Moni teistä kyselee miten syön ja saadaan paljon viestejä liittyen annoskuviin, mitä aika useasti julkaisen instagramstooreissa. Me molemmat halutaan panostaa puhtaaseen, terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon ja lähtökohtaisesti tehdään ruuat aina itse. Kummallakaan ei ole mitään ruokarajoitteita tai ehdotonta kieltäytymisiä tietyn ruuan suhteen, mutta einesruokia ei syödä ollenkaan ja herkutellaan silloin tällöin viikonloppuisin.
Oikeastaan mun mielestä me ”herkutellaan” aina, koska panostetaan ruokaan ja se on itsessään jo niin hyvää, ettei paljon tarvitse perään syödä herkkuja.
Usein meille herkut, on joku ihana hedelmälautanen tai hedelmäsalaatti tai tehdään itse sorbettia. Jos jotain herkkuja tulee syötyä silloin tällöin niin jäätelöä, se on varmaan kummankin lemppari.

Ajattelin tässä postauksessa näyttää vähän annoksia, miltä yleensä meidän safka näyttää ja kertoa enemmän meidän arkisesta ruokavaliosta….

Aamuisin meillä on oikeastaan joko puuro, jossa on seassa marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja raejuustoa. Sekoitan usein myös proteiinijauhoa puuroon pari rkl samalla kun keitän sen. Käytän eniten gluteenittomia kaurahiutaleita ja joskus tulee panostettua ja tehtyä riisipuuroa.

Tai sitten me syödään hedelmien ja marjojen lisäksi muutama ruis- tai kauraleipä, jonka päällä on yleensä aina avokadoa, kalkkunaa, juustoa, kananmunaa ja kurkkua. Tai tehdään munakokkelia tai munakas, jonka sisällä on paljon salaattia, yrttejä, avokadoa ja kalkkunaa.

Lounaaksi syön usein töissä jonkun ruokaisan salaatin tai sitten edellisenä päivänä tehdyn illallisen.
Salaattiin me sekoitetaan ihan kaikkea… useimmiten kanaa ja paljon kasviksia, pähkinöitä, avokadoa ja kananmunaa.
En usein kerkiä töissä syömään isoa määrää, enkä missään nimessä pysty syömään liian tuhdisti, koska olen jatkuvasti liikkeessä. Joku raikas safka sopii parhaiten. Usein myös haen lähikaupasta salaatin ja pidän riisikakkuja mukana, koska aina en kerkiä tekemään erikseen lounasta mukaan.

Keittoja söisin mielellään, mutta niitä en ole pystynyt treenikassissa roudaamaan mukaan.
Kannattaa oman työpaikan läheltä skautata terveelliset ja hyvät paikat lounaalle ja jos niitä ei ole niin sitten tehdä aina edellisenä päivänä isompi satsi ruokaa, jotta sitä jäisi seuraavalle päivälle.
Buffet- lounaissa ei ole mitään vikaa, mutta ajatus: ”syödä koko rahan edestä” kannattaa unohtaa ja syödä vaan sen verran kun oikeesti on nälkä ja tarvitsee.

Yleisesti ottaen meillä on aina pää-protskuna lounaassa tai illallisessa: Kana, kalkkunajauheliha, lohi, tonnikala tai jättikatkaravut (harvemmin punaista lihaa) ja hiilarina bataatti, täysjyväpasta, riisi, risottoriisi, quinoa, bulgur, couscous tai täysjyvänuudeli. Lisäksi tosi paljon erilaisia kasviksia sesongin mukaan, mikä näyttää parhaalta niin sitä ostetaan.
Kastikkeet tehdään usein itse joko jogurtista, kookosmaidosta ja kuivahyllyn mausteista, tomaattikastikkeesta tai sitten tehdään itse salsa, humus tai guacamole.

Me maustetaan paljon ruokaa ja panostetaan siihen, että raaka-aineet vaihtuu usein ja tehdään eri kulttuurin ruokia.
Kasvisruokaa tehdään silloin tällöin ja se onkin itselle tavoite saada lisättyä pelkkiä kasvisruokapäiviä ihan jokaiselle viikolla, koska kumpikin meistä tykkää niistä.

Naposteluun meillä on usein joko hedelmiä, kasviksia tai pähkinöitä esim. kun katsotaan illalla leffaa. Ehkä suosituin herkku naposteluun meillä onkin viinirypälepaketti joka menee hetkessä…

Välipalaksi syön myös paljon hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja esim. jogurttia minkä sekaan niitä laitan.
Meillä on loistavasti toiminut myös smoothiet tai ruokaisampana smoothiebowlit, johon sekoitetaan aina ihan kaikkea mitä kaapista löytyy.
Tykkään myös riisikakuista, jonka päälle laita avokadoa ja kalkkunaa.

Iltapalana syödään joko maustamatonta kreikkalaista/turkkilaista jogurttia jonka sekaan laitetaan marjoja, hedelmiä, pähkinöitä tai jotain hyvää mysliä. Tai sitten tehdään munakas salaatilla, yrteillä, kurkulla, tomaatilla, avokadolla ja kalkkunalla.

En koe, että meillä menisi kauan aikaa ruuanlaittoon paitsi jos oikeesti vaikka viikonloppuna halutaan tehdä jotain spessua. Me tehdään helppoja ja terveellisiä ruokia, joista jää aina hyvä fiilis. En henkilökohtaisesti tykkää edes syödä liian tuhtia mättöruokaa, kun siitä tulee usein vaan huonompi olo. Jos halutaan pizzaa tai hamppareita niin tehdään ne itse omalla tvistillä, joka tekee niistä vieläkin parempia.

Me käydään ulkona syömässä ja rakastan erilaisia ruokakulttuureita. Missään nimessä en koskaan halua rajoittaa omaa elämää syömällä jonkun paperin mukaan, vaan täysin oman fiiliksen. Jos jotain tekee mieli niin yleensä sitä tehdään!

Olen tästä aiheesta sanonut moneen kertaan, mutta musta tuntuu, että koskaan tästä ei voi puhua liikaa… Terveellisesti syöminen ei vaadi puntaria ja lappua jonka mukaan syöt. Puntarin ja lapun mukaan syöminen usein johtaa vain epäterveellisiin ruokatottumuksiin ja malleihin, joista on vaikea päästää irti. Koita löytää kultainen keskitie siihen mitä syöt ja panosta ruuan laatuun ja ravinnerikkauteen.
Tällä hetkellä ei välttämättä tunnu pahalta vaikka olisitkin syönyt pitkään huonommin, mutta huominen voi tuoda eteen jo jotain ihan muuta. Makuaisti myös tottuu jatkuvaan sokerin, voin ja kerman makuun ja siitä eroon pääseminen vaatii aikaa.

Perus lautasmallit ja ravitsemussuositukset opitaan jo peruskoulussa, mikään ei oikeastaan ole muuttunut, vaikka netti on pullollaan ”itseoppineiden” ohjeita. Suosittelen aina suhtautumaan kaikkeen varauksella.
Jos ruokavaliosi, tapasi tai ylipäätään suhtautumisesi ruokaan kaipaavat apua niin käänny oikeesti ammattilaisten puoleen, eli koulutettujen ravitsemusterapeuttien joilla on pitkän linjan yliopistotason koulutus takana.
Muuten voit tietenkin ottaa muualta inspiraatiota ja apua, mutta jokainen oppi tai tieto kannattaa käsitellä ensin tarkkaan, ennen kuin alat sitä noudattamaan.
Valitettavasti monet dieetit voivat viedä helposti terveyden, koska ne ovat erittäin harvoin juuri just sulle ja sun elämää huomioiden suunniteltu.

Tässähän tuli itselle nälkä näitä ruokakuvia lisätessä! Ihanaa viikkoa!

Rakenneultra oli vihdoin maanantaina. En todellakaan ole mikään kärsivällisyyden perikuva, joten tätä hetkeä ennen oli jo laskettu viikot, päivät, tunnit ja minuutit. Mikähän siinä niin jännittää, kun sukupuolella ei ollut meille mitään väliä, kunhan olisi terve pikkunen.
Ehkä enemmän jännitti pikku Pavun kehitys, että oliko kaikki niin kuin pitääkin ja vauva täydessä liikkeessä kun nähdään.
Ja siellähän se oli… Kaikki mitat juuri siellä missä nyt kuuluikin olla, sydän hakkasi jo odottaen tulevia seikkailuja, suu haukkoi happea ja lapsivettä hörppien, jalat olivat niin tiiviisti ristissä, että halusi varmasti tehdä hankalaksi sukupuolen selvittämisen.

Siinä sitä pientä ihmetteli vaan ja mietti, että onks toi pikkutyyppi oikeesti meidän ja miten on mahdollista, että se on mun mahassa. Ihan kun olisi kattonu dokkaria ruudulta tajuamatta, että kaikki se liike tapahtui mun sisällä.
Mulla on vielä aika tiiviinä vatsalihakset ja istukka edessä, joten iskunvaimentimet ovat omasta takaa, eikä futarin ja rugby pelaajan pienokaisen iskut vielä tunnu.. (varmaan ihan hyvä vaan..) voi olla, että myöhemmin on sellaista moukarointia, että tuntuu kuin olisi rugby kentällä sittenkin, myös tänä kautena.

Alussa jo kerroinkin, että Papu piti jalat todellakin ristissä, eikä me ei oikein saatu selkeää kuvaa ultrassa kumpi olisi kyseessä.
Koskaan ei kuitenkaan voi olla 100% varma sukupuolesta, myös mua luultiin pojaksi, mutta kätilö oli kuitenkin hyvin varma siitä, että kumpi tulisi….

Alusta asti olen kuullut, että: ”Oona sulle sopis niin poikalapsi. Sulle tulee varmaan kaksospojat, Saat kyllä ihan varmasti pojan, Poika se on pakko olla!”
Pekka oli alusta asti tuntenut, että poika olisi tulossa. Suurin osa ystävistä oli sitä mieltä, että se on poika. Instagramissa kyselin teiltä kumpi tulee ja suurin osa vastasi poika. Töissä meillä on ollut pystyssä Voimalaitoksen ”vauvabingo” ja siellä tyttö on voittanut muutamalla äänellä… Meidän molempien perheissä äänet ovat menneet hyvin tasan. Osa on ollut pojan kannalla ja osa tytön. No miten kävikään…

Suurimman osan tuntemus osoittautui vääräksi, sillä pikku tyttönenhän siellä kellui… Myös kumpikin meistä oli yllättynyt, mutta positiivisesti. Varmasti yllätys olisi ollut sama, olisiko kyseessä ollut kumpi vain. Tulee muuten olemaan täyttä terästä tämä tyttö 😉

Ihanaa Juhannusta kaikille!