16 päivää leikkauksesta

Yli kaksi viikkoa on kulunut operaatiosta ja kotona olo rupeaa nyppimään. Kauniit syksyiset kelit tuntuvat menevän ihan ohi. Muutama postausta aiemmin kerroin tarkemmin polven leikkauksesta, mutta vielä kertauksena; omaa liikkumista on hankaloittanut kierukan liitäntä, eturistisiteen uusimisen lisäksi, joka on pakottanut olla varaamatta kuukauteen leikkauksen jälkeen. On erittäin hankala liikkua kun, painon saa pitää vain oikealla jalalla ja kepeillä. Kotona kuljen reppu selässä, jolloin saan tavaroita liikuteltua paikasta toiseen. Olen koittanut imuroida niin, että istun eri penkeillä ja imuroin aina sen alueen, johon imuri yltää sekä ruokaa laitan usein penkki keskellä keittiötä. Haasteita ruoanlaitossa on olla polttamatta ruokaa samalla kun vesi meinaa kattilassa kiehua yli. ”Hidasteita, mutta ei esteitä…”

Kaiken tämän keskellä hankalinta on kuitenkin jatkuvasti pyytää apua. On tuntunut niin tylsältä vaivata toista, vaikka tiedän että tottakai hän auttaa. Se, että en kykene omaan itsenäiseen tekemiseen on itselleni ehkä kovin pala. Onneksi joka päivä on pystynyt tekemään enemmän, kun liikkuminen ei satu sitä luokkaa mitä ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen. Hitaasti mennään eteenpäin, mutta varmasti. Ja aina sitä rupeaa miettimään, että tämä on oikeasti niin pientä, isojen leikkausten ja sairauden joukossa, että hymy huulille vaan ja parantumista kohti!

Moni ystävistäni on kysynyt, että miltä jalka tuntuu, niin tässä ehkä paras tapa kuvailla omaa polvea tällä hetkellä;  ajattele, että polvi on vesi-ilmapallo joka on peitetty rautalevyllä, joka ei meinaa taipua suoraksi eikä koukkuun. Lisäksi muutamalla kiinnitys-nastalla, jotka aina hetkittäin ilmoittaa itsestään. Eli polvi on  todella jäykkä ja sitä saa lähes väkisin yrittää taittaa suoraksi ja koukkuun. Lisäksi koko säären ja pohkeen alue, ovat täynnä mustelmaa joka aiheuttaa tunto-arkuutta sekä osa säären tunnosta ei ole vielä palautunut, niin ihan kun muutama muurahainen kipittelisi edes takaisin jalan päällä. 😉

Olen tässä 16 päivän aikana päässyt muutaman kerran ulos kotoa. Serkun lapsen ristiäisiin, niittien poistoon ja eilen vihdoin ihan vaan rauhalliselle ulkoilulle upeaan maisemaan. Tuli todella hyvä fiilis päästä ulos, ilman kiirettä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ainoastaan mietin, että aika kuluu onneksi tosi nopeasti ja kohta ollaan jo täydessä vauhdissa. Vaikka välillä tuntuu, ettei mitään tapahdu, niin viikon päästä ihmettelen jo mitä kaikkea pystyn tekemään. Jos kentille paluuseen jollain on merkitystä niin: ”maltti on valttia.”

Upeaa lauantaipäivää kaikille sekä muistakaa illalla tulee taas 19.30 Gladiaattorit!

10 kommenttia

  1. Avatar

    Tosi kiva lukee näitä sun postauksia. Itelläkin leikattiin juuri kaksi viikkoa sitten ACL kolmannen kerran samasta jalasta melko lyhyen ajan sisään. Ja voin kyllä samaistua suhun tosi paljon entisenä kilpaurheilijana. Kiva lukea sun edistymisestä myös kun sama prosessi itselläkin meneillään 🙂

  2. Avatar

    Täällä yksi samassa tilanteessa oleva, minulla leikkauksesta tulee tiistaina tasan 6 viikkoa. Nopeasti on aika mennyt ja vaikea ajatella tässä vaiheessa niitä ensimmäisiä viikkoja kun ei tosiaan yhtään voinut liikkua! Minulla fiilistä on hieman laskenut tänä aikana sairastetut 2 flunssaa, juuri kun tosiaan uloskin olisi voinut jo lähteä syksystä nauttimaan! Syksy on niin paras vuodenaika, mutta onhan se taas ensi vuonna (: ensi viikolla koittaa kävely, pyöräily ja kyykkyharjoitusten aloitus, siitä se sitten lähtee! Tsemppiä sulle, kiva lukea kohtalotoverin ajatuksia!

    • Avatar

      Tsemppiä kuntoutukseen! On jännä miten leikkauksen jälkeen itsellekin tuli heti flunssa. Vastustuskyky on kovilla kun kroppa rupeaa parantamaan polvea niin muut taudit iskevät heti.
      Mahtava kun pääset aloittamaan jo ”kunnon” harjoitukset, itsellä ensi viikon loppu puolella saa ottaa ensimmäiset askeleet ja sitä odotan kun kuuta nousevaa!

  3. Avatar

    Täällä kans yks pomppii kepeillä menemään. Mulla polvi leikattu keväällä ja kuntoutus mennyt hyvin tähän asti. Nyt jostain syystä kipeytynyt ja ei pysty kävelemään, turhauttaa mutta päivä kerrallaan eteenpäin.
    Tsemppiä hurjasti Oona ja ihanaa syksyn jatkoa! Nää sun kirjotukset ja ajatukset aiheesta saa kyl ittenikin uskomaan et hitaasti hyvä tulee nyt tarvitaan vaan kärsivällisyyttä. (:

    • Avatar

      Voi ei! Millaista kipua polvessa on? ja tuliko se jostain tietystä liikkeestä?

      Kiitos mukava kuulla, tulen kirjoittamaan koko kuntoutuksesta ja kentille paluusta 🙂 toivottavasti teksteistä saa lisä inspistä. Paljon tsemppiä kuntoutukseen!

      • Avatar

        Vihloo ja pistää ja sellasta samanlaista jäykkyyttä, kuin leikkauksen jälkeen. En oikein osaa sanoa onko menny jossain tietyssä liikkeessä. Huomasin vaan etten pystykkää enää kyykkäämään ja kävely on vaikeaa. Juostessa pääsi nilkka vääntymään, joten on voinu siinä päästä väärään asentoon.
        Huomenna pääsen fyssarille, niin sit toivottavasti tietää enemmän että mikä homma ja miten tästä eteenpäin! Nyt buranaa ja kylmää ja toivotaa ettei oo mikään rikki ainakaan ?☺

  4. Avatar

    Hei! Yritin äsken lukea kaikista vanhimpia kirjoituksiasi, tekstit näkyvät mutta kuvat eivät… missäköhän vika? Kuvan kohdalla näkyy ainoastaan harmaa varoituskolmio.

    Tsemppiä paranemiseen! 🙂

    • Avatar

      Hei!
      Kyseessä on varmaan tosi vanhat tekstit vuosien takaa jolloin blogipohja oli täysin eri ja tekstit siirrettiin automaattisesti tähän pohjaan niin uskon että siitä johtuu 🙂

      Kiitos paljon!

Vastaa viestiin Fitoona Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*