Jukolatiimi!
Viikonloppuna on jo kauan odotettu Jukolanviesti. Viikot ovat vierähtäneet silmissä. Ja nyt on pakko myöntää, että jännittää enemmän kuin koskaan..edessä viestin toinen osuus.. KESKELLÄ YÖTÄ!! 12.4KM. Olen jo päässyt painajaisten makuunkin tulevasta osuudesta 😉
Haluan kuitenkin kertoa, että mitä tämä projekti on merkannut minulle. Ajattelin palata viikkoja vähän taaksepäin…
Tammikuun loppupuolella sain alustavan kyselyn, että kiinnostaisiko minua lähteä Julolan hyväntekeväisyys projektiin mukaan.
Tavoite olisi osallistua Jukolanviestiin yhdessä huipputiimin (Kaj Kunnas, Krista Pärmäkoski, Jaana Pelkonen, Aleksi Valavuori, Lassi Hurskainen, Esko kyrö ja Kim Herold.) kanssa ja samalla kerätä tällä tempauksella rahaa tuleviin Junior Games– kisoihin. (Vammaisten lasta- ja nuorten kisatapahtuma.)
Yllättävää, mutta en miettinyt hetkeäkään lähtisinkö mukaan, todellakin olen mukana!
Suunnistus oli minulle ihan uusi ulottuvuus. Viimeiset muistot koulun liikuntatunneilta, jolloin aina löysin parikseni jonkun fiksumman. Hän luki karttaa ja minä juoksin hakemaan rastit. Helppoa! Kartan luvusta saati sitten kompassin käytöstä ei ollut tietoakaan.
Pakko myöntää… ennen vihasin suunnistusta. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, että lähtisin suunnistamaan ja vielä kilpaa. Mitä kävikään.. ensimmäinen haaste heitettiin ilmaan ja en edes nähnyt mahdollisuutta kieltäytyä. Vihakin taisi vaan johtua siitä, etten ymmärtänyt lajista mitään enkä osannut sitä. 😉
Rakastan haasteita ja itseni laittamista likoon. Voiko olla parempaa tunnetta kun suoriutua kiitettävästi haasteesta joka tuntuu itsellesi täysin mahdottomalta. Sitä fiilistä ei voi edes tähän sanoiksi kuvailla. Tunnen joka kerta kun itseni onnistun laittamaan kinkkiseen tilanteeseen ja onnistun läpäisemään sen, että olen vahvempi kuin koskaan. Kasvatan samalla luonnetta, opin itsestäni uusia puolia ja saan aivan mielettömän hyvän fiiliksen.
Mutta palaten siihen, että mikä teki tästä matkasta tärkeän, oli hyväntekeväisyys.
Suurin osa meistäkin suomalaisista keksii kymmeniä tekosyitä, että miksi ei liiku. Mutta eivät ole koskaan kokeneet sitä, että kun ei pystykkään liikkumaan. Voin luvata… siihen loppuisivat tekosyyt.
Sainme kunnian ottaa hyväntekeväisyyskohteeksi Junior Gamesit missä jokaiselle lapselle löytyy laji missä pystyy liikkua, saa kisata ja antaa kaikkensa.
Herättävintä oli kuulla Kisakallion yhteistreenipäivänä Junior Gamesin- järjestäjän lause: ”Eräs poika pieneltä paikkakunnalta ainoana vammaisena lapsena huusi kovaan ääneen ovella: ”mä en ole ainoa!” päästyään kisapaikalla.”
Tämä kommentti sai ainakin itselleni kylmiä väreitä koko kroppaan. En voisi kuvitellakkaan sitä ilon ja riemun määrää kun poika tajusi, että hän ei olekaan erilainen, hallissa oli lähes 400 muutakin upeeta erilaista persoonaa ja luonnetta ja kaikilla samat lähtökohdat sekä yhteinen tavoite: kisata urheilussa, kokea positiivisiä kokemuksia liikunnan kautta, sekä tuntea itsensä samanlaiseksi kuin kaikki muutkin.
Kuvassa ihana Venla tyttö! Jukolatiimin kummi 🙂
Ja jos vielä joku haluaa tietää, miksi halusin lähteä Jukolanviestiin ja tehdä hyväntekeväisyyttä tuleviin Junior Gameseihin, mitkä ovat ennen lähestulkoon järjestetty talkoolaisten voimin.. tuskin enää ihmettelee.
Mitä treenaamiseen on tullut, olen joutunut muuttamaan viikkosyklit ihan päälaelle. Puntti on varsinkin kisojen jälkeen jäänyt tarkoituksella vähemmälle. Kroppa ja lihakset eivät ole kunnolla palautuneet, joten nyt enemmän liikkuvuutta/kehonhuoltoa sekä Jukolanviestiä varten suunnistustreenejä ja lenkkejä. 🙂
Suunnistustreeneistä haluan kyllä kiittää Annaa ja Aapoa, jotka ovat tarjonneet meille joka viikko mahdollisuuden päästä heidän kanssaan treenaamaan. Täältä voit itsekin buukata heidän valmennuksen. 😉
Mutta nyt ei muuta kun hirrrveeeet tsemit päälle ja odottamaan lauantain- sunnuntain välistä yötä!
Jos jäi kuulematta Yle-puheen haastattelu Jukolanviestistä niin tästä voit käydä kuuntelemassa.
Hoidon jälkeen olin vain yhdestä asiasta erimieltä, nimittäin hoito oli niinkin rentouttava, että nukahdin!! Joten sain sekä puhtaan, että hehkuvan ihon että ihan mielettömän rentoutumishetken samalla kertaa….
