Avainsana-arkisto: motivaatio

Valoa tunnelin päässä – Miten olen motivoinut itseni jokaisen vamman jälkeen kuntoon


Olen urheiluvuosien aikana kokenut paljon epäonnea varsinkin loukkaantumisten osalla. Kun jotain tavoitetta olen pyrkinyt kaikin keinoin saavuttamaan, olen jostain syystä onnistunut aina loukkaantumaan. Pitkä polvileikkaus- kierre ja monet muut vammat ovat todellakin halunneet rajoittaa omaa liikkumista ja pitäneet poissa kentiltä. En kuitenkaan koskaan ole edes miettinyt, että lopettaisin urheilun kokonaan. En sano, että loukkaantumisten hyväksyminen olisi koskaan ollut helppoa, päinvastoin ne ovat todellakin olleet kovia kolahduksia. Ymmärrän hyvin miltä, kaiken aloittaminen alusta tuntuu. Tuntuu kuin kaikki se, mitä on saanut aikaan ennen vammaa ja leikkauksia murenee pikkuhiljaa pois ja taas lähdetään uudestaan lähtöruudusta. Vaikka ihan näinkään se ei ole.

Moni kamppailee loukkaantumisen jälkeen motivaation löytämisestä takaisin urheilun ja liikunnan pariin ja saakin usein tehdä tietoisesti työtä sen eteen. Jokainen loukkaantuminen vie fiilikset alas. Kehitys tuntuu keskeytyvän ja joskus jopa koko kausi on ohi. Kun oikeasti urheilu on iso osa elämää, tuntuu, että kokonaisesta palapelistä tärkeimmät palaset ovat hävinneet. Tässä kohtaa moni ajattelee, että helpompi olisi vain luovuttaa ja tehdä jotain ihan muuta. Muun tekeminen ei varmasti poista sitä, mistä on eniten nauttinut vaikka sillä hetkellä helpommalta tuntuisikin kääntää sivua.

Jokainen vamma aiheuttaa rajoitteita, muttei kuitenkaan poista liikkumista kokonaan. En voi ymmärtää miten osa saa lääkäriltä suoraan urheilukiellon. Harvemmin kyseessä on vamma, joka aiheuttaa täyden kiellon kaikelle liikunnalle, ellei kyseessä ole jokin sairaus, joka rajoittaa täysin koko kehon kuormituksen ja sykkeen nousun.  Treenaamisen ei muutenkaan pidä eikä tarvitse olla aina täysiä, niin mistä johtuu se, että lääkäri määrää urheilukieltoa, ymmärtäisin paremmin esim. pelikiellon. Pahimmassa tapauksessa urheilukielto vaan lisää ongelmia jo aiemman vamman lisäksi. Inaktiivisuus ei ole koskaan hyvästä ja varsinkaan, jos on ollut aiemmin aktiivinen. Ymmärrän sen huolen ja vastuun, mitä myös lääkärit kantavat. Olen itsekin ehkä vähän turhan innokas kuntoutuja, jolloin sen maagisen rajan löytäminen on todellakin hankalaa. Mutta parasta olisi saada lääkäriltä suoraan ohjeet, että: ”saat tehdä vain näin….!” Kun tekeminen rajataan on rajojen sisällä helpompi pysyä. Kotona makaaminen ja laakereilla lepääminen aiheuttaa vain kunnon huomattavaa romahdusta ja usein lisää tuki- ja liikuntaelinvammoja. Tottakai jokainen määrittää myös liikkumisen itse, heti leikkauksen jälkeen kannattaa ottaa ihan iisisti ja levätä, mutta kyllä jo kuukauden jälkeen voi huomattavasti tehdä asioita.

Mutta palaten vielä aiheeseeni: motivaatioon… Ymmärrän, että loukkaantumiset sammuttavat motivaation ja olisikin hyvä prosessoida asia, jotta saisi motivoitua itsensä kuntouttamaan vammat kuntoon. Alussa kaikki energia menee vamman tai loukkaantumisen hyväksymiseen, eikä sitä välttämättä hyväksy koskaan. Kuitenkin asia, jota ehkä itse mietin paljonkin oli, että: ”olenko oma itseni, jos nyt luovutan..” tähän oli helppo vastata, että en olisi! Vaikka kuinka joskus on tehnyt mieli luovuttaa, niin enemmän itselleni tuottaisi vaikeaa hyväksyä se, että joskus olen luovuttanut kuin se, että nyt täytyy tehdä kova työ, että pääsen takaisin kuntoon. Loukkaantumisen ja vamman hyväksyminen tuntuu huomattavasti helpommalta kuin se, että luovutin. Eikä luovuttaminen tarkoita nyt sitä, että lopettaa vaikka kilpaurheilun vaan lähinnä sitä, että lopettaa koko liikunnan ja samalla jättää kuntoutuksen. Ihan sama mikä on lopullinen tavoite; olisi se sitten oman lajin pariin paluu vai arkeen, jossa on osana liikunta, niin kuntoutus on ihan yhtä tärkeä. Laadukkaalla kuntoutuksella kuntoutetaan vamma loppuelämää ajatellen eikä seuraavan vuoden urheilua.


Enkä missään nimessä halua verrata omia tai kenenkään muun loukkaantumisia toisiinsa. Jokaisen kokemus on täysin erilainen, osa parantuu vammasta täysin ja osalle se jättää loppuelämäksi haasteita. Tottakai näiden kahden välinen hyväksyminen on täysin erilaista, silti jokainen meistä on itse vastuussa oman elämän jatkamisesta. Harvemmin he, kenellä oikeasti vamma on jättänyt jotain isompaa ja pysyvämpää ovat he jotka luovuttavat. Usein luovuttaminen on viitseliäisyydestä kiinni, eikä siitä ettei pääsisi kuntoon. Karua, mutta samalla hienoa on ajatella, että lopulta melkein kaikki on meistä itsestä kiinni, ei välttämättä se tulemmeko koskaan kuntoon, vaan se miten suhtaudumme asioihin.

“It always seems impossible until it’s done.”

Nelson Mandela

2 Kommenttia

Motivaatio

Motivaatio on suoraan tie tuloksiin, onnistumiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Kun on motivoitunut harjoittelu menee eteenpäin. Jos on intohimoa johonkin ei motivaatiota tarvitse edes etsiä, sillä sitä on silloin varmasti. Kukaan ei voi olla motivoitunut kaikkeen, aina ei jaksa eikä huvita eikä tarvitsekaan. Mutta kun puhutaan arvoista; esimerkiksi perheestä ja terveydestä, olisi tärkeä että myös motivaatiota olisi.

Laiminlyömme usein ensimmäisenä oman terveyden. Emme liiku, ruokapuoli ei kiinnosta lainkaan ja valvomme yötä myöhään. Koko ajan vireystila rupeaa hiipumaan, emme jaksa suoriutua edes arkisista asioista ja pikku hiljaa motivaatiota ei tahdo irrota mihinkään.

Se, että voimme hyvin ja olemme terveitä on yhteydessä kaikkeen. Olemme mukavampia myös läheisille. 

SAMSUNG CSC

Motivaatiota olisi hyvä miettiä pidemmässä mittakaavassa, jos tulee eteen viikko jolloin mikään ei ole huvittanut, niin kannattaa miettiä syytä, että miksi ei?- Mistä motivaation hiipuminen johtuu: eikö tietyllä tavalla treenaaminen miellytä? Olenko syönyt motivaation liian suppealla ruokavaliolla? Nukkunut huonosti? Stressannut työasioista? Kaikella on syy-seuraus suhde. 

Jos joku teistä ajattelee, että minulla on aina motivaatiota tehdä kaikki täydellisesti niin olette saaneet ihan väärän kuvan. Välillä ei vaan jaksa eikä kukaan ole superihminen. Treenaaminen on itselle ollut pikku likasta asti elämäntapa. Aina jokin harrastus on vienyt paljon aikaa viikosta ja tällä hetkellä niin harrastukset kuin työkin ovat liikunnan parissa. Mutta esimerkiksi ruuan tarkkailuun/laskemiseen minulla ei todellakaan ole motivaatiota. Syön silloin kun on nälkä, sitä mitä tekee mieli ja tykkään monipuolisesta terveellisestä ruuasta, joka tukee vireystilaani. Ja olen huomannut, että tarvitsen aterioita pitkin päivää, että jaksan.

Jos joku ei tiennyt perimmäistä tarkotustani Fitnesskisoihin, niin syy miksi lähdin kisaamaan oli mentalipuolen ymmärtäminen laihdutusprosessissa sekä samalla oman kehon toimintaan tutustuminen. Nopeasti huomasin, etten arvoiltani ja mentaliteetiltani sopinut lajiin lainkaan, mutta opin todella paljon itsestäni ja siitä on ollut hirmuisen paljon apua valmentaessa.

Syömisen rajoittamiseen ei meinannut olla millään motivaatiota, mutta aina kun palasin ajatukseen, että ”mikä oli tavoitteeni, mitä halusin projektista oppia!” – Tajusin ettei olisi vaihtoehtoja ja samalla sain motivaatiota jatkaa.

SAMSUNG CSC

Urheilijana olen ollut aina vähän sellainen, että tulokset motivoivat jatkamaan, mutta vielä enemmän epäonnistumiset. Jos loukkaannun tai joku valmentajista on pelivuosina lytännyt maanrakoon, olen joka kerta päättänyt, että odota vaan, kohta tullaan ja kovaa! Jälkeenpäin olen huomannut, että monilla ihmisillä on tapana jarruttaa muita. Kyseenalaistetaan, arvostellaan ja halutaan muista yliote. Ihan äärimmäisiä kommentteja kuulen asiakkailtani, joiden läheiset arvostelevat uutta elämäntapaa. Miksi? – miksi haluamme sammuttaa toisen motivaation jos itsellämme sitä ei ole… Tähän kun löytäisin syyn, olisin todella onnellinen.

Muihin ihmisiin on vaikea vaikuttaa, mutta itseemme voimme. Kun motivaatiota ei ole, rupeamme usein voivottelemaan omaa olotilaa ja jaksamista. Niskasta kiinni ottaminen on toisille vaikeaa ja jos koskaan sitä ei tee, siitä muuttuu entistä hankalempaa vuosien myötä. Ja niin kuin sanoin; jokaisen olisi syytä olla itselleen armollinen, mutta armollisuus ja laiskuus ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä tulisi sekoittaa keskenään.

Uusien treenivaatteiden ja muun materiaali voi piristää harjoittelua, mutta se ei pidä olla ainoa syy siihen, että on motivaatiota treenata. Motivaatiota pitäisi olla jokaisella, joka arvostaa omaa terveyttä, mutta usein sitä ei ajattele tätä kautta. Oman terveyden arvostaminen ei kuitenkaan tarkoita ”tappolenkkejä” ja salilla ravaamista. Vaan liikunmuotoa mistä nauttii, terveellistä ruokaa mistä tykkää ja sopivassa suhteessa kehonhuoltoa ja lepoa. Älkää laskeko: ”kuinka monta kertaa viikossa minun pitää treenata?! – Vaan miettikää että haluan laittaa itseni likoon niin monta kertaa kuin minulle tuntuu sopivalta. 

Kaikki äärisuorittaminen vie usein motivaation. Kenenkään ei tarvitse treenata 2 kertaa päivässä, jo pienillä muutoksilla arkiaktiivisuudessa ja vaikka uuden lajin löytäminen vievät terveyttä eteenpäin. Myöskään ruokavaliossa ei kannata kaikkea hallita ja rajoittaa, koska silloin tulee myös repsahduksia, jotka ovat aina mielessämme negatiivisia. Rento, mutta terveellinen ruokavalio on mielestäni kaikkein tärkein. Kuitenkin jokainen, joka tietää, että ravinto on ihan retuperällä tiedostaa myös että syy löytyy vain itsestään.

SAMSUNG CSC

Kehotan jokaista välillä pysähtymään ja miettimään omaa motivaatiota terveyteen. Toteutus on usein yksinkertaista, mutta mieli ei. Motivaation löytäminen pitkäaikaiseksi on usein prosessi, siihen ei auta ”kaikki tänne heti”– ajattelumaailma eikä nopeiden ulkoisen motivaation omaavien asioiden hankinta. Motivaation täytyy lähteä sisältä, se että miksi ja minkä takia asiat teemme täytyy jokaisen tiedostaa.

Motivoitunut henkilö osaa myös ottaa rennosti, muistakaa se! 😉

Tässä ajatuksiani motivaatiosta, toivottavasti toivepostaus vastasi odotuksiin, ihanaa sunnuntaita kaikille!

14 Kommenttia

6 liikkeen paritreeni

Kelit ovat olleet koko viime viikon ihan mielettömiä ja laskiskelin juuri, että yleensä treenaan 4-5 kertaa viikossa salilla ja 2-3 kertaa ulkona niin nyt on mennyt viikko ihan toisinpäin. Aina kun on pystynyt niin pihalle vaan, ei sisällä edes malta olla!

Kävimme Nikon kanssa Matinkylässä tekemässä lihaskuntotreenin Lappsetin Street Workout- pisteellä,

1

2

3

4

5

6

Lämmittelynä: 5 min juoksu

1. Köydet 30 sec

2.Rengaslauat x 10

3.Dippi x15-20

4.Vatsat- jalkojen heitolla x15

5.Askelkyykky-hypyt penkille x 20

6. Vatsarutistukset roikkuen x 15

Yht. 3-4 kierrosta. Toisen tehdessä toisella on lepo..

Loppuun voitte kokeilla kumpi pysyy kauemmin ”humanflagissä” meillä ei ollut epäselvää kumpi… (Niko vei!)

Collage_Fotor_Fotor

Frendit tai puoliso mukaan ja nyt kaikki ulos treenaamaan. Urheilupuistoissa on yleensä vaikka mitä puitteita toteuttaa treenit. Vielä kun treenaa toisen kanssa saa tsemppipotkua siinä samalla!

Paljon on tullut kysyntää, että missä kaikkialla näitä Lappsetin huikeita treenimestoja on niin, tässä vähän listaa :

  • HIETARANTA, HELSINKI
  • MATINKYLÄN LIIKUNTAPUISTO, ESPOO
  • PIRKKOLAN ULKOKUNTOILUALUE, HELSINKI (MUUTAMA TUOTE)
  • PÄIVÄRINTEEN MONITOIMITALO, PAROLA
  • PALOHEINÄN LÄHILIIKUNTA-ALUE, HELSINKI
  • KARTANONKOSKI, VANTAA
  • MATLIDENS SKOLA, ESPOO
  • IMATRAN LYSEO, IMATRA
  • PIISPANLÄHTEEN KOULU, KAARINA
  • ISOSÄKYLÄN LIIKUNTAPUISTO, SÄKYLÄ
  • ELOVENARATA, MASKU
  • MARJALANSAARI, JOENSUU
  • KODDERVIK, PORVOO
  • HARJUN REITTI, LOHJA
  • HIETARANNAN UIMARANTA, HELSINKI
  • LAUKAAN SATAMA, LAUKAA
  • HIIRONEN, OULU
  • REDI KALASAMAN LÄHILIIKUNTA-ALUE, HELSINKI
  • VÄÄKSYN YHTEISKOULU, ASIKKALAN KUNTA
  • TERVOLAN KUNNAN ULKOILUREITTI, TERVOLA
  • SKINNARILAN PIHA-ALUE, SAIMAAN AMMATTIKORKEAKOULU
  • SALPAKANKAAN KOULU, HOLLOLA
  • KIRKKOPUISTO, JYVÄSKYLÄ
  • SERVINMAIJANTIE 10-11, AALTO-YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA (pieni alue)
  • LAMMINRANNAN LÄHILUUKUNTA-ALUE, FORSSA VÄHÄJÄRVI, PIRKKALAN KUNTA

Varmasti on tullut jo lisää muuallekin, jos olet bongannut muitakin paikkoja niin kommentoi tähän ihmeessä niin muutkin saavat tiedon!

 

 

Edelliset treenipostaukset Lappsetin miljöössä:

10 Kommenttia

Kysymyspostausta!

Kysymyspostausta on nyt toivottu jo pidempään, joten tottakai semmoinen laitetaan käyntiin! 

Saan teiltä paljon ihania ja hyviä yhteydenottoja sähköpostiin sekä kanaviini ja huomaan, että moni on kerännyt paljon rohkeutta ennen kuin on laittanut sähköpostia/viestiä, niin ihan huikeeta on paneutua niihin ja vastailla! Toivottavasti aito kiinnostus välittyy sinne ruudun taakse ja saatte vastauksia! 

Kysy siis mitä vain järkevää ja mieltä askarruttavaa niin; vastailen oman tiedon, taidon ja kokemusten mukaan mahdollisimman nopeasti!. 😉

Kivaa maanantaita kaikille! 

-O

79 Kommenttia

GO EXPOSSA RÄJÄHTÄÄ!

Nyt on se aika mitä olen odottanut pitkään! Yksi unelma toteutuu pian nimittäin viikonloppuna 4.-6.3.16 Go Expo- messuilla on kirjan julkaisu, VIHDOIN!

Heti perjantaina voi jo tulla klo 10.00 kuuntelemaan pressitilaisuuden, missä myös meikäläinen on kertomassa uudesta hyvinvointi-inspirointi-kirjasta pääpiirteittäin.

image

Unelmat ovat toteutettavissa jos vain tarpeeksi haluaa ne saavuttaa. Uskokaa itseenne ja älkää koskaan valitko vain matalinta aitaa.
Olen viimeisen ammattikorkeavuoteni koulun projektien ja opinnäytetyön lisäksi saanut kirjan valmiiksi, valmentanut ja tehnyt töitä muutamassa muussakin eri paikassa. Sekä silti kunnianhimoisesti saavuttanut tavoitteita urheilijana. Jos on halua ja tahtoa sekä osaa johtaa itseään niin kaikki on mahdollista!
Mikään saavutus ei ole elää täyttä kalenteria joka ikinen päivä ja sen takia mukaan pitää myös mahtua muutakin elämää kuin työ, koulu ja treenaaminen.
Nauttikaa elämästä, älkää suorittako tai murehtiko eilistä tai huomista. Eletään tätä päivää täysillä!

Olen messuilla muutenkin koko viikonlopun, niin tulkaa ihmeessä juttelemaan ja kyselemään sekä bongaamaan uusin kirjani Fitran ständin hyllyltä!

Nähdään siellä!

-O

4 Kommenttia