asenne

Urheilija identiteettini pohdintaa…

1476080_10152891545289933_3150297921518840830_n

@P.Peltonen

Muutamassa vuodessa elämäni urheilijana on hyvin paljon muuttunut…

Ennen tottuneesti pakkasin aamulla treenikamat, lähdin ennen koulua aamutreeneihin. Treenikassista ei tosin löytynyt salivaatteet vaan fudiskamat. Aamutreeneistä suoraan kouluun ja koulusta iltatreeneihin. Viikkorutiini pyöri hyvin samalla tavalla, lisänä vielä viikonloppuisin sarjapelit. Viikosta toiseen oikeastaan treenit olivat aina samaan aikaan ja samoina päivinä. Vapaapäivinä ehti keskittyä johonkin muuhun kuin omaan lajiin ja niitäkin oli hyvin harvoin.

honka

FC Honka

En kuitenkaan valita, rakastin pelaamista yli kaiken, sekä urheilijan elämää. Treeneihin lähtö ei tuntunut pahalta, oikeastaan ihan mielettömältä. Joukkue oli kuin perhe, vaikka pidinkin itseäni aina vähän erilaisena, niin kuin varmasti jokainen pelaaja isossa joukkueessa. Jokaisella on se oma ”persoonansa” niin normaalisti kuin pelikentilläkin, ja juuri tästä syystä jokainen pelaaja täydentääkin joukkuetta omalla tavallaan.

Intohimo jalkapalloa kohtaan sai kuitenkin monia kolhuja vakavien vammojen myötä. Tunne siitä, että itse ei puoleen vuoteen koske palloa, niin kovalla sarjatasolla tuntui hirveältä. Sillä tiesin miten paljon muut tulisivat kehittymään ja etenemään pelaajana, kun itse vasta kuntoutuisin takaisin normaaliin toimimiseen. Ei ollut henkisesti kovinkaan helppoa. Jokainen urheilija tietää ja pystyy varmasti samaistumaan tunteeseeni jos ovat olleet pitkään poissa lajinsa parista.

Tänään luokkatoverini esitti minulle kysymyksen jota pohdin usein: ”Miksi lopetin fudiksen” Vielä kun olin kovalla tasolla, ja koska tiedän, että jos joku on oma juttuni niin urheilu. Olen paljon pohtinut sitä, kun meissä kaikissa on joku asia minkä vaan taidamme, vaikka emme olisikaan sitä ennen juurikaan tehnyt, niin minulla se on aina ollut urheilu. Kysymyksen tarkoitus ei ollut ainoastaan  miettiä juuri jalkapalloa, vaan yleisesti harrastusta joka vaatii enemmänkin taitoa ja paljon harjoittelua, eikä siihen kuka vaan pysty. Samalla keskustelu syveni saliharrastukseen, joka todellakin on harrastus mitä kuka vaan voi harrastaa. Kuntosali on ylläpitävää harjoittelua ja ihan mielettömän siistiä. Mutta ainakin itselläni on ongelmana kilpailuvietin puute. Joudun jatkuvasti miettimään uusia tavoitteita, jotta voisin edes itseäni vastaan kisata.

Paljon olen tehnyt salilla töitä, nautin siitä ja huomaan positiiviset muutokset.. lihakset ovat kasvaneet ja muokkautuneet, mutta perimmäisenä en sitä harjoittelussa ajattele, vaan kilpailua ja tekemisen tuottamaa intohimoa.

kisakuva

Fitness expo 2013

Fitnesistä puhutaan nyt paljon, valitettavasti puhuminen/toiminta on kääntynyt urheilusta viihteen puolelle, mutta pointtina, että siinä itse valmistautuminen ja treenaaminen on urheilua, mutta kisatapahtuma ei sitä oikeastaan ole, vaikka onkin omalla tavallaan hieno juttu sekin. Fitnesissä todellakin se matka on minusta niin paljon siistimpi kuin pelkkä lopputulos. Siinä lajissa kaikki työ tehdään ennen itse kilpailupäivää. Tuntuu niin oudolta, ettei kisan aikana voi tehdä muuta kun hymyillä ja esiintyä omaksi edukseen. Kokemus se todellakin on ja ihan omalaatuinen, mutta urheilijalle vaikea tilanne sopeutua. 🙂

Kisaamisessa hienointa oikeastaan oli/on että tutustuu hyvin oman kehontoimintaan ja ainakin itse opin paljon myös diettaamisen mentaalipuolta. Jos asiakkaillani tulee olemaan joskus tilanne, jossa painoa on tiputettava paljon, niin ei sitten tule yllätyksenä mentaalipuolen vaikeukset. Nämä olivat oikeastaan pää syyni kisaamiseen sekä lisäksi, etten halunnut jättää urheilua ja siinä kilpailemista kokonaan sivusuun. Mutta sen tiedän, että jossain haluan vielä kilpailla, missä tosissaan voittaja ansaitsee voittonsa tehtyjen suorituksien perusteella. Sellainen tapa vaan on minulle se kaikkein antoisin 🙂

Saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä keksii, nyt jos yhdet kisat kisaan lavalla ja seuraava etappi onkin joku aivan toinen. Haluan tosissaan päästä purkaamaan tätä armotonta kilpailuviettiä johonkin. Haluan kokea voittoja, häviöitä joista oppia sekä niitä viimeisten minuuttien ja  sekunttien häkellyttäviä hetkiä ja tunteenpurkauksia, mitä esimerkiksi fudis on minulle tuonut. Silloin tunnistan itseni parhaiten urheilijana.

Urheilu on ihanaa, eikä siinä todellakaan tarvitse kaikkien tuntea halua kilpailla, mutta taidan vaan olla niin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, että minulle urheilu ei ole pelkkää kunnossa pysymistä tai hyvältä näyttämistä vaan myös paljon muuta. Siistiä!! Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

karate

15 Kommenttia

1. Luukku auki!

10647147_10152874157744933_4819089206359142327_n

Ensimmäinen kalenterin luukku on avattu, ei montaa yötä enää jouluun. Muutoksia elämässä on tapahtunut paljon viimeisen vuoden aikana, enää yksi kuukausi aikaa kerätä uskomattomia kokemuksia vuodelle 2014, ja niitä todellakin aijon kerätä. 😉

Tämän päivän aamutreeni taittui Malminkartanon jätemäellä. Juoksu paikanpäälle, huiputus, kyykyt ja takaisin kotiin. Ihan mieletön oli lähteä aamulla juoksemaan, kun aurinko pilkotti pilvien takaa, eikä ilma ole vielä niin kylmä ettei pystyisi juosta. Mitään muuta latausta ei lenkkiin tarvittu, ei edes tyhjä vatsa kurninut matkalla kun kirmasin mäkeä kohti ja takaisin.

Raikas ja upea ilma, parempaa ei voisi toivoa! JA kaiken lisäksi joulukuun ensimmäinen päivä…

Mitä mieltä olette lenkkeilystä tähän aikaan vuodesta? Joillekin kylmä ilma, ei sovi lainkaan ilmaksi hengittää taas toiset pinkovat vielä -25 pakkasen kohdalla.

Lenkkeily ei muutenkaan ole kaikkien mieleen. Monille varsinkin aamulla itsensä saaminen liikkeelle tuottaa vaikeuksia. Vaikeuksien kautta on kuitenkin helppo päästä voittoon. Kun kurinalaisesti jaksat itsesi edes viikon tai kahden ajan herättää tunnin tai edes puolituntia aijemmin, rupeaa aamucardiosta tulemaan pikkuhiljaa tapa, josta et päästä irti. Niin ainakin minulle on käynyt! Kokeilkaa 😉 10393681_10152874157804933_1447937176816433522_n

Tämän viikon treeniohjelma: 

MA: Aamucardio/mäenhuiputus, illalla rinta/vatsa-puntti

TI: Selkäpuntti + kehonhuolto

KE: Jalkapuntti + aamucardio

TO: Olkapää/vatsa- puntti

PE: Hieronta (lepo/kehonhuolto)

LA: Käsipuntti + aamucardio

SU: Vatsalihakset + kehonhuolto

Näillä treeneillä mennään tämä viikko, sarjat 4-5×8-10, syklin tehokeinoina superit ja trisetit 🙂

Vinkkinä elämäntapamuutokseen; ”Suunnittele viikon alussa tulevat treenit, niin osaat myös niille jättää aikaa. Jos et suunnittele lainkaan viikkoa, jää usein treenit myös tekemättä.”  -Fitoona

8 Kommenttia

Matka vai päämäärä?

10006591_10152282342319933_2147137461_nMonet pitävät minua hyvinkin kilpailuhenkisenä..  voin myöntää, että sitä olenkin, mutta olen huomannut, että minulle oikeastaan kulkemani matka kohti päämäärää on paljon tärkeämpi kuin itse päämäärä. Voisin avata teille hiukan ajatusmaailmaani…

Tottakai valmistautuessani peliin, harjoituksiin, kisoihin ihan mihin tahansa tilanteeseen elämässä mikä olisi tavoitteellisesti hoidettava hyvin, on tietenkin tavoitteeni onnistua ja voittaa. Mitään en oikein osaa hoitaa vasemmalla kädellä saati sitten luovuttaa tai antaa periksi. Etenkään asioita mitkä ovat intohimoni, kuten yhtenä esimerkkinä ylläri ylläri… urheilu. Huomaan, että urheilun kautta on hyvä lähestyä kertomaan ajatuksiani, mutta jos tarkkaan miettii niin samat asiat pätevät kaikkeen muuhunkin elämässä. Varsinkin kun nyt puhun matkasta päämäärää tärkeämpänä..

Tunnistat ehkä myös itsesti seuraavista väitteistä…

Kauden alussa joukkueenne oli hyvin hajanainen.. olit jo valmis hakkaamaan päätä seinään, koska tiesit ettette taistelisi sarjan kärkitaisteluissa vaan tyytyisitte pelaamaan pelit pois alta toivoen uuden kauden alkua… tai alussa joukkue näyttää ihan kärki joukkueelta, mutta yhtäkkiä yksitellen pelaajat loukkaantumisten takia ovatkin poissa peleistä. Silti molemmissa tapauksissa taistelette pohjilta takaisin maan päälle ja lopulta kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen ja olettekin kolmen kärki joukkueen joukossa.

Tälläinen tapahtumarikas matka on herättänyt paljon tunteita, opettanut enemmän kuin mikään muu ja olen varma siitä, että kauden loppujuhlissa fiilis on huikeempi kuin koskaan ennen. Jos matka olisi ollut mutkaton ei se riemun määrä olisi ollut mitään tähän verrattuna.

Tässä yksi hyvä esimerkki, paljon löytyy lisää, mutta ehkä tärkempänä sanomana itse ajattelen, että kaikki se työ minkä jonkun asian eteen teet, kaikki vaiva ja koko kulkemasi matka ratkaisee sen, että mitä päämäärä tulee todellisuudessa olemaan.

Koko sen matkan ajan opit, alat tekemään asioita paremmin, ymmärrät asiat eri tavalla ja analysoit koko ajan tekemistäsi. Pyrit muokkaamaan asioita johonkin suuntaan. Silloin sinulla on isoin vastuu päämäärästä.

Tähän väliin haluan puhua arvoistani kisaamisen suhteen. Tosi monilla on sellainen kuva, että kisaan koska on hienoa olla ”fitneskisaaja”  treenata ja olla kuivan kesän oravana lavalla. Voin kertoa, että tämä ei todellakaan ole oma motiivini kisaamisen suhteen. Syy miksi  tein päätöksen nousta lavalle oli tuleva ammattini. Tässä jos jossain korostuu matkan tärkeys verrattuna päämäärään.  Matka kohti kisalavoja ei todellakaan ole helppoa, työtä saa tehdä toden teolla, eikä riitä että treenaat joka kerta hyvin sekä punnitset ja syöt tarkasti.. On jatkuvasti kuunneltava omaa kroppaa ja oltava ajan tasalla oman voinnin suhtee. Tässä jos jossain kurinalaisuus palkitaan..

Kysymys kuuluukin.. voiko hyvinvointivalmenta ymmärtää ikinä asikkaidensa mentaalia puolta, joista suurin osa kuitenkin on joko kropan muokkaajia tai laihduttajia? minusta ei. Olen päättänyt, että haluan tulevana hyvinvointivalmentajana korostaa psykkistä hyvinvointia ennen kuin kukaan aloittaa projektiaan. Matka kohti omia kisojani opettaa paljon mentaalista puolista ja juuri itse sen matkan tärkeydestä, päämäärä tulee jälkeen ja on sekin tärkeä, mutta kaikki valinnat matkan varrella ratkaisevat lopputuloksen.

Kisaaminen on yksi matka omassa elämässäni kohti tulevaa päämäärää eli ammattiani, mutta ammattiini löytyy paljon muitakin matkoja, sillä haluan olla paljon monipuolisempi hyvinvointi valmentaja ja päästä jotenkin käsiksi myös erilaisiin hankaliin sairauksiin ja liikuntarajoitteisiin, tästä voin kertoa myöhemmin.

Mitä teille lukijoilleni halusin tuoda esille oli ajatus siitä, että on se sitten mikä tahansa asia elämässä mitä yrität saavuttaa, kouluun pääsy, työpaikan löytäminen, firman perustaminen, urheilusuoritus mikä vaan… ratkaisee hyvinkin paljon lopputulokseen se matka minkä tavoitettasi kohden kuljet. Kun sinulla on narut kädessä ja tiedät että on asiat ovat itsestäsi kiinni, ota ohjat käsiin ja tee työtä kaiken tämän eteen. Lopulta kova työ palkitaan kyllä!

Nautinnollista viikonloppua… 😉

13 Kommenttia

Terveellisempi tulevaisuus

Photo: Pekka Ailio Mua: Hanna Villa

Photo: Pekka Ailio
Mua: Hanna Villa

”Terveellinen elämä”, lähes jokaisen median tykitysaihe tällä hetkellä. Fitnessurheilun suosio, salit täyttyvät, lenkkipolut täyttyvät, jädebaarit vaihtuu frozenjugurttiin. Valio, arla ja moni muu…. Prändää markkinoilla proteiini pitoisia tuotteita. Gluteenittomat tuottet kolminkertaistuvat hyllyssä, salaatit kahviloiden altaisiin ja kakkuhyllyt pienenevät. On soijatuotteita, rasvattomia, sokerittomia… Kaikki moninkertaistuu markkinoilla. Super snackeja luomutuotteita, ruokavalio malleja, paleo, paastot, maidotonta, viljatonta… Kaikkea mahdollista löytyy nykyään… Mitä/mihin sitten pitäisi uskoa?

Tulevaisuuden kuva muuttuu kokoajan ONNEKSI terveellisempään suuntaan, mutta monet menevät tästä kaikesta sekaisin. Paineet siitä miten pitäisi syödä, mikä on hyväksi kropalle.. hämmentää monia. Onko kookosöljy hyvä vai huonorasva, mitä pitäisi käyttää….

Ensinnäkin haluan kertoa, että oman järkevän ruokavalion löytäminen on yksi iso tutkimusmatka keskellä miljoonaa eri isoa tietä, joista menee vieläkin enemmän suuntia pienimmille kaduille ja poluille. Kuulostaa sokkelolta, joka johtaisi aina umpikujaan, mutta todellisuudessa sitä se ei ole.

Ruokavalion suunnittelun ei kuuluisi olla stressaavaa, päätä vaivaavaa eikä millään tavalla ongelmallista. Omat neuvoni ovat: innostu, tutki mielenkiinnolla, kokeile ja tunnustele vaikutuksia edelliseen. Turha haukata isoa palaa kakkua kerralla ja muuttaa yhtäkkiä kaikki, mitä on ennen tehnyt. Ehkä joku pystyy tähän, mutta erittäin harva! Pienien muutosten/välitavoitteiden kautta kohti isompaa elämäntapamuutosta. Varmempi tapa sisäistää ja tehdä ruokavaliotavat itselle sopivaksi.

Löydä ne tavat ja tuotteet, mitkä sinulla toimii, kaikkea mahdollista mainostetaan ja alussa saakin olla tarkkana, mutta kokeilemalla selvii parhaiten, että mitä oma lautasmalli kaipaa. Jos tuntuu liian yksipuoliselta noudattaa tietynlaista ruokvaliota, niin nappii mielikuvitus kyytiin. Mausta ruua eritavalla, käytä eri kasviksia, vihanneksia ja marjoja, valmista ruoka eri menetelmällä. Kaikki on tässäkin asiassa itsestä kiitti. Omaan kauppakassiin yleensä mahtuu, liha/kana/kala, marjoja, kasviksia, kanamunia ja lisäksi mietin aina erilaisia mauste-  tai marjayhdistelmiä, millä sotken rutiinia.

1013320_10152261993189933_2124910350_n

Oma ”lautasmalli”

Älä ole itsellesi liian ankara. Paljon tulee kysymyksiä, että voiko edes yhden kerran viikossa syödä karkkia. Ei hyvä kunto/kiinteytyminen vaadi joka päivästä ateriarytmin noudattamista, mutta perusarjen ollessa fiksu tapahtuu pienessäkin ajassa paljon muutoksia hyvinvoinnissa sekä kropassa. Nauti välillä myös, omalla tyylilläsi!

Motivaatiota parempaan elämään tulee kuitenkin olla, muuten kaikki on yhtä jojomaista stressaavaa höntyilyä ilman pysyviä tuloksia ja hyvää fiilistä. Motivatiota ja neuvoja saa monesta tuutista tällä hetkellä, mutta kaikki alku lähtee itsestä, motivaatio, tahto ja itse tekeminen.

Oikein hyvää ja raikasta viikon alkua kaikille!

1897991_10152261994174933_1671659157_n

 

17 Kommenttia

Asenne ratkaisee

Nyt on pakko nostaa esille erittäin inspiroiva, asenne mies.. nimittäin Pekka ”Pexi” Hyysalo! Olen seurannut Pekkaa jo jonkin ajan, eikä voi sanoa muuta kuin todella iso hatun nosto tälle nuorelle miehelle. Asennetta vaikka muille jakaa!

1795718_10152236023934933_1611276271_n

Vuonna 2010 Pekka,  Huippu sm-tason freestylehiihtäjä loukkaantui vakavasti ja sai pahan aivovamman. 17 päivän ajan Pekka oli koomassa, mistä hän ihmekaupalla heräsi, vaikka ennusteet olivat huonot. Jo tämä kertoo minusta , että miten vahva ja hyvä kuntoinen Pekka on. Periksiantamaton luonne! En halua itse kertoa tässä Pekan tarinaa, koska se on todella hyvin ja selkeästi kerrottu hänen omilla kotisivuillaan sekä syksyllä hänen tulevassa kirjassa. Täältä löydät Pekan omat kotisivut: http://www.teamfightback.com/

Hienointa on huomata miten Pekka pysyy positiivisena ja jatkaa taistelua takaisin arkeen, vaikka vamma vaikeuttaakin tätä projektia. Periksi hän ei varmasti anna ikinä. Ihan huikeita tuloksia tullut lyhyessä ajassa… tässä on sitä jotain mitä itse henkilökohtaisesti arvostan todella paljon, nimittäin ihmisiä jotka tekevät kaiken unelmiensa eteen, jaksavat painaa hommia tavoitteiden saavuttamiseen, eivätkä anna periksi. Ja loppu peleissä olen sitä mieltä, että kaikki on kiinni vain ja ainoastaan omasta asenteesta.

Ikinä ei tiedä mitä elämässä voi tapahtua, itse pyrin elämään päivä kerrallaan täysillä! Turha murehtia menneitä tai tulevaa… jos pystyy täysillä 1926834_10152236024144933_479051862_nnauttimaan pienistäkin onnistumisista päivän aikana on helppo mennä elämässä koko ajan eteenpäin. Positiivinen ja avoin suhtautuminen uusille asioille, mukavuusalueen ulkopuolella oleminen ja periksiantamattomuus… nämä kolme auttavat meitä pysymään vahvoina elämän vaikeillakin hetkillä. Tämä ei tarkoita, että elämässä ei tulisi alamäkiä.. tottakai niitä tulee, mutta se miten niihin suhtaudut ja käyt ne läpi vaikuttaa täysin lopputulokseen.

Ja mitä haluan teille sanoa on, että nauttikaa elämästänne, olkaa ylpeita saavutuksistanne, mutta älkää tyytykö.. tähdätkää myös elämässä eteenpäin. Älkää masentuko alamäistä vaan oppikaa niiden kautta.. ja tehkää työtä tavoitteiden ja unelmien eteen.. vain taivas on rajana., vai onko edes sekään 😉 jos asenne on kohdillaan?!

Pääsin Pexin kanssa treenaamaan viime viikolla. Odotin todella innolla tätä tapaamista, jossa mukana oli myös Iltalehti ja Pekan valmentaja Topi Lösönen, videon ja haastattelun voit katsoa täältä:

1653378_10152236023654933_420940070_n

http://m.iltalehti.fi/iltvurheilu/20140216037225872_v9.shtml

Haluan vielä mainita, että Pekka on uskomattoman upea ja aito urheilija vielä mahtavan asenteen lisäksi hyvällä huumorintajulla varustettu! Hän motivoi ja inspiroi varmasti monia tarinallaan, varsinkin minua.

Kiitos Pekka ja jatka samaan malliin!

22 Kommenttia