Blogi

Mitkä pilarit rakentavat mun hyvinvoinnin?

En ole koskaan pitänyt fyysiseen kuntoon liittyvästä ajattelusta: ”uusi vuosi – ja laihempi minä.” Olisi joskus kiva nähdä dataa, kuinka iso prosentti jatkaa uuden vuoden uusi ” laihempi minä” ajattelua, kauemmin kuin alkuvuoden. Itsensä haastaminen ja likoon laittaminen on ihan loistava juttu. Se, että haluamme voida paremmin ja haluamme tehdä muutoksia kohti terveempää/hyvinvoivaa elämää on enemmän kuin tervetullut ajattelutapa. Mutta onko itsensä ja omien tapojen muuttaminen täysin päälaelleen hyvä pitkällä tähtäimellä kohti hyvinvointia, saati päätavoitteena laihdutus ja kilojen karistaminen…

Ymmärrän, että on siistimpää luvata itselleen olevansa huippukunnossa tulevana kesänä ja saada vaatekokoa pienemmäksi, kuin onnistua lisäämään omaan inaktiiviseen viikkoon 2h liikuntaa tai saavuttaa tasapainoinen hyvinvointi. Tavoitteiden realistisuus saattaa usein kaatua siihen, että emme edes mieti; miten voisimme onnistua tavoitteessa, mitä tavoite oikeasti vaatii ja miksi ylipäätään haluamme saavuttaa kyseisen tavoitteen? Tekevätkö tavoitteet meidät oikeasti onnellisemmaksi vai teemmekö sen vaan sen takia, jotta voimme sanoa ääneen muille, että: ”tänä vuonna treenaan itseni kesäkuntoon.”


Hyvinvointi ja hyvä olo ovat summa monesta liikkuvasta tekijästä. Hyvinvointiin liittyy niin moni asia, ettei yksittäinen treeni tai yksi hyvä välipala-valinta työpäivän aikana yksin muuta vielä paljoakaan saati kesäkuntoon laihdutuspojekti… Teemme päivässä satoja, jopa tuhansia päätöksiä koskien hyvinvointiamme. Enkä nyt puhu pelkistä ruokavalioon tai liikuntaan liittyvistä päätöksistä. Päätös voi olla nukkumaanmenoajasta erilaisten työtehtävien hyväksymiseen.

Elämme suorituskeskeisessä maailmassa, jossa multitasking taitoa kadehditaan ja hyvää oloa verrataan ulkoisen habituksen kautta. Mikään tietty vartalomalli tai rasvaprosentti ei kerro hyvinvoinnista eikä taito treenata 14 kertaa viikossa ja tehdä 8h työpäiviä ole mikään saavutus. Iso elämäntapamuutos voi olla saavutus mutta saavutimmeko sillä hyvinvoinnin ja onnistuimmeko vielä pitämään siitä kiinni?

Saavutus on löytää tasapaino!

Jos asettaisin itseni keskelle mielekarttaa ja piirtäisin ympärille ajatuskuplat mistä oma hyvinvointi koostuu niin näistä:

  • Suhde perheeseen ja ystäviin. Kun läheiset voivat hyvin ja pääsen viettämään heidän kanssaan aikaa – saan niin paljon energiaa. Yksittäiset lounashetket parhaiden ystävien kanssa, avoimet keskustelut perheen kanssa ja ylipäätään läsnäolo.
  • Harrastukset ja ylipäätään urheilu, joka ei edes tunnu treenaamiselta, koska on niin hauskaa. Hampaat irvessä suorittaminen ei lisää omaa hyvää oloa vaan juuri se hyvällä ja rennolla fiiliksellä tekeminen, vaikka treenaisinkin kovaa. Lisäksi tasapaino kovien ja kevyiden treenien välillä pitää kropan parhaimmassa kunnossa.
  • Työ, joka antaa paljon eikä vaan vie aikaa ja energiaa. Työ mitä saa tehdä itselleen, mikä haastaa, opettaa uutta ja mihin menee aina hymy huulilla. Rakastan tilanteista missä en ole vahvimmillaan, vaan joudun ottamaan tilanteen haaltuun ja pääsen oppimaan jotain mitä en aiemmin ole tehnyt.
  • Lepo ja palautuminen, niin jokainen nukuttu tunti kuin lomamatkat ja rentoutuminen. Mieli ja keho vaan tarvitsevat aikansa, jotta voivat nollata kovalevyt ja antaa tilaa uusille ajatuksille. Jokainen meistä tarvitsee ajan, jolloin ei myöskään tarvitse tehdä mitään sekä ajan milloin tekee jotain, mikä vie ajatukset normi arjesta muualle.
  • Terveellinen, säännöllinen, mutta rento ruokavalio. Rakastan ruokaa, enkä enää koskaan halua rajoittaa syömistä, varsinkaan ruuan määrää, mutta tykkään raikkaasta ja terveellisestä ruuasta. Ja esimerkiksi rauhalliset sunnuntaiaamut, jolloin saan valmistaa hyvän brunssin on ihan mun suosikki juttu!
  • Omista arvoista kiinnipitäminen! En voi hyvin jos en seiso ja elä omien arvojen mukaisesti. Olen hyvin intohimoinen, mutta samalla vahvatahtoinen ihminen. Vaikka olen spontaani seikkailija, kaipaan vahvoja arvoja ja turvaa ympärille. Mikäli oma ”minuus” horjuu, en koe olevani hyvinvoiva. Tästä syystä käytän esimerkiksi paljon aikaa itsetutkiskeluun, koska haluan tuntea itseni.
  • Hetkessä eläminen- vaikka kuinka tätä toitotetaan ja sitä haluaa kaikin keinoin elää hetkessä, se ei vaan aina onnistu. On asioita, jotka vaivaavat mieltä ja mitä jo alitajunta pakottaa otsalohkolle. Siitä huolimatta pyrin tähän sitaattiin aina kuin mahdollista.

Kun kaikki nämä ylhäällä mainitsemat kohdat onnistuvat sopivassa suhteessa, koen voivani hyvin ja saavuttavani hyvinvoinnin. Hymyilen kun menen nukkumaan ja samalla kaavalla alkaa myös seuraava aamu ja mikä tärkeintä: koen olevani energisen onnellinen. Kun taas joku näistä kohdista jää alamäkeen, en voi niin hyvin kuin voisin ja se näkyy nopeasti jaksamisessa.

Elämä on tasapainolauta joka etsii jatkuvasti hyvinvoinnin tasapainopistettä. Joskus lauta haluaa kellahtaa oikealle ja joskus vasemmalle. Vaikka kuinka haluaisimme, ei tasapainottelu ole helppoa, vielä kun unohtaa silmät kiinni huomaa, että haasteet vain korostuvat. Koska niin moni tekijä vaikuttaa meidän hyvinvointiin, kannattaa tukipisteet (Tukipisteet ovat tietysti liikunta, ravinto ja lepo, joihin pystymme itse vaikuttamaan) laittaa ensimmäisenä kuntoon ja avata silmät. Kun olemme terveitä ja voimme itse hyvin, jaamme silloin myös hyvää oloa ja energiaa ympärille.

<3

2 Kommenttia

Raikas mango, vadelma & sitruuna- raakakakku

En olekkaan pitkään aikaan tehnyt raakakakkuja, joita aiemmin tuli tehtyä melkein jatkuvasta. Niin helppoa ja yksinkertaista kuin se onkin, ihan kuin laittaisit pähkinäpohjaan smoothien päälle ja pakkaseen jähmettymään.

Raakakakun tekeminen on niin helppoa, että jokainen teistä pystyy sen tekemään. Lisäksi se on vegaaninen, gluteeniton ja tottakai terveellinen. Ei turhia jauhoja ja sokeria!

Omat ainekset koostuvat usein siitä, mitä kaapaista löytyy, toki toistan suht. samanlaista kaavaa, mutta yleensä makuyhdistelmät löytyvät vasta tekohetkellä.

Pohja:

  • Taateleita 150-200g
  • Saksanpähkinöitä, pekaanipähkinää, manteleita 2-3 dl
  • Kaardemummaa 1 tl
  • Kookosrouhetta 0,5 dl
  • Kookosjauhoja 1 dl
  • Agavesiirappia 1-2 rk

Sekoita pohjan ainekset blenderissä tasaiseksi rouheeksi, mutta jätä pähkinöiden paloja sekä suutuntumaa. Kun ainekset ovat tahmeaa rouhetta, levitä ne kakkuvuokaan tasaisesti ja tiivistä pohja tiiviiksi. Taatelit saattavat jumittua blenderiin, joten niitä pitää muutaman kerran irrotella blenderöinnin aikana.

Päällinen:

  • Pakastemangopaloja 250 g
  • Pakastevadelmia 250 g
  • 2-3 banaania
  • 1-1,5 dl cashew pähkinöitä, yön yli liu’otettuina
  • Raastettu sitruunan kuori
  • Sitruunan mehu
  • Kookosmaito tölkki

Sekoita myös kaikki päällisen ainekset keskenään blenderissä, kaada ne kakkuvuokaan ja laita vuoka pakastimeen jähmettymään. Tykkään itse laittaa päälle mahdollisimman paljon tuoreita marjoja tuomaan lisää raikkautta sekä myös makeutta.

Helppo kuin mikä, nauti!




2 Kommenttia

Malediivien reissu- hinnoista upeimpaan paratiisisaareen

Malediivit – häämatkailijoiden paratiisi, turkoosit vedet ja vedenpäälliset rauhalliset bungalowit luksus resorteissa, oliko Malediivit oikeasti tätä? -Varmasti tätäkin, mutta me suunnittelimme reissun ihan toisella tyylillä ja siitä kaikki tässä postauksessa.

Uudenvuodenaattona lähti iltalento Qatarilla kohti Dohaa, joka kesti n.6h. Dohassa oli n.2h välipysähdys, mistä sitten oli lento Malen saarelle, joka kesti reilu 4h. Välilasku teki oikeasti terää, eivätkä lennot tuntuneet liian pitkiltä. Qatar on lentoyhtiönä hyvä ja turvallinen!

Aikaero Suomen ja Malediivien välillä on +3h, joten oltiin perillä paikallista aikaa n. neljän aikaan. Malen lentokentältä otimme vielä lennon pienemmälle saarelle nimeltä Maamigili (25min), josta pääsimme veneellä Dhigurahin paikallis-saarelle. Jouduimme ottamaan lennon, koska viimeinen laivakyyti oli ehtinyt mennä samaa aikaan kuin laskeuduimme. Venematka olisi kestänyt n. 2-3h, merenkäynnistä riippuen.

Malen saarelta (lentokenttäsaari) lähtee speedboatit melkein jokaiselle saarelle. Hotellia varatessa kannattaa selvittää, miten pääsee parhaiten omalle hotellille. Hotellilta saa usein ihan suoran tiedon ja he auttavat matkan järjestelyissä. Meillä oli koko tulomatkan Malen lentokentältä paikallinen auttamassa kolmannelle lennolle ja lennolta speedbouttiin sekä kyyti saarelta hotellille. Eli vaikka varatessa kuulostaa hankalalta päästä hotellille niin ainakin meidän hotelli järjesti kaikki kyydit moitteettomasti. Paikalliset ovat ylipäätään todella auttavaisia, mikäli puhuvat englantia.

Speedboat kyyti voi olla joko mutkaton tai sitten hirveää pomppimista koko matkan, joten suosittelen varaamaan pahoinvointilääkkeitä, mikäli on vähänkin enemmän aaltoja tai kärsii helposti matkapahoinvoinnista. Meillä Dhigurahin saarelta paluu Malen saarelle oli yhtä rummutusta 3 tuntia, meinasin jo tänne kirjoittaa hirveät kauhuskenaariot, sillä venematka oli todella horror. Vaikka itse en yleensä koe minkäänlaista matkapahoinvointia, voin sanoa että silloin kyllä vähän heikotti. Mutta taas Malesta venekyyti Thoddoon saarelle sekä takaisin kentälle meni tosi hyvin, joten jätän isommat kauhuskenaariot kirjoittamatta. Silti molemmilla reissulla muutamalta lapselta lensi oksennus kaaressa, joten jos tiedät että voit helposti pahoin niin varaudu etukäteen.

Malen speedboat-laiturit, täältä lähtee kaikkiin eri saariin veneet!

Dhigurah

Dhigurahin pitkulan muotoinen saari on todella rauhallinen, mutta rannoiltaan yksi malediivien parhaista. Saari on vain n. 3,6km pitkä ja leveimmillään 100m. Saari on paikallisten asuttama ja on suotavaa kunnioittaa paikallisia pukeutumalla siveellisesti. Toki sielläkin huomasi, ettei kaikkia turisteja kiinnosta, mutta me päätettiin, että rannan ulkopuolella pukeudutaan t-paitaan ja pidempiin housuihin, etiketin mukaisesti. Rannoilla oli täysin ok olla bikineissä ja saarella oli erikseen pitkä pätkä ”bikini beachiä”, missä sai olla ihan normaalisti uikkareissa. Vain saaren päässä oleva kaunein ranta oli pe-la paikallisten käytössä, jolloin bikineissä sinne ei saanut mennä. Mutta paljon rennommin saarella suhtauduttiin pukeutumiseen kuin muilla nettisivuilla on annettu ymmärtää. Saarella ei todellakaan ollut niin paljon turisteja kuin muilla saarilla, joten voin todellakin suositella sinne menoa.

Majoituimme Dhiguveli nimisessä hotellissa ihan rannan tuntumassa, jossa oli todella mukava henkilökunta ja perus siistit huoneet. Hotelli oli juuri valmistunut.
Saarella ei ollut kuin 3-4 ravintolaa, joista vain muutama paikallisten, missä kävimme lähes pelkästään syömässä. Hotelliin olisi saanut allinclusiven, mutta halusimme itse enemmän paikallista ruokaa, joten onneksi emme ottaneet kuin aamupalan hotellin kautta. Hotellin ruuat eivät olleet niin hyviä, että niitä olisi kannattanut ottaa.

Turisteille tarkoitetut ravintolat olivat 4 kertaa kalliimpia kuin paikallisten. Paikallisten ravintolassa saa hyvin syötyä isot annokset juomilla kahdelle hengelle ja hinta alle 10€. Kuin turistiravintoloissa hinta oli 40€. Toki joka puolella hinnat olivat korkeammat turisteille kuin paikallisille.

Dhigurahin saari oli hyvin rauhallinen ja rannalla sekä saaren päässä olevassa sandbankissä sai olle ihan kahdestaan, joten jos kaipaat reissussa rauhaa niin sopii senkin takia tämä kohteeksi. Lisäksi saari on varsinkin sukellusten kannalta ihan paras paikka Malediiveillä. Itse en sukella, mutta Mila sitäkin enemmän. Mila hypettikin koko reissun, miten siistejä sukelluksia hän pääsi tekemään ja näki valashait muiden meren asukkaiden lisäksi. Eli jos sukellat tai snorklaat ja haluat oikeasti nähdä upean rannan -niin Dhigurahin saari on place to be!

Mila ja valashai!

Thoddoo

Loppulomaksi suuntasimme paikallisten asuttamalle Thoddoon saarelle, johon menimme veneellä Malen saaren kautta. Venematka kesti vähän reilu tunnin (68min). Thoddoon saari oli isompi kuin Dhigurahin sekä vieläkin enemmän paikallisten asuttama. Silti aamulenkillä saaren kun juoksi ympäri ja palasi takaisin majoituspaikalle tuli täyteen vain 6km, eli ei myöskään mikään iso saari.
Saarella on kuitenkin enemmän turismia ja yli 30 guesthousea, joista me valitsimme Coco Villan. Coco Villa oli ihanasti sisustettu ja sen symppiksen ulkonäön perusteella sekä kehuttujen ruokien takia valitsimmekin sen. Coco villassa otimme allinclusiven (aamupala, lounas, illallinen), koska ruoka olikin kehujen mukaisesti tosi hyvää ja paikallista sekä joka päivä oli jotain erilaista. Guesthouse sisälsi vain kuusi huonetta, joten palvelu oli todella hyvää ja koko paikka vastasi odotuksia täysin.

Thoddoo on hedelmäviljelysten saari ja olikin täynnä esimerkiksi papaya-viljelyksiä. Jotenkin super symppis saari, tykkäsin varsinkin siitä, että näki hyvin paikallisten elämää. Thoddoo oli Isompi ja ihan erilainen kuin Dhigurahin saari. Rannat eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna Dhigurahin rantaan. Saarella oli 2 turisteille tarkoitettua ”bikini beachiä.” Toinen rannoista oli hyvin tyyni ja kiva, mutta toinen rannoista oli ihan vieressä paikkaa, johon oli aiemmin laskettu mereen kaikki roska ja rakennusjäte, joten jokaisen aallon mukana tulin lasinsiruja rantaan. Tämä oli suoraansanottuna itselleni pieni järkytys, mutta juttelin paikallisten kanssa ja asiaan on nyt tullut muutos. Joka aamu rannalla oli porukka siivoamassa lasia pois, mutta silti suosittelen mielummin saaren toista rantaa.

Saarella lenteli paljon lepakoita!
Omaa saalista alle tunnin keräämisen jälkeen…

Pukeutumissäännöt olivat tarkemmat kuin Dhigurahin saarella. Eli vaikka osa turisteista ei noudata merkittyjen rantojen ulkopuolella pukeutusmissääntöä niin noudata sä! Shortseissa kulkeminen oli ok, mutta olkapäät tulisi olla peitettynä, eli rantamenkot ja topit voit jättää kotiin. Pieni vaiva, mutta sillä välttää paikallisten närkästyneet katseet. Ylipäätään paikalliset saattavat olla varautuneen näköisiä turisteja kohtaan, mutta kun hymyilet ja moikkaat niin saat heidät kyllä helposti hymyilemään.

Thoddoon saarella käy dollarit mutta silloin saa myös maksaa kovemman hinnan eli kannattaa vaihtaa Malediivien rupiaa vaikka heti lentokentällä. Ylipäätään saarella tiedostetaan kyllä, miten turisteilta saa kovemman hinnan ja saarella on todella paljon turisteja.

Miksi valitsimme paikallissaaret?

Päätimme heti, että ensisijaisesti haluamme nähdä paikallista elämää, eikä pelkkää resorttia. Resortit ovat varmasti myös näkemisen arvoisia ja monilta saarilta pystyy tekemään niihin päiväretkiä. Kuitenkin itse haluan nähdä paikallista elämää ja kulttuuria niin ehdottomasti paikallissaaret antavat sen kokemuksen.
Saaret ovat pieniä eikä ruokavalikoimaa ole paljon kun taas resorteissa usein on allinclusive, joka sisältää: aamupalan, lounaan ja illallisen. Hintataso on resorttisaatilla paljon kalliimpi eli jos ei ota allinclusiveä niin voi reissu tulla todella kalliiksi. Paikallissaarilla paikallinen ruoka on edullista.
Hotelleja löytää, joka saarelta todella isolla hintahaitarilla, joten kun jaksaa selvitellä niin varmasti löytää omaan budjettiin sopivan. Suosittelen ehkä viettämään aikaa molemmissa sekä paikallis- että resorttisaarilla. Se oli meidänkin alkuperäinen suunnitelma, mutta muutimme viime hetkellä varauksia Ja huomioiden parhaat sukellus kohteet. Resorttien veden päälliset bungalowit on varmasti yksi kokemus joka kannattaa kokea, mutta silloin myös matkan hinta nousee huimasti.

Kustannukset:

Löysimme lennot lentodiilien kautta vähän alle 600€/hlö. Hotellit tulivat maksamaan noin 1200€/hlö ja kuljetukset n. 300€/ hlö sekä vielä ruuat, jotka saatiin suht. edullisesti. Laskettiin, että meillä tuli koko reissu kaikkineen maksamaan: paikallissaarilla keskitason hotelleissa noin. 2200€/hlö. (Ilman aktiviteetteja)

Resortit, joita katsoimme olisi ollut väh. 3000€/vk ilman kuljetuksia sekä sukellukset olisivat olleet hintavampia. Eli kannattaa todellakin selvitellä etukäteen ennen kuin varaa matkan. Rahaa saa kyllä palamaan jos haluaa, mutta hinnan saa meidänkin reissun hinnasta puolitettua, jos haluaa majoittua enemmän guesthouse tyyppisissä paikoissa.

Tärpit reissuun:

  • Malediiveillä käy rahana sekä malediivien rupia sekä dollarit. Suomesta ei pystynyt vaihtamaan kuin dollareita ja kannattaa vaihtaessa toivoa pientä rahaa. Paikallisilla ei hirveästi ole vaihtorahaa dollareissa mutta voivat antaa myös rupiota takaisin. Rahaa ei voi nostaa melkein mistään saarelta, eli kannattaa varata reissuun kunnolla käteistä. Lentokentältä saa myös nostettua paikallista rahaa, joka on suotavaa, jos ei halua maksaa kaikesta ”turisti hintaa.” Lisäksi osassa hotelleista tulee lisämaksua, jos maksaa kortilla, joten mekin maksettiin kaikki majoitukset käteisellä.
  • Parhaat aktiviteetit ovat: sukellus ja snorklauks sekä ylipäätään vesiurheilu. Vain tiettyyn vuodenaikaan voi surffata.
  • Pukeutumissäätö vaihtelee saareittain, mutta on fiksua kunnioittaa paikallisia pukeutumalla rannan ulkopuolella ainakin olkapäitä ja reisiä peittäviin vaatteisiin. Resortti saarilla on ilmeisesti vapaa pukeutuminen, eikä niin tarkkaa.
  • Alkoholia ei saa lainkaan paikallissaarilta vain resorttisaarilta sekä saarien ulkopuolella voi olla ravintolalaivoja
  • Malediivit eivät ole mikään shoppailijoiden paratiisi ihan muutamia turistikauppoja oli meidän saarilla, mutta hinnat ovatkin todella korkeat. Eli tuliaiset jää lentokentän armoille, missä myös hinnat ovat naurettavan korkealla.
  • Selvitä ennen reissua veneet, millä pääset hotellien saarille ja pyydä tarvittaessa hotellilta apua. Veneitä ei kulje ihan jatkuvasti, varsinkaan enää illalla.
  • Talviaikana aurinko laskee aikaisin, jo kuudelta joten kannattaa pakata mukaan taskulamppu. Saarilla ei ihan hirveästi ole katuvalaistusta. Lisäksi yöllä ja aikaisin aamulla voi tulla sateita. (Sadekausi kesällä) muuten sää ympäri vuoden lämmin ja pääsääntöisesti aurinkoinen.
  • Adapteri on reissussa pakollinen!

Ihan mahtavaa miten niin moni teistä halusi tietää enemmän Malediiveistä ja kysymyksiä tuli todella paljon. Toivottavasti tämä postaus vastasi hyvin kaikkeen, mitä olette miettineet, mutta toki oma kokemus on nyt kahdesta saaresta ja Malediiviellä on n. 300 saarta. Kaikin puolin reissu oli ihan mieletön, en ole koskaan ollut niin kauniilla rannalla mikä Dhigurahissa oli, vaikka olenkin matkustanut paljon. Nyt voin vetää bucket listalta taas yhden kohteen yli, ja todellakin lähtisin Malediiveille milloin vain uudestaan.

Ei muuta kuin rinkka selkään ja menoks!

2 Kommenttia

Treenaaminen reissussa


Yleensä hotellien kuntosalit eivät ole kovin kummosia. Voit ehkä löytää fillarin ja jonkun super ruostuneen crossarin sekä monitoimilaitteen, jota ei ole koskaan huollettu ja koko hotellin herää kun rupeat sillä runttamaan. Kuntosali on kooltaan ehkä max. 5 neliöö ja jos hyvä tuuri käy löytyy ilmastointi.. okeiokei on niitä hyviäkin saleja, muttei aina… joten kannattaa varautua treenaamaan muullakin tavoin, jos treenaaminen kuuluu ehdottomasti omaan lomailuun.

Reissussa rakastan aloittaa aamun treenillä, joko käyn treenaamassa ennen aamupalaa tai aamupalan jälkeen. Fiilis on ihan mieletön kun lomalla saa heti aamusta hien pintaan ja veren kiertämään. Joskus treenit ajoittuvat myös ennen illallista, päivän aktiviteetin tai rantapäivän jälkeen, mutta pääsääntöisesti herään reissuissa yleensä 6-7 aikaan niin aamu on mulle ihan paras treenin kannalta! Ja on kiva, että loppupäivä on aikaa tehdä mitä lystää..

Reissussa on hyvä pitää mielikuvitus valloillaan ja tehdä treenit ihan oman jaksamisen mukaan, kun kerrankin on oikeasti aikaa. Jollekin sopii pitkät kävelylenkin rantaa pitkin ja toiselle maastopyöräily niin tee just niitä juttuja mistä itse nautit!

Treenaan hyvin vaihtelevasti fiiliksen mukaan, mutta huomioiden ajankohdan onko sitten kyseessä peruskuntotreenit kautta varten, kauteen valmistautuminen tai kauden jälkeinen ajankohta. Eli omissa treeneissä osittainen focus on omassa lajissa, eli rugbyssa ja rugbyn fysiikkaharjoittelussa. Silti treenit ovat reissussa hyvin monipuolisia: joko erilaisia juoksutreenejä, kuten: peruskunto- tai anaerobisia juoksulenkkejä tai sitten vetoja ja suunnanmuutos-juoksuja. Ja tottakai koko kropan lihaskuntotreenejä. Tykkään tehdä reissussa joko circuit-kiertoharjoitteluita tai liikepari- eli patteritreenejä. Lihaskuntotreenit pitävät sisällään paljon myös kehonhallinnallisia liikkeitä sekä hyppyjä. Pituudeltaan treenit ovat 30-60min. Huomaan, että varsinkin jos on tosi kuuma on mahdoton tehdä pitkiä treenejä.

Parhaat mahdolliset välineet reissuun on erilaiset vastuskumpparit. Esimerkiksi kahvakuminauha, minikuminauhat tai paksummat vastuskumpparit. Kuminauhoilla saa hyvin vastusta lihaskunto- sekä juoksutreeneihin. Eikä ne vie laukusta tilaa yhtään!

Seuraan myös dataa omista treeneistä oikeestaan jatkuvasti. Käytän Suunto9 kelloa, joka on myös reissuissa ihan huikee! On niin hauska katsoa Suomessa mitä reittejä on tullut reissussa juostua ja samalla näen vaikka koko reissun aktiivisuuden. Kaikki treenit sekä yleensä mielettömät askelmäärät, kun joka paikkaan tulee käveltyä. Kaikesta tästä saa hyvää dataa. Lisäksi pystyn ennen reissua katsomaan erikohteista ympäri maailmaa, että mitä reittejä muut ovat juosseet, jos he ovat jakaneet ne Suunnon movescount-ohjelmaan julkisiksi. Ja voin niistä bongata itselle sopivia reittejä tuntemattomissa maastoissa.

Moni teistä on kysellyt paljon treeneistä, mitä olen tehnyt täällä Malediiveillä, niin välineistä kuin sisällöstä ja toivoitte liikkeitä muistiin. Tein erikseen instagramiin kohokohdan: ”Travelworkouts”- johon tallennan kaikki liikkeet, mistä muistan ottaa videolle talteen, jotta voitte käydä sieltä ne bongaamassa myöhemminkin.

Mutta niin kun voitte jo instagramin puolelta huomata, ovat treenit hyvin erilaisia mutta helposti toteutettavissa. Alkuloma meni tulehtuneen jalkapöydän kanssa kikkailuun mutta nyt olen pystynyt jo hyvin juoksemaan. Tähän asti reissuun on mahtunut muutama peruskunto lenkki, suunnanmuutos-juoksut sekä intervall tyylisesti kovemmat vedot. Sekä lihaskuntotreenejä: yläkropalle sekö alakropalle ja keskivartalolle. Paljon olen hyödyntänyt vastuskuminauhoja sekä melkein jokainen treeni on sisältänyt hyppyjä.

Mukavaa viikonloppua!

0 kommenttia

vuoden 2018 kohokohdat

Aina sitä tulee mietittyä, että mitä sitä tuli viimeisen vuoden aikana tehtyä. Helposti sitä menee oman virran mukana, eikä muista pysähtyä miettimään mitä kaikkea upeeta sitä on oikeesti tehnyt viimeisen vuoden aikana. Mietin jopa tässä lähipäivinä, että tänä vuonna ei tullut niin paljon tehtyä kuin yleensä, kunnes avasin puhelimen ja rupesin skrollaamaan viime vuoden kuvia.. kyllä sitä itseasiassa tuli aika paljon tehtyä!

Tässä postauksessa on ehdottomasti iso osa omia vuoden kohokohtia tai niistä paloja mistä vuoteni 2018 rakentui…

Kuntoutin polven pelikuntoon ison leikkauksen jälkeen ja pääsin kuntoutuksessa aikataulullisesti juuri toivottuun comabackiin. Olin talven rugby 7- sarjan sivussa, mutta pääsin mukaan kesän 15- sarjaan sekä rugby 7 maajoukkuueen Em- kisoihin, jotka asetinkin omaksi tavoitteeiksi leikkauksen jälkeen. Kisamatkat ovat aina täynnä mielettömän hienoja kokemuksia ja olen todella iloinen, että pääsin tänäkin kesänä edustamaan Suomea niin upean joukkueen kanssa kuin meillä on.. Malttamattomana odotan ensi vuotta!


Urheilutoimittaja- on pitkään ollut osa haaveammattiani ja pääsinkin opiskelemaan sitä Haaga-Helain Urheilujournalismin erikoistumiskoulutukseen. Koulutus jatkuu vielä maaliskuuhun asti, mutta tähän mennessä olen oppinut niin paljon enkä malta odottaa mitä tulevaisuus tuo eteen.

Vihdoin ja viimein julkaisin oman 8- jakson podcast sarjan: ”Urheilun äärellä.” Olen pitkään miettinyt aiheita ja milloin olisi hyvä hetki julkaisulle, niin todellakin oikea aika oli juuri nyt tänä syksynä. Sarja herätti paljon toivottua keskustelua ja nautin todella paljon jaksojen tekemisestä. Mikä parasta pääsin tutustumaan matkan varrella ihan uskomattoman huikeisiin ihmisiin.

Jokaiseen vuoteen on mahtunut ihan mahtavia reissuja niin ympäri Suomea kuin maailmaa. On pelireissuja, työreissuja, yhteistyökumppanien reissuja ja ihan lomamatkoja. Rakastan kokemuksia ja nähdä maailmaa, joten matkoja on suunnitteilla jo tulevaan vuoteen. Ensimmäiseen lähdenkin jo heti uutena vuotena…. 😉 Laskiskelinkin jo, että ensi vuonna tulee reissattua taas moneen ihanaan paikkaan… niistä kuulette myöhemmin lisää!

Päätyöni valmentajana on ollut myös tämän vuoden aikana ihan mielettömän siistiä, niin kuin edellisinäkin vuosina. On ollut upea valmentaa kaikkia yksilö- sekä ryhmäasiakkaita kohti jokaisen omaa tavoitetta. Jokainen projekti on ollut omansa, josta on myös itse oppinut matkan varrella paljon. Valmennusta jatkan edelleen täydellä sydämellä. Ja valmennuksista koostuu ehdottomasti työviikkoni edelleen! Mukaan lukien kaikki luento ja koulutus keikat! Kaikkea tätä teen edelleen päätoimisena yrittäjänä enkä jää mistään hinnasta pois…

Omat yhteistyökumppanit ovat ihan huikeita ja mahdollistavat mahtavia kokemuksia ja iloja jo ihan omaan perus arkeen. Kiitos teille viime vuodesta ja en malta odottaa mitä kaikkea siistiä tuleva vuosi tuokaa eteen!

Perhe ja ystävät ovat aina olleet itselle ne tärkeimmät. Mikään ei voita aikaa rakkaiden kanssa. He pitävät sinusta huolen ja hyväksyvät sut just sellaisena kuin olet. Eniten kokemuksia tuleekin omien läheisten kanssa sekä heidän kanssa koetut kokemukset ovat mielessä lopun elämän. Olen huomannut, että läheisten ihmisten pitäminen ympärillä on kaikkein tärkeintä. Paras uuden vuoden lupaus onkin pitää huolta ympärillä olevista ihmisistä. Aikaa rakkaiden kanssa ei pidä pitää itsestään selvyytenä!

Kuten aiemmin mainitsin lähden tästä samalla uuden vuoden vaiheessa lomalle, joten blogi jää myös.. palataan tammikuussa <3

Oikein hyvää UUTTA VUOTTA 2019 kaikille, tehdään tästä vieläkin siistimpi vuosi kuin koskaan!

2 Kommenttia