Blogi

Valoa tunnelin päässä – Miten olen motivoinut itseni jokaisen vamman jälkeen kuntoon


Olen urheiluvuosien aikana kokenut paljon epäonnea varsinkin loukkaantumisten osalla. Kun jotain tavoitetta olen pyrkinyt kaikin keinoin saavuttamaan, olen jostain syystä onnistunut aina loukkaantumaan. Pitkä polvileikkaus- kierre ja monet muut vammat ovat todellakin halunneet rajoittaa omaa liikkumista ja pitäneet poissa kentiltä. En kuitenkaan koskaan ole edes miettinyt, että lopettaisin urheilun kokonaan. En sano, että loukkaantumisten hyväksyminen olisi koskaan ollut helppoa, päinvastoin ne ovat todellakin olleet kovia kolahduksia. Ymmärrän hyvin miltä, kaiken aloittaminen alusta tuntuu. Tuntuu kuin kaikki se, mitä on saanut aikaan ennen vammaa ja leikkauksia murenee pikkuhiljaa pois ja taas lähdetään uudestaan lähtöruudusta. Vaikka ihan näinkään se ei ole.

Moni kamppailee loukkaantumisen jälkeen motivaation löytämisestä takaisin urheilun ja liikunnan pariin ja saakin usein tehdä tietoisesti työtä sen eteen. Jokainen loukkaantuminen vie fiilikset alas. Kehitys tuntuu keskeytyvän ja joskus jopa koko kausi on ohi. Kun oikeasti urheilu on iso osa elämää, tuntuu, että kokonaisesta palapelistä tärkeimmät palaset ovat hävinneet. Tässä kohtaa moni ajattelee, että helpompi olisi vain luovuttaa ja tehdä jotain ihan muuta. Muun tekeminen ei varmasti poista sitä, mistä on eniten nauttinut vaikka sillä hetkellä helpommalta tuntuisikin kääntää sivua.

Jokainen vamma aiheuttaa rajoitteita, muttei kuitenkaan poista liikkumista kokonaan. En voi ymmärtää miten osa saa lääkäriltä suoraan urheilukiellon. Harvemmin kyseessä on vamma, joka aiheuttaa täyden kiellon kaikelle liikunnalle, ellei kyseessä ole jokin sairaus, joka rajoittaa täysin koko kehon kuormituksen ja sykkeen nousun.  Treenaamisen ei muutenkaan pidä eikä tarvitse olla aina täysiä, niin mistä johtuu se, että lääkäri määrää urheilukieltoa, ymmärtäisin paremmin esim. pelikiellon. Pahimmassa tapauksessa urheilukielto vaan lisää ongelmia jo aiemman vamman lisäksi. Inaktiivisuus ei ole koskaan hyvästä ja varsinkaan, jos on ollut aiemmin aktiivinen. Ymmärrän sen huolen ja vastuun, mitä myös lääkärit kantavat. Olen itsekin ehkä vähän turhan innokas kuntoutuja, jolloin sen maagisen rajan löytäminen on todellakin hankalaa. Mutta parasta olisi saada lääkäriltä suoraan ohjeet, että: ”saat tehdä vain näin….!” Kun tekeminen rajataan on rajojen sisällä helpompi pysyä. Kotona makaaminen ja laakereilla lepääminen aiheuttaa vain kunnon huomattavaa romahdusta ja usein lisää tuki- ja liikuntaelinvammoja. Tottakai jokainen määrittää myös liikkumisen itse, heti leikkauksen jälkeen kannattaa ottaa ihan iisisti ja levätä, mutta kyllä jo kuukauden jälkeen voi huomattavasti tehdä asioita.

Mutta palaten vielä aiheeseeni: motivaatioon… Ymmärrän, että loukkaantumiset sammuttavat motivaation ja olisikin hyvä prosessoida asia, jotta saisi motivoitua itsensä kuntouttamaan vammat kuntoon. Alussa kaikki energia menee vamman tai loukkaantumisen hyväksymiseen, eikä sitä välttämättä hyväksy koskaan. Kuitenkin asia, jota ehkä itse mietin paljonkin oli, että: ”olenko oma itseni, jos nyt luovutan..” tähän oli helppo vastata, että en olisi! Vaikka kuinka joskus on tehnyt mieli luovuttaa, niin enemmän itselleni tuottaisi vaikeaa hyväksyä se, että joskus olen luovuttanut kuin se, että nyt täytyy tehdä kova työ, että pääsen takaisin kuntoon. Loukkaantumisen ja vamman hyväksyminen tuntuu huomattavasti helpommalta kuin se, että luovutin. Eikä luovuttaminen tarkoita nyt sitä, että lopettaa vaikka kilpaurheilun vaan lähinnä sitä, että lopettaa koko liikunnan ja samalla jättää kuntoutuksen. Ihan sama mikä on lopullinen tavoite; olisi se sitten oman lajin pariin paluu vai arkeen, jossa on osana liikunta, niin kuntoutus on ihan yhtä tärkeä. Laadukkaalla kuntoutuksella kuntoutetaan vamma loppuelämää ajatellen eikä seuraavan vuoden urheilua.


Enkä missään nimessä halua verrata omia tai kenenkään muun loukkaantumisia toisiinsa. Jokaisen kokemus on täysin erilainen, osa parantuu vammasta täysin ja osalle se jättää loppuelämäksi haasteita. Tottakai näiden kahden välinen hyväksyminen on täysin erilaista, silti jokainen meistä on itse vastuussa oman elämän jatkamisesta. Harvemmin he, kenellä oikeasti vamma on jättänyt jotain isompaa ja pysyvämpää ovat he jotka luovuttavat. Usein luovuttaminen on viitseliäisyydestä kiinni, eikä siitä ettei pääsisi kuntoon. Karua, mutta samalla hienoa on ajatella, että lopulta melkein kaikki on meistä itsestä kiinni, ei välttämättä se tulemmeko koskaan kuntoon, vaan se miten suhtaudumme asioihin.

“It always seems impossible until it’s done.”

Nelson Mandela

2 Kommenttia

Mitä vaikuttajayhteistyö on parhaimmillaan

Vaikuttaja yhteistyöt ovat edelleen hyvin uusi juttu. Aloitin itse tekemään vaikuttajayhteistyötä jo seitsemän vuotta sitten. Voin kertoa, että tässä ajassa on yhteistyömallit muuttuneet todella paljon.

Aiemmin urheilusponssit olivat neulottu logo paitaan tai logotarra skimboihin. Nykypäivänä yrityksille tuotetaan sisältöä ja toimitaan entistä enemmän yrityksen arvojen, tuotteiden ja palveluiden lähettiläänä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan takoita sitä, että pelkkä tuote vaihtaa omistajaa ja niistä tehdään toivotaan, toivotaan postauksia. Yhteistyöhön ei ylipäätään pitäisi lähteä, mikäli se ei astu omiin arvoihin, eikä jaksa nähdä vaivaa tuotteeseen/palveluun perehtymiseen ennen yhteistyötä.

Jokainen ymmärtää, että esimerkiksi osan bloggareiden tai vaikuttajien kuukausipalkka määräytyy kaupallisista yhteistöistä ja juuri sen takia, niitä on osalla enemmän ja yhteistyökuvioihin tarttumiseen on pienempi kynnys, kuin niillä ketkä tekevät työkseen muutakin ja vaikuttaminen on yksi osa omaa isompaa työkenttää. Lisäksi toki portaaleissa voi yhteistyöt kuulua osaksi blogin ylläpitoa. Blogin kirjoittaminen vie paljon aikaa, kun oikeasti sisältöön paneudutaan ja perehdytään sekä panostetaan kuviin ja tekstin tuottoon. Ihan niin kuin videon ideointiin, tuottamiseen ja leikkaamiseenkin. On mahtavaa, että monet yritykset ovat mahdollistaneet vaikuttajille tämän työn palkkaamalla heidät ns. töihin itselleen. Kuitenkin, jo aiemmin mainitsin, ettei yhteistyöhön pitäisi lähteä mikäli palvelu tai tuote ei vastaa sitä mitä itse olet.

Lisäksi tätä maailmaa pitkään jo eläneenä olen viimeisten varsinkin neljän vuoden aikana pyrkinyt itse tekemään pidempiaikaisia yhteistöitä. Tällä hetkellä suurimmat yhteistyökumppanit ovat olleet itselläni jo lähes neljä vuotta. Koen olevani osa heidän henkilökuntaan ja tämä tuntuu erityisen hyvältä. Yhteistyöt eivät ole pelkkää tuotteesta ja palvelusta kertomista, ne ovat paljon muutakin mitä ei ulospäin välttämättä näy tai välity.

Esimerkkinä omista pitkäaikaisista kumppaneista ajattelin esitellä Lappsetin… noin. kolme ja puoli vuotta sitten aloitimme yhteistyön. Lappset on vuonna 1970, perustettu perheyhtiö Rovaniemellä, mutta toimipisteitä löytyy jo ympäri Suomea sekä ympäri maailmaa. Lappset on varmaan kaikille teistä jollakin tasolla tuttu lastenvälineistä ja leikkipuistoista, mutta nykyään repertuaari on teemapuistoista, treenipuistoihin sekä jalkapallo tekonurmiin ja kuplahalleihin, unohtamatta puistojen penkkejä ja muuta ulkovälineistöä. (lisätietoa Lappsetista)

Meidän yhteistyön tavoitteena on ollut lisätä käyttäjiä fitnesspuistoihin ja luoda helppoja treenejä, mitä ihmiset voisivat puistoissa tehdä. Puistojen käyttö on kuitenkin kaikille ilmainen tapa treenata ja aina kuin tälläisiä juttuja lähdetään yhdessä tekemään, toivotaan merkittävää liikunta-aktiivisuuden kasvua Suomessa. Vuosi vuodelta olemme ideoineet ja miettineet lisää; mukaan on tullut treenejä ja luentoja suoraan asiakkaille, tapahtumia, puistojen suunnitteluapua yms. Nyt kun yhteistyötä on kuitenkin jo tehty lähes kolme vuotta halusin ehdottomasti tutustua vieläkin enemmän Lappsetin juuriin, niihin ihmisiin ketä yrityksessä työskentelee sekä siihen isoon prosessiin miten puistojen välineet oikeasti suunnitellaan ja tuotetaan omalla tehtaalla Rovaniemellä. Joten päätin lähteä Rovaniemelle tapaamaan Lappsetin porukkaa!

Sitä itsekin syyllistyy ajattelemaan itsestäänselvyytenä asioita, jotka vain löytyvät kaupunkien ja kuntien pihoilta. Sitä ei tule edes ajatelleeksi miten ison prosessin vaatii vaikka treenipuiston suunnittelu, organisointi ja toteutus, että sellainen saadaan rakennettua. Suomessa laatuvaatimukset ovat kovat, huomioiden turvallisuus, monikäytännöllisyys sekä vielä Suomen haastava ilmasto. Puistot halutaan tehdä kaikille iästä, tasosta tai rajoitteesta riippumatta.

Viime viikon tehdaskierros Lappsetilla oli kyllä avartava. Sitä ajattelee, että kaikki tapahtuu pelkkien koneiden voimin, mutta yhtäkään työntekijää ja sitä kädentaitoa mitä näin ei korvaa mikään. Tuntuu uskomattomalta miten nopeassa ajassa puistot suunnitellaan tilaajalle ja vielä toteutetaan tehtaalla, lähetetään ja pystytetään. Ja se, että tilaaja voi melkein tilata mitä vain, kunhan turvallisuus ja laatu eivät kärsi.


Toisen pävän agendana halusin itse päästä antamaan jotain yrityksen työntekijöille. Ideointipalavereiden lisäksi vedin työntekijöille taukojumppaa sekä kohdennetulle ryhmälle hyvinvointiin ja energan lisäämiseen liittyvää luentoa ja olin vahvasti mukana ideoimassa ja toivottavasti myös jatkossa toteuttamassa yrityksen hyvinvointia.



Lähdin Rovaniemelta erittäin ylpeänä, voin käsi sydämmellä sanoa, että teen hienojen ihmisten ja arvojen kanssa yhteistyötä! Kiitos Lappset <3

0 kommenttia

Myös energiapakkauksilla on huonoja päiviä

Hyviä lukijaviestejä tullut teiltä, ja tämä postaus käsitteleekin muutamaa kysymystä ja teksitoivetta.. Voitko kirjoittaa postauksen sun huonoista päivistä. –Eikö sua koskaan väsytä? -Onko sulla koskaan huonoja päiviä?  – Melkein mun parempi puolisko voisi vastata näihin kysymyksiin ja sieltä tulis myönteinen vastaus. Väsyttää välillä ihan niin kuin meitä kaikkia. Kovat työkiireet ja paineet, sekä niiden johtamat huonot yöunet näkyvät kyllä seuraavana aamuna naamalla. Muutama kuppi kahvia aamulla ja elämä taas jatkuu. Väsymys on myös tunne, joka satunnaisesti vaivaa meitä kaikkia, siinä vaiheessa kun se vaivaa pidempään on syytä etsiä syitä: Nukunko huonosti? panostanko omiin elämäntapoihin? Valvonko liikaa? Stressaako työasia? Huolehdinko liikaa ympärillä tapahtuvista asioista? 

Niin kuin jo sanoin aiemmin; satunnainen väsymys on normaalia ja sitä on meillä kaikilla. En usko, että kukaan ihminen on aina pirteä. Vaikka yleisesti minutkin tunnetaan iloisena ja energisenä, niin silti pitkien päivien jälkeen jatkuva ylienergisyys tipahtaa melkein nollaan. Tekee hyvää vain istua alas ja olla hetki ihan hiljaa. Työskentelen melussa ja olen jatkuvasti vuorovaikutuksesssa ihmisten kanssa, joten tuntuu todella hyvältä iltaisin rauhottua täysin. Osa ei varmaan edes perheenjäsenistäni usko, että sanon näin. ”Oonako muka rauhottuu joskus tai on hiljaa!”  En ehkä ole hiljaisemmasta päästä ja tykkään keskustella ja kuulla muiden kuulumisia, mutta työni on tosi intensiivistä ja jatkuvaa läsnäoloa, niin välillä kotona tuijotan tyhjyyteen ja pää lyö ihan tyhjää. En välttämättä edes kuule, kun minulle puhutaan. Kun pääsen hiljaisuuteen ja saan rauhottua, huomaan että aivot tarvitsevat lepoa, koska päivän aikana ne raksuttavat kovaa tahtia ja ovat koko ajan täydellä moodilla käytössä. Rakastan työssäni juuri sitä läsnäoloa ja intensiivisyyttä, mutta aina sitä ei riitä kotiin asti vaikka pitäisikin. Yli-ihmisiä ei vaan ole olemassa vaikka kuinka toivoisin sellainen olevani. Paras, että en aina edes huomaa olevani väsynyt, vaikka kroppa kelluu paikallaan ja silmät seisoo. Huvittavinta on, että vielä väitän ettei väsytä, kun joku kysyy.

Huonolla tuulella olen hyvin harvoin, mutta joskus on myös sellaisia hetkiä. Aina ei työasiat mene niin kuin haluisi tai elämässä tulee eteen hankalempia hetkiä. Niistä onneksi aina selvitään tai ainakin näin haluan uskoa, vaikka ei aina siltä tuntuisi. Ehkä tärkein lause jonka joskus kuulin liittyi ihmisten menetykseen mutta samaan voi verrata mihin menetykseen tahansa: ”Suru pitää käsitellä, mutta surra ei voi lopunelämää, jolloin keskittyy enemmän niihin ihmisiin ketä ei enää ole olemassa eikä niihin ketä on oikeasti lähellä ja läsnä.” Samaa voi miettiä ihan pinempiinkin asioihin, on turha murehtia menetettyjä töitä vaan keskittyä sen sijaan niihin mitä tällä hetkellä tekee. Vaikka kuinka hankalaa olisi olla murehtimatta, niin siihen on hyvä pyrkiä, jotta elämä menisi kuitenkin eteenpäin ja osaisi elää ja nauttia hetkestä.

Jokainen tunneälyn omaava osaa tuntea sekä näyttää tunteet laidasta laitaan. On aitoutta olla joskus huonollakin tuulella ja väsynyt. Toki jatkuva huonotuulisuus ja takakireys evät ole hyväksi kellekään, ei henkilölle itselleen eikä ympärillä oleville. Ja haluan myös ajatella, että omassa työssäni minulla ei ole oikeutta tartuttaa huonoa fiilistä ja päivää muihin. Tavoite on tuoda ihmisille energiaa ei viedä sitä pois. Joten mielummin näytän väsymyksen ja kireyden vasta kotiseinien sisällä, vaikka ei sekään ole aina oikein. Aitoutta ei vaan voi päästä karkuun ja lähimmät ihmiset kyllä sen ymmärtävät.

Mukavaa viikkoa kaikille!

0 kommenttia

Aito ja uniikki

Pysähdy hetkeksi ja mieti.. maailman väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2017 olevan yhteensä 7,6 miljardia ihmistä ja väkiluku on edelleen kasvussa. 7,6 miljardia erilaista naurua ja surua, niin monta erilaista persoonaa ja uniikkia ulkonäköä. On pitkiä on lyhyitä, on vaalea- ja tummatukkaisia, on sinisiä silmiä ja ruskeita. On pisamia ja hymykuoppia… Maailmassa ei ole ketään täysin samanlaista kuin sinä olet.

Vaikka meistä jokainen on omanlainen ja uniikki, niin silti vertaamme itseämme toisiin ja jostain syystä haluamme jotain mitä emme ole. Seuraamme viimeisteltyä ja siloteltua sosiaalistamediaa, jossa moni kuva uhkuu täydellisyyden tavoittelua ja kulissia. Mitä elämä ei oikeasti ole..

Moni on myöntänyt tekevänsä esimerkiksi instagramista, vain kaunista valokuva-sivua, jossa jokaisen kuvan eteen on nähty paljon vaivaa. Täydellinen valo yhdistettynä täydelliseen väriyhdistelmää on ollut iso vaivannäkö. Myönnän, usein itsekin olen mennyt samaan lankaan ja ihastellut kuvan kaunista maisemaa tai lookkia, joka ei kuitenkaan todellisuudessa ole vastannut lainkaan kuvaa. Eikä ole väärin tehdä visuaalisen kauniita juttuja, mutta minne aina unohtuu se median- ja kuvienlukutaito. Ehkä meidän tapa unelmoida ylipäätään asioita, on saanut meidät seuraamaan illuusiota. Haluamme katsoa kauniita kuvia ja samalla alitajunta luulee kaiken olevan juuri, niin kuin miltä ne näyttävät.Illuusio saa aikaan vertailua. Ihmettelemme miksei itsellä ole sitä virheetöntä tai kauniin väristä ihoa mitä kuvassa olevalla on. Tai miten kuvassa olevan hiukset ovat jopa sotkuisena viimeisen päälle. Todellisuus jää taas ihailun taka-alalle!

Kaikesta huolimatta huolestuttavinta on, se paine mitä jo ihan yksittäiset somesivustot ja henkilöt tuovat. Luodaan ylimuokattuja kauneusihaneita ja vartalomalleja, joissa ei ole enää mitään luonnollista. Luonnottomuuttakin pahempaa on se terveysriski minkä tämän tyyppinen buumi voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa. Ymmärrän, että jokainen ihannoi erilaista ulkonäköä ja saa olla juuri sellainen kuin haluaa. Mutta vaikuttavuus tuo vastuuta, joten mitä enemmän ja mitä isommalle yleisölle vaikutat, sitä tarkempi ja vastuullisempi sinun on oltava. Toivoisin todella, että jokainen vaikuttaja miettisi miten ehkäisisi ulkonäköpaineita eikä lisäisi niitä.

Kun katsot ja kadehdit jonkun toisen elämää, muista että jokainen on lopulta ihan tuiki tavallinen ihminen. Se ihminen kenen elämää pidät hienona, ei välttämättä ole sitä mitä luulet. Yhtä lailla moni ihminen tekee ja kamppailee niistä samoista arkisista asioista kuin sinä, muttei tuo niitä julki. Super- kiiltokuvaista elämää ei ole kellään, eikä elokuvista tuttua: ”täydellistä heräämis-lookkia” ole olemassakaan.

Kuvat: Petteri Peltonen

Jokaisella on elämässä haasteita ja alamäkiä sekä onnea ja ylämäkiä. Terve tyytyväisyys itseensä ei kuitenkaan ole pahasta. Voimme olla täysin tyytyväisiä siihen ketä olemme ja miltä näytämme, mutta voimme silti elämän muilla osa-alueilla kuin, ulkonäkö-puolella muokata ja haastaa itseämme.

Raikasta alkavaa viikkoa kaikille!

4 Kommenttia

Treenivarusteet kuntoon kesän jälkeiseen treenistarttiin – Ja tule mukaan ilmaiseen lukijatreeniin

Kesä on optimaalista ulkotreeni aikaa, mutta niin on syksykin. Kaunis puiden värikkyys ja raikas viileämpi treenisää, toimivat todella hyvin ulkotreeneissä. Osalla kesä on pyhitetty lepäämiseen ja nauttimiseen, jolloin treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Ja syksyllä taas käynnistetään liikkuminen uudestaan. Olisi kuitenkin hyvä aloittaa liikunta asteittain, jotta kroppa pääsee pikku hiljaa tottumaan treeneihin. Aloituksen jälkeen olisi hyvä saada motivaatiosta pysyvää, mutta liian kovan harjoittelun aloittaminen heti alussa, nostaa loukkaantumisriskiä ja usein vaikuttaa myös motivaation hiipumiseen.

Kokosimme Stadiumin kanssa tärkeitä pointteja; harjoituksista ja varusteista mihin kannattaa paneutua, kun kesän jälkeen taas aloittaa aktiivisen liikkumisen. Ihan omasta puolestani voin sanoa, että Stadiumilta löytyy hyvinkin spessu valikoima treenivaatteita, mitä muualla ei ole.

Mistä aloittaa kesän jälkeen treenit:

Ulkotreenit on hyvä tapa käynnistää treenit taas uudelleen tauon jälkeen.  Voit vapaasti mennä liikkumaan koska vaan ja mihin vaan ilman sitoutumista. Hyvänä lähtökohtana on ujuttaa tunnin harjoitukseen kestävyyttä esim: lenkkeilyä, sekä lihaskuntoa kuntopiirinä ja liikkuvuutta, jonka voit tehdä harjoituksen loppuun. Lenkki käynnistää kropan, josta on hyvä siirtyä harjoituksessa rankimpaan osuuteen eli kuntopiiriin ja lopettaa harjoitus liikkuvuuden parantamiseen. Aloita kuitenkin tarpeeksi rauhassa. Pitkän tauon jälkeen kunto ei ole koskaan sama, kuin mikä se on ollut ennen pitkää taukoa. Mutta positiivista on, että kun jaksat aloittaa rauhassa ja progressiivisesti, niin se kunto kyllä palaa sieltä entiselleen!

Harjoituksissa on tärkeä huomioi oikeanlaiset vaatteet– Lajin valinnan mukaan kannattaa valita sopivat vaatteet. Jos teet hikitreenin, vaatteiden hengittävyydellä on suurempi merkitys sekä riippuen liikkeistä on hyvä, että vaatteet ovat tarpeeksi joustavat. Ulkona huomioi vettä-hylkivyys ja tarpeeksi lämmin, mutta kuitenkin hengittävä varustus. Hyödynnä treenivaatteiden valinnassa ammattilaistan apua, he osaavat kertoa vaatteiden spesifimmät ominaisuudet riippuen siitä, mitä ominaisuutta itse kaipaat treenivaatteissa. Kun varustaudut hyvillä ja hengittävillä treenivaatteilla on hyvä myös huomioida hengittävät alusvaatteet, niin miehillä kuin naisilla. Puuvilla alkkareita ei kannata laittaa hengittävien treenihousujen alle. Lisäksi naisten on hyvä valita oikeasti hyvät ja tukevat treeniliivit. Treeniliivien tulee olla napakat, muttei toki puristaa liikaa. Treenivaate-uutuudet löydät täältä.

Hyvät kengät- Kengillä on yllättävän tärkeä merkitys riippuen siitä minkälaisen treenin tekee ja minkälainen rakenne omassa jalassa on. Kenkien valinnassa kannattaa myös hyödyntää kauppojen henkilökuntaa, sillä monikin heistä osaa auttaa valitsemaan jalkaasi sopivat kengät ja vielä kun kerrot minkä tyyppistä liikuntaa harrastat. Juostessa huomioi kengän hyvä tukevuus, rullaavuus sekä joustavuus sekä lihaskunto/salitreeneissä taas tukevuus ja vankka pohja. Kaikkien treenikenkien pitää tuntua hyvältä jalassa ja ainakin itse tykkään, että kengät ovat mahdollisimman kevyet. Se fiilis ettei kegät sopivat jalkaan niin hyvin, etteivät ne edes tunnu jalassa, tekee jo ostopäätöksen. Jos kaipaat pronaatiotukea kenkiin, huomioi myös että jalkaa täytyy vahvistaa ja ärsyttää välillä myös neutraalilla kengällä. Jalkapöydän rakenteellisia ongelmia ei kannata korjata pelkillä tuilla- vaan keskity myös aktiivisesti jalkapöydän sekä nilkan vahvistamiseen. Treenikengät löydät täältä. 

Huolla kehoa-  Jokainen tietää, että jos ei ole pitkään aikaan liikkunut tai harrastanut jotain tiettyä lajia ja kun palaa takaisin tämän pariin, tuntuu se seuraavana ja varsinkin sitä seuraavana päivänä kropassa. Osalla jopa niin paljon, että menee taas hetki, jotta voi palata uudestaan treenien pariin. Tätä varten kannattaa huoltaa kroppaa treenien aikana sekä vielä erikseen. Kehon huolto ei tarkoita aina tuntia joka alkaa lämmittelyllä vaan voit hyvin tehdä pienempiä 10 min kehonhuolto- settejä, esimerkiksi kotona kun katsot telkkaria. Venyttelyn ohelle kannattaa lisätä lihasten rullaamista sekä avaavia ja aktivoivia liikkuvuus- liikkeitä. Muista rullatessa; rullata lihakset aina kovempaa sydäntä kohti ja palauttaen pois päin. Rullaamisen tempo on sama kuin hieronnassa, eli rauhallinen ja rentouttava. Eli rullaamisen ei pitäisi olla itsessään mikään urheilusuoritus. Foam rollerit löydät täältä. 

Lukijatreenit x Stadium

Halusimme Stadiumin kanssa koota teistä lukijoista porukan yhteen! Pääsette kuulemaan Stadiumin uutuuksista sekä treenaamaan kanssani, tiistaina 11.9.18. Jokainen osallistuja saa myös mukaansa yllätyslahjan.

Tapaaminen on Helsingin keskustassa Stadium Forumissa, (Kauppakeskus Forum)  klo 17. 00, josta lähdemme ulos treenaamaan.Varaathan mukaasi sään mukaiset varusteet!

Ilmoittautua voit, @fitoona, instagram tililläni tai mikäli sinulla ei ole instagram-tiliä laitathan minulle sähköpostia osoitteeseen fitoona@gmail.com. Ilmoittaudu ajoissa, koska paikkoja on vain 15. ensimmäisille!

Tavarat saa treenin ajaksi säilöön, ja vielä jos herää kysymyksiä niin voitte laittaa suoraan mulle! 😉


Mukavaa viikonloppua!

0 kommenttia