Mietin pari päivää sitten, että onko tänä vuonna tapahtunut mitään sen kummempaa 🙂 . Rupesin käymään läpi vuotta kuukausi kerrallaan ja tajusin, että tämä vuosi on ollut ihan mieletön. Vaikka olenkin pitänyt välivuoden kisaamisesta. Olen kerrankin keskittynyt vaan treenaamiseen, opiskeluun, perheeseen,  ystäviin ja töihin, olen silti elänyt ihan mielettömän vuoden. Koska tänään on enää viimeiset tunnit jäljellä vuodesta 2014, haluan vielä palata näihin upeisiin kuukausiin ja muistella tapahtumia…

Tammikuun 7. päivä palasin takaisin kotiin Mexicon reissulta. Ihan mieletön reissu olikin, vaikka pääsimme myös myrskyn ja tulvan keskelle. Joulu sekä uusivuos tuli vietettyä maailma toisella puolella.

Tammikuussa aloitin yhteistyön monen uuden yrityksen kanssa, kuten Fitnesstukun, joka on ollut mielettömän hieno asia. Mahtava porukka ja paljon hienoja asioita., lisäksi fitnesstukku magazine käynnistyi, jossa olen toiminut yhtenä kolumnistina.

Helmikuussa, riitti kouluhommia. Sillä koko vuositasoni:  Haaga-Helian ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajaopiskelijat järjestimme 24h hiihtotapahtuman. Sairaan siisti kokemus oli järjestää ja olla töissä koko 24 tunnin ajan, samalla kun ladulla riitti hiihtäjiä.

Probodyn kansikuva ja haastattelu ilmestyivät myös helmikuussa:

Yllätykseksi sekä minulle, että mahtavalle Hyysalon Pekalle tuli, että olimme suomen googlatuimma urheilijat (2013). Pakko sanoa, että olin ihan todella yllättynyt tästä uutisesta. Täältä vielä IL- video. 

Talvikuvaus luottokuvaajani Petteri Peltosen kanssa

Voitot kotiin digilehden- kansi haastis täältä löytyy ja kuva Bodytreeni -lehden kansikuva ja haastattelu.

Toukokuussa riitti ohjelmaa.. Vappuna muutimme uuteen kotiin ja vain päivä muuton jälkeen lähdin viikoksi vaeltamaan Walesiin, koulun intensiivikurssilla. Patikoimme ja kiipeilimme koko viikon upeissa maisemissa. Ihan mielettömän upea ja kokemusrikas reissu!

Toukokuussa päättyi myös ensimmäinen vuosi Vierumeällä sisältäen paljon erilaisia kouluprojekteja, tapahtuman järjestämistä ja ohjauksia, kiitos näistä kaikille opiskelukavereille!

Fit-lehden kansikuvaus

Kesällä tuli tehtyä todella paljon töitä, mutta onneksi sentään juhannuksen pääsin viettämään mökille meren rannalle. Oma mökkimme on ollut yksi lempipaikoistani lähes koko ikäni!

Heinäkuussa parempi puoliskoni joutui leikkauspöydälle ensimmäisen Vaahteraliigapelin jälkeen, kun taklaus osui suoraan polvitaipeeseen. Kontaktin jälkeen ei polvessa paljon ehjiä osia ollut. Kuntoutus käynnityi heti, onneksi itse olen kokenut vastaavan, niin jotenkin pystyin auttamaan. Uskoisin, että hyvin olin tukenut leikkauksen jälkeen, kun menimme kesällä myös kihloihin. Yksi hienoimpia asioita mitä elämässäni on tapahtunut.

Kesällä oli myös paljon erilaisia urheilukuvauksia, urheilutapahtumia, kuten Hyvinkään Motocross skabat!

Treenasin armottomasti alku syksyn Tough Viking, kisaan johon loppujen lopuksi en päässyt kovan kuumeen takia osallistumaan. Sotilasesteradalla tuli kuitenkin pingottua.

Palomieskuntotestit Crossfit- basementissä, Video

Björn Borgin reissu Tukholmaan muotoviikolle katsomaan tulevan kevään mallistoa!

Syksyn alussa käynnistyi koulun toinen vuosi, sekä lisänä pt- opinnot. 2 koulua + työt pitivät koko syksyn kiireisenä.

Valion mainoskampanja, ”Riisuttu valinta”

Syksyllä myös Fitness Expo, jossa tänä vuonna en kuitenkaan kisannut, vaan edustin Fitnesstukun ständillä muiden tiimiläisten kanssa.

Yllätyksenä sijoityin toiseksi Indiedaysin blogiäänestyksessä ”Inspiroivin hyvinvointiblogi.” Erittäin hyvä ystäväni Venla Savikuja vei ansaitusti voiton.

Lokakuun lopussa lähdimme Istanbuliin reissuun, vajaa viikoksi. En osannut yhtään arvata miten paljon nähtävää siellä olisi, suosittelen todella käymään!

Joulukuussa tuli täytettyä vuosia, juhlittua vuosipäivää ja parasta joulua, sekä mahtavana joululahjana sain liput Vain elämää konserttiin, joka todellakin oli aivan mielettömän hyvä kirsikka tähän vuoteen.

Vielä tätä postaustakin tehdessä, huomasin miten paljon juttuja jouduin karsimaan pois, jotta te lukijat jaksatte selata postauksen loppuun asti. Vaikka postaus onkin täynnä onnistumisia, kokemuksia ja iloa niin myös tänä vuonna niin kuin kaikkina muinakin on ollut alamäkiä, on ollut loukkaantumisia, mutta mikään ei ole ollut ylitsepääsemätön asia. Kaikkia meitä koetellaan välillä, mutta itse päätämme jatkammeko matkaa vai jäämmekö murehtimaan.

Paljon on ollut heinoja tapahtumia perheen ja ystävien kanssa sekä yhteistyökumppaneiden kanssa, ja haluankin kiittää kaikkia ystäviäni ja perhettäni tästä vuodesta, sekä yhteistyökumppaneita joiden kanssa on ollut ihan mieletöntä tehdä töitä sekä tärkeänä teitä lukijoita, kun olette jaksaneet kuunnella höpötyksiäni 😉

Isoimpana uuden vuoden lupauksena lupaan tehdä vuonna 2015 vieläkin enemmän uskomattomia asioita. LUPAAN kokea jotain ihan UUTTA!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

 

Joulu tuli ja meni yhtä nopeasti. Sääennusteet lupailivat ”jenkkijoulua” ja sehän me saatiin, onneksi lumi toi oman hyvän tunnelmansa tähän jouluun. Joulun vietin yhdessä läheisten ja perheen kanssa niin kuin joka vuosi. Pieniä lapsia ei tällä hetkellä löydy lähisukulaisista, joten joulupukkia ei näkynyt. 🙂 Joululaulut soivat silti, sekä tunnelmaa lisäsivät kynttilät ja joulukuusi koristeineen.

Kaikin puolin tuli vietettyä rentouttava ja upea joulu. Lisää ihania muistoja, hyvien ruokien laittoa yhdessä, paras seura eli perhe  ja kirsikkana kakun päällä sain erittäin paljon kivoja lahjoja läheisiltä, kiitos kaikille! Vaikka lahjojen antaminen onkin mielestäni ollut aina hauskempaa, tuli sekin rooli onneksia täytettyä 😉

Jouluuni kuului tottakai myös lenkkeily upeassa auringon paisteessa. Vielä ei pakkastakaan ole liikaa, joten pystyy hyvin juoksemaan ilman jäisiä kulmakarvoja ja ripsiä. Oli hieno huomata, miten paljon oli ihmisiä liikkeellä joulun pyhinä. Paljon kävelijöitä ja perheitä ulkoilemassa yhdessä! Toki jos ilma olisi ollut loskainen ja sateinen tuskin kovinkaan moni olisi jaksanut addun tuulipukua heittää niskaan ja lähteä käppäilemään.

Sitten ruokien pariin…Omasta joulupöydästä ei löytynyt ihan pelkkiä perinteikkäitä suomalaisen juolun ruokia, ei kinkkua tai kalkkunaa. Aamulla tottakai riisipuuroa, lakkoja ja glögiä. Illallisella lohta, uunijuureksia ja salaattia, sekä muina päivinä myös laatikoita ja naudanlihaa. Ruoka maistui kyllä ja varsinkin perheen seurassa. Jouluruuista ehdottomasti lemppareita ovat kalat  ja riisipuuro! (vaikkei manteli osunutkaan kohdalle)

Ja tottakai nautin jouluna ja söin suklaata, niin kuin joka ikinen joulu! Jälkkärinä suklaata ja pipareita löytyi jokaisesta joulupöydästä. Raakasuklaata tuli syötyä varmaan monta levyä erikoiskahvin kanssa. Olenkin jo aikaisemmin maininnut miten paljon tykkään erikoiskahveista. Parasta jälkkäriä mitä voi saada! 😉 Niitä tulikin nautittua jouluna kiitettävästi!

Nespressolle tuli ennen joulua huikeita herkkumakuja sopivasti tähän sesonkiin, kuten esim: minttusuklaa, omenapiirakka, karamelli ja hasselpähkinä. Maut eivät ole kuitenkaan liian vahvoja peittääkseen kahvin hyvää makua vaan aromit tuovat juuri sopivasti potkua. NAM! Paras jälkkäri erikoiskahvien ystävälle ja ihan omassa keittiössä!  (1.kuvan kone on Nespresson U-kahvikone.)

Kahvi ja raakasuklaa.. ”avot” Siihen vielä lisänä lahjaksi saamani mummon kutomat villasukat ja ei muuta kuin sohvalle rentoutumaan kynttilänvaloon perheen kanssa. Parempaa joulua ei voisi olla!

Pyhinä piti vielä heittää pulkka alle ja mennä laskemaan Malminkartanon jätemäelle. Jos pääkaupunkiseudulla etsit pulkkamäkeä ja samalla hyvää treeniä niin jättärille vaan. Mäessä riittää pituutta ja hyvä treeni tulee, kun joka kerta saa kavuta rappuset huipulle asti. Joka jouluun mahtuu iloa ja leikkimieltä!

Kohta onkin uusi vuosi ja tulevat uuden vuoden lupaukset… mitähän itse aijon ensivuodeksi luvata.. 😉

 

 

Apua, huomenna jo jouluaatto! Hälinää on varmasti tällä hetkellä jokaisella. Viimeiset lahjojen ostelut, ruokakauppakäynnit ja mitähän vielä. Myös minulla on ollu paikasta toiseen juoksentelua jo viikon ajan. Joulu on yksi vuoden hienoimmista juhlista, mutta sen eteen pakostikkin näkee erittäin paljon vaivaa. Joka on ainakin mielestäni todella kivaa! 😉

Jokainen tietää, että jouluna on pöydät täynnä herkkuja…. eikä suinkaan vaan jouluna, vaan myös joulupäivänä, tapaninpäivänä, jne… Ja lisäksi jouluna käydään usein syömässä myös koko suvun, kuten isovanhempien/ tätien/setien laittamat jouluruuat.

Viikon päästä joulusta onkin jo uusi vuosi, mites se herkuttelu tuppaa jatkumaan sinne asti?

Tammikuun ekalla viikolla miehet ja varsinkin naisväki käy vuorotellen vaa’alla kauhistelemassa tuloksia. Monilla paino nousee jopa sen 2-5kg. Miten tämän sitten välttäisi, kun jouluna halutaan kuitenkin ottaa rennosti ja nauttia?

En halua koskaan kieltää ketään nauttimasta juhlapyhinä. Monilla viimeistään näinä päivinä kokoontuu koko perhe rauhallisiin tunnelmiin. Kenelläkään ei ole enää kiire ja pääsee rauhassa nauttimaan koko perheen/suvun voimin, sekä kuulemaan kaikkia vuoden merkittäviä tapahtumia, mitä kukakin on kokenut.

Mutta kuitenkin muutaman vinkin haluan antaa, kokeilkaa näitä tänä jouluna niin katsotaan, tapahtuuko radikaaleja muutoksia painon kanssa tänä jouluna:

1. VÄLTÄ AHMIMISTA ILLALLA JOULUPÖYDÄSSÄ, Monet ”säästävät” nälkää iltaa, jolloin syödään perheen kesken. Ihana ajatus, mutta todellisuudessa siirrät koko päivän aikaista nälkääsi iltaa, jolloin sinulla tulee sitten syötyä ihan liikaa. Syö päivällä pieniä aterioita, jolloin et enää illalla tarvitse niin isoa määrää.
2. JUO JOKAISENA PÄIVÄNÄ Väh. 2 L, Aamulla kun herään niin juo iso lasi vettä! Sekä päivän aikana muutenkin, sekä ruuan kanssa.
3. KÄY ULKOILEMASSA PERHEEN KANSSA, Kävely, pulkkamäki, hiihto… Ulkoile raittiissa ilmassa perheen kanssa, se on hauskaa, sekä huomaamatta liikut ja teet jotain. Aineenvaihdunta vilkastuu kun pääset vähän reippailemaan. 😉

Vain KOLME kohtaa, joita yrität tänä jouluna muuttaa! Helpompaa on kokeilla noita kun taas jatkaa samaa rulettia ja uuden vuoden lupauksena luvata itselleen päästä takaisin omaan normaaliin painoon tai laihtua. 🙂

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ERITTÄIN HYVÄÄ JA RAIKASTA JOULUA!!! Nauttikaa ja rentoutukaa, mutta pitäkää silti huoli myös itsestänne 😉

Taas on se ikäkriisiaika vuodesta, no ei nyt vaiskaan. 😉
Ikä ei katso mitään, mutta elintavat katsovat. Pitkälle pötkii hyvässä kunnossa kun vaan jaksaa elää terveellisesti ja olla kiinnostunut omasta hyvinvoinnista. (Ja nyt en tarkoita sairauksia mukaan lukien tähän, ellei kyseessä ole elintapasairaus.)

Tänään paistoi pitkästä aikaan aurinkokin, jousimiehen tuuria!
Horoskoopeista puheen’ ollen. Olen itse aina kovasti seurannut horoskooppeja, varsinkin, että miten paljon ne oikeasti meille sopii.

Tässä esimerkki Jousimiehestä:

”Onnetarten lempilapsi, Jousimies, on eläinradan optimisti, valloittava idealisti joka elää täysillä ja hurmaa mennen tullen kanssakulkijansa maailmanmatkoillaan. Hänen päänsä on täynnä suuria unelmia ja hän sukeltaa suin päin seikkailuihin niin ihmissuhteissaan kuin työelämässäänkin. Ja jostain kumman syystä, syvimmistäkin syövereistä hän kömpii aina jaloilleen, tarvittaessa yhä uudelleen ja uudelleen.

Jousimies janoaa Jumalten salaisuuksia, haluaa ymmärtää, nähdä ja kokea kaiken itse. Hän matkustaa paljon, vähintäänkin nojatuolissaan. Hän rakastaa filosofisia pohdintoja  ja opettaa mielellään näkemyksiään myös toisille. Hän on erittäin älykäs, mutta kärsimätön – ja saattaa siksi sortua saarnaamaan omaa totuuttaan toisille.

Jousimies hymyilee paljon ja on hurmaavan avoin. Jos haluat rehellisen mielipiteen, kysy Jousimieheltä – mutta muista että hänen suoruutensa voi viiltää syvältä. Yleensä et kyllä ehdi edes kysymään, Jousimies on todellinen töksäyttelijä, joka joutuu myös hankaluuksiin loukatessaan suoruudellaan. Hän rakastaa rehellisyyttä intohimoisesti – mutta on uskomattoman sokea kun kyseessä ovat hänen omat heikkoutensa.

Jousimies on sosiaalinen merkki, usein poliittinen, ideologinen ja elämänarvoihin keskittynyt tyyppi. Hän etsii laajoja ja yleispäteviä puitteita ajattelulleen ja toiminnalleen.
Jousimies on liikkuva, levoton ja jatkuvasti näköalojaan laajentava ihminen, jonka mielen sulatuskyky on erinomainen. Sekä fyysisesti että psyykkisesti Jousimies on aktiivinen, kilpaileva ja kunnianhimoinen.

Jousimies tähtää kauas ja pyrkii jokapäiväisessä elämässä toteuttamaan omaa ihannettaan, mikä tekee hänestä melkoisen karismaattisen lämpimän ja puoleensavetävän ihmisen. Sisäinen motivaatio tähtää minän nostamiseen korkeatasoisen elämän piiriin.”

Voi kertoa, että osu ja uppos!

Mieletöntä päivää kaikille nyt viettämään synttäreitä selkätreeni merkeissä! 😉

Muutamassa vuodessa elämäni urheilijana on hyvin paljon muuttunut…

Ennen tottuneesti pakkasin aamulla treenikamat, lähdin ennen koulua aamutreeneihin. Treenikassista ei tosin löytynyt salivaatteet vaan fudiskamat. Aamutreeneistä suoraan kouluun ja koulusta iltatreeneihin. Viikkorutiini pyöri hyvin samalla tavalla, lisänä vielä viikonloppuisin sarjapelit. Viikosta toiseen oikeastaan treenit olivat aina samaan aikaan ja samoina päivinä. Vapaapäivinä ehti keskittyä johonkin muuhun kuin omaan lajiin ja niitäkin oli hyvin harvoin.

En kuitenkaan valita, rakastin pelaamista yli kaiken, sekä urheilijan elämää. Treeneihin lähtö ei tuntunut pahalta, oikeastaan ihan mielettömältä. Joukkue oli kuin perhe, vaikka pidinkin itseäni aina vähän erilaisena, niin kuin varmasti jokainen pelaaja isossa joukkueessa. Jokaisella on se oma ”persoonansa” niin normaalisti kuin pelikentilläkin, ja juuri tästä syystä jokainen pelaaja täydentääkin joukkuetta omalla tavallaan.

Intohimo jalkapalloa kohtaan sai kuitenkin monia kolhuja vakavien vammojen myötä. Tunne siitä, että itse ei puoleen vuoteen koske palloa, niin kovalla sarjatasolla tuntui hirveältä. Sillä tiesin miten paljon muut tulisivat kehittymään ja etenemään pelaajana, kun itse vasta kuntoutuisin takaisin normaaliin toimimiseen. Ei ollut henkisesti kovinkaan helppoa. Jokainen urheilija tietää ja pystyy varmasti samaistumaan tunteeseeni jos ovat olleet pitkään poissa lajinsa parista.

Tänään luokkatoverini esitti minulle kysymyksen jota pohdin usein: ”Miksi lopetin fudiksen” Vielä kun olin kovalla tasolla, ja koska tiedän, että jos joku on oma juttuni niin urheilu. Olen paljon pohtinut sitä, kun meissä kaikissa on joku asia minkä vaan taidamme, vaikka emme olisikaan sitä ennen juurikaan tehnyt, niin minulla se on aina ollut urheilu. Kysymyksen tarkoitus ei ollut ainoastaan  miettiä juuri jalkapalloa, vaan yleisesti harrastusta joka vaatii enemmänkin taitoa ja paljon harjoittelua, eikä siihen kuka vaan pysty. Samalla keskustelu syveni saliharrastukseen, joka todellakin on harrastus mitä kuka vaan voi harrastaa. Kuntosali on ylläpitävää harjoittelua ja ihan mielettömän siistiä. Mutta ainakin itselläni on ongelmana kilpailuvietin puute. Joudun jatkuvasti miettimään uusia tavoitteita, jotta voisin edes itseäni vastaan kisata.

Paljon olen tehnyt salilla töitä, nautin siitä ja huomaan positiiviset muutokset.. lihakset ovat kasvaneet ja muokkautuneet, mutta perimmäisenä en sitä harjoittelussa ajattele, vaan kilpailua ja tekemisen tuottamaa intohimoa.

Fitnesistä puhutaan nyt paljon, valitettavasti puhuminen/toiminta on kääntynyt urheilusta viihteen puolelle, mutta pointtina, että siinä itse valmistautuminen ja treenaaminen on urheilua, mutta kisatapahtuma ei sitä oikeastaan ole, vaikka onkin omalla tavallaan hieno juttu sekin. Fitnesissä todellakin se matka on minusta niin paljon siistimpi kuin pelkkä lopputulos. Siinä lajissa kaikki työ tehdään ennen itse kilpailupäivää. Tuntuu niin oudolta, ettei kisan aikana voi tehdä muuta kun hymyillä ja esiintyä omaksi edukseen. Kokemus se todellakin on ja ihan omalaatuinen, mutta urheilijalle vaikea tilanne sopeutua. 🙂

Kisaamisessa hienointa oikeastaan oli/on että tutustuu hyvin oman kehontoimintaan ja ainakin itse opin paljon myös diettaamisen mentaalipuolta. Jos asiakkaillani tulee olemaan joskus tilanne, jossa painoa on tiputettava paljon, niin ei sitten tule yllätyksenä mentaalipuolen vaikeukset. Nämä olivat oikeastaan pää syyni kisaamiseen sekä lisäksi, etten halunnut jättää urheilua ja siinä kilpailemista kokonaan sivusuun. Mutta sen tiedän, että jossain haluan vielä kilpailla, missä tosissaan voittaja ansaitsee voittonsa tehtyjen suorituksien perusteella. Sellainen tapa vaan on minulle se kaikkein antoisin 🙂

Saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä keksii, nyt jos yhdet kisat kisaan lavalla ja seuraava etappi onkin joku aivan toinen. Haluan tosissaan päästä purkaamaan tätä armotonta kilpailuviettiä johonkin. Haluan kokea voittoja, häviöitä joista oppia sekä niitä viimeisten minuuttien ja  sekunttien häkellyttäviä hetkiä ja tunteenpurkauksia, mitä esimerkiksi fudis on minulle tuonut. Silloin tunnistan itseni parhaiten urheilijana.

Urheilu on ihanaa, eikä siinä todellakaan tarvitse kaikkien tuntea halua kilpailla, mutta taidan vaan olla niin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, että minulle urheilu ei ole pelkkää kunnossa pysymistä tai hyvältä näyttämistä vaan myös paljon muuta. Siistiä!! Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.