Blogi

Helppo resepti kaurasämpylöihin

Asiaakkaani toi kerran treeneihin itsetehtyjä kaura-rahkasämpylöitä ja pakko sanoa, että ne oli niin hyviä, joten oli tottakai itse kokeiltava samaa reseptiä pienellä twistillä. Ohje oli vielä niin helppo, joten sopii hyvin omaan kokkailuun! Pakko jakaa se tänne teillekkin!

Ainesosat: 
-2 dl Kauraleseitä
-2 rkl rahkaa
-2 valkuaista
-0,5-0,75 dl siemeniä (auringonkukansiemet/kurpitsansiemenet) 
-1tl leivinjauhoa
-1tl kurkumaa
-Ripaus suolaa 

Laita pellille ja uuniin, paistoin itse 200 asteessa noin. 15 min. Varo ettei sämpylät mene liian kuivaksi uunissa. Näistä ainesosista tulee 2 isohkoa sämpylää. Ja sämpylät ovat todellakin täyttäviä!

Ei muuta kuin nauttimaan tyypit!

0 kommenttia

Herkuttelu kuuluu elämään

Turha kieltäytyminen herkuista vaan kasvattaa isompaa himoa herkuille. Olen huomannut nyt omien asiakkaiden kautta, sekä monien yhteydenottojen mitä teiltä saan, että isoin ongelma on löytää kultainen keskitie herkuttelussa. Herkkuja tulee syötyä joka päivä tai sitten kitkuttelemme syömättä herkkuja niin kauan kunnes varmasti vedämme överit. Balanssin löytäminen tuntuu vaikealta…toki on yksilöllisiä eroja, eikä kaikilla keinu laiva puolelta toiselle, mutta suurin osa ketä toivoo apua herkuttelun maltillisuuteen kertoo, miten hankala on löytää sopiva suhde herkuttelulle.

Herkuttelusta on turha tehdä sen isompaa numeroa, se on vain pieni osa syömistottumuksia. Kun syö perus terveellistä ja monipuolista ruokaa suurimman osan viikosta, voi myös herkutella ihan hyvällä omatunnolla. Ymmärrän, että övereiden syömisestä tulee huono omatunto… sen varmasti tekee se huono olo, mitä herkuista usein tulee. Mutta huonoa omatuntoa ei pitäisi tulla perus herkuttelusta. Yksittäinen herkuttelu ei lihota ketään, eikä tee mitään muuta kuin hyvän fiiliksen, mutta tottakai jatkuva herkuttelu voi vaikuttaa painon nousuun tai muihin ongelmiin vireystilassa pitkällä aikavälillä.

Herkuilla ei myöskään kuulu korvata ruokaa. Vaikka kuinka ajatus siitä, että: ”jätän ruuan väliin, mutta syön herkkuja”– voi tuntua ajatuksena hyvältä, niin käytännössä se ei ole. Kunnon ruokaa ei tulisi koskaan korvata herkuilla ja napostelulla. Vaan herkuttelu on extraa muun ruuan päälle. Tiedän myös monia, joiden energiaravintoaineiden saanti jää hyvin suppeaksi, koska korvaavat nälkää syömällä karkkia… jokainen ymmärtää, ettei karkista saa sitä energiaa joka tukee vireystilaa ja jaksamista. Karkki nostaa verensokerin piikkinä ylös ja yhtä nopeasti se tiputtaa sen alas… eli ymmärrätte varmaan, ettei se todellakaan pidä verensokeria tasaisena ja vireystilaa hyvänä.

Makeat herkut eivät ole ruokaa, joten niitä ei kuulu syödä ruuan tavoin. Säännöllistä ateriarytmiä ei kannata sotkea karkkipussilla vaan karkit on hyvä siirtää siihen aikaan kun haluaa herkutella. Myöskään kahvin kanssa ei tarvitse aina ottaa pullaa tai keksejä, vaikka työpaikan kahvipöytä on niitä pullollaan. Välipalaksi sopii paremmin vaikka hedelmä ja pähkinöitä. Jotain mikä vie nälkää sekä pitää verensokerin tasaisena.

Oma herkuttelu ajoittuu eniten viikonloppuihin, jolloin tulee syötyä muutenkin spessumpaa ruokaa. Herkuttelu ei itselle ole aina makeaa, joskus toki sitäkin mutta enemmän hyvät ruuat vetävät puoleensa. Jos joku herkku pitää valita erikoiskahvien ja pähkinöiden lisäksi niin jäätelö. Jäde on aina ollut yks oma suosikki! Jäätelöistä olen nyt hurahtanut Lohiloihin, joissa isona plussana paljon paremmat ravintoarvot kuin tavallisessa kermajäätelössä. Näitä menee välillä ihan arkipäivisinkin! 😉

Ajattelinkin arpoa teille Lohilon jäätelöitä herkutteluviikonlopun kunniaksi, istagramin puolella!

Käy kurkkaamassa, hyvää viikonloppua!! 

 

 

0 kommenttia

Ääni kuuluviin

Kirjoitin aiemmin tänne blogiin, että mistä Urheilun äärellä- podcast sai alkunsa.. teksti löytyy täältä. Suurena syynä siis arvomaailmani urheilussa, joka on kaivannut päästä kuuluviin. On asioita, epäkohtia, uskomuksia ja taruja, jotka jatkuvasti pyörivät mielessäni enkä usko, että olen näiden asioiden kanssa yksin. Haluan uskoa, että jokainen pystyy jollain tavalla tehdä hyvää, ehkä puhumalla epäkohdista ääneen ja jos saan edes yhden ihmisen korvat hörölle ja aiheen jäämään mieleen koen, että onnistuin tavoitteessani. Olen miettinyt myös paljon, että miten saisin hyvässä hengessä asiat sanottua ääneen, mutta kuitenkin niin, että keskustelut ovat avoimia ja rohkeita, joissa ei kaunistella faktoja. Podcast on ollut mielettömän vahva keino siihen. Jokainen joka kuuntelee podcastejä tietää, että niihin pitää kuitenkin keskittyä, jotta pysyy aiheessa mukana. Halusin ehdottomasti tavan tuoda asioita esille niin, että jokainen kuulia joutuu keskittymään siihen aihepiiriin missä keskustellaan ja tärkeänä oli myös tuoda esille jotain uutta jokaiselle kuulijalle!

Paras palaute mitä olen teiltä saanut on ollut se, että teidän on tehnyt mieli päästä keskusteluun mukaan. Olette halunneet päästä kertomaan kokemuksia ja oman mielipiteenne, toivon todellakin, että laitatte mulle palautteena myös teidän mielipiteet tai kommentoitte niitä jakson kuviin. Keskustelu on juuri se mitä näiltä toivon… keskustelette sitten oman lähipiirinne kanssa tai mun.

Tämä ensimmäinen podcast sarja on itselleni henkilökohtaisesti hyvin tärkeä… Yhtenä palautteena olette toivoneet enemmän mun mielipiteitä kuuluviin, mutta olen tietoisesti jäänyt vähän taustalle, tuomalla omat mielipiteeni aiheiden ja vieraiden kautta kuuluviin. Haluan tietoisesti antaa vieraalle tilaa puhua ja väleissä tuoda pienemmällä volyymilla omia mietteitä esille. Ehkä moni teistäkin, jo pitempään munkin taivalta vierestä seuranneena voitte huomata, että jokaisessa podcastin aihe-alueessa on joku yhteys niihin arvoihin ja teksteihin mitä olen tännekin kirjoittanut.

Kaikki vieraat on hyvin tarkkaan valittuja, he ovat menestyneitä henkilöitä omissa aloissaan ja urheilussa, mutta sanavalmiita ja aitoja persoonia. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, että olen saanut heistä kaikki mukaan sarjaan. En kaipaa sarjaan yhtään pinnallisen tason keskustelua, vaan haluan päästä hyvässä hengessä näiden persoonien syvempiin ajatuksiin ja arvoihin. Haluan kuulla kokemuksia, mitä muut eivät ehkä ole kuulleet ennen, haluan oppia aiheista jotain uutta ja saada itsekin omien mielipiteiden sekaan laajempaa perspektiiviä.. Tämä koko prosessi on hyvin opettavaista. Jo itsessään se, että käsikirjoitan aihealueet, teen isoa tiedonhakuprosessia ja editoin jokaisen podcastin erikseen yksin. Opettelin editoinnin noin pari viikkoa ennen äänityksia, joten jos mä voin oppia sen niin jokainen teistäkin voi!

Miksi Suplaan? Podcastin julkaiseminen Suplassa tuntui todella luonnolliselta. Supla on täynnä erilaisia podcastejä (noin. 150 ohjelmaa, 7 radiokanavaa sekä äänikirjoja) mitä mielenkiintoisimmista aiheista sekä itselleni Supla tuli aiemmin tutuksi Aamulypsyn kautta. Itselläni ei ollut aamuisin aikaa kuunnella Aamulypsyä radiosta, niin kuuntelin ohjelmaa jälkikäteen Suplan kautta.

Supla on siis audiopalvelu ihan kuin ruutu ja muut videopalvelut. Suosituimmat sarjat Suplassa ovat keränneet yli miljoona starttia… eli koko ajan ollaan menossa enemmän ja enemmän podcast ja äänikirjojen suuntaan. Perinteisen musiikinkuuntelun vierelle halutaan tuoda asiasisältöä. Varsinkin radionkuuntelijat ovat isoa podcastien kuunteluryhmää. Radiomedian tutkimuksen mukaan tärkeimmät motiivit podcastien kuunteluun ovat olleet halu viihtyä ja rentoutua sekä oppia jotain uutta. Juuri näitä samoja tavoitteita olen itse asettanut omalle sarjalle.

Musta on ihan parasta kuunnella podcastejä pitkillä automatkoilla tai kun teen jotain tosi tylsää tasavauhtista treeniä. Podcastit missä on mietitty sisällön aiheita ja etenevää rakennetta ovat hyvin mielenkiintoisia. Ja jostain kumman syystä itse tartun yleensä eniten podcasteihin, joissa keskustellaan aiheista urheilun ympärillä.

Kuvat: Petteri Peltonen

Kohta ollaan puolessa välissä sarjaa ja jo nyt olen ihan mielettömän iloinen siitä, mitä keskustelua tällä sarjalla ollaan saatu aikaan. Pienen siemenjyvän kun istuttaa voi tulevaisuus tuoda isompaa hedelmää. Keskustelut ja aiheet leviävät, avoimuus asioita kohtaan paranee, uskomukset osataan ottaa vastaan kriittisemmin… Vaikka olen suuruuden hullu, haluan silti asioiden tapahtuman askel askeleelta, että jokainen voi sopeutua pienempiin muutoksiin porras kerrallaan ja oikeasti sisäistää ne.

Ei mulla muuta….

paitsi, että keskiviikkona on taas uuden jakson julkaisu! <3

0 kommenttia

Jokainen meistä on taitava

Mä riitän, mä oon vahva, mä osaan, mä pystyn, mä jaksan…. Osana omaa hyvinvointia on oikein kokea itsensä vahvaksi ja pystyväksi. Jokaisen pitäis pystyä sanomaan se myös ääneen, että oikeesti oot taitava ja sulla on täällä joku tarkoitus. Meillä kaikilla on joku tarkoitus sekä taito. Yhtään taidotonta ihmistä ei ole olemassakaan. Se, että tiedämmekö vielä mikä on meidän syvin tarkoitus tai taito, ei ole välttämättä itsestäänselvyys, mutta jokainen varmasti tajuaa sen jossain vaiheessa elämää.

Jos joskus on tuntunut siltä etten osaa mitään, niin nopeasti sitä tajuaa puhumalla muiden kanssa, että totta mähän oon aika hyvä monessakin asiassa. Meillä jokaisella on heikkouksia, mutta ne eivät tee meistä heikkoja. Voin avata vähän omia heikkouksia, joita olen oppinut tiedostamaan kunnolla, kuten: puhun ärsyttävän usein muiden päälle, kun olen liian innoissaan jostain asiasta. Mulla on todella huono kärsivällisyys, jos teen jotain pakollista, mikä ei kuulu mun lemppari asioihin, mielenkiinto siirtyy ihan muihin asioihin. Toimin ja elän impulsiivisesti, jolloin välillä järki jää taka-alalle sekä olen todella huono häviämään, varsinkin urheilussa… kyllä jokaisen hävityn matsin jälkeen alan itkemään.. edellään aikuisena ihmisenä. Kaiken lisäksi en ole mikään kielinikkari ja kirjoitusta laahaa jatkuvasti perässä lieväksi lukihäiriöksi luokiteltu yhdyssanojen ja pilkkujen osaamattomuus, jota voi jo blogistakin viivata punakynällä jokaisessa tekstissä. En silti koe, että nämä asiat olisivat niin ylitsepääsemättömiä, etten oppisi niitä hallitsemaan ja harjoittelemaan niistä pois. Jos palaan lukemaan mun vanhoja tekstejä, voin jopa itse jo ruveta korjaamaan mun virheitä. Kun heikkoutta kohti menee suoraan päin ei tulos voi olla kuin positiivinen.


Oma intohimo ja taitoalue löytyi selvästi liikunnan ja urheilun parista. Jos johonkin sain kuluttaa jo lapsena energian niin liikuntaan. Ei ollut kahta sanaa mihin ammattiin haluan, kun kasvan ”isoksi.” Urheilija, valmentaja, liikunnanopettaja ja poliisi.. nämä olivat unelma ammattejani lapsena. Yrittäjyyttä seurasin äitini jäljillä. Vaikka olen tehnyt monen laista työtä: puutarhahommia, vastaanottovirkailijan työtä, siivoamista ja myyjän työtä olen silti aina tiennyt, etten koskaan niihin töihin jäisi vaan menisin satasella kohti omaa kutsumusammattia..

Uskon vahvasti siihen, että jokaisen taidoille löytyy oikea ala, jossa yhdistyy myös oma intohimo. Me kaikki osataan jotain, koska meillä on niin suuri intohimo sitä asiaa kohtaan. Vielä kun jokainen uskaltaisi rohkeasti antaa omalle taidolle ja intohimolle tilaa, sekä tehdä siitä itselleen ammatin. Meillä olisi maailma täynnä ihmisiä, jotka rakastavat omaa työtä ja tätä kautta hyvinvointi ja onnellisuus käyrät saataisiin piikkinä nousemaan.

Kuvat: Petteri Peltonen

Jos sulla on intohimo ja tiedät olevasi myös taitava, muttet uskalla sanoa sitä ääneen muille niin näytä se! Mä ainakin uskon teistä jokaiseen! Ja aina on ihmisiä, kenen oma elämä on niin kurahousuissa laahaamista, että he pitävät huolen siitä, ettei kenenkään muunkaan elämässä aurinko paista. Nämä ihmiset kannattaa jättää omaan arvoonsa ja keskittyä aidosti toteuttamaan itseään ja omaa intohimoa. Meistä jokaisella on jokin taito…

ANNA PALAA!!

1 Kommentti

Bucket list- Levi- unelma koettu muutamassa päivässä

Suomi-matkailu on ollut lähinnä pelireissuja ympäri Suomea. Eli toisin sanoen tunnen vain eri paikkojen jalkapallo- ja rugbykentät sekä yleensä vielä lähimmän ABC.n… Rovaniemellä olen vajaa vuoden joskus asunut, mutta muuten lappi on vielä seutua, mistä en ole montaa tunturia tai kohdetta nähnyt. Levi on jo pitkään ollut reissulistalla, mutta jostain syystä lomakohteet ovat valikoituneet hiukan lämpimämpiin vaihtoehtoihin.

Kun Barebells kysyi mukaan Leville, ei vastausta tarvinnut edes miettiä, vihdoin yksi unelma toteutui! Vielä kun muutaman päivän ohjelma lävähti sähköpostiin, odotin reissua todella innoissaan….

Maanantaina lensimme aamusta Kittilään, josta suunta oli kohti Levin Igluja… majoitus joka on myös ollut omassa ”salaisessa” reissulistassa, jo siitä asti kun iglut pystytettiin. En voi edes sanoin kuvailla miten siistiä oli päästä paikalle ja nähdä nämä ihan älyttömän mageet hotellihuoneet! Ja kyllä ne ovat täysin lämmitettyjä, vaikka näyttävät kylmiltä 😉

@Jacob Papinniemi

@Jacob Papinniemi

@Jacob Papinniemi

@Joey Palmroos

Huoneissa on pieni keittiö, wc ja suihku sekä isompi oleskelutila, missä on keskellä iglua ja lasikattoa sänky sekä muuta hengailutilaa. Ensimmäinen yö oli vaikea mennä nukkumaan, kun pystyi näkemään koko tähtitaivaan yläpuolella. Teki mieli vain tuijottaa taivasta läpi yön. Revontulia ei näkynyt tällä kertaa kuin ihan hiukan, ehkä ensikerralla sitten.

Päivän muuta ohjelmaa oli: yhteistreenit Levi Wellnessin ja ihan mahtavan persoonan, Laura Peipon kanssa, jonka jälkeen rentoutumista koko porukan kesken saunoen sekä takkatulen ääressä syöden. Loppu huipentui rentoon pelailuun ja ”team spritin” nostatukseen!

@Jacob Papinniemi

@Jacob Papinniemi

Toisen päivän kohokohta oli rento vaellus Särkitunturille, jonka kuvan kauniit maisemat laittoi tämänkin yrittäjän aivot narikkaan. Hetkessä eläminen ja raikkaan ilman hengittäminen tuli niin tarpeeseen. Vaikka oma työni on ihan unelma, tuntuu silti hyvältä välillä vaan pysähtyä hengittämään ja katsella upeita maisemia. Olen muutenkin ulkoilmaihminen ja nautin suuresti vaeltamisesta, joten tämä reissu oli ehdottomasti kirsikka kakun päällä. Ja kyllä vaelluksen kruunaa aina nuotio ja makkaran paisto.

@Joey Palmroos

@Joey Palmroos

@Joey Palmroos

Ilta huipentui vaelluksen jälkeen alku ”drinkki-kaakaoon” kodassa, missä samalla päästiin maistamaan uutta Barebellsin jouluista proteiinipatukkaa, jonka jälkeen menimme kaikki yhdessä illalliselle. Uusi patukka on ihan mielettömän hyvä: minttusuklaan makuinen… ja siitä tuli samalla ehdottomasti oma suosikki maku.

Patukka löytyy jo Fitnesstukun valikoimasta täältä!

@Jacob Papinniemi

Tänään oli paluu Helsinkiin, mutta Leville palaan ehdottomasti jonain päivänä takaisin! Jos reissua olisi ollut vielä muutama päivä, olisin ehdottomasti halunnut päästä haski-ajelulle sekä tottakai skimbaamaan…  Kiitos Barebells ihan mielettömän ikimuistoisesta reissusta, nautin siitä todella paljon; niin ohjelmasta, lapista kuin uusista ihmisistä keneen pääsin tutustumaan!

@Jacob Papinniemi

Menkää ihmeessä leville, siellä sielu ja mieli lepää!

0 kommenttia