Urheilijasta liikunta-alalle

Pikkulikkana päätin, että minusta tulee urheilija… Harjoittelin joka päivä jotain taitoa, mikä liittyi harrastuksiini. Harrastin aluksi yleisurheilua, siitä siirryin jalkapalloon ja karateen, sekä välissä tuli käytyä sählyssä ja voimistelussa. Jalkapallo ja karate olivat kuitenkin ne lajit, jotka jäivät pidemmäksi aikaa elämääni. Kilpatasolla olin valinnan edessä ja jostain syystä valitsin joukkueen takia jalkapallon. Olen usein miettinyt, että valitsinko oikein, sillä jalkapallo teki loppujen lopuksi urheilustani pelkkää pakkosuorittamista ja stressiä. Mutta ei siitä sen enempää, loukkaantumisia ja tulisia välejä valmentajaan tulee kaikille ja se vasta kasvattaakin urheilijan luonnetta kun katselet katsomosta keppejen kanssa vihreää nurtsia, kun muut pääsevät pelaamaan tärkeässä sarjaottelussa sarjan kärkitaistelussa. Sinulla on vain korvan takana tieto siitä, että puolen vuoden päästä kosketat ensimmäistä kertaa palloa.

Mutta mietin usein, että millä tavalla olen tullut tähän pisteeseen missä nyt olen. Haluan aidosta päästä motivoimaan kaikkia ihmisiä tavoitteesta tai elämäntilasteesta riippuen liikkumaan, haluaisin muuttaa pinnallisuutta luonnollisempaan suuntaan, sekä jos jotain haluaisin tehdä niin saada urheilun suomessa parempaan valoon. Urheilijoita tuettaisiin enemmän sekä heidän ammattitaitoisuutta tulevana liikunnan-alanammattilaisena arvostettaisiin enemmän, sillä he ovat se porukka, jotka ovat junnusta asti oppineet voittamaan itseään jokaisessa harjoituksessa, kisoissa tai peleissä. Heiltä löytyy sitä mentaalipuolen tieto-taitoa mitä liikunnasta kaiken irti saaminen vaatii. Heillä on tietoa treenaamisesta, ruokavaliosta, levosta ja kehonhuollosta. Ja mikä tärkeintä, he ovat moneen kertaan kokenut epäonnistumisia ja pettymyksiä ja sitä kautta taistelleet itsensä takaisin voittoon.

Tosi harvoin näkee, että viulisti olisi lukenut itsensä viulunsoitto-opettajaksi ilman kymmenien vuosien soittouraa. Minusta ammattitaitoisuus ja sanojen takana seisominen vaativat todella paljon kokemusta asiasta mitä aijot opettaa. Tällä viestillä en missään nimessä tarkoita sitä, että jos et ole kilpaurheilija niin et voi koskaan olla hyvä liikunta-alanammattilainen, en. Vaan lähinnä sitä, että vaikka liikunta-alalle on helppo opiskella, on pikapreppaus kursseja ja oho kappas olet pt! Niin se ei vielä tarkoita sitä, että jostain asiasta tietäisi niin hyvin, että kykenet samaistumaan ja asettumaan asiakkaan tasolle. On myös paljon urheilijoita, jotka eivät ole lainkaan valmentajatyyppiä, mutta tuskin he silloin alalle pyrkivätkään tai edes pääsevät. Jokainen työ vaatii satoja tunteja kentällä, ennen kuin rupeaa homma hoituu rutiinilla, mutta liikunnanalan pointti onkin se, että se ei saisi koskaan olla rutiinia.

Jos urheilija ajattelisi treenien olevan rutiinia, loppuisi kehitys kuin seinään. Jokaiseen treeniin on aina annettava enemmän, jos haluat kehittyä. Sama pätee liikunta-alaan… jos haluat valmentaa ihmisiä on sinun aina annettava myös heille enemmän. Monet alalla työskentelevät fiilistelevät kun ensimmäisen puolen vuoden aikana asiakas kehittyy hurjaa vauhtia ja sitten yhtäkkiä tuleekin seinä vastaan. Kehitystä ei enää tapahdu samalla tahdilla, ehkä asiakas pettyy tuloksiin ja kun traineri ei ole tietoinen siitä, että alussa kehitys on lujaa, mutta se tulee hidastumaan, laskee hänenkin itsetunto. Nämä ovat niitä asioita, joita liikunta-alalla tulisi tietää. On kyettävä tiedostamaan prosessissa tapahtuvia muutoksia, on ymmärrettävä asiakkaan psyyke projektin aikana ja vielä jokaisen opin minkä asiakkaalle antaa, tulisi itse seistä näiden oppien takana.

Tällä hetkellä jyllää treenibuumi, myös liikunta-ala kiinnostaa todella monia ja tälle alalle onkin hakioita enemmän kuin paikkoja. Pidän treenibuumia huippu asiana, mutta pelkkä buumi ei saa johtaa sinua alallle, vaan sisäinen palo liikuntaa kohtaan, halu oppia ja kehittää itseäsi joka ikinen päivä sekä näiden kahden sisäisenmotivaattorin seurauksena kouluttautuminen. Intohimo ennen koulutusta sama pätee fitnesiä, treenaaminen ennen kisatavoitteita. Se, että olet tehnyt elämäntapamuutoksen ja haluatkin muutoksen jälkeen päästä auttamaan muita on mielettömän hieno asia, mutta kehitys ei saa loppua siihen. Muutaman vuoden elämäntapa muutos ei ole vielä antanut monen vuoden harjoittelu ja tieto/taito- kokemusta, jota alalla tarvitsee. Valitettavasti sitä ei suurimmalla osalla ole, ja sitten ihmetellään kun pt/valmentaja oli huono, ”vaikka hänellä oli koulutuskin.” Intohimo ja kokemus ennen koulutusta 😉

Itsesi kuntoon saaminen on paljon helpompaa kuin toisen ihmisen kuntoon saaminen. Mistä sitten intoni kisaamiseen, vaikkakin olen jo koko ikäni viettänyt kilpaurheilun parissa, pikkutyttönä kisasin leuanvedossa luokan poikia vastaan, selvitin puhtaan ruokavalion saloja ja olen aina onnistunut itseäni hallitsemaan terveen elämäntavan muodossa, mutta olenko ketään muuta? Ymmärtäisinkö sitä mentaalirääkkiä mitä laihdutusprosessi tuo tullessaan kun vatsapalikat näkyivät jo pikkulikkana. Minusta en… Ja koska rakastan kehittää itseäni, haluan tietää kaikesta kaiken pohjautuen omiin kokemuksiini, niin lavat toivat siihen hyvän mahdollisuuden. Jos jossain oppisin laihdutuksen mentaalipuolen ja kropan toiminnan sen aikana niin kisoihin tähtäämällä. Siinä syy kisaamiseeni, ei se että haluisin päästä lavalla näyttäytymään, tuhlaisin satoja euroja valmisteluihin vain yhden päivän takia, joka ei ole edes häät! 😉

Kisaaminen laittaa entisen jalkapalloilijan ruokahalun erittäin koville, se että treenaat täysillä muttet saa syödä täysillä on ehkä ollut vaikein kompastuskiveni. Nyt sen ymmärrän.. joten on paljon helpompi tuoda ymmärrystä ja tukea asiakkaille kenen tavoite on painon pudotus ja uuden terveellisemmän elämäntavan omaksi ottaminen. Olen tietoinen siitä, että kykenen nyt valmentamaan ja ohjaamaan suurempaa väkijoukkoa. Minulle ajatus siitä, että pystyisin tekemään ravinto- ja treenisuunnitelman vain tietylle ikä- tai sukupuoliryhmälle ei riitä. Liikunta-alan ammattilaisen tärkeimpiin tavoitteisiin on kyetä valmentamaan niin 15 vuotiasta nuorta tyttöä pääsemaan treenin makuun, kuin 55 vuotiasta miestä saamaan paino tiputtamaan normaaliin painoon ja vielä mihin itse haluan pystyä on kilpaurheilijoiden fysiikkavamennus niin, että se tukee heidän omaa lajiaan sekä vakavasti sairastuneet/loukkaantuneet ihmiset, joiden sairautta saadaan pidettyä liikunnalla tai ruokavaliolla kurissa.

Haastavaa… tiedän, mutta niin sen arvoista! Koskaan en voi tyytyä osaamiseeni vaan joudun jatkuvasti oppimaan lisää ja ehkä hienoin tapa oppia on muiden ihmisten kautta. Niin omien asikkaiden kuin urheilijoiden ja muiden huippuvalmentajien. Tähän loppuun sopiikin hyvin kuva motostani ja äitini elämänohjeesta minulle! ”Festina Lente” , eli kiiruhda hitaasti! Jos innostut asiasta kuin asiastakin niin mieti se matka, ennen päämäärää, se on se mikä lopussa ratkaisee. Jos hoidat matkan hyvin niin lopussa seisoo kiitos! 

festinalenti

Huikeeta viikoloppua kaikille!

 

12 kommenttia

  1. Olen miettinyt samaa tuota pt-juttua, että monille voi tulla pettymys jonkin ajan päästä, kun ei ole laihtunutkaan / kehittynyt samaan tahtiin kuin aluksi. Hyväksi valmentajaksi voikin jo kutsua sitä kuka selvittää tämän kriittisen vaiheen valmenttavan kanssa ja on suunnitelmia, jos hommat ei onnistukkaan. 🙂

    Minullakin on muutes yleisurheilutausta. 🙂 Olen koko ikäni treenannut enemmän tai vähemmän, nykyään salia, mutta ei yksipuolisesti vaikka kilpailen penkkipunnerruksessa + muuta (pyöräily,juoksu,patikointi yms..) Vaikka treenejä ja kehitystä on tullutkin omalla sarallani niin en todellakaan tällä hetkellä elämässä osaisi / haluaisi valmentaa muita. Neuvoja on kyselty ja niitä annan mielellään, mutta en tietysti voi kertoa mikä on oikein vaan mikä on mielestäni hyvä / todennut hyväksi jonkun asian.

    Mielellä on tärkeä vaikutus urheiluun ja muuhun elämään toki. Vasta olen päässyt treeneihi kiinni, kun oli hyppääjän polvea, selässä ja olkapäässä ongelmaa (johtuen liikkuvuudesta suurimmaksi osan). Enkä mennyt ajoissa lääkäriin. Ymmärrän kuinka pepusta on katsella kun muut treenaa ja itse hilavitkutti kuminauha jumppia,venytyksiä, keskivartalon liikkuvuutta ja vahvistusta. Ajattelin jo silloin, että kohta lopetan, mutta en anna periksi kummiskaan. Onneksi en, koska liikkuvuuteni ja muut asiat ovat jo erittäin hyvällä mallilla ja jatkan niitä vaikka eivät olekkaan lempiasiani. On tehtävä vähän ns asioita joista ei pidä, mutta hyödyttävät pitemmällä aikavälillä. Välillä vielä mielessä on pelko, että epäonnistun tulevissani kisoissa vaikka olen sarjassani paras ja myös se, että tulee uusi vaiva ja joutuu treenitauolla vaikka nykyään saliohjelmassani on otettu ”järki käteen”. Oli hyvä päivitys sinulta. 🙂

    • Loistava kommentti! 🙂

      Hyviä ja tärkeitä asioita toit esille. Valitettavan paljon pt.suhteita pysähtyy juuri kyseiseen ongelmaan, joten silloin juuri se itsensä kehittäminen valmentajana astuu kehiin.
      Loukkaantumiset ovat aina yhtä taistelua, mutta koskaan ei saa luovuttaa ja lopettaa niiden takia liikuntaa, koska ei pystyy jotain tehdä! 🙂

      Mukavaa viikonloppua!

  2. Mitä sinä sanoisit ihmiselle, näin jälkeenpäin jolla on sama tilanne jonka sinä olet kokenut. Joka joutuu välillä itku kurkussa seuraamaan muiden harjoittelua todella tärkeisiin ja isoihin kisoihin. Kun on harjoitellut sellaisella palolla lajia ja antanut sen hetkisen elämänsä sille, yhtäkkiä joutuu puoleksi vuodeksi täysin ulkopuolelle.

    • Pitkäjänteisyyttä.. ja täys keskittyminen kuntoutumiseen, jos sen hoitaa kerran kunnolla niin pääsee paljon pidemmälle. Ota koko kuntoutumisjakso haasteena. Se tulee kasvattamaan todella paljon 🙂 tsemppiä!

  3. Olipa taas kiva postaus 🙂 sinun tekstejä on kiva lukea, kun kirjoitat kattavasti ja asiantuntevasti asioista 🙂
    http://veeramatilda.blogspot.fi/2015/03/minun-tarinani-masennuksesta.html?m=1

  4. hieno teksti, thumbs up! <3

  5. Hei! Päädyin sivuillesi ja mietin oletko itse pt ja jos olet otatko uusia asiakkaita?

  6. Oona täytyy sanoa että olet huippu! Ihailen kaikkea mitä teet ja kuinka sen teet, olet niin iso motivaattori ettei toista löydy! Olen itse hyvin kiinnostunut opiskelemaan liikunta alaa, varsinkin kuntoutus hommat kiinnostaa koska omaa kokemusta siitä löytyy. Missä itse opiskelet ja mihin ammattiin? Mitä alaa voisit suositella ja missä opiskeltavaksi?

    • Voi kiitos! Mukava kuulla 🙂
      Opiskelen itse vielä vuoden vierumäen amk liikunnan ohjaajaksi ja taustalta löytyy myös pt- opinnot. Jos kuntoutus kiinnostaa niin fyssarikoulu ehkä paras vaihtoehto 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*