoittajan omaan mielipiteeseen ja tuntemukseen. Jos tekstissä taas on viitattu luotettaviin lähteisiin tai blogin kirjoittaja edustaa itse ammattiryhmää, jonka takaa kirjoittaa voi teksti olla faktoiltaan luotettavempaa. Mutta jos jossain on hyvä olla medialukutaitoa, niin blogeja lukiessa.

Kirjoitan sekä lähteisiin viittaavaa tekstiä oman ammatin kautta sekä ihan fiiliksiin ja mielipiteisiin perustuvaa tekstiä, joissa usein kerron: että tämä on toiminut minulle, mutta se ei tarkoita, että toimisi  myös sinulle. Blogini ei siis ole vain liikunnanalan-ammattilaisen tekstiä vaan hyvin paljon elämäntyyliini perustuvaa tekstiä ja intohimoa urheilua kohtaan. Eli: urheiluhullun lifestyle- blogi, voisi parhaiten kuvata tätä kattausta, höystettynä rennolla ja positiivisella elämänasenteella mutta samalla jatkuvalla oman ammattitaidon kehittämisellä.

Kun kyseessä on lifestyleblogi, ajattelen ensimmäisenä aitoutta. Jos elämän tyylistä halutaan blogata tulisi oikeasti elää elämää, josta kirjoittaa ja seistä sanojen takana. Blogitekstit pitäisi olla koettua elämää tunteilla ja intohimolla ei kuvattua elämää sisällön tuoton ja rahan takia. Tämäkin mielipide täysin omani, mutta toivon, että jokainen lukija ymmärtää, ettei kenenkään elämä ole vain kauniita asuja, treenattua kroppaa tai täydellisiä ruoka-annoksia. Jokaisen blogin takana seisoo ihan tuiki tavallinen ihminen, vaikka blogi antaisikin ihan erilaista kuvaa. En itse todellakaa herää tukka upealla kiharalla, vaan aivan pystyssä silmät rähmässä, sairastan flunssaa ihan kuin muutkin ihmiset ja kyllä välillä omassakin naamassani on finnejä.  –Kukaan ei ole superihminen, eikä onneksi tarvitse olla! 

Moni muokkausohjelma saa elämän näyttämään kirkkaammalta, paljon paremmalta kontrastilta kuin omasi, mutta elämän sisältö voi olla oikeasti hyvinkin lattea. Treenaamaan mennään, koska halutaan kuvata treeni lukijoille, lopulta koko treeniä ei olla edes itse tehty. Resepti laitetaan kauniisti lautaselle, mutta sitä ei lopulta edes syödä. Lasketellessa otetaan upeita kuvia korkealta vuorelta kauniit vaatteet päällä, kun todellisuudessa lasketaan auraamalla kypärä syvällä silmien päällä hirveessä lumimyräkässä. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, mutta miksi blogit ajautuvat tähän, vai odottaako lukijat vain täydellistä elämää? – Jos omat tekstini rupeavat näyttämään tältä, haluan kuulla sen teiltä heti. En halua, että elämäni näyttää täydelliseltä, koska sitä se ei ole. Enkä kirjoita blogia yhteistöiden puitteissa ja rakenna tekstejä vain niiden ympärille. Olen tehnyt useita yhteistöitä yritysten kanssa, joiden arvot voin itse jakaa, joiden tuotteita oikeasti arvostan ja useimmiten haluankin jotain pidempiaikaista rakentaa heidän kanssaan. Koen olevani heidän työntekijä, koska teen heidän kanssaan töitä.

Oma päätyöni ei ole blogi enkä halua myydä tekstejä paremman kuukausipalkan toivossa, vaan keskityn valmentamiseen ja haluan pitää blogin harrastuksena. Kirjoitan, kun minulla on kirjoitettavaa ja oikeasti aikaa panostaa tekstiin. En halua sivulle täytettä vain sen takia, että saisin lisää klikkauksia. Blogin sisältö on jokaisen oma valinta ja arvostan todellakin esimerkiksi sitä, että joku jaksaa panostaa upeisiin kuviin, se vaatii oikeasti myös visuaalista silmää ja aikaa. Oma intohimoni ei ole muokata kuvia ja panostaa visuaalisuuteen, sen enempää. Ehkä joskus pitäisi luoda kauniimpaa sisältöä, mutta olisiko blogi silloin minun näköinen? – En usko! Enkä halua luoda sisältöä mikä olisi kaukana todellisuudesta sekä haluan näyttää kuvissa kuitenkin itseltäni! Haluan jakaa teille sisältöä, mikä voisi tuoda inspiraatiota ja motivaatiota mihin tahansa elämän osa-alueeseen sekä samaistuttaa. Lisäksi toivon, että teihin lukijoihini pysyy luottamus siitä mitä kirjoitan ja tottakai valmentajana haluan lisää terveitä ja onnellisia ihmisiä.

En elä hienosto- elämää, elämäni ei ole juhlaa ja parempia piirejä. Elämäni on siistiä, tavallista arkea, urheilua, intohimoa omaa ammattia kohtaan, inspiroimista, kouluttamista, uusia ihania ihmisiä ja heidän tarinoita. Tapaan jatkuvasti ammatissani erilaisia haasteita, pääsen joka kerta haastamaan itseäni valmentajana ja jokainen asiakkaani vie myös omaa ammattitaitoani eteenpäin. Niin kuin blogi on vienyt kirjoitustaitoani. Lukihäiriön ehkä voi tarkkasilmäinen huomata, mutta ai vitsit, että virheet ovat vähentyneet, eivät toki poistuneet…

Samalla draivilla jatketaan! 

-O.T

Ensimmäiset ”hoki-hölkkä”- askeleet, kyykyt, hypyt ja koordinaatiotreenit tekevät melkein enemmän hyvää mielelle kuin polvelle. Jos joku treenimuoto on pitkästyttävää, niin kuntoutus. Kaikki tempo ja erikoistekniikat ovat riisuttu ja keskitytään erittäin pieniin asioihin, kuten liikelaajuuksiin ja lihaksen hermotukseen takaisin kohti normaalia liikerataa. Tässä vaiheessa tylsistymiselle ei kuitenkaan ole tilaa, vaan on pakko nöyränä jaksaa tehdä jokainen kuntoutusliike kunnolla, vaikka saisikin jo tehdä paljon enemmän.

Vaihe jolloin saat luvan kävelyhölkätä, tarkoittaa oikeasti vain kävelyhölkkää. Tässä vaiheessa on turha kokeilla rajoja. Kun syväkyykyt kielletään ei ole mitään järkeä mennä syväkyykkyyn. Lisäksi kaikki lajinomainen liikkuminen kannattaa suosiolla unohtaa. Todella tylsää, -”tiedetään!.” Se, että olen jaksanut tehdä jokaisen tylsän kuntoutusliikkeen on vienyt minua jatkuvasti eteenpäin ja kuntoutus on edennyt aikataulussa. Silti ei saa keskittyminen herpaantua…

Joka toinen viikko olen käynyt Pihlajalinnassa Fyssarilla (Jarkko Räsänen). Jarkko testaa aina missä mennään, seuraa mittoja sekä antaa luvan tehdä enemmän liikkeitä ja edetä kuntoutuksessa. Jos joudutte polvileikkaukseen niin vaatikaa fysioterapiaa ja apua kuntoutukseen. Liian moni jää ilman sitä, eikä edes hoksaa pyytää. Hyvällä fyssarilla on iso merkitys kuntoutuksessa. Leikatusta polvesta ei tule koskaan entisen vertoista, jos sitä ei kuntouta kunnolla. Eikä kannata liikaa itse sooloilla, sitä usein tekee joko liikaa kaikkea tai sitten ihan liian vähän ja pelkää jokaista askelta. Lisäksi leikkauksia ja vammoja on hyvin erilaisia, toiset saavat luvan kävellä sairaalasta kotiin ja toiset, esim. itse jouduin kävellä reilun kuukauden kepeillä. Kieltoja on edelleen voimassa kierukan liitännän takia, vaikka uusi eturistiside antaisi jo tehdä vaikka mitä.

Tällä hetkellä kun melkein 14 viikkoa on kulunut leikkauksesta saan tehdä… Aerobisena harjoitteluna: kuntopyörää, crossaria, vesijuoksua ja kevyesti soutua ja ihan lyhyttä hölkkää. Suoritan intervall- treenit kuntopyörällä ja crossarilla, vesijuoksussa haen juoksunomaista liikerataa ja liikkuvuutta. Kevyt hölkkä on siis todella kevyt, ihan vain juoksuun totuttelua ja molempien jalkojen yhteistä toimintakykyä.

Tasapainoa treenaan lähes joka päivä; bosulla, erilaisilla 1- jalan kevennetyillä kyykyillä ja penkille nousuina. Bulgarialainen kyykky on ollut erittäin hyvä, lisäksi TRX.llä avustettu kyykky ja yhden jalan kyykyt. Bosu tuo mukavan haasteen treeniin ja aktivoi paremmin tukilihaksia.

Voimaa ja lihasta treenaan lisäksi laitteilla: reiden ojennus ja koukistus, prässi, smithkyykky, etukyykky, pakaratyöntö, taljapotkut, lähentäjät ja loitontajat. Kaikki hallitusti ja melkein minimi painoilla, tosi rauhallinen suoritustempo ja täysi keskittyminen tekniikkaan. Näillä voi saada helposti polven rikki sekä kasvatettua jalkojen välistä puolieroa, malttia, malttia…

Stabiliteettia treenaan tasapainon lisäksi erilaisilla hypyillä: luisteluloikat, stepperille hypyt, loikat eteen, taakse ja sivuille, sekä bosun päälle. Näissä myös tärkeää on keskittyä jokaiseen toistoon ja sen laatuun. Pidä linjaukset kunnossa ja aloitta asteittain, jotta polvi tottuu. Leikatun jalan räjähtävä voimantuotto on alussa ihan olematonta, joten myös näillä on erittäin tärkeä osa kuntoutusta.

Koordinaatio on alussa ihan hukassa, tikkailla suoritetut liikkeet ovat todella hyviä, lisäksi laukat ja ristiaskeleet. Vaikeustasoa voi jatkuvasti nostaa ja näillä saa varmasti päänkin sekaisin. Ajatuksen ottaminen mukaan treeniin kannattaa aina!

Älä myöskään unohda liikkuvuutta, varsinkin siirteen ottaminen esimerkiksi takareidestä, tekee takareidestä todella kireän. Tee rauhallisia pumppaavia venytyksiä ja avaavia liikkeitä ihan koko kropalle sekä rullaa. Yksi heikko kohta kropassa vetää usein koko kroppaa väärään asentoon ja jumiin. Jokainen ymmärtää, että mikä tahansa liike on kyseessä se vaatii oikeanlaista liikkuvuutta, jotta liike menee perille. Jos ei koskaan huolehdi liikkuvuudesta, voivat liikkeet junnata ihan väärillä liikeradoilla, eivätkä mene koskaan perille. Lisäksi leikatun jalan aineenvaihdunta on selkeästi huonompi. Rullaamalla ja hieronnalla saa kuonan paremmin liikkeelle.

Polvi kerää edelleen todella paljon nestettä pitkien työpäivien jälkeen. Treeni ei sinällään turvota polvia, mutta jatkuva seisominen kylläkin. Ainoa apu on ollut Gameready, kylmäkompressio-laite, jota edelleen käytän turvotuksen hoitoon. Ainoastaan turvotus aiheuttaa tällä hetkellä kipua ja vihlontaa polveen, enkä missään nimessä halua enää syödä kipulääkkeitä. Gamereadyllä saan turvotuksen lisäksi kivun pois. Laitteen voi vuokrata myös Pihlajalinnasta!

Yhteistyössä: Pihlajalinna 

Tsemppiä kaikille kuntoutukseen! 

Toiveena teiltä on tullut jouluaiheinen postaus ja kirjoitan siitä omin silmin enemmän kuin mielellään… Joulu on aika jolloin, koko Suomi hetkeksi rauhoittuu (ainakin toivon mukaan). Joulu on yksi vuoden tunnelmallisimmista hetkistä. Joulu on välittämistä ja yhdessäoloa. Ja joulu on kuin pilke silmäkulmassa talven pimeinä päivinä…

@Petteri Peltonen

Lapsena joulu oli vuoden kohokohta… Koko joulukuu tuntui aivan ällyttömän pitkältä ja se, että vain yhden luukun sai avata kalenterista kerrallaan oli haastavaa, olin todella malttamaton lapsi. Joulussa parasta on ehdottomasti perinteet; kuusen koristelu, koko perheen kokoontuminen yhteen, haudoilla käynti, aamupuuro ja manteli sekä illallinen ja lahjojen jako. Itselläni joulua on aina vietetty monessa osoitteessa, ja myös siitä olen tykännyt, mitä enemmän läheisiä ja sukulaisia on paikalla sen kivempi! Meillä joulua vietetään usein Jouluaatosta- Tapaninpäivään, vanhemmilla ja isovanhemmilla. Vaikka lapsena joulua katsoi erilaisin taikauskoisin silmin ja täydellä mielikuvituksella, odotan joulua edelleen innolla.

Perinteisin kaava on ollut Jouluaaton aamutreeni; reippailua ulkona, luistelua tai salitreeni. Tämän jälkeen joulupuuron syönti ja glögin juonti, jossa tapana on ollut piilottaa manteli puuroon ja joku onnekas saa toivomuksen mantelin löydettäessä. Yleensä samaanaikaan Lumiukko– lyhytelokuva tulee telkkarista ja se on aivan pakko nähdä joka vuosi, sekä tottakai kuunnella Joulupukin kuumalinjaa. Sitten olemme käyneet viemässä kynttilät läheisten haudoille. Ja viimeisenä valmistauduttu illan Jouluillalliseen pitkän kaavan kautta jutellen, naureskellen ja syöden. Jonka jälkeen ihan viimeisenä on ollut Joulupukin vierailu ja lahjojen jako. Illalla yleensä olemme pelanneet koko perheen kesken lautapelejä, Alias on ollut ehdoton suosikki. Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä olemme vielä erikseen syöneet kaksi muuta illallista perheen ja sukulaisten kesken.

Monen mielestä lahjoja ei pitäisi antaa ollenkaan, olen tästä hiukan eri mieltä. Jos kerran vuodessa vietetään joulua haluan todellakin antaa perheelleni lahjoja, mutta osalla menee lahjojen anto ihan överiksi. Kukaan ei tarvitse kasapäin lahjoja ja upeita lahjoja ovat itsetehdyt lahjat, lahjat jotka tulevat oikeasti tarpeeseen sekä lahjat jotka ovat yhteistä aikaa ja tekemistä. Ja erittäin upea lahja on myös lahjoittaa lahjoja niille, ketkä niitä eivät niin usein saa: vähävaraisten perheiden lapset tai esimerkiksi lastenkodit. Yhtenä lahjana itsellesi voit antaa lahjan jollekin toiselle.

@Petteri Peltonen

Jouluruokaa vihataan ja rakastetaan, toiset haluavat kunnioittaa perinteitä ja toiset haluavat uudistaa niitä. Itse olen tästä välistä.. Joulupöytäkin saattaa helposti kääntyä overiksi, liikaa kaikkea eikä kukaan jaksa enää viikko joulun jälkeen syödä samaa ruokaa. Mutta muutamat jouluruuat ovat ehdottomasti sellaisia mitä odotan joka vuosi, kuten: riisipuuro, glögi, kalkkuna, kalat, rosolli, joululeipä ja piparit.

Jouluna tulee syötyä paljon, koska melkein koko ajan ollaan pöydän ääressä ja on ehkä vaikea saada itseä liikkeelle. Suosittelen kuitenkin esim, joulun välipäivinä käymään treenaamassa tai ulkoilemassa niin ei ole niin ähky olo koko viikon ja samalla vireystila pysyy. Turha tissuttelu on ruuan ahmimistakin pahempi, ja enemmän siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Usein moni ihmettelee mistä ne kilot tulee, niin usein syy on juurikin juomapuolessa.

Toivotaan, että saataisiin jouluinen ilma ja lunta myös tänne pääkaupunkiseudulle niin moni voi kaivaa luistimet ja sukset varastosta ja toivottavasti myös pulkat!! (ps. postailen joulun välipäivinä tänne blogiin ulkotreenin! 😉 

Haluan toivottaa teille kaikille; erittäin hyvää ja rauhallista JOULUA! 

@Petteri Peltonen