Kirjoittaja-arkistot: Fitoona

Riisikakut!

Monille riisikakuista tulee mieleen keliakikon tai gluteenittoman ruokavalion vaihtoehtoinen valinta leivälle. Usein kuulee sanottava: kuiva, tarttuu kurkkuun mauton tai pahvinmakuinen..

Itse olen jo pitkään korvannut riisikakuilla leivän, sekä riisin jos en ole jaksanut/ehtinyt keittää sitä mukaan. Toimii myös loistavana välipalana.

Kuitenkin on pakko sanoa, että tässä viimeisen 5 vuoden aikana on tullut maisteltua niin hyviä kuin huonojakin riisikakkuja.

Ajattelinkin tehdä pienen makuvertailun tänne blogiin, sillä riisikakkujen koostumuksessa ja maussa on aivan törkeästi eroavaisuuksia. Jos ensimmäisellä kerralla maistat huonoja riisikakkuja voi kerta jäädä viimeiseksi. 😉

Maustetut ”Friggs” riisikakut:
Hyvän makuisia, mutta sisältävät aikalailla säilöntäaineita ja piilosuolaa.

image

image

Pirkka/Rainbow maustamaton riisikakku:
Edullisin valinta, mutta kaipaa päälle jotain, sillä todella mauttomia ja usein rupevat tökkimään kuivuuden takia:

image

image

Jättiriisikakut! (BIG rice cakes)

Ehdottomasti oma suosikki, paljon maukkaampia kuin pienet riisikakut sekä koostumukselta parempia. Merisuolalla maistetut (punainen paketti) on näistä paras:

imageimage

Luomu riisikakut:

Aina hyvä vaihtoehto, mutta myös makua joutuu jostain keksimään. Kolmen viljan riisikakku parempi näistä.

image

image

Riisikakkujen päälle voi laittaa ihan mitä vaan. Oma suosikki yhdistelmä on riisikakut avocadolla ja kalkkunalla, voisin syödä niitä mielettömiä määriä! Täyttäviä kylläkin! 😉
Jos taas haluaa käyttää riisikakkuja herkutteluun olen löytänyt itse hyvän reseptin päällystämällä maustamattomiariisikakkuja raakasuklaalla ja kookosrouheella. 🙂

image

Ps. Huomenna ilmoitan Butterfly Twist- kenkien voittajan, eli vielä ehtii osallistus. Ohjeet edellisessä postauksessa

15 Kommenttia

Butterfly Twist Skabaa!!

Oii! Selected Brands päätti lahjoittaa upeat Butterfly Twistsit blogini lukijoille arvottavaksi!

Mulle tuli ensimmäisenä mieleen Butterfly Twitseistä nämä neljä asiaa:

1. Kätevät matkalle mukaan

2. Maailman pienimpään tilaan mahtuvat ballerinat

3. Mukavat ja helppo vetäistä jalkaan, vaikka pika-kauppareissulle!

4. Törkeen hyvä lahjaidea! 

twist

Nyt on sun vuoro kertoa, että mikä olisi ballerinojen paras käyttötarkoitus. Kommentoi paras ja mielikuvituksellinen ideasi tämän postauksen kommenttikenttään..

Huikein idea voittaa itselleen, puolisolleen tai ystävälleen, alla olevan kuvan ballerinat! 😉

butterfly

(Kilpailu päättyy 3.7.15, Voittaja saa ilmoituksen ”vastauksena” suoraan kommenttiinsa, jonka jälkeen pyydän häntä olemaan minuun yhteydessä meilitse osoitteeseen: fitoona@gmail.com )

Onnea kilpailuun! <3 

74 Kommenttia

Treenialkkarit/boxerit kuntoon!

Juhannus tuli vietettyä rentoutuen, mutta nyt on aika palata arkeen! Tämä postaus on odottanut jo pitkään jonossa julkaisua, joten nyt on julkaisun aika..:

Jokainen tietää, että on hyvä treenata mikrokuitusilla vaatteilla. Liukas hikeä poispäin työntävä kangas on useimmille se varma valinta.  Ihme kyllä, että päällysvaatteiden osto treeni-kelpoisiksi on lähestulkoon jo itsestäänselvyys, mutta kuitenkin alusvaatteet jätetään huomioimatta täysin.

Juoksutrikoot valitaan sen takia, että ne hengittävät treenin aikana sekä poistavat hikeä, mutta housujen alle pusketaan kuitenkin puuvilla-alkkarit.  Myös suurin osa miehistä vetää treenihousujen alle puuvillaiset boxerit, eivätkä ne hengitä lähestulkoon lainkaan.

Perus sääntönä olisi hyvä muistaa treenitrikoiden oston yhteydessä ostaa myös treenialkkareita, jotka ovat samaa materiaalia treenivaatteiden kanssa. Muuten housujen hikeäpoistava efekti ja materiaalin toiminta ei pääse lainkaan oikeuksiin.

Olen itse tottunut käyttämään aina urheillessa sportti alusvaatteita, ne ovat paljon mukavemmat kuin puuvillaset, ne eivät hierrä, hiki pääsee kropasta ulos (sama efekti kuin treenivaatteissa). Björn Borgilta löytyy hyvät mallit, jotka ovat itselläni jatkuvassa käytössä. Alusvaatteet ovat lisaksi todella kestäviä sekä pirteyttä löytyy kuoseista. 🙂

Naisten malleja löydät täältä:

Sebra hotpant

sininen/pinkki- malli

Turkoosi-keltainen 

björnborg1

björmborg

Miesten hydro-pro materiaalin: ”Active underwear” mallit tästä

boxerit

björnborgboxerit3

 

Kysyin puolisoni kommentit miesten teknisistä treeniboxereista, sillä itselläni ei niistä käytännön kokemusta ole: ” Hyvin istuvat ja hengittävät boxerit. Malli on nykyään myös arkikäytössä, ei pelkästään treenatessa. Huikeat kuumilla keleillä jenkkifudis-kamojen alla” 🙂

Suosittelen kokeilemaan! Varsinkin nyt kesällä kun kuumat kelit alkavat! 🙂

2 Kommenttia

Kaikkeni antanut!

Kroppa- X asennossa makaan olkkarin lattialla. Jalat täynnä mustelmiä, naarmuja vähän missä sattuu, pohkeet kireät kuin enkun opettajani yläasteella, sekä onnellinen hymy naamalla. Mistä näin huikea, kaikkensa antanut -fiilis on peräisin… No viikonlopun Jukolanviestistä tietenkin!

Ette osaa arvatakkaan, kuinka paljon viesti jännitti. Lauantaina olimme aamupäivästä Turussa valmistautumassa koko tiimin voimin. Silloin jännitys alkoi painamaan totaalisesti. Päivä meni tapahtumassa mukavasti, mutta mitä lähemmäs iltaa kello näytti sitä enemmän pumppu hakkasi.

jukola9

Kävin muutamaan otteeseen ottamassa autossa ”lepoa”, yritin nukahtaa, mutta turhaan. Väsytti aivan mielettömästi, sillä yleensä olen viimeistään klo 22-23 aikaan nukkumassa, mutta Jukolanyönä ei tietoakaan unesta. Kerrankin olin sentään hiljaa. Puolisoni kyseli fiiliksiäni, mutta minusta ei saanut juttuseuraa. Mielessä pyöri viestin toinen osuus keskellä yötä vain kartan, kompassin ja otsalampun varassa. Elämäni ensimmäinen Jukolanviesti oli edessä. Suunnistus, jota aina ennen kammoksuin oli nyt suoritettava pilkkopimeässä ja vielä kisana.

Pikkuhiljaa tunnit vierähtivät ja klo 23.00 Edessä oli Jukolanviestin ensimmäisen osuuden lähtölaukaisu. Aivan mieletön tunnelma oli Paimiossa. Kaikki odottivat lähtöä jäykkinä innostuksesta. Tuhansia otsalappuja paloi odottaen lähtölaukaisua, ja kun vihdoin pamaus kuului, lähti valtava valomeri juoksemaan metsää kohti. Meidän tiimistä ensimmäisenä lähti Krista Pärmäkoski. Kristaan meillä oli täysi luotto, sillä häneltä löytyi suunnistustaustaa, mutta itselläni ei ollut lähdön aikana vielä yhtään itseluottamusta. Kyseenalaistin heti oman kartanlukutaidon, kompassin käytön sekä selvietymisen tulevasta yöstä.

jukola8

Onneksi tukijoukkoja riitti, paikalla oli suunnistusvalmentajamme sekä kaikki tiimin tukihenkilöt ja tietenkin muut tiimiläiset. Myös puolison tuki oli vankka kokoajan, mitä nyt kotiin olisin joutunut kävellä jos ei aika olisi ollut alle 2.29, (huulen heitto tietenkin). 😉

Pikku hiljaa rupesin valmistautumaan omaan osuuteeni. Tärisin, en kylmästä vaan jännityksestä. En malttanut edes lämmitellä. Tuijotin vain ensimmäisen osuuden maaliin tulevia suunnistajia, sillä joku heistä olisi voinut olla Krista. Aika kului ja vihdoin kuulutuksesta kuulin, että Krista oli leimannut viimeisen rastinsa, muutama sata metriä ja saisin kartan. Ja sieltä hän tulikin, täysillä jättäen jälkeensä kovan ajan. Täydet tsemppi huudot kaikuivat korvissani, nappasin kartan ja lähdin juoksemaan kohti isoa ramppia ja sen jälkeen metsään.

Unohdin tietenkin laittaa otsalampun päälle, sillä jännitti niin paljon. Onneksi yleisöstä tukijoukkomme huusivat ”OONA LAMPPU PÄÄLLE!!” Niin en kauaa ehtinyt ilman valoa juosta. Tottakai etsin heti joukosta jonkun kenen vauhdissa voisi peesata. Karttaa katsoessani huomasin, että ensimmäinen rasti oli aivan mielettömän kaukana, enkä todellakaan halunnut heti eksyä.

Metsään mennessä en ehtinyt kun vajaan kilometrin juosta kun ensimmäisen kerran pannutin oikein kunnolla. Sitten vasta tajusin, että kuinka vaarallista juokseminen pimeässä metsässä oli. Tarkempi tulisi olla ja pakko oli myös vauhtia hidastaa. Ensimmäinen pannutus ei jäänyt viimeiseksi… koko suunnistuksen aikana laskujeni mukaan taisin noin. 5 kertaa kaatua kunnolla. Ei se mitään, joka kerta nopeasti ylös ja matka jatkui.

Ajattelin, että ensimmäisellä rastilla olisin huutanut jo mielettömästi sekä fiilistellyt rastin löytämistä, mutta en.. jännitys ei ollut vieläkään lauennut. Leimasin emitin ja samantien otin uuden suunnan seuraavaa rastia kohti ja taas lähdin täysillä eteenpäin. Samaa rumpaa jatkui pitkään, vasta kahdeksannella rastilla huomasin, että olin rentoutunut. Nauroin ja hymyilin koko loppu matkan.

Matkalla tuli mentyä montakin rastia samoissa porukoissa, ja aina välillä porukka vaihtui, johtuen eri rasteista. Täysillä silti mentiin eteenpäin ja piti uskoa myös omaan tekemiseen. Matkalla oli suurimmaksi osaksi todella reipasta ja iloista porukkaa, lukuunottamatta erästä erittäinkin ”kiireistä” henkilöä, joka päätti hypätä suoraan selkääni ja tuuppasi minut mahalleen mutikkapensaiden keskelle. Ei edes suututtanut sillä nauratti kovasti, tuskin olin kuitenkaan hänen pahin vastustajansa 🙂

Matkalla katsoin muutamaan kertaan sykemittariani, syke oli joka kerta 160 paikkeilla, eli kovaa mentiin, sillä maksimisykkeeni on vain 187. Kovempaa tuskin olisin edes voinut mennä. Muutaman kerran rastien ohi tuli juostua, mutta lopulta kaikki kuitenkin löytyi. Yhtäkkiä tajusin, että enää muutama rasti ja maali häämöttää. Vauhti rupesi kiihtymään. Jaloissa painoi mutta enää ei edes jaksanut jalkoja miettiä, leimasin vikan rastin ja lähdin täysillä juoksemaan maaliakohti. Matkalla huomasin, että muutama kyynel rupesi valumaan naamalla, oli pakko vielä juostessa tarkastaa, että olinhan leimannut kaikki 22 rastia, olinko tosissaan jo nyt maalissa!!! 22 luki kartassa olin varma, ”KYLLÄ, olen kohta maalissa” Tottakai hymy oli herkässä ja itketti, en voinyt uskoa silmiäni!!

jukola

Palautin karta, juoksin hakemaan meidän joukkueen 3 osuuden kartan ja siellä Esko huusikin jo nimeäni. Annoin Eskolle kartan sekä tsemppihuudot ja hän lähti salaman nopeasti omalle osuudelleen. Minä taas olin aivan loppu, haukoin henkeä, olin onneni kukkuloilla mutta totaalisen väsynyt. Päässä pyöri kuulin muiden huutoja ympärillä ja tajusin, että olin totaalisesti ylittänyt itseni. Lopullinen aika oli 2,08+ rapiat eli aivan älytön tavoiteaikani alitus. (alle 3h oli tavoite) Vielä edessä oli emitin tarkastus, ja positiivinen hymy tuli tarkastajan kasvoille: ”Nappi suoritus!” hän sanoi ja olin niin helpottunut, tiesin tehneeni parhaani…

jukola6

jukola5

Viestin jälkeen jäi valitettavasti Yle.n suoralähetys väliin, sillä en kyennyt mitenkään pysymään hereillä, olin aivan loppu, tarvitsin unta ja tankkausta, sekä leikattu polveni oli aivan vesi-ilmapallon kokoinen. Huimasi ja pyörrytti, mutta olin onnellinen. Nyt tässä tietokoneen ääressä voin kokea samat fiilikset uudelleen… sanoinkuvailematon tunne!

Viikonloppu oli aivan älyttömän huikea! Onnistuimme keräämään Junior Gameseihin 20 000 euroa, näimme uskomattoman Venla-tytön, joka toimi tämän upean matkan aikana suurimpana inspiroijana. Koko tiimi tsemppasi toinen toisiaan ja meillä oli mahtava fiilis kokoajan, lopullinen sija oli 1057!!!

Tätä kokemusta en vaihtaisi mihinkään, jotkut asiat antavat enemmän kuin ottavat ja tämä oli ehdottomasti sellainen. Erittäin haikea fiilis kun matka sai päätöksen, mutta haluan vielä kiittää kaikkia matkassa mukana olleita, niin tiimiä, kun tukijoukkoja ja tapahtuman järjestäjiä. Kiitos tästä mahtavasta kokemuksesta!

jukola4

Projektin inspiroivin tyttö! Venla <3 (oik. ) ja hänen ihana siskonsa (vas.)

jukola2

8 Kommenttia

H- Hetki lähestyy…

Jukolatiimi!
10676293_10153353670554933_1402560739785216327_n

11535686_10153353670354933_5628634579046301733_n
Viikonloppuna on jo kauan odotettu Jukolanviesti. Viikot ovat vierähtäneet silmissä. Ja nyt on pakko myöntää, että jännittää enemmän kuin koskaan..edessä viestin toinen osuus.. KESKELLÄ YÖTÄ!! 12.4KM. Olen jo päässyt painajaisten makuunkin tulevasta osuudesta 😉

Haluan kuitenkin kertoa, että mitä tämä projekti on merkannut minulle. Ajattelin palata viikkoja vähän taaksepäin…

Tammikuun loppupuolella sain alustavan kyselyn, että kiinnostaisiko minua lähteä Julolan hyväntekeväisyys projektiin mukaan.
Tavoite olisi osallistua Jukolanviestiin yhdessä huipputiimin (Kaj Kunnas, Krista Pärmäkoski, Jaana Pelkonen, Aleksi Valavuori, Lassi Hurskainen, Esko kyrö ja Kim Herold.) kanssa ja samalla kerätä tällä tempauksella rahaa tuleviin Junior Games– kisoihin. (Vammaisten lasta- ja nuorten kisatapahtuma.)

Yllättävää, mutta en miettinyt hetkeäkään lähtisinkö mukaan, todellakin olen mukana!

Suunnistus oli minulle ihan uusi ulottuvuus. Viimeiset muistot koulun liikuntatunneilta, jolloin aina löysin parikseni jonkun fiksumman. Hän luki karttaa ja minä juoksin hakemaan rastit. Helppoa! Kartan luvusta saati sitten kompassin käytöstä ei ollut tietoakaan.

Pakko myöntää… ennen vihasin suunnistusta. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, että lähtisin suunnistamaan ja vielä kilpaa. Mitä kävikään.. ensimmäinen haaste heitettiin ilmaan ja en edes nähnyt mahdollisuutta kieltäytyä. Vihakin taisi vaan johtua siitä, etten ymmärtänyt lajista mitään enkä osannut sitä. 😉

Rakastan haasteita ja itseni laittamista likoon. Voiko olla parempaa tunnetta kun suoriutua kiitettävästi haasteesta joka tuntuu itsellesi täysin mahdottomalta. Sitä fiilistä ei voi edes tähän sanoiksi kuvailla. Tunnen joka kerta kun itseni onnistun laittamaan kinkkiseen tilanteeseen ja onnistun läpäisemään sen, että olen vahvempi kuin koskaan. Kasvatan samalla luonnetta, opin itsestäni uusia puolia ja saan aivan mielettömän hyvän fiiliksen.

11401012_10153353669759933_8529793677242665636_nMutta palaten siihen, että mikä teki tästä matkasta tärkeän, oli hyväntekeväisyys.
Suurin osa meistäkin suomalaisista keksii kymmeniä tekosyitä, että miksi ei liiku. Mutta eivät ole koskaan kokeneet sitä, että kun ei pystykkään liikkumaan. Voin luvata… siihen loppuisivat tekosyyt.
Sainme kunnian ottaa hyväntekeväisyyskohteeksi Junior Gamesit missä jokaiselle lapselle löytyy laji missä pystyy liikkua, saa kisata ja antaa kaikkensa.


Herättävintä oli kuulla Kisakallion yhteistreenipäivänä Junior Gamesin- järjestäjän lause: ”Eräs poika pieneltä paikkakunnalta ainoana vammaisena lapsena huusi kovaan ääneen ovella: ”mä en ole ainoa!” päästyään kisapaikalla.”

Tämä kommentti sai ainakin itselleni kylmiä väreitä koko kroppaan. En voisi kuvitellakkaan sitä ilon ja riemun määrää kun poika tajusi, että hän ei olekaan erilainen, hallissa oli lähes 400 muutakin upeeta erilaista persoonaa ja luonnetta ja kaikilla samat lähtökohdat sekä yhteinen tavoite: kisata urheilussa, kokea positiivisiä kokemuksia liikunnan kautta, sekä tuntea itsensä samanlaiseksi kuin kaikki muutkin.

InstagramCapture_a6e14053-b4ee-4c2f-8a5f-afe74b227b74

Kuvassa ihana Venla tyttö! Jukolatiimin kummi 🙂

Ja jos vielä joku haluaa tietää, miksi halusin lähteä Jukolanviestiin ja tehdä hyväntekeväisyyttä tuleviin Junior Gameseihin, mitkä ovat ennen lähestulkoon järjestetty talkoolaisten voimin.. tuskin enää ihmettelee. 

Mitä treenaamiseen on tullut, olen joutunut muuttamaan viikkosyklit ihan päälaelle. Puntti on varsinkin kisojen jälkeen jäänyt tarkoituksella vähemmälle. Kroppa ja lihakset eivät ole kunnolla palautuneet, joten nyt enemmän liikkuvuutta/kehonhuoltoa sekä Jukolanviestiä varten suunnistustreenejä ja lenkkejä. 🙂

Suunnistustreeneistä haluan kyllä kiittää Annaa ja Aapoa, jotka ovat tarjonneet meille joka viikko mahdollisuuden päästä heidän kanssaan treenaamaan. Täältä voit itsekin buukata heidän valmennuksen. 😉

11412177_10153353669964933_7918979027676450679_n

11401213_10153353670069933_2763814810139819353_n

11391686_10153353670279933_7760753214053655529_n

Mutta nyt ei muuta kun hirrrveeeet tsemit päälle ja odottamaan lauantain- sunnuntain välistä yötä!

Jos jäi kuulematta Yle-puheen haastattelu Jukolanviestistä niin tästä voit käydä kuuntelemassa.

11535829_10153353670194933_3206570075935140903_n

0 kommenttia