asenne

Se mitä teemme, miten nukumme, syömme ja liikumme on yksi osa sitä kokonaisuutta, miltä näytämme mutta isompi osa sitä, mitä tunnemme ja miten voimme.

Liikunnalla ja terveellä ravinnolla voimme paljon vaikuttaa siihen miltä näytämme, mutta silti meillä jokaisella on se oma uniikki ruumiinrakenne. Vaikka kuinka katselisit netistä kuvaa miltä haluat näyttää, niin ei ole mahdollista, että näytämme samalta kuin henkilö kuvassa. Juuri tästä syystä olisi tärkeä olla ylpeä siitä miltä näyttää ja muistaa, ettei kukaan tässä maailmassa näytä samalta kun sä.

Nettisyöverin vääristyneet illuusiot ja plastikkakirurgian maailma muokkaa aika paljon sitä todellisuutta, jolloin myös oma silmä voi eksyä uskomaan, että johonkin tiettyyn muottiin kuuluisi mahtua. Noh onneksi ei oikeesti tarvitse!

Muistan joskus yläasteella kun jouduin arvostelun kohteeksi lihaksikkaista reisistä ja vatsalihaksista, usein kuulin selän takana, miten mua pidettiin: miehekkäänä ja äijämäisenä. Silloin ei fitness ja athleettinen kroppa ollut ”muodissa” vaan lähinnä ihannoitiin laihaa olemusta. Kauneusihanteet muuttuvat jatkuvasti eikä ole mahdollista olla aina niiden suosiossa. 

Olisin super rikas kun saisin jokaisen tajuamaan, että jokainen riittää sellaisena kun on. Enkä puhu rikkauden määrityksestä rahassa, vaan omassa henkisessä pääomassa. Silti maailma ei tule koskaan muuttumaan siihen suuntaan. Haluamme usein aina jotain muuta kuin olemme. Mutta toivon silti, että edes osa kääntyy ajattelemaan asioista maanläheisemmin ja maailmassa vallitsisi enemmän luonnollisuus ja itsensä hyväksyminen. 

Toisaalta on parasta esim. se miten paljon pystymme jo terveellisillä elämäntavoilla muokkaamaan sitä, kuka olemme niin ulkonäöllisesti kuin psyykkisesti. Mieli näistäkin silti tärkeämpänä… Muistan joskus katsoneeni haastattelun missä joku sanoi, ettei terveellä naisella voi näkyä vatsalihakset niin vastauksena kyllä voi, mutta ei tarvitse. Elämän valinnat muokkaavat kroppaa, mutta jokaisella hyvin yksilöllisesti. Niin kuin tiedättekin, että jokaisella meistä, treenaaminen muokkaa vartaloa eri tavoin. Toisella jalat kehittyvät hetkessä ja toisella taas yläkroppa, jollain taas enemmän fyysiset ominaisuudet. Kova työ tuottaa kyllä tulosta, mutta ei kannata liikaa tavoitella juuri jotain tiettyä vartalomallia, sillä myös jokaisen keho ottaa treeniä ihan eri tavoin vastaan. Isoja lihaksia ei myöskään kannata pelätä, koska lihakset eivät kasva kenelläkään sormia napsauttamalla. 

Tärkein olisi pyrkiä rakastamaan itseä juuri sellaisena kuin on. Muottiin ei tarvitse muuntautua, eikä ketään muuta tarvitse yrittää saada omalla ulkonäöllä tyytyväiseksi. 

Psst. Isoista reisistä ja vatsalihaksista on muuten ollut paljon hyötyä omissa urheilulajeissa, onneksi en antanut arvostelijoiden kommenttien masentaa vaan jatkoin linkkareita ja kyykkyjä! 😉

Kun palaan lomalta odotan taas työpäivää. Haluan nähdä mitä valmennettavilleni kuuluu, ja kaikista eniten tunnen kiitollisuutta, kun näen miten jokainen heistä etenee omilla ehdoilla askel askeleelta parempaan suuntaan. Olen antanut heille punaisen langan, mutta jokainen heistä on tehnyt itse päätöksen: ”minä haluan panostaa itseeni”.

Ne tunteenpurkaukset, tuskan hiet, jotka muuttuvat salaman sekunnilla hymyksi ja hyvänolontunteeksi ovat ihan mielettömän siistiä nähdä vierestä. Jokaisella on oma tyyli, mitä he yhteisiltä treeneiltä haluavat. Toinen haluaa kovan poltteen treenistä, toinen taas paremman ryhdin tai oikea oppiset tekniikat ja joku paremman kunnon. Tavoitteita sekä matkoja on monia, mutta jokainen matka on antanut minulle yhtä paljon kuin asiakkaalle.

Mutta miksi kerron tästä… Haluan vain sanoa, että mikään ei ole parempaa kuin tehdä oikeasti sellaista työtä, että jokainen työtunti tuntuu siistiltä. Pääsen haastamaan itseäni, saan työskennellä ja tutustua uskomattomiin ihmisiin ja heidän tarinoihin. Työssäni ei koskaan voi olla liian hyvä, vaan kokoajan täytyy pysyä ajankohtaisten aiheiden mukana ja kehittää itseä.

Vaikka yrittäminen on Suomessa hitusen hankalaa, on se silti ollut valintani. Työtä saa paiskia enemmän kuin koskaan ennen, mutta teen työtä itselleni. Vastaan omasta tekemisistäni täysin. Mutta mikä on kaikkein tärkeintä: Rakastan työtäni!  Mikään ei ole ollut mielestäni stressaavampaa, kuin tehdä työtä josta ei pidä. Aina ei ole vaihtoehtoja ja työ kuin työkin on arvokasta. Mutta se, että työ on henkisesti niin kuormittavaa, että se vie ilon ja elon kasvoilta ja tyhjentää viimeisetkin voimavarat on pahinta mitä voi tapahtua. Se voi johtua: huonosta ilmapiiristä työpaikalla tai ihan motivaation puutteesta. 

Olen lähiaikoina jutellut paljon ihmisten kanssa siitä, että parempi on tehdä sellaista työtä mitä rakastaa kuin sellasta työtä missä ainoa motivaattori on hyvä palkka. Ei tarvitse montakaan vuotta katsoa eteenpäin kun hyvinvointikäyrä alkaa olemaan pakkasenpuolella. Ja sitten kaikki se ansaittu raha meneekin oman terveyden palauttamiseen.

On rohkeaa hypätä unelmien perässä tuntemattomaan, mutta lupaan, että loppujen lopuksi kaikki on sen arvoista!

Kuvan vaatteet: Toppi, Tirkoot, huppari

Surffaus oli viime reissussa yksi kohokohta! Odotimme ihan mielettömän paljon, että pääsemme taas aaltoihin. Aloitimme surffauksen Fuerteventuurassa ja sydän vei heti mukanaan. Joku ehkä muistaakin kun puhuin, että vesi ei ole koskaan ollut mikään vahvin elementtini. Käyn aina uimassa jos mahdollista, mutta olen enemmän altaassa lilluja ja meressä pulahtaja. Surffi on tuonut ihan uutta iskua myös omaan uimaharjoitteluun. Sillä tämä jos joku laji ei sovi uimataidottomille!

Portugal on erittäin tunnettu surffauksesta ja jätti aalloista… siellä järkätäänkin taas lokakuussa skabat. (Täältä löydät lisätietoa) Aallot vaihtelevat rannan mukaan, mutta jokaisen tasoon löytyy sopivia. Surffasimme reissun aikana Balealissa, Penichessä ja Praia De’l reyssä, jotka kaikki rannat ovat merkattu hyviksi surffirannoiksi. Balealissa oli ainakin todella sopivat spotit aloittelijoille.

Mikä surffauksessa kiehtoo? Lajin haastavuus viehättää aina sekä olosuhdemuutokset. Surffaus on todella paljon kiinni kelistä ja nyt jo vähän viisaampana huomasin myös reissussa miten maltillisesti meressä kannattaa toimia. Koskaan ei kannata mennä aaltoihin, jotka eivät ole omaan tasoon sopivia. Suosiolla jouduimme parina iltana katsella laudan päältä rannalla kun kokeneet surffarit näyttivät mallia. Helpoltahan se näytti… Lisäksi on opittava aaltojen rytmiä, virroissa kulkemista/poispääsyä sekä yleisesti on hyvä lukea ”kirjoittamattomia sääntöjä,” siitä miten aloittelijankin on syytä toimia kokeneiden surffareiden kanssa. (Tässä vielä ihan basictips. )

Surffausta pelätään kuitenkin liikaa, alkeiskursseilla on todella turvallista harjoitella laudalla menoa ja oikeaa ajoitusta ranta-aalloissa. Täällä 10 hyvää vinkkiä aloittelijoille.  Suosittelen olemaan rohkea ja kokemaan jotain uutta! Alkeiskurssit/tunnit eivät maksa paljoa ja niihin kuuluu lähes aina märkäpuku ja lauta mukaan. Ohjaajat ovat usein ns. ”elämäntapasurffareita” ja tekevät työtään intohimolla.

Jos et tiennyt, niin nyt tiedät! Suomesta käsin toimii aktiivisesti surffileirejä ulkomaille, kuten esim. Asenne surffilla Balille, bongaa: täällä, heillä on tarjolla opetusta ihan jokaiseen tasoon.  Suomesta löytyy myös surffiliikkeitä kuten: Helsinki Surfshop. Lisäksi maailmalla kiertelee paljon suomalaisia surffareita, joista iso osa on myös muuttanut ulkomaille rakkaudesta lajiin. Täältä löydät paikkoja ympäri maailmaa missä voit surffata.

Jos haluat haastetta ja olet tehnyt elämän mittaisen ”to do list:n” niin kirjoita ihmeessä listalle myös surffaus!

Motivaatio on suoraan tie tuloksiin, onnistumiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Kun on motivoitunut harjoittelu menee eteenpäin. Jos on intohimoa johonkin ei motivaatiota tarvitse edes etsiä, sillä sitä on silloin varmasti. Kukaan ei voi olla motivoitunut kaikkeen, aina ei jaksa eikä huvita eikä tarvitsekaan. Mutta kun puhutaan arvoista; esimerkiksi perheestä ja terveydestä, olisi tärkeä että myös motivaatiota olisi.

Laiminlyömme usein ensimmäisenä oman terveyden. Emme liiku, ruokapuoli ei kiinnosta lainkaan ja valvomme yötä myöhään. Koko ajan vireystila rupeaa hiipumaan, emme jaksa suoriutua edes arkisista asioista ja pikku hiljaa motivaatiota ei tahdo irrota mihinkään.

Se, että voimme hyvin ja olemme terveitä on yhteydessä kaikkeen. Olemme mukavampia myös läheisille. 

Motivaatiota olisi hyvä miettiä pidemmässä mittakaavassa, jos tulee eteen viikko jolloin mikään ei ole huvittanut, niin kannattaa miettiä syytä, että miksi ei?- Mistä motivaation hiipuminen johtuu: eikö tietyllä tavalla treenaaminen miellytä? Olenko syönyt motivaation liian suppealla ruokavaliolla? Nukkunut huonosti? Stressannut työasioista? Kaikella on syy-seuraus suhde. 

Jos joku teistä ajattelee, että minulla on aina motivaatiota tehdä kaikki täydellisesti niin olette saaneet ihan väärän kuvan. Välillä ei vaan jaksa eikä kukaan ole superihminen. Treenaaminen on itselle ollut pikku likasta asti elämäntapa. Aina jokin harrastus on vienyt paljon aikaa viikosta ja tällä hetkellä niin harrastukset kuin työkin ovat liikunnan parissa. Mutta esimerkiksi ruuan tarkkailuun/laskemiseen minulla ei todellakaan ole motivaatiota. Syön silloin kun on nälkä, sitä mitä tekee mieli ja tykkään monipuolisesta terveellisestä ruuasta, joka tukee vireystilaani. Ja olen huomannut, että tarvitsen aterioita pitkin päivää, että jaksan.

Jos joku ei tiennyt perimmäistä tarkotustani Fitnesskisoihin, niin syy miksi lähdin kisaamaan oli mentalipuolen ymmärtäminen laihdutusprosessissa sekä samalla oman kehon toimintaan tutustuminen. Nopeasti huomasin, etten arvoiltani ja mentaliteetiltani sopinut lajiin lainkaan, mutta opin todella paljon itsestäni ja siitä on ollut hirmuisen paljon apua valmentaessa.

Syömisen rajoittamiseen ei meinannut olla millään motivaatiota, mutta aina kun palasin ajatukseen, että ”mikä oli tavoitteeni, mitä halusin projektista oppia!” – Tajusin ettei olisi vaihtoehtoja ja samalla sain motivaatiota jatkaa.

Urheilijana olen ollut aina vähän sellainen, että tulokset motivoivat jatkamaan, mutta vielä enemmän epäonnistumiset. Jos loukkaannun tai joku valmentajista on pelivuosina lytännyt maanrakoon, olen joka kerta päättänyt, että odota vaan, kohta tullaan ja kovaa! Jälkeenpäin olen huomannut, että monilla ihmisillä on tapana jarruttaa muita. Kyseenalaistetaan, arvostellaan ja halutaan muista yliote. Ihan äärimmäisiä kommentteja kuulen asiakkailtani, joiden läheiset arvostelevat uutta elämäntapaa. Miksi? – miksi haluamme sammuttaa toisen motivaation jos itsellämme sitä ei ole… Tähän kun löytäisin syyn, olisin todella onnellinen.

Muihin ihmisiin on vaikea vaikuttaa, mutta itseemme voimme. Kun motivaatiota ei ole, rupeamme usein voivottelemaan omaa olotilaa ja jaksamista. Niskasta kiinni ottaminen on toisille vaikeaa ja jos koskaan sitä ei tee, siitä muuttuu entistä hankalempaa vuosien myötä. Ja niin kuin sanoin; jokaisen olisi syytä olla itselleen armollinen, mutta armollisuus ja laiskuus ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä tulisi sekoittaa keskenään.

Uusien treenivaatteiden ja muun materiaali voi piristää harjoittelua, mutta se ei pidä olla ainoa syy siihen, että on motivaatiota treenata. Motivaatiota pitäisi olla jokaisella, joka arvostaa omaa terveyttä, mutta usein sitä ei ajattele tätä kautta. Oman terveyden arvostaminen ei kuitenkaan tarkoita ”tappolenkkejä” ja salilla ravaamista. Vaan liikunmuotoa mistä nauttii, terveellistä ruokaa mistä tykkää ja sopivassa suhteessa kehonhuoltoa ja lepoa. Älkää laskeko: ”kuinka monta kertaa viikossa minun pitää treenata?! – Vaan miettikää että haluan laittaa itseni likoon niin monta kertaa kuin minulle tuntuu sopivalta. 

Kaikki äärisuorittaminen vie usein motivaation. Kenenkään ei tarvitse treenata 2 kertaa päivässä, jo pienillä muutoksilla arkiaktiivisuudessa ja vaikka uuden lajin löytäminen vievät terveyttä eteenpäin. Myöskään ruokavaliossa ei kannata kaikkea hallita ja rajoittaa, koska silloin tulee myös repsahduksia, jotka ovat aina mielessämme negatiivisia. Rento, mutta terveellinen ruokavalio on mielestäni kaikkein tärkein. Kuitenkin jokainen, joka tietää, että ravinto on ihan retuperällä tiedostaa myös että syy löytyy vain itsestään.

Kehotan jokaista välillä pysähtymään ja miettimään omaa motivaatiota terveyteen. Toteutus on usein yksinkertaista, mutta mieli ei. Motivaation löytäminen pitkäaikaiseksi on usein prosessi, siihen ei auta ”kaikki tänne heti”– ajattelumaailma eikä nopeiden ulkoisen motivaation omaavien asioiden hankinta. Motivaation täytyy lähteä sisältä, se että miksi ja minkä takia asiat teemme täytyy jokaisen tiedostaa.

Motivoitunut henkilö osaa myös ottaa rennosti, muistakaa se! 😉

Tässä ajatuksiani motivaatiosta, toivottavasti toivepostaus vastasi odotuksiin, ihanaa sunnuntaita kaikille!

Niin kuin viime postauksessa kerroinkin, taittui oma juhannus vklp mökillä. Siitä ideana ostin juuri ennen mökille menoa samalla ajatuksella kuin TRX, on tehty, treeni hihnan! Vinkkinä hinta vain reilu kolmekymppiä Clas Ohlsonilta ja todella hyviltä ovat vaikuttaneet jo tehdyissä treeneissä. Suosittelen hommaamaan kotiin/mökille! 😉

Tässä hyvä mökkitreeni (yht. 2-4 kierrosta):

1. Punnerrus x 12-15

2. Soutu x 15

3. Bulgarialainen kyykky x 15/puoli

4. Käsien avaus, suorina sivuille  x10

5. Pistoolikyykky x15/puoli (suora selkä)

6. Hauiskääntö x12

7. Lantion nosto + jalkojen suositus x 12

8. Lantion nostossa jalkojen vuorotikkaus x16

9. Suorat vatsalihakset x15

10. Vinot vatsalihakset x10/puoli

Treenaa missä vain! Tarvitset vain treenihihnan ja hyvän asenteen! 🙂